Helsingin Kannelmäen läpi tulee välillä mentyä bussilla tai kävellen asioille.
Nyt on parin kuukauden sisällä nähnyt, kuinka paikka on ottanut tukevasti askeleita kohti no-go zonea.
Jonkin aikaa sitten työvoimapulan paikkaajat suhailivat 3 henk. per sähköskuutti ympäri aukioita ja bussipysäkkejä terrorisoiden ihmisiä huuteluilla ja lähestulkoon päälle ajamalla. Eräs raskaana oleva nainen sai vaivoin väistettyä osuman ja huomauttaessaan asiasta sai osakseen kovaäänistä huutelua ja uhkailua.
Juuri tänään olin bussin kyydissä alueen läpi ja n. tusinan hengen rikkaamman kulttuurin edustajat olivat levittäytyneet heittämään kainalosauvalla keihästä (wtf..) bussiin nousevaa jonoa kohti kantsun keskusaukion laidalla. Kahden ihmisen välistä lensi täpärästi ja hyeenajoukko nauraa räkättää taustalla. Eräs kantis potkaisi välineen takaisin heitä kohti, jonka jälkeen alkoivat heittämään kiviä (!) bussiin nousevaa porukkaa kohti ja tökkimään viimeistä kyytiin nousevaa sauvalla päähän lauman räkättäessä vieressä.
Sinne jäivät sitten antamaan toisilleen hi-fivejä ja heiluttelemaan nyrkkejä bussin lähtiessä liikkeelle.
On tuolle väestöryhmälle tyypillistä voima-trippeilyä kun saadaan porukkaa riittävästi kasaan, ja päästään provoilemaan ja mahdollisesti pahoinpitelemään kantiksia. Validi kysymys stadilaiselle suvaitsevaistolle tällä hetkellä: "Ootko viime aikoina kauan asunut kantsussa?"
Vahvistaa omaa ajatusta muuttaa pk-seudulta hemmettiin heti kun mahdollista.
Näin on!
Jos omistusasunto, niin kannattaa lähteä nopeammin kuin hitaammin.
Oli juuri yksi kaverini, kuka jäi Helsinkiin "jumiin", asunto ei vaan tahtonut mitenkään mennä kaupaksi ja lopulta otti aika rajusti takkiin siinä myynnissä.
Se perinteinen tarina, osti kovalla rahalla unelmien asunnon läheltä työpaikkaa ja pieni hetki ja alue ei kiinnosta enää ketään ja samassa taloyhtiössä useita kämppiä myynnissä vaikka kuinka pitkään.
Rahalla siitä toki selvisi. Hän kuitenkin kovatuloinen äijä, niin ei ollut taloudellinen katastrofi. Työmatka kasvoi vain 55km suuntaansa.
Itse nyt vuokralla Helsingissä. Kun tähän asuntoon muutettiin muutama vuosi sitten, niin alueella asui vielä suomalaisia lapsiperheitä, mutta ei enää. Ikkunasta on saanut seurata, kuinka jokaisen kuun taitteessa muuttoautot ajelevat pois. Segregaation eteneminen on aivan selvää ja uskomattoman nopeaa. Moni asunto on toki tyhjillään, mutta tulijat ovat olleet 100% mamuja. Jossain taloissa taitaa vielä jotkut vanhat suomalaiset mummot asua piiloissaan, mutta ulkoalueilla ei suomalaisia juurikaan enää näy, ei ainakaan hämärän tultua.
Tosi-TV on olohuoneen ikkunan alla. Melkein kerran päivässä hälytysajoneuvot kaahaavat alueelle. Huoltoyhtiön setä tiesi kertoa, että asukkaat tekevät mitä ihmeellisempiä temppuja kotonaan, sytyttävät tulet tai vesivahinkojen perusteella pesevät kaiketi matot vesiletkulla sisällä. Muutaman kerran olen kunnon puukkotappelut nähnyt sisäpihalla. Autoista viilletään renkaita harvasen yö ja rekisterikilvet kelpaavat myös parempaan käyttöön.
En ole saanut vielä kivoja pelihetkiä.
Ei ole myöskään kutsuttu ruoanlaittoon.
Kulttuuria olen kyllä oppinut tuntemaan, valitettavasti, kun näyttää siltä että kunniavieraidemme silmissä alkuperäisasukas on joko vihollinen tai alinta kastia, todennäköisesti molemmat.