Noinhan se on. Tiedoksesi boksisi ulkopuolelta, että sitä samaa maalitusta ja häirintää tehdään muuallakin kuin "laitaoikeistossa". Koitin tätä saada sinut oivaltamaan esimerkillä Purrasta. Häntä häiritsevät ja maalittavat kun eivät taida mahtua lokerointiisi "laitaoikeisto".
Nyt esitetään tietysti aika vahvoja oletuksia siitä, että ketkä niitä Purrasta tehtyjä huoli-ilmoituksia ovat tehneet. Onhan siellä laitaoikeistossakin varmasti ihan aitoa syytä huoleen, kun nykyisen puheenjohtajan johdolla puolue on pudonnut suosiossa keskustan taakse ja heidän vihaamansa vasemmistoliittokin jo hönkii niskan takana. Noista Purran itsensä kertomista huoli-ilmoituksista on syytä ottaa huomioon sekin, että hän itse on kutsunut niitä aiheettomiksi. Sen aiheellisuuden kieltäminen ei ole kai kovinkaan tavatonta. Itse en tunne Riikka Purraa henkilökohtaisesti, joten en osaa ottaa kantaa niiden aiheellisuuteen. Mutta joo, niitähän voi nimettömänä tehtailla kuka tahansa, joten epäilemättä niitä tekijöitä löytyy joka junasta.
Sekään ei tietenkään mahdotonta ole, että jonkun nimettömän huoli-ilmoituksen olisi voinut tehdä joku ihan henkilökohtaisistakin syistä, tai ihan pelkässä
kiusaamistarkoituksessa. Sellaistahan nyt tottakai voi ihan omaksi huvikseen harrastaa vaikkapa joku lapsikin, tai lapsenmielinen aikuinen, joka on vain omaa tylsistymistään helpottaakseen keksinyt, että se on hauska ja jännä juttu. Se on kuitenkin syytä muistaa, että vaikka joitain poikkeuksia varmasti onkin, niin poliittinen maalittaminen on tullut tutuksi nimenomaan laitaoikeiston harrastamana
häirintä- ja painostuskeinona ja pyrkimyksenä hiljentää laitaoikeiston kanssa eri mieltä olevat, esim. toimittajat, tutkijat, viranomaiset yms. Kyse on siis aivan eri merkitysluokan asioista, joten sikäli laitaoikeiston harrastaman laajamittaisen maalittamisen rinnastaminen Purrasta tehtyihin huoli-ilmoituksiin menee lähinnä saivartelun puolelle.
Maalittaminenhan alkoi Suomessa käytännössä vasta 2010-luvulla ja termi syntyi, kun Venäjää ja sen informaatiosotaa sekä trollitehtaita tutkinutta toimittajaa alettiin maalittaa somessa sekä mm. äärioikeistolaisessa MV-mediassa. Maalittamisen seurauksena esim. kunnianloukkauksista ja vainoamisista jaettujen rikostuomioiden keräämisessä ovat kunnostautuneet ääri- ja laitaoikeistolaiset piirit, jotka tunnetusti sangen avoimesti ihailivat Putinin Venäjää ennen Ukrainan sotaa. Sen jälkeen ainakin se avoimesti ihaileminen on useimmilla ollut vähän hiljaisempaa. Tuomioon päättyneet maalittamistapaukset lienevät aika selkeitä tapauksia, muu lähinnä spekulaatiota.
Se on toki mielenkiintoinen ilmiö, että aina kun Purra somettaa itsestään tehdyistä huoli-ilmoituksista, niin sen perään saa uutisista lukea, miten vasemmiston, tai vihreiden poliitikoistakin on tehtailtu huoli-ilmoituksia. Ilmiö ei liene pelkkää sattumaa. Samoin, kun Sofia Virta ja Wille Rydman taannoin kinastelivat A-studiossa, niin Virrasta tehtailtiin sen perään huoli-ilmoituksia, Rydmanista ei. En usko tässäkään asiassa pelkkään sattumaan. Toki kun kuukausi sitten vasemmistoliiton puheenjohtajasta tehtiin huoli-ilmoitus siitä syystä, että tämä on "liian laiha ja kalpea", niin voi aina miettiä onko kyseessä poliittinen motiivi, vai pelkkä henkilökohtaisen ärsytyskynnyksen ylittäminen. Monille suomalaisille misogynistisille inceleille saattaa ärsytyskynnyksen ylittämiseen riittää jo sekin, että joku on nainen - ja vieläpä johtavassa asemassa. Sama pätee tietysti myös Purraan. Se motiivi kiusanteolle voi aina olla pelkkä naamaan kyllästyminen ja ärsyyntyminen. Purrahan on itsekin kertonut ilmoitusten olevan
kiusaamista. Kyse ei siis ole laajamittaisesta poliittisesta maalittamisesta, jolla on motiivina pyrkimys (yleensä toimittajien, tutkijoiden poliittisesti aktiivisten vaikuttajien ja virkamiesten sekä virkailijoiden)
painostamiseen,
hiljentämiseen tai jopa jonkinlaiseen
kiristämiseen.
Typerää ja lapsellistahan tuollainen sosiaalisen median ja öyhötysfoorumeiden myötä yleistynyt maalittaminen, kuten myös niiden kiusaamistarkoituksessa tehtyjen huoli-ilmoitusten tehtailu on (ja se syö resursseja aiheellisten tapausten käsittelyltä), teki sitä kuka tahansa, mutta ei sitä laitaoikeiston aloittamaa ja hyvin aktiivisesti harjoittamaa mallia voi lähteä vesittämään sillä, että "mutta kyllähän sitä muutkin ovat tehneet". Se on oikeistopulistien tyypillistä retoriikkaa, että he pyrkivät normalisoimaan omia toimiaan ja tekojaan sillä, että "jotkut muutkin sitä tekevät". Toki se on myös suoraan laitaoikeiston käsikirjasta, että yritetään viedä keskustelua jonnekin muualle kuin itseensä. Se toistuu heidän toiminnassaan jatkuvasti uudestaan ja uudestaan, vaikka "no, mutkun muutkin" on selityksenä lähinnä joiltain pikkulapsilta ja varhaisteineiltä kopioitu malli, joka ei toimi edes heidän omille vanhemmilleen.
