Tuli mieleen näistä ohittelujutuista. Kuraisella kelillä ärsyttää seuraava seikka. Tiellä, jossa on 2 kaistaa yhteen suuntaan, ja ajaessani sen verran rauhallisesti että ohittelijoita on paljon, ärsyttää se, että ohittaja tulee eteen liian lähelle sen sijasta että ottaisi reilusti välimatkaa. Nimittäin kura lentää aika paljon tuulilasille ja joutuu koko ajan pyyhkimään. Kyllä, selviän tästä, mutta silti ärsyttää ettei voi ottaa vähän enemmän välimatkaa. Myös kuraisuus huomioon ottamatta, jotkut tulevat niin lähelle eteen, että melkein pitää hiljentää että kokisi olonsa turvalliseksi.
Heille kannattaa huomauttaa, esim valoja vilauttamalla. Veikkaan että kohtuu iso prosentti yrittää ajaa hyvin, mutta se keskittyy ehkä siihen palaa nopeasti oikealla opiin ja se taaksepäin etäisyyden arvioiminen on vaikeaa. Jos heillä siitä vinkkaa niin ehkä aikaa myöten hoksaavat, tulee ehkä kahvipöytä keskusteluissa puheeksi.
Miksi pitää ajaa auton renkaat pientareelle, kun selvästi näkee että se on mullalla kun juuri tehty vihertyöt eikä nurmi ole vielä alkanut kasvaa. Eikö järki sano yhtään?
En tiedä millalinen tapaus nyt ärsyttää. Tahallista välinpitämöttömyytt, vai enemmän tai vähemmän pakottava tilanne.
Joku taloyhtiön piha yms. jossa vähän omat haasteet, jossain tarpeettomat kapeat, ahtaan, ajolinjat menee helposti päällysten yli nurmikon puolelle. Vaatisi jotain keppiä, no ei nekään jokapaikassa kestä. Ärsyttäviä kuskeja jos eivät edes yritä, eivätkä siivoa jälkiään.
Ajoväylillä, niin veikkaan perus syyn olevan laiskuus, vähän väyläst riippuen se voi vaati enemmän tai vähemmän huolellisuutta. kuskia voi aina syyttää, jossain kyllä suunnittelua ja toteutus sellainen että niin tulee käymään. Jos uudiskohde, niin ensivuonna sitten katsoa mitä niille tehdä.
Kapealla väylillä kohdatessa, tai estettä, kiertäessä voi vaihtoehdot olla vähissä. Liittyy osittain tuohon toteutukseen, suunnitteluun. Mutkat, liittymät tarpeettoman jyrkkiä, varsinkin pidemmille ajoneuvoille, ydhistelmille.