Niin, nämä ovat aina astetta monimutkaisempia kysymyksiä, kuin mitä päällepäin näyttää. Meillä on kuitenkin tältä vuosituhannelta kolme esimerkkiä tilanteista, joissa länsimaat käyvät keikauttamaan sen kansaansa murhaavat ja alistavan diktaattorin (tai diktaattorit) asevoimilla.
Ekana oli Afganistan. Siitä seurasi 20 vuotta sisällissotaa ja lopputuloksena länsimaat luovuttivat ja kesti kokonaiset pari viikkoa ja Taliban oli takaisin vallassa.
Sitten oli Irak, josta seurasi about yhtä pitkä sisällissota, joka vieläkin aina välillä vähän poksahtelee (tosin nyt on viimeiset pari vuotta ollut ehkä vähän rauhallisempaa).
Viimeisenä Libya, josta seurasi 10 vuotta sisällissotaa ja vieläkin veitsenterällä oleva poliittinen tilanne, joka aina välillä leimahtelee väkivaltaiseksi.
Voidaan aina sanoa, että länsimaiden pitäisi käydä keikauttamassa diktaattorit pois sotilasvoimin, koska he sortavat ja murhaavat kansojaan. Mutta tuossa unohdetaan aina se kysymys, että mitä sitten seuraavaksi? Ja tuohon ei ole kenelläkään vastausta Iranin suhteen, siinä on täysin pakka auki.
Jos tuo islamistinen hallinto onnistutaan syrjäyttämään, niin voi olla, että pakka pysyy kasassa ja sinne tulee rauhanomainen siirtymä demokratiaan. Mutta tuo olisi se poikkeus historiassa. Muuten Iranissa on tasan tarkkaan ne samat vaaratekijät kuin mitä on ollut Irakissa, Libyassa ja Afganistanissa.
Eli pirstaloitunut väestö, joka on pysynyt kasassa yhtenäisenä valtiona viimeiset 45 vuotta tuon diktatuurin pakottamana. Uskonnollisia, kielellisiä ja kulttuurillisia jännitteitä, jotka on pidetty kurissa noilla diktatuurin välineillä. Kun se diktatuuri poistetaan, niin on silkkaa nopanheittoa, että mikä on lopputulos.
Tässä vielä kuva, mikä kuvaa tilannetta aika hyvin:
