Prosessoidun ja punaisen lihan syönti on laajoissa epidemiologisissa seurantatutkimuksissa ja meta-analyyseissä yhdistetty kohonneeseen paksunsuolen syöpäriskiin. Voidaanko näitä tutkimuksia pitää luotettavana. Ota huomioon, millä tavalla aineisto kerätään (FFQ

. Millä tavalla aineistoa muokataan (adjust) sekä se että aineistoa ajetaan erillaisten regressiomallien läpi. Ota huomioon "healthy user bias", eli se, että tutkimuksissa ryhmät, millä on vähiten tautitapauksia myös liikkuu eniten, polttaa vähiten tupakkaa ja elää muutenken "terveemmin". Anna ensimmäsenä vastaus siihen, että voiko laaja seurantatutkimus, mata-analyysi näistä tai sateenvarjotutkimus meta-analyyseistä koskaan osoittaa syy-seurussuhteen. Tähän kyllä tai ei vastaus.
Ei.
Laaja seurantatutkimus, meta-analyysi tai sateenvarjotutkimus ei voi koskaan
osoittaa syy-seuraussuhdetta — ainoastaan
viitata siihen (eli tukea hypoteesia kausaalisuudesta), koska kyse on
havainnoivasta tutkimusasetelmasta, ei kokeellisesta.
Luotettavuuden arviointi (paksusuolen syöpä ja punainen/prosessoitu liha):
1.
- Epätarkkuus: FFQ perustuu itsearviointiin (ihmiset raportoivat mitä he yleensä syövät), mikä aiheuttaa muistivirheitä, sosiaalista toivottavuutta ja aliraportointia.
- Vakiintunut työkalu: Vaikka FFQ on standardoitu ja yleisesti käytetty ravitsemustutkimuksissa, se mittaa altistusta karkealla tasolla – esimerkiksi kuinka usein syöt makkaraa, ei kuinka monta grammaa prosessoitua lihaa päivässä tarkalleen.
- Pitkät seuranta-ajat: Altistuksen muutoksia ajan myötä on vaikea huomioida – ruokavalio voi muuttua, mutta FFQ täytetään usein vain kerran tai harvoin.
2.
- Regressiomalleissa pyritään kontrolloimaan konfundereita (esim. ikä, sukupuoli, tupakointi, liikunta, alkoholinkäyttö, BMI, koulutus, diabetes).
- Silti täydellinen kontrollointi ei ole mahdollista:
- Kaikkia muuttujia ei tunneta tai mitata.
- Jäännöskonfundointi (residual confounding) jää aina mahdolliseksi.
- Ravintoaineiden ja käyttäytymisten yhteisvaihtelu vaikeuttaa tulkintaa (ihmiset, jotka syövät vähemmän prosessoitua lihaa, tekevät paljon muutakin erilailla).
3.
- Henkilöt, jotka syövät vähän punaista/prosessoitua lihaa, elävät muutenkin terveellisemmin: he liikkuvat enemmän, eivät tupakoi, käyvät useammin tarkastuksissa, ovat varakkaampia, jne.
- Vaikka näitä pyritään kontrolloimaan tilastollisesti, ryhmät eivät ole satunnaistettuja – jää epäselväksi, onko havaittu ero sairastuvuudessa todella lihasta johtuvaa vai jostain muusta.
4.
- Käytetään Coxin suhteellisten riskien malleja tai logistista regressiota.
- Ne antavat suhteellisia riskejä (RR, HR), mutta eivät itsessään todista kausaalisuutta.
- Mallien lopputulos riippuu täysin syötetyistä muuttujista, joten väärin valittu malli voi antaa harhaanjohtavia tuloksia.
Johtopäätös:
Laajat seurantatutkimukset ja niihin perustuvat meta-analyysit voivat
tuottaa johdonmukaista, biologisesti uskottavaa näyttöä, joka tukee
kausaalisuuden hypoteesia, etenkin jos:
- Näyttö on konkreettinen ja toistuva monissa populaatioissa.
- On olemassa annos-vastesuhde (enemmän lihaa → suurempi riski).
- On olemassa mekanistista näyttöä (esim. N-nitrosamiinien karsinogeenisuus).
Mutta
syy-seuraussuhde voidaan varmistaa vain
satunnaistetussa kontrolloidussa kokeessa (RCT), joita ravitsemuksessa on vaikea tehdä pitkällä aikavälillä syöpäpäätetapahtumilla.
Silti WHO/IARC on arvioinut näyttöä
riittäväksi luokitellakseen prosessoidun lihan
luokan 1 karsinogeeniksi (sama kuin tupakka – mutta ei tarkoita yhtä vahvaa vaikutusta, vaan yhtä varmaa näyttöä).
Jos haluat, voin myös arvioida konkreettisen tutkimuksen (tai meta-analyysin), jos linkität sen tai kerrot sen nimen.