Kone antaa Master Warningin kun tehoja liikutetaan.
Ok, eli siis, kone varottaa äänekkäästi pilottia että tämä on tekemässä virheen.
Tässä on hypätty sitä ennen jo checklista yli, jätetty konfiguraatuotesti tekemättä ja yritetään silti.
Selvä, mutta voisitko silti vastata kysymykseen?
Tää on nyt sun joku oma kuvitelma kuinka kone toimisi. Ei lentokone aja tahallaan esteisiin
Mitä se kone siis tuossa tilanteessa tekee? Sallii sen ylösvedon vai ei ?
Voisitko vastata asiallisesti olkiukkoilun sijaan?
Tästäkin tulee master warning.
Selvä, mutta kovaääninen varoitussignaali on eri asia kuin estäminen.
Nämä järjestelmät ovat "kahdennettu" jopa 6 eri järjestelmän ylläpitämiksi, ja yhdenkin anturin vikaantuminen antaa vian jonka kanssa rullataan huoltoon.
... ja se 737MAXissa MCASin käyttämä kohtauskulmasensori oli kahdennettu vain kahdelle eri sensorille mutta se toinen niistä kahdestakin oli lisävaruste jota useimmat lentoyhtiöt ei ostaneet.
Monet asiat on kahdennettu monille sensoreille mutta meneekö tämä 6 tuossa nyt vähän mutuilun puolelle? Onko sinulla jotain faktatietoa siitä, että 787ssa on kuusi sensoria laippojen asennon varmistamiseen?
Ja jos kyseessä on esim. softabugi ohjaussoftassa joka lukee niitä kaikkia antureita, eikä yksittäisen sensorin mekaaninen vika, niin voi käydä niin, että kaikki anturit reistaavat tasan samalla tavalla.
Tämä on valitettavan yleinen harhaluulo. Jopa harrastelentäjät joskus sortuvat tähän uskomukseen. Sakkaustilanteessa nostovoima ei katoa silmänräpäyksessä, vaan hiljalleen. Ei edes vaikka sakkaus tapahtuisi nopeasti. Myös sakanneella siivellä on edelleen nostovoimaa ja sakannut siipi edelleen lähtökohtaisesti lentää.
Ei se täysin katoa mutta sen määrä putoaa merkittävästi pienemmäksi hyvin nopeasti.
Tästä olen vahvasti eri mieltä. Nostovoiman aleneminen koneen painovoimaa alemmaksi muuttaa ainoastaan koneen lentorataa laskevaksi.
... ja kun se lentorata laskeutuu maanpinnan tasolle, kone tulkinnasta riippuen joko laskeutuu tai törmää maahan. Mikäli tämä tapahtuu jossain muualla kuin tasaisella kiitoradalla sekä riittävän pienellä pystysuuntaisella nopeudella, tämä on yleensä huono asia.
Kun kone laskeudutaan, on koneella matkalentokotkeudesta saakka nostovoimaa alle painovoiman.
F=ma.
Koneella on nostovoimaa alle painovoiman silloin kun kun sillä on negatiivista korkeussuuntaista kiihtyyvyttä, eli sillä hetkellä, kun se aloittaa korkeuden pudottamisen. Kun kone vähentää korkeuttaan tasaista vauhtia, sillä on nostovoimaa yhtä paljon kuin painovoimaa.
Ja mikäli laskeudutaan kiinteällä lentoratakulmalla (ei kiinteällä kohtauskulmalla), ja hidastetaan nopeutta, nopeuden hidastuessa myös negatiivinen korkeussuuntainen nopeus vähenee, eli koneella on tällöin hiukan positiivista korkeussuuntaista kiihtyvyyttä, eli enemmän nostovoimaa kuin painovoimaa.
Kun Helsinkiin laskeutuu matkustajakone, on kone sellaisessa tilassa aina Viron päältä saakka. Kyse ei ole millään tapaa tapahtumasta mikä "pudottaa koneen", vaan ihan tavanomaisesta lentokoneen energianhallinnasta.
Koneella on suunniteltu lentorata, ja pitääkseen sen lentoradan sen moottorien tarvii muuttaa polttoaineen kemiallista energiaa mekaaniseksi energiaksi. Paljonko kullakin hetkellä, se riippuu siitä suunnitellusta lentoradasta. Moottori tekee tämän tuottamalla työntövoimaa, joka työntää konetta eteenpäin. Mikäli tämä työntövoima katoaa tai vähenee suunnitelman vastaiseksi, tämän suora vaikutus on koneen lentonopeuden hidastuminen aiottua hitaammaksi.
Lentonopeuden hidastuminen myös johtaa siihen, että siipien nostovoima vähenee, mikä saa aikaan sen, että koneen lentorata alkaa pudota suunnitellun lentoradan alapuolelle (mikä ennen pitkää johtaa sen putoamiseen/laskeutumiseen eri paikassa kuin suunniteltu lentorata). Tähän voidaan reagoida kolmella tavalla:
1) Vedetään sauvasta taakse ja pyritään (hetkellisesti) säilyttämään alkuperäisen suunnitelman mukainen lentokorkeus. Tämä johtaa suurempaan indusoituun ilmanvastukseen ja lentonopeuden vielä suurempaan vähenemiseen ja koneen sakkaamiseen siinä vaiheessa, kun kohtauskulma kasvaa liian suureksi.
2) Työnnetään sauvasta eteen ja pyritään säilyttämään alkuperäisen suunnitelman mukainen lentonopeus. Tämä johtaa kohtauskulman pienenemiseen eli siipien nostovoiman ja indusoidun ilmanvastuksen pienenemiseen ja nostovoiman putoamisen kautta suunnitelmaa suurempaan korkeudenmenetykseen.
3) Ei tehdä mitään, tai tehdään jotain näiden välistä. Tällöin menetetään sekä nopeutta että korkeutta.