Sunnuntaina oli hämmennyksen hetkiä käsillä, kun maastavedossa ei sellainen itselleni tällä hetkellä sopivaksi todettu työsarjaa jo lähellä oleva lämmittelypaino noussut. Siis en vaan saanut sitä tankoa ylös, se oli ihan kuin pultattu kiinni. Tai jotenkin kaikki itseluottamus katosi siinä yrittäessä nostaa tankoa, vaikka kaikki mahdolliset ns. cuet olin käynyt läpi. Mietin että olen jossain piilokamerassa, mutta päättelin että ehkä kyseessä on joku tällainen mielen sisäinen lukko, jota en saanut avattua, kun ei tuo salilla käyminen muutaman vuoden kokemuksella liiankaan tuttua ole. Olin levännyt hyvin, syönyt hyvin ja olo oli hyvä. Isot liikkeet eivät kulkeneet yhtään, apuliikkeet meni ihan ok ja niiden turvin sai sen pahimman ärsytyksen taputeltua.
Kyse siis ei ollut siitä, että vähän on energiat piipussa. Maanantaina sitten tuntui nielussa aavistuksen kipeältä, illalla nousi lämpöä, ja tiistaista alkaen oikeastaan eiliseen asti on päivät vietetty kuumeessa. Hämärästi muistelen, että on mulla joskus aiemmin sattunut tätä, että tietämättään taudin alkuvaiheilla eksyy salille, mutta ei nyt ikinä näin räikeästi.
Voi siis mukana olla edelleen jotain henkistä solmuakin, mutta jälkikäteen tulkitsin tämän kuitenkin niin, että kun sunnuntainahan se pöpö on joka tapauksessa ollut elimistössä, niin jotenkin se on laittanut hanttiin. Tiedä sitten olisiko ollut elimistölle pahempi, jos olisin saanut sen maveurakan jatkettua loppuun aiotuilla painoilla. Nyt tuli tehtyä loppuun hyvinkin kevennettynä muutama sarja.
Tuossa kun
@masaf2 mainitsit aiemmin, että olisi kiva aina tietää se optimaalisin tapa treenata tai jättää treenaamatta aina tietyllä hetkellä, niin olisi kyllä ollut kiinnostavaa tuolloin sunnuntaina hyvissä voimissa saada joku hälytys salijumalilta, että nyt ei muuten kannata lähteä. Saa nähdä miten kulkee, kun tästä parannuteltua palaa takaisin treeneihin.