Näpyttelin jo eilen vähän tästä, mutta jäi lähettämättä. Tuosta typeryyden ilmentymän konkreettisesta vaikutuksesta tuossa vikassa kappaleessa.
--
Liikenteessä on niin monenlaista vipeltäjää, oman kulkunsa optimoijaa, sunnuntaikuskia ja vieraassa paikassa kulkevia sekaisin, että tällaisilta ei voi koskaan välttyä. Ei auta yleisökirjoitus, ei asian käsittely foorumeilla, eikä ikkunaan koputtelu. Edellä kuvattuja tilanteita sekä niihin verrannollisia tulee eteen jatkuvasti. Itsensä kiusaaminen päästämällä liikenteen ärsyttävyydet oman ihon alle ja maltin menettäminen on kaikkein tyhmintä.
Meillä on taloudessa pari autoa, prätkä, fillareita, kärryä ja traileria. Pyrin itse hahmottamaan vehkeellä kuin vehkeellä nöyrästi milloin on tulossa tilanne, jossa on riskinä jäädä epäoptimaalisesti risteävän liikenteen eteen. Näitä tilanteita on aika lailla muitakin kuin kevyenliikenteenväylät. Joka kerta en onnistu tai ei ole mahdollista toimia kaikkien muiden toivomalla tavalla. Joskus taasen on itse häviävänä osapuolena ns. optimaalisessa kulussa. Näiden tapahtumien todennäköisyys on 100%. Jos näissä tilanteissa menee kuppi nurin, niin mitä enemmän joutuu liikkumaan, sitä enemmän elämässä vituttaa ja aivan turhaan. Se taasen nostaa verenpainetta, joka lyhentää elinikää ts vitutukseen kuolee. Se se vasta tyhmää on.
Itselle yleisin harmistuksen aihe liikenteessä on istua malttamattoman optimoijan kyydissä. Kaupungissa tämä tarkoittaa yleensä lyhytnäköistä kaistanvaihtelua liikennevirran perusteella ja tilanteen analysointia ääneen. Vaikka mitään ihmeellistä ei tapahtuisi, niin tällaiset hokevat, että “menehän nyt siitä, tulehan nyt sieltä jne.”. Ei kiinnosta. Maantiellä vakiokuvio menee siten, että itse matkustajana koen turvavälin olevan inan verran turhan pieni, ei läheskään vaarallinen, mutta epämukava, koska tiedän mitä seuraavaksi tapahtuu. En sano mitään, koska se on epäkohteliasta ja asia on epäkiinnostava. Sitten se tapahtuu, eli edellä ajava laskee hitusen nopeuttaan, turvaväli pienenee, kuski reagoi nostamalla kaasua, käy levottomaksi ja kaikkein pahinta: Avaa tästä suunsa! Puff, siinä se tuli. Koko fiilis, keskustelu, musiikki, äänikirja, ajatukset, mitä ikinä autossa oli meneillään, keskeytyi. Kuski siis siirsi kaikkien huomion jonkun muun ajosuoritteeseen tilanteessa, jossa itse toimi siten, että joutui reagoimaan. Näihin kuskin kommentteihin vastaan yleensä, että kumpi tätä autoa ajaa ja mitä haluat minun tekevän asialle tai tuossa turvavälikeississä, että mitä jos kuski siirtäisi penkkiä vähän eteenpäin, niin olisi nopeammin perillä. Ei tämä kuitenkaan auta. Samat henkilöt toimivat samalla tavalla joka halvatun kerta. Moni vielä inttää vastaan, koska se ajaminen on jokin ihmeellinen itsetuntokysymys. Kyse on yksiselitteisesti omasta huonosta ajosuoritteesta, jos Suomen olemattomassa liikenteessä ei pääse perille tekemättä jatkuvasti asiasta numeroa.