Anteeksi jos koet tämänkin hlökohtaisesti dissauksena mutta "tutkijat" eivät sano noin, eivätkä että ylipainoisten ruokavalio, sen koostumus ja saatu kalorimäärä suhteessa kulutukseen on samaa luokkaa kuin sillä nykyisellä 1/3 vähemmistöllä.
Lihavuusepidemia
- Keskustelun aloittaja Erkki_erikeepperi
- Aloitettu
No minulle tässä ei ole mitään henkilökohtaista, enkä minä tässä dissauksen kohteena ole ollut. Jos olet tällaista päätellyt, niin siinäpähän päättelet.
Ja useat lihavuustutkijat sanovat juuri niin. Laitahan internet laulamaan, niin opit tämänkin.
Lihavoitua kohtaa en ihan rehellisesti ymmärrä, enkä pysty yhdistämään sitä mihinkään, mitä olen täällä kirjoittanut. Nyt alkaa tuntumaan, että siellä päässä menee keulimisen puolelle ja vähän liian hapokkaaksi.
Tämä on keskustelu, ei kaksinpuhelu, joten kaikki mitä kirjoitan johonkin viestiin jossa sinuakin on lainattu ei kuitenkaan ole yhdistettävissä johonkin mitä olet sanonut.... Capiche?
Mutta: "useat sanovat" ei tarkoita että niin aina on - tai että kaikki asiantuntija ovat samaa mieltä. Eikä maailma ole mustavalkoinen.
Edit: Täsmennetty rautalangasta edellisen rivin ekaa lausetta.
Mutta: "useat sanovat" ei tarkoita että niin aina on - tai että kaikki asiantuntija ovat samaa mieltä. Eikä maailma ole mustavalkoinen.
Edit: Täsmennetty rautalangasta edellisen rivin ekaa lausetta.
Viimeksi muokattu:
No jos lainaat minua, ja sitten kerrot asioita lainaukseeni liittyen, ja sitten samassa virkkeessä jatkat asioihin, jotka eivät liity lainaukseeni eikä mihinkään mitä olen koko keskustelussa sanonut, niin mitä siitä pitäisi päätellä? Voitko avata mihin viittaat?
Useat tutkijat sanovat vs. nobody nörttifoorumilta väittää. Kumpaa uskon, hmmmm......
Niin, tätähän sanoin itsekin. Mutta tämän lisäksi tulee erillisenä tekijänä se tahdonvoima. Sanotaan vaikka että molemmilla nälän kiljumisvolyymi on 7, mutta toisella on se kuuluisa rautainen tahdonlujuus ja toisella ei. Ensin mainittu voi silti pysyä normaalipainoisena, toinen todennäköisesti ei.
Mutta sitten voi olla se, jolla nälkä kiljuu volyymillä 2 ja tahdonlujuus on tasoa löysähkö paska, mutta kun kiusausta ei ole niin ei siihen lankea ja pysyy silti normaalipainoisena.
Tietyillä ihmisillä ne nälkäsignaalit ym. ovat niin haastavia, että kovakaan tahdon lujuus ei useinkaan niitä selätä. Voi olla, että joku yksittäinen henkilö niitä voisi vastustaa, mutta yleisellä tasolla suurimmaksi osaksi ei. Näin ajattelen siitä, miksi lihavuustutkijat sanovat, että tahdonvoima/mielenlujuus ei ole tässä se mikä ratkaisee pelin.Niin, tätähän sanoin itsekin. Mutta tämän lisäksi tulee erillisenä tekijänä se tahdonvoima. Sanotaan vaikka että molemmilla nälän kiljumisvolyymi on 7, mutta toisella on se kuuluisa rautainen tahdonlujuus ja toisella ei. Ensin mainittu voi silti pysyä normaalipainoisena, toinen todennäköisesti ei.
Mutta sitten voi olla se, jolla nälkä kiljuu volyymillä 2 ja tahdonlujuus on tasoa löysähkö paska, mutta kun kiusausta ei ole niin ei siihen lankea ja pysyy silti normaalipainoisena.
Tähän on pakko sanoa varmuuden vuoksi, että kaikilla ylipainoisillahan ei tämä tilanne ole, vaan tuo em. koskee tiettyä joukkoa ylipainoisista. Osa ylipainoisista on ylipainoisia, vaikka heillä ei olisi mitään geneettisiä ym. voimakkaita haasteita laihdutusta vaikeuttamassa. Ja noita asioitahan ei millään mittarilla voi mitata.
Eiköhän ne ole erillisiä asioita. Yleinen tahdonvoima vaikuttaa myös muuhun kuin näläntunteen vastustamiseen.
Niin, varmasti joillain on niin kiljuva nälkä ettei sitä vastusta erkkikään (pun intended), mutta veikkaan että iso osa ihmisistä on sitä välimallia joilla periaatteessa olisi mahdollista pysyä normaalipainoisena ilman lääkkeiden apua mutta käytännössä se on erittäin haastavaa. Lähtökohtaisesti laihduttaminen on geneettisesti haastavaa useimmille ihmisille, ellei se tule ympäristön pakosta (nälänhätä tjsp).
Ihmiset tuntevat nautintoa syömisestä eri voimakkuudella.
Ei tosin pidä puhua "tahdonvoiman puutteesta", jos toinen tuntee nautinnon voimakkuudella 10 (isompi luku nautinnollisempi) ja hänen tahdonvoimansa 7 ei riitä nautinnon vastustamiseen, toinen taas tuntee nautinnon voimakkuudella 2 jolloin tahdonvoima 7 riittää nautinnon vastustamiseen. Tämähän on malliesimerkki siitä, mistä lihavuustutkijatkin puhuvat.
Niin, ja voi olla heppu jolla nälkä kiljuu volyymillä 2 ja tahdonvoima on tasoa 3-4, ja joka siten pysyy kohtalaisen helposti normaalipainoisena. Veikkaan että olen itse tätä kategoriaa.
Ja sitten se keskiverto-omenamaha kadulla olisi jotain että syömisnautinto on tasoa 7 ja tahdonvoima ~5.
- Liittynyt
- 22.12.2016
- Viestejä
- 21 200
Ihan hyvin ihminen pystyi "kiljuvan nälkänsä" kanssa pärjäilemään aina viime vuosikymmeniin asti, jos tämä tällainen kiljuva nälkä muka on ylipainon syy.
Kyse ei myöskään ole siitä etteikö ruokaa olisi ollut. Ei Suomessa ole varsinaisesti niukkuudessa eletty ainakaan sitten 1950-luvun eikä oikein silloinkaan.
- Liittynyt
- 17.10.2016
- Viestejä
- 1 063
Nälkä on biologisesti ohjattu voima. Lihava ihminen ei syö enempää pelkästään tahdonvoiman puutteen vuoksi. Heidän fysiologiansa on häiriintynyt. Heillä on:
Insuliiniresistenssi (myös aivoissa, mikä tekee heistä nälkäisempiä kuin keskimääräisen ihminen), ja /tai
Leptiiniresistenssi (heikentää kylläisyyden signalointia, mikä myös lisää nälkää),
Näin ollen näillä ihmisillä on vahvempi biologinen tarve syödä, huolimatta siitä, että heillä on jo ylimääräistä varastoitunutta rasvaa.
Esimerkkinä käy hyvin Ancel Keysin tutkimus 40-luvulta, jossa 1500 "kalorin" rajoitus johti merkittävään perusaineenvaihdunnan hidastumiseen, kylmän sietokyvyn heikkenemiseen ja hiustenlähtöön. Koehenkilöt kyllä laihtuivat, mutta heidän kehonsa alkoi sammuttaa toimintojaan yrittäessään säästää energiaa. Heille kehittyi myös äärimmäistä nälkää, pakkomielteistä ruokaan liittyvää ajattelua, ahdistusta, masennusta ja jopa psykooseja.
Insuliiniresistenssi (myös aivoissa, mikä tekee heistä nälkäisempiä kuin keskimääräisen ihminen), ja /tai
Leptiiniresistenssi (heikentää kylläisyyden signalointia, mikä myös lisää nälkää),
Näin ollen näillä ihmisillä on vahvempi biologinen tarve syödä, huolimatta siitä, että heillä on jo ylimääräistä varastoitunutta rasvaa.
Esimerkkinä käy hyvin Ancel Keysin tutkimus 40-luvulta, jossa 1500 "kalorin" rajoitus johti merkittävään perusaineenvaihdunnan hidastumiseen, kylmän sietokyvyn heikkenemiseen ja hiustenlähtöön. Koehenkilöt kyllä laihtuivat, mutta heidän kehonsa alkoi sammuttaa toimintojaan yrittäessään säästää energiaa. Heille kehittyi myös äärimmäistä nälkää, pakkomielteistä ruokaan liittyvää ajattelua, ahdistusta, masennusta ja jopa psykooseja.
Itse puhun laihduttamisen kontekstissa silloin, kun puhun näistä yksilöiden keskenään eritasoisista haasteista. Osa noista tulee vasta silloin, kun on lihonut merkittävästi. Lihominen normaalipainosta sitten vielä erikseen.
Ympäristö ruuan ja liikkumisen suhteen on muuttunut radikaalisti 50 vuodessakin. 70-luvulla ei todellakaan mässäilty lihalla ja herkuilla kuten nyt. Niistä ei ollut tarjolla murto-osaakaan, ja kulttuurikin oli erilainen.
En lukenut - taaskaan - koko keskustelua tai edes joka viestiä parilta edelliseltä sivulta mutta mielihyvähormoniahan monissa koukuttavissa puuhissa erittyy, ja siksi ne koukuttavatkin, ja tahdonvoimastakin puhutaan mutta puhutaanko myös esim. alkoholismissa tai peliriippuvaisuudessa "ryyppäyssignaaleista" tai "pelaamissignaaleista"?
Edellinen koskee siis ainoastaan ns. tapasyömistä.
Edellinen koskee siis ainoastaan ns. tapasyömistä.
- Liittynyt
- 17.10.2016
- Viestejä
- 9 415
Toisaalta jos tuo olisi AINOA vaikuttava tekijä moni söisi ihan tyytyväisenä vaikka hapankorppua ilman mitään levitettä tai kantaisi mukanaan sitä halpaa omenaa ja söisi sellaisen kun se uskomattoman paha nälän tunne tulee. Koska nämä henkilöt eivät välittäisi niinkään ruuan mausta vaan siitä että tahtoisivat sen aivan ylipääsemättömän kivun pois elimistöstään minkä tämä sisuksia jäytävä nälän tunne herättää..
Monilla kyse ei kuitenkaan ole siitä vaan ostetaan paljon kalliimpaa karkkia, sipsiä, mässyä ja syödään sellaista ns. jatkuvasti.
Harvemmin näkee henkilöä joka toteaa: "minulla on niin nälkä joten otan ruisleivän kahvin kanssa" mutta moni kyllä toteaa että ottaa sen kakunpalan ja pullaa samalla kun ryystää sen kahvinsa.
Mikä tietysti käy myös huomattavasti kalliimmaksi kuin ostaa säkillinen perunoita kotiin, toinen säkillinen riisiä, sitten kasa hapankorppuja ja pussillinen omenoita joista korppuja ja omenoita voisi kantaa mukana ja kotona tehdä (vaikka riisinkeittimen avulla) riisiä valmiiksi / nopeasti ja myös perunoita..
- Liittynyt
- 22.12.2016
- Viestejä
- 21 200
Kyllä, mutta en ole kuullut että ihmiset olisivat kovasti "kiljuvaa nälkäänsä" valittaneet tuolloin.
Joten tosiaan nälkähormonit on ongelma vasta siinä vaiheessa kun ne on ensin itse paskottu ylensyönnillä.
Ja mä olen sitä mieltä että paasto voi auttaa nopeasti ja järkevä syöminen myös ennen pitkää. Hetkellisesti voi joutua "uhrautumaan", ennen kuin valo näkyy tunnelin päässä. Kauheaa.
Anyway, pointti oli että jos nälkähormonit on itse paskottu niin kyllä ne voidaan myös epäpaskoa. Turha nyt ainakaan geenejä syyttää.
Viimeksi muokattu:
Hyvä että sanoit tuon varmuuden vuoksi ja näinhän se on. Tavallaan bulimialle käänteinen prosessi sanotaan. Pakko jatkaa vaikka tietää itsekin ettei se tee hyvää - ja sitten aiemmasta epänormaalista tuleekin normaali olotila.
Mutta sanovatko ne lihavuustutkijat missään mikä muu kuin pistosten ottaminen lopun ikää ratkaiseen pelin? Onko jossain tutkimuskammiossa jo keksitty hakea analogiaa vaikkapa juuri alkoholismista ja siitä irtipääsemisessä auttamisessa. Toki sielläkin antabuskapseli ratkaisee tavallaan pelin muttei poista juurisyytä.
Ovatko Ozempic tms. nyt se tämän hetken Aldous Huxleyn romaanissa Uljas uusi maailma kuvattu Soma-ihmelääke?
Viimeksi muokattu:
No nyt siihen on tarjolla jo palkästään Novo Nordiskilta kaksi lääkettä ja muiltakin varmaan useita, joten miksi lähteä itse epäpaskomaan?
Onko siis ihmisten geeniperimä ja hormonitoiminta muuttunut ympäristön vaikutuksen seurauksena, vai onko nykyaikana "rautainen tahdonlujuus" kortilla siellä missä päästään yleisesti ottaen liian helpolla monessa suhteessa?
- Liittynyt
- 17.10.2016
- Viestejä
- 9 415
Ongelma on lähtenyt kasvamaan jo ihan lapsesta asti nykyisille sukupolville. Siksi myös sitä "rautaista tahdonlujuutta" voi olla aika mahdoton alkaa noudattamaan kun sitä ei ole ehkä koskaan elämänsä aikana täytynyt missään noudattaa.
Laitetaan nyt joitakin esimerkkejä siitä 70-80 luvun nuoruudesta:
- Lapset heräävät yksin kotona herätyskelloon, syödään se kylmä puuro pöydältä ja jos ollaan hieman rikkaampia niin on puhelin johon äiti ehkä soittaa ja varmistaa että lapsi on hereillä ja vie koirat ulos ennenkuin lähtee kävelemään kouluun. <= Tämä jo ala-asteelta alkaen
- Kun päästään kotiin huolehditaan kotielämistä, jos on nälkä eikä se koulussa syöty koulun ruoka riitä tehdään itse jotain. Jos ollaan hieman rikkaampia saattaa löytyä mikroaaltouuni, muuten käytetään hellaa / uunia. Eli monesti se ruoka on tietysti ruisleipää mihin yritetään kaapia päälle joko sitä punaista (voimakassuolainen) tai sinistä voita. Kyytipojaksi sitten punaista tai sinistä maitoa (muita vaihtoehtoja ei kaupoista löytynyt)
- Mennään ulos leikkimään joko yksin tai muiden kanssa, avain on jatkuvasti kaulassa roikkumassa narussa / ketjussa. Leikit ovat yleensä hyvin vähän rahaa vaativia (rönttö, löytyykö jostain tyhjä mehukatti tms. 1½-litran purkki? Täytä se osittain soralla ja yksi ryhmästä potkaisee sen alas rinnettä, "rönttö" menee etsimään ja muut menevät piiloon. Käytännössä "piste" peli siis) mutta vaativat monesti hyvää yleiskuntoa. Lähes kaikilla on oma pyörä ja tietysti juosten liikutaan myös.
- Sinulla on oma rannekello mistä pitää katsoa että kello 18 tulet kotiin, silloin näet ensimmäisen kerran vanhempasi kyseisen vuorokauden aikana ja saat ruokaa. Yleensä / monesti se on keitettyä perunaa ja läskisoosia. Koska kyseinen ruoka on halpaa ja ravitsevaa. Sen kanssa on tietysti maitoa sekä ruisleipää. Jos ei maistu et syö mitään.
- Kun sinulle tulee ikää joudut itse opettelemaan bussilinjat millä menet esim. lukioon / ammattikouluun. Ei sinua todellakaan vanhemmat "hyysää".
- Kerran viikossa saat 5 markkaa (ehkä) viikkorahaa millä saa esim. 10 pennin karkkeja melkoisen määrän.. Tai voit ostaa muita herkkuja mitä itselläni oli esim. lihahyytelö (tutiseva) tai paprika.. Nykyrahassa alle euro. Jos ostit esim. sipsejä ne tulivat 45-65g pusseissa. Jos ostit limsaa esim. Cola oli 1/3 litran lasisessa pullossa. Jos olit säästeliäs saatoit saada parikin viikon aikana, mitkä toki jaettiin kavereiden kesken.
- Kotoa pois muutettiin myös hyvin paljon aiemmin. Tiedän monia jotka ovat tuossa 15-17v joutuneet muuttamaan pois. Itse muutin armeijan jälkeen. Nykyisin on "normaalia" että joku 25 jopa 30v asuu vielä kotona, ei maksa mitään mistään ja vanhemmat passaavat.. sitten ihmetellään kun tälläiset aikamiespojat tai naiset eivät aikuistu, lihovat, eivät löydä työtä tai itsenäisty...
Nykyisin no, jokainen voi miettiä itse. Miten rautainen se itsekuri lapsille kasvaa ja moniko vanhempi toimii noin? Moneltako jääkaapista löytyy vaikkapa limonaadia tai muuta jo valmiiksi? Moneltako löytyy kotoa herkkuja, karkkeja, sipsejä, valmista einestä? Uskoisin että aika monelta, jos vanhemmat osaavat ostaa ja syödä niitä olen aika varma että lapset oppivat hyvin nopeasti perässä...
Viimeksi muokattu:
Mikä tossa nyt on niin kamalaa että ihmiset voi laihduttaa helposti lääkkeiden avulla? Mun mielestä hienoa että saadaan toimivia keinoja siihen.
Noilla lääkkeillä isketään juurisyyhyn eli liikasyömiseen. Otat pillerin ja syöt vähemmän kuin kulutat.
Nokun se on se mitä ei ole mikä on ratkaisu. Niin parempi poistaa ongelma kuin epäonnistua sen ratkaisussa. Sitä Oikeaa Ratkaisua (TM) kun ei vaan ole tulossa, vaikka kuinka "huijaaminen" vituttaisi.
Tämähän se on. Ruoka oli niin paskaa ettei sitä huvittanut syödä ellei ollut aivan helvetin kova nälkä -> eipä lihonut.
- Liittynyt
- 22.12.2016
- Viestejä
- 21 200
Ainakin mulle ruoka oli pääasiassa polttoainetta, ei hyvää eikä pahaa vaan neutraalia. Ruoka ei ollut mikään huumausaine kuten tänä päivänä. Ruokaa syötiin jotta jaksettiin. Ei siksi, että saadaan jotain mahtavia makunautinnollisia orgasmeja.Tämähän se on. Ruoka oli niin paskaa ettei sitä huvittanut syödä ellei ollut aivan helvetin kova nälkä -> eipä lihonut.
Herkkuja syötiin joskus, mutta vitsi onkin siinä, että koska ylensyönti ei ollut tuhonnut kehon normaalia hormonitoimintaa, ei niitä herkkujakaan tehnyt edes mieli määräänsä enempää. Eipä olisi tullut mieleenkään käydä vetämään vaikka karkkia 300+ grammaa kerrallaan.
Mummot varoitteli, että liikaa sokeria syömällä saa sokeritaudin. Sehän ei tietenkään suoraan pidä paikkaansa, mutta on siinä tietty totuuden siemen...
Tämähän nimenomaan ei pidä paikkaansa. Suurella todennäköisyydellä normaali hormonitasapaino ei palaudu. Ja geeneistähän se on kiinni.
Tuohon en osaa sanoa, mitä kaikkea ovat sanoneet. Iso urakka selvittää.
En ole kuullut myöskään sanottavan, että lihavuuslääke "ratkaisee pelin". Ei tuota kukaan tutkija minkä juttuja minä olen lukenut, markkinoi minään ihmelääkkeenä. Ei lihavuus ole mikään yksinkertainen asia, se on monen osalta erittäin monimutkainen vyyhti.
- Liittynyt
- 22.12.2016
- Viestejä
- 21 200
Väitän että kyllä palaa normaaliksi, mutta ei se helppoa ole välttämättä.
- Liittynyt
- 17.10.2016
- Viestejä
- 9 415
Tämähän se on. Ruoka oli niin paskaa ettei sitä huvittanut syödä ellei ollut aivan helvetin kova nälkä -> eipä lihonut.
En nyt sanoisi että se oli "paskaa" mutta tietysti siihen kyllästyi eikä se ollut mitään erityistä herkkua. Eli vaikka olisi tietysti saanut lisääkin ottaa ja aina sai tarpeeksi ettei nälissään tarvinut olla ei sitä huvikseen todennut että haluaa kuoria vielä perunan tai kolme ja ottaa sitä ruskeaa kastiketta missä lillui käristettyä "läskin ja lihan" paloja.
Myös se mahdollinen "herkku" oli silloin kohtuullisen terveellistä. Esim. ruisleipää minkä päälle tehtiin tartar pihvin tapaista ehkä itse jauhetusta jauhelihasta mihin suolaa, pippuria, kananmunaa sekä tietysti sipulia. Sama koski jälkiruokia jos niitä oli. Esim. punaherukkavispipuuro on toki hyvää mutta en usko että moni sitä ns. nälkäänsä söisi tai herkuttelisi useita lautasellisia.
Oli tietysti silloinkin muuta tarjolla kuin pelkkä vesi tai maito (vaikka vesi oli se yleisin janojuoma mitä monesti vedettiin ihan puutarhaletkusta kun ulkona leikin lomassa tuli jano tai mentiin jonnekin lähteelle juomaan). Mutta se oli yleensä mummon tai äidin tekemää (ehkä itsekin osallistunut keräämiseen) marjamehua missä saattoi ehkä sokeria olla lisätty. "Lisää vain vesi" tyylillä. Ei sitäkään litra tolkulla juotu ja kun ne oli juotu lisää sai sitten seuraavana vuonna kun marjat oli kerätty ja tehtiin lisää... Nyt jos koettaisi lapselle (tai aikuiselle) sanoa että katsotaan sitten vuoden päästä jos saat seuraavan kerran jotain muuta kuin vettä hanasta siitä tulisi äkkiä valitusta jopa ylemmältä taholta lastensuojelulta tai haettaisiin eroa tms...
Kuten viestisi alapuolella todettiinkin ruoka toimii polttoaineena ja auttaa jaksamaan. Ei sen pitänyt eikä välttämättä nytkään pidä olla mitään erityistä herkkua mitä mätetään sitten kaksin käsin koska se on hyvää (ja ehkä myös kallista). Muistan miten meillä oli esim. kahvia (eilistä tms) jääkaapissa mistä sitä sitten äiti esim. lisäsi oman kahvinsa joukkoon ettei ollut liian kuumaa. Nykyisin harvempi säilöö kahvia jääkaappiin vaan se kaadetaan surutta pois. Ehkä lisätään paitsi sitä sokeria myös kermaa ettei ole liian kuumaa (se tuore) kahvi...
Nykyisin myös esim. se leipä tai perus(pää)ruoka-aineet tuntuvat unohtuvan. Sitä voidaan vetää pizzaa, kebabbia, lihaa, makkaraa ja muuta kaksin käsin mutta kun kysytään koska on viimeksi (ja miten paljon) syöty perunaa tai riisiä (puhumattakaan useampaa siivua sitä leipää pääruuan kera) sitä joudutaan oikein muistelemaan ja vastaus voi olla luokkaa viikkoja sitten karjalanpiirakan maistoi missä oli riisiä tai viikonloppuna otti sipsejä missä oli perunaa...
Viimeksi muokattu:
No eikö sillä liikasyömisellä sitten enää olekaan taustalla olevaa syytä, siis sitä oikeaa juurisyytä? Sanotaan nyt vaikka se täälläkin alituiseen mainittu "rautaisen tahdonvoiman puute"? Viitaten juuri tähän helppoon elämään kannustavaan paremmin pärjäävän maailmanosan kulttuuriin.
Omalla kohdalla ainakin noiden muiden syiden selvittely helpottunu kun saanu kiloja pois. Esimerkiksi urheilu on helpompaa kun paino pudonnu. Nykysin tahdonvoimaksi riittää se että haluaa laihtua ja ottaa lääkkeen.
Uutiset
-
Uusi artikkeli: Kokeilussa OnePlus Pad 3
12.7.2025 13:22
-
Live: io-techin Tekniikkapodcast (27-28/2025)
11.7.2025 15:38
-
Honor toi 400 Pro -älypuhelimensa myyntiin Suomessa 799 eurolla
11.7.2025 15:09
-
Philips julkaisi uuden Evnia-pelinäytön kaksoisresoluutiotuella
11.7.2025 13:33
-
Uusi artikkeli: Testissä Nothing Phone (3)
11.7.2025 13:22
