Mitä et enää siedä videopeleissä?

[Rambo8]

Nyt ollaan asian ytimessä. Ärsyttää pelit jotka on tehty niin, ettei bossista voi mitenkään selviä yhdellä yrittämällä. Sun on pakko käydä kuolemassa siellä useita kertoja ja opetella bossin liikkeet ja hyökkäykset ulkoa. Jos tuo on mahdollista tehdä yhdellä kerralla niin että selviää hengissä niin ok, mutta ei niin että pitää tarkoituksella lähteä kuolemaan ja opettelemaan patterneja, kunnes sitten voi yrittää oikeasti voittaa sen.

Tuota se juuri on, ja sitten kun saat opeteltua niin että pärjäät, niin puolessa välissä pomo ottaakin ihan uuden kuviot käyttöön, joten opettelurumba uudelleen. Sillä erotuksella että aina kun kuolet, niin joudut ensin tappelemaan sen ekan puoliskonkin joka kerta uusiksi. Ja joissa pomoissa taistelu voi olla jopa 3 tai 4 osainen, jolloin aina uudet kuviot.

 

[muppelo]

Cutscenet, välianimaatiot, tai miksi niitä nyt virallisesti kutsutaankaan. Minä kun ostan pelin, niin ostan sen siksi, että haluan pelata, en siksi, että haluaisin katsoa elokuvaa.

Onneksi fiksusti toteutetuissa peleissä nuo voi aina skipata. Yleensä ne tulee ekalla pelikerralla katseltua mut toisella, jos ei voi skipata, ärsyttävät.

 

[CaseAce]

Nykyäänhän nuo cutscenet on usein ängetty täyteen "pelaamista" eli hakkaat jotain yhtä nappia että tyyppi siinä vääntää jotain ovea tai kahvaa. Itseä nuo tympäisee aika paljon ja ennemmin vaan katsoisi sen "leffan".


Itsellä myös kuollut jotenkin moninpeli-into täysin, liekö joku iän tuoma juttu kun nuorna tuli kuitenkin aika yksinomaan moninpelejä hakattua. Viimeisin netin randomien kanssa pelaamani nettipeli taisi olla Red Dead Online, mutta se oli kyllä sellaista myrkkyä että aiheutti lähinnä ahdistusta. Nykyään vaan yksinpelejä.

Hyvin pitkälti samoilla linjoilla. Cutscenen aikana on monesti kontrolleri jossain sohvan nurkassa, kunnes sitten yhtäkkiä pitäisi suorittaa joku supernopean reagoinnin QTE combo tai yhden nappulan rämpytys. Jos nyt cutscenet ylipäätään ahdistaa, niin silloin se vasta ahdistaakin kun ei voi vaan rennosti katsoa sitä, vaan pitää olla ohjain kädessä valmiina reagoimaan samalan nopeasti.

Ja moninpelissä tosiaan tuntuu että ne muut pelaajat monesti pilaa pelikokemuksen. Yksinpelissä on kaikki langat omissa käsissä eikä joku randomi pääse sitä pilaamaan. Mutta poikkeuksiakin on. Tykkäsin Journeyn systeemistä heittää joku randomi sinne kaveriksi ilman mitään mahdollisuutta kommunikoida kuin eleillä. Se nyt on muutenkin rento peli ja sitä ei voi pelikaveri pilata kovin helposti.

 

[JC1954]

Hyvin pitkälti samoilla linjoilla. Cutscenen aikana on monesti kontrolleri jossain sohvan nurkassa, kunnes sitten yhtäkkiä pitäisi suorittaa joku supernopean reagoinnin QTE combo tai yhden nappulan rämpytys. Jos nyt cutscenet ylipäätään ahdistaa, niin silloin se vasta ahdistaakin kun ei voi vaan rennosti katsoa sitä, vaan pitää olla ohjain kädessä valmiina reagoimaan samalan nopeasti.

Ja moninpelissä tosiaan tuntuu että ne muut pelaajat monesti pilaa pelikokemuksen. Yksinpelissä on kaikki langat omissa käsissä eikä joku randomi pääse sitä pilaamaan. Mutta poikkeuksiakin on. Tykkäsin Journeyn systeemistä heittää joku randomi sinne kaveriksi ilman mitään mahdollisuutta kommunikoida kuin eleillä. Se nyt on muutenkin rento peli ja sitä ei voi pelikaveri pilata kovin helposti.

Journey totetus oli tehty hienosti, en tiennyt asiasta etukäteen, niin oli mukava yllätys.
Toinen ääripää oli Watchdogs 2, (allekirjoittaneella peleissä ajaminen luonnistuu), joku heist vai mikä lie olikaan, päästelin vihulaista karkuun useampaan otteeseen ja olin jo jossain huitsin nevadassa aina menossa ja vihulainen aina löysi missä olin. Ilmeisesti jostain kartasta näki missä mene. Sitten tajusin, että ihmispelaaja. Peli ja tarina loppui siihen paikkaan.prkl...

 

[hrtc]

Sitten tajusin, että ihmispelaaja.

Online kikkareet sai asetuksista kokonaan pois. Olen pelannut pelin läpi täysin omissaoloissani.

 

[Pandemic]

Pakotettu win animation.... Idea on ihan kiva mutta esim. bf2042:sen kohdalla vaan jäätävän pitkä..... Ja jos skippaat menetet kokonaan xp:n mitä sait edellisestä pelistä..... Tommonen pakotus vaan on hanurista koska, minua kiinnosta katsoa jotain voittovideoita vaan kiinnostus enemmän seuraavaan peliin.

 

[Ryzkis40]

Läppärillä kun aloin enemmän pelailemaan nyt hiirellä klikkailtavia seikkailupelejä, muistui mieleen mikä näissä on suurimmassa osassa ärsyttänyt varmaan aina. Alku menee usein mallikkaasti omilla aivonystyröillä, mutta jossain vaiheessa tulee se jumituskohta, missä ei tiedä mitä pitäisi tehdä. Juoksen vaan ruutuja edes takaisin pähkäillessä ja kokeilen inventaariosta yhdistellä esineitä ympäriinsä ja toisiinsa jos vaikka joku ratkaiseva yllätyskombo tupsahtaisi. Sitten pakko sortua lukemaan netin ohjeita missä neuvotaan tekemään joko joku aivan älytön juttu mikä ei koskaan olisi tullut mieleenkään tai sitten joku täysin itsestäänselvä asia. Sitten menee maku koko pelistä kun ei oma äly riittänyt, samapa se sitten kun menisi ohjeilla loppuun asti. Hyvin riittää yhden käden sormet seikkailupeleihin mitkä päässyt läpi ilman ohjeiden lukemista.

 

[CaseAce]

Läppärillä kun aloin enemmän pelailemaan nyt hiirellä klikkailtavia seikkailupelejä, muistui mieleen mikä näissä on suurimmassa osassa ärsyttänyt varmaan aina. Alku menee usein mallikkaasti omilla aivonystyröillä, mutta jossain vaiheessa tulee se jumituskohta, missä ei tiedä mitä pitäisi tehdä. Juoksen vaan ruutuja edes takaisin pähkäillessä ja kokeilen inventaariosta yhdistellä esineitä ympäriinsä ja toisiinsa jos vaikka joku ratkaiseva yllätyskombo tupsahtaisi. Sitten pakko sortua lukemaan netin ohjeita missä neuvotaan tekemään joko joku aivan älytön juttu mikä ei koskaan olisi tullut mieleenkään tai sitten joku täysin itsestäänselvä asia. Sitten menee maku koko pelistä kun ei oma äly riittänyt, samapa se sitten kun menisi ohjeilla loppuun asti. Hyvin riittää yhden käden sormet seikkailupeleihin mitkä päässyt läpi ilman ohjeiden lukemista.

Tämä oli kyllä hyvä. Näitähän siedettiin aikoinaan hyvin, eikä ollut edes sitä nettiä mistä etsiä ohjeita. Oli ihan normaalia jumiutua johonkin kohtaan viikkokausia, ja kysellä kavereiden kavereilta onko joku päässyt siitä eteenpäin. Ja kun tarpeeksi odotti niin jossain lehdessä saattoi olla läpipeluuohjeet. Esimerkkeinä vaikka että yhtäkkiä piti lapsena osata englantia niin hyvin että tietää mikä on "monkey wrench", tai sitten toinen jossa koko peli meni muuten klikkailemalla, mutta yhdessä kohdassa pitikin painaa pelissä olevaa nappia pitkään pohjassa, ilman että mikään viittasi siiten. Klikkaamalla vaan näytti ettei napista tapahtu mitään. Vihje oli että "If at first you don't succeed..." Ja siitä olisi pitänyt ala-asteen englannilla päätellä että sitä pitääkin pitää sekuntikaupalla pohjassa. Tänä päivänä ei tuollaisia siedetä.

Edit: Pistetään vielä yksi trauma lapsuudesta. Pelissä oli kala. Kun sitä katsoi inventaariossa, peli sanoi "It looks like a herring". Se oli väriltään punainen. Tästä olisi pitänyt päätellä että se on "Red herring" ja tietää ala-astepohjalta mitä se symboloi. Onnistui vain sattumalta ja vasta vuosikymmenen myöhemmin tajusin että miksi.

 

[Reivn]

...Esimerkkeinä vaikka että yhtäkkiä piti lapsena osata englantia niin hyvin että tietää mikä on "monkey wrench", tai sitten toinen jossa koko peli meni muuten klikkailemalla, mutta yhdessä kohdassa pitikin painaa pelissä olevaa nappia pitkään pohjassa, ilman että mikään viittasi siiten. Klikkaamalla vaan näytti ettei napista tapahtu mitään. Vihje oli että "If at first you don't succeed..." Ja siitä olisi pitänyt ala-asteen englannilla päätellä että sitä pitääkin pitää sekuntikaupalla pohjassa. Tänä päivänä ei tuollaisia siedetä.

Tuo oli kyllä harmittavaa ennen ns. Google-aikakautta. Paljon sanontoja, sanapareja, tai sanoja, joita ei löytynyt edes niistä sanakirjoista, joita oli fyysisenä hyllyssä. Johti aivan liian usein umpimähkäiseen yrittämiseen, ja juuri tuohon kavereilta kyselemiseen.

 

[Ryzkis40]

Tämä oli kyllä hyvä. Näitähän siedettiin aikoinaan hyvin, eikä ollut edes sitä nettiä mistä etsiä ohjeita. Oli ihan normaalia jumiutua johonkin kohtaan viikkokausia, ja kysellä kavereiden kavereilta onko joku päässyt siitä eteenpäin. Ja kun tarpeeksi odotti niin jossain lehdessä saattoi olla läpipeluuohjeet. Esimerkkeinä vaikka että yhtäkkiä piti lapsena osata englantia niin hyvin että tietää mikä on "monkey wrench", tai sitten toinen jossa koko peli meni muuten klikkailemalla, mutta yhdessä kohdassa pitikin painaa pelissä olevaa nappia pitkään pohjassa, ilman että mikään viittasi siiten. Klikkaamalla vaan näytti ettei napista tapahtu mitään. Vihje oli että "If at first you don't succeed..." Ja siitä olisi pitänyt ala-asteen englannilla päätellä että sitä pitääkin pitää sekuntikaupalla pohjassa. Tänä päivänä ei tuollaisia siedetä.

Edit: Pistetään vielä yksi trauma lapsuudesta. Pelissä oli kala. Kun sitä katsoi inventaariossa, peli sanoi "It looks like a herring". Se oli väriltään punainen. Tästä olisi pitänyt päätellä että se on "Red herring" ja tietää ala-astepohjalta mitä se symboloi. Onnistui vain sattumalta ja vasta vuosikymmenen myöhemmin tajusin että miksi.

Joo mahtoikohan olla The Digissä tuo kun en pitkään aikaan hoksannut että valosillat piti pitkään nappia painamalla laittaa päälle, oletin niiden vaan olevan sökönä ja tarvii tehdä vielä jotain että ne saa päälle, en kyllä ymmärrä miksi se niin pitänyt tehdä. Lisäksi niissä konsoleissa oli kaikissa paneeli mitä ei saanut auki ja ajattelin että joku työkalu kai siihen pitää olla että paneelit saa auki ja systeemit korjattua. No eihän niitä edes ollut tarkoitettu avattavaksi kuin yhdestä joka oli oikeasti rikki ja siihen ei tarvinut edes työkaluja. Olihan sekin loogista että vain rikkinäisestä aukeaa paneeli pelkällä päin puhaltamalla.

 

[Stellar]

Aloitin tuossa pitkästä aikaa Ghost of Tsushiman PC-version alusta ja voi herranjumala että ärsyttää tuo turhien näppäin kombojen määrä, esim kyky jolla ei ota damagea pudotuksista koska hahmo kierähtää, miksi ihmeessä tuo ei voi olla passiivinen vaan pitää erikseen aktivoida pudotuksen aikana. Ja tämä ei valitettavasti ole ainoa mainitunlainen typeryys, muuten niin loistavassa pelissä.

 

[armas]

Minusta pelien perustavan laatuisin suunnittelumoka on väärinpäin oleva vaikeustaso eli peli alkaa vaikeana, mutta hahmon kehityttyä/saatua parempia aseita peli helpottuu loppua kohden. Varsinkin näin ylipitkien pelien aikana tuo moka korostuu entisestään.

 

[perato]

Minusta pelien perustavan laatuisin suunnittelumoka on väärinpäin oleva vaikeustaso eli peli alkaa vaikeana, mutta hahmon kehityttyä/saatua parempia aseita peli helpottuu loppua kohden. Varsinkin näin ylipitkien pelien aikana tuo moka korostuu entisestään.

Tämä on toisaalta todella vaikea tasapainottaa, varsinkin openworld peleissä. Toinen pikajuoksee pääjuonen ja kokee pelin vaikeaksi, yksi kerää kaiken sivukauhtan kerää kokemusta ja ylilevelöi ja kokee loppupelin helpoksi. Aika usein huomaa, että se design on tehty niille jotka juoksee sen pääjuonen läpi ja eivät ole kummoisia pelaajia. Toisaalta itestä tuntuu, että pelissä pitäs olla joku progressio, että kun kerta levutetaan hahmoa, niin sit se pitäs tuntua ja näkyä jossain muuallakin kuin numeroina ruuduulla. Jos lvl1 spiderin tappoon menee yhtä kauan pelin alussa ku lvl50 spiderin tappoon lopussa niin hohhoijaa.

 

[Ryzkis40]

Minusta pelien perustavan laatuisin suunnittelumoka on väärinpäin oleva vaikeustaso eli peli alkaa vaikeana, mutta hahmon kehityttyä/saatua parempia aseita peli helpottuu loppua kohden. Varsinkin näin ylipitkien pelien aikana tuo moka korostuu entisestään.

No juu ei varmaan ole vielä vastaan tullut peliä missä esim. rahaa ei jossain vaiheessa alkaisi kasautua niin ettei tiedä enää mitä sillä tekisi. Miksiköhän oikea elämä ei toimi samoin....

 

[perato]

No juu ei varmaan ole vielä vastaan tullut peliä missä esim. rahaa ei jossain vaiheessa alkaisi kasautua niin ettei tiedä enää mitä sillä tekisi. Miksiköhän oikea elämä ei toimi samoin....

Tieten riippuu miten pelaa, mutta itellä Bg2 ja Dragon Age O on molemmat pelejä joissa rahan saa loppumaan jos ostaa joka itemin jota haluais käyttää. Muuten kyllä totta että monen pelin ekonomia on aika usein rikki, varsinkin päivitysten myötä. Aika usein saa lukea kun pelaa jotain peliä 3-5v julkaisusta, että ekonomian aiheuttamat ongelmat korjattiin pätsissä x.x sillä tavalla että rahaa tulee vaan nii paljon, ettei siitä tartte välittää. Silti ne kaikki mekaniikat siihen liittyen on säilytetty. Esim. Cyberpunk jossa nii raha ku ammukset on semmosia, ettei niillä ihan hirveenä tee mitää jos ei osta turhia asuntoja ja autoja.

 

[Reivn]

Tuota se juuri on, ja sitten kun saat opeteltua niin että pärjäät, niin puolessa välissä pomo ottaakin ihan uuden kuviot käyttöön, joten opettelurumba uudelleen. Sillä erotuksella että aina kun kuolet, niin joudut ensin tappelemaan sen ekan puoliskonkin joka kerta uusiksi. Ja joissa pomoissa taistelu voi olla jopa 3 tai 4 osainen, jolloin aina uudet kuviot.

Tuli tähän liittyen vastaan peli, joka vi*uttaa jo perustasollakin. Nimittäin Dying Light, ja eka pakotettu yöretki. Jos kuolet, niin alotat käytännössä levelin alusta safe housesta, jossa ei syystä X muka pysty nukkumaan, vaikka on safe area. Viholliset spawnaa sitä omituisimmista paikoista käytännössä suoraan sivulle, mitä lähemmäs pääset objectivea. Ei juuri pysty piiloutumaan kun on melkosen nopeita havaitsemaan, ja navigointi ei onnistu kuin käsipelissä koska näkevät taskulampun hiton herkästi.

Kiva kierrellä ja kaarrella vartti, kunnes yksi huomaa ja sit onkin kymmenen niskassa. Instant death, ja tilanteen resetointi vartin taakse levelin alkuun

 

[muppelo]

Tuli tähän liittyen vastaan peli, joka vi*uttaa jo perustasollakin. Nimittäin Dying Light, ja eka pakotettu yöretki. Jos kuolet, niin alotat käytännössä levelin alusta safe housesta, jossa ei syystä X muka pysty nukkumaan, vaikka on safe area. Viholliset spawnaa sitä omituisimmista paikoista käytännössä suoraan sivulle, mitä lähemmäs pääset objectivea. Ei juuri pysty piiloutumaan kun on melkosen nopeita havaitsemaan, ja navigointi ei onnistu kuin käsipelissä koska näkevät taskulampun hiton herkästi.

Kiva kierrellä ja kaarrella vartti, kunnes yksi huomaa ja sit onkin kymmenen niskassa. Instant death, ja tilanteen resetointi vartin taakse levelin alkuun

Se eka yöjuoksu oli aluksi aika paskaa, en tykkää vieläkään, mutta sen joudut rimpuilemaan kerran läpi ja sitten voitkin halutessasi vältellä yötä lopun peliä jos ei kinosta.

 

[Ryzkis40]

Tuli tähän liittyen vastaan peli, joka vi*uttaa jo perustasollakin. Nimittäin Dying Light, ja eka pakotettu yöretki. Jos kuolet, niin alotat käytännössä levelin alusta safe housesta, jossa ei syystä X muka pysty nukkumaan, vaikka on safe area. Viholliset spawnaa sitä omituisimmista paikoista käytännössä suoraan sivulle, mitä lähemmäs pääset objectivea. Ei juuri pysty piiloutumaan kun on melkosen nopeita havaitsemaan, ja navigointi ei onnistu kuin käsipelissä koska näkevät taskulampun hiton herkästi.

Kiva kierrellä ja kaarrella vartti, kunnes yksi huomaa ja sit onkin kymmenen niskassa. Instant death, ja tilanteen resetointi vartin taakse levelin alkuun

Pelin ekassa osassa? Pelasin sen vaikeimmalla tasolla läpi ja muistanko nyt aivan väärin muka kun ei ne yö-örvelöt mielestäni sitä itse taskulampun valoa mitenkään noteeranneet, mutta pelihahmoni kyllä näkivät missä pimeydessä tahansa kunhan vaan oli avoin näköyhteys ja etäisyys liian lähellä. Ainakin huoletta viiletin aina taskulamppu päällä menemään.

 

[virveli76]

Tämä on toisaalta todella vaikea tasapainottaa, varsinkin openworld peleissä. Toinen pikajuoksee pääjuonen ja kokee pelin vaikeaksi, yksi kerää kaiken sivukauhtan kerää kokemusta ja ylilevelöi ja kokee loppupelin helpoksi. Aika usein huomaa, että se design on tehty niille jotka juoksee sen pääjuonen läpi ja eivät ole kummoisia pelaajia. Toisaalta itestä tuntuu, että pelissä pitäs olla joku progressio, että kun kerta levutetaan hahmoa, niin sit se pitäs tuntua ja näkyä jossain muuallakin kuin numeroina ruuduulla. Jos lvl1 spiderin tappoon menee yhtä kauan pelin alussa ku lvl50 spiderin tappoon lopussa niin hohhoijaa.

Kova väite tuo "jotka juoksee sen pääjuonen läpi ja eivät ole kummoisia pelaajia" jota en itse allekirjoita, koska itse jo varttuneena pelaajana en vain jaksa koluta/taistella kaikkea vaan peli on enemmän elämys ja tarina. Nuorena kyllä jaksoi tahkota tuntitolkulla, mutta kai ikä vähentää peliilon myötä myös lapsen tai nuoren omaista mielikuvitusta.

Itsellä tuntuu että lopulta kaikki pelit on samasta puusta veistetyltä ja innostus lopahtaa heti kun huomaa sen "kaavion" poikkeuksia toki on, mutta harvassa.

 

[perato]

Kova väite tuo "jotka juoksee sen pääjuonen läpi ja eivät ole kummoisia pelaajia" jota en itse allekirjoita, koska itse jo varttuneena pelaajana en vain jaksa koluta/taistella kaikkea vaan peli on enemmän elämys ja tarina. Nuorena kyllä jaksoi tahkota tuntitolkulla, mutta kai ikä vähentää peliilon myötä myös lapsen tai nuoren omaista mielikuvitusta.

Itsellä tuntuu että lopulta kaikki pelit on samasta puusta veistetyltä ja innostus lopahtaa heti kun huomaa sen "kaavion" poikkeuksia toki on, mutta harvassa.

Väite ei ollut se että ne jotka juoksee pääjuonen läpi ei ole kummoisia pelaajia vaan että kohderyhmä on ne jotka eivät ole kummoisia pelaajia JA juoksee pääjuonen läpi, eli lähtökohtaisesti sisällön pitää olla helppoa eikä se saa vaatia liikaa sivukauhtan grindaamista.

Omasta mielestä yksi hyvä lähestymistapa on tehdä niistä sivutehtävistä ja tekemisestä sitä haastavaa. Esim. Bg2 jossa melkeen kaikki vaikeimmat(mm. Firqraak, twisted rune, Lichit, Shadow dragon, Demogorgon) encounterit on kaikki optionaalisia sivujuttuja, loppupahista lukuunottamatta.

 

[akiraxan]

99% kaikista nettipeleistä, co-op yhteistyö pelit harvojen ja valittujen TUTTUJEN ihmisten kera ja niitäkin harvoin. Kilpapeleillä en enää itselleni mielipahaa aio tuottaa. WoWikin jäi 16 vuoden pelaamisen jälkeen tunkiolle, ja kaikki muutkin MMOt. Elite Dangerous on käytännössä ainoa moninnpelattava hiekkalaatikko jota siis pelaan online moodissa mutta thats it. Tom Clancyn DIvision 2 pelasin vuoden vaihteessa TUTUN SERKUN kanssa.

Yksin olet itse itsesi ainoa vihollinen, saat pelata niinkuin haluat ja tykkäät eikä ja kukaan muu kuin omat tavoitteesi tule ikinä vaatimaan mitään, never ever! <3

 

[Refloni]

Ilmainen DLC.

Tätä pitää hieman avata. Tarkoitan ilmaisella DLC:llä minilisureita, jotka lisäävät peliin ylimääräisiä varusteita, aseita, hevoshaarniskoja ynnä muuta. Tarinakontsaa niissä ei ole, eikä mieleeni tulisi koskaan ostaa niitä. Pelit kuitenkin tunkevat niitä usein ilmaiseksi mukaan jonkun asiakasohjelman kylkiäisinä, uuden pelin mainoksena tai varsinkin jos ostaa pelistä Complete-version vuosia julkaisun jälkeen. No, mitä se sitten haittaa jos pelissä on ylimääräistä kamaa?

Se rikkoo pelin tasapainon ja immersion. Aloin vastikään pelata Assassin's Creed Odysseyta. Satuin huomaamaan, että Ubisoft Club -kökkäre tarjosi jotain ilmaista, joten menin katsomaan. Siellä oli tukku mini-DLC:tä, mukana myös ihan tervetulleita sivutehtäviä. Nappasin kummemmin ajattelematta kaiken mikä lähti irti ilman lisämaksuja. Virhe.

Nyt voin pukeutua viikingiksi tai Ezioksi, joista varsinkin jälkimmäinen pistää Kreikassa silmään kuin sarjamurhaaja kaurapuurossa. Varusteet on kuitenkin ylivoimaisesti parhaat mitä pelin alussa saa, joten on todella kova kiusaus käyttää niitä. Anakronistinen päähahmo rumentaa koko peliä. Hopeareunus on, että pelin "erityinen" tasojärjestelmä takaa että varusteet vanhentuvat vauhdilla. Mikä tahansa tason 7 varuste on parempi kuin mikä tahansa tason 5 varuste, joten viikinkikirveet ja viitat ovat nopeasti käyttökelvottomia. Tässä tulee kuitenkin esiin toinen ongelma: delsukamoista ei pääse eroon. Toisin kuin kaikki muut varusteet, DLC-vermeitä ei voi myydä. Niitä ei voi tiputtaa maahan. Niitä ei voi kierrättää materiaaleiksi. Ne kököttävät repussa pysyvästi, ikuisina mainoksina peleilleen. Ehkäpä juuri se oli koko homman tarkoitus.

Päätin pelastaa immersion rippeet ja roolipelata. Ezion ja Eivorin roippeet ovat mikromaksujen jumalattaren Upisotian langettama kirous, jonka tarkoitus on viekoitella minut tuhon tielle.

Pelin helpoin saavutus joka ei ole pakollinen osa tarinaa. Sen voi tehdä jo tutoriaalin aikana. Oliko tämä tarkoitus?

(Edit: Ja tietysti heti postaamisen jälkeen pelistä löytyi varustearkku, jonne bonuskamat pystyy säilömään pois silmistä...)

Tämä ei ole todellakaan mikään uusi juttu, vaan häirinnyt minua vuosikymmeniä ja vieläpä monesti loistopeleissä. Red Dead 2:ssa kaupan parhaat aseet ja hevoset ovat ilmaisia. Bioshock Infiniten alussa on huone, josta voi poimia pelin parhaat varusteet mukaansa. Samoin Dishonoredeissa. Jopa suuri rakkauteni Fallout: New Vegas kaataa pelin alussa reppuun Gun Runner's Arsenal -delsun koko sisällön ja aiheuttaa minuutin mittaisen ilmoitusruuhkan.

"Jätä ne kamat sitten käyttämättä jos niin häiritsee," sanotte tässä vaiheessa. Minä yritän. Kaikki pelaajanvaistoni huutavat että käytä hyvä mies parhaita kamoja joita on tarjolla. Pelkkä DLC:n tunnistaminen rikkoo immersion, saati se että tahallaan joutuu pelaamaan epäoptimaalisesti. On tapauskohtaista, kunnioitanko peliä niin paljon että jätän hyvät varusteet hyllylle ja pakotan itseni leikkimään sääntöjen mukaan - sääntöjen, joita peli itse rikkoi tyrkyttäessään superaseitaan.

 

[akiraxan]

"Horse Armor" <3 *cry*

 

[tjkoo]

Kaikki satunnaiset väli/uni-kohtaukset peleissä on raivostuttavia. Sellaiset missä pitää suunnistaa jossain pimeässä tms, paeta jotain tai ammuskella
kaikkea yms. Kestää yleensä joitain minuutteja ja sitten vasta pääsee jatkamaan peliä.

 

[Jumi]

Ilmainen DLC.

Tätä pitää hieman avata. Tarkoitan ilmaisella DLC:llä minilisureita, jotka lisäävät peliin ylimääräisiä varusteita, aseita, hevoshaarniskoja ynnä muuta. Tarinakontsaa niissä ei ole, eikä mieleeni tulisi koskaan ostaa niitä. Pelit kuitenkin tunkevat niitä usein ilmaiseksi mukaan jonkun asiakasohjelman kylkiäisinä, uuden pelin mainoksena tai varsinkin jos ostaa pelistä Complete-version vuosia julkaisun jälkeen. No, mitä se sitten haittaa jos pelissä on ylimääräistä kamaa?

Se rikkoo pelin tasapainon ja immersion. Aloin vastikään pelata Assassin's Creed Odysseyta. Satuin huomaamaan, että Ubisoft Club -kökkäre tarjosi jotain ilmaista, joten menin katsomaan. Siellä oli tukku mini-DLC:tä, mukana myös ihan tervetulleita sivutehtäviä. Nappasin kummemmin ajattelematta kaiken mikä lähti irti ilman lisämaksuja. Virhe.

Nyt voin pukeutua viikingiksi tai Ezioksi, joista varsinkin jälkimmäinen pistää Kreikassa silmään kuin sarjamurhaaja kaurapuurossa. Varusteet on kuitenkin ylivoimaisesti parhaat mitä pelin alussa saa, joten on todella kova kiusaus käyttää niitä. Anakronistinen päähahmo rumentaa koko peliä. Hopeareunus on, että pelin "erityinen" tasojärjestelmä takaa että varusteet vanhentuvat vauhdilla. Mikä tahansa tason 7 varuste on parempi kuin mikä tahansa tason 5 varuste, joten viikinkikirveet ja viitat ovat nopeasti käyttökelvottomia. Tässä tulee kuitenkin esiin toinen ongelma: delsukamoista ei pääse eroon. Toisin kuin kaikki muut varusteet, DLC-vermeitä ei voi myydä. Niitä ei voi tiputtaa maahan. Niitä ei voi kierrättää materiaaleiksi. Ne kököttävät repussa pysyvästi, ikuisina mainoksina peleilleen. Ehkäpä juuri se oli koko homman tarkoitus.

Päätin pelastaa immersion rippeet ja roolipelata. Ezion ja Eivorin roippeet ovat mikromaksujen jumalattaren Upisotian langettama kirous, jonka tarkoitus on viekoitella minut tuhon tielle.

Pelin helpoin saavutus joka ei ole pakollinen osa tarinaa. Sen voi tehdä jo tutoriaalin aikana. Oliko tämä tarkoitus?

(Edit: Ja tietysti heti postaamisen jälkeen pelistä löytyi varustearkku, jonne bonuskamat pystyy säilömään pois silmistä...)

Tämä ei ole todellakaan mikään uusi juttu, vaan häirinnyt minua vuosikymmeniä ja vieläpä monesti loistopeleissä. Red Dead 2:ssa kaupan parhaat aseet ja hevoset ovat ilmaisia. Bioshock Infiniten alussa on huone, josta voi poimia pelin parhaat varusteet mukaansa. Samoin Dishonoredeissa. Jopa suuri rakkauteni Fallout: New Vegas kaataa pelin alussa reppuun Gun Runner's Arsenal -delsun koko sisällön ja aiheuttaa minuutin mittaisen ilmoitusruuhkan.

"Jätä ne kamat sitten käyttämättä jos niin häiritsee," sanotte tässä vaiheessa. Minä yritän. Kaikki pelaajanvaistoni huutavat että käytä hyvä mies parhaita kamoja joita on tarjolla. Pelkkä DLC:n tunnistaminen rikkoo immersion, saati se että tahallaan joutuu pelaamaan epäoptimaalisesti. On tapauskohtaista, kunnioitanko peliä niin paljon että jätän hyvät varusteet hyllylle ja pakotan itseni leikkimään sääntöjen mukaan - sääntöjen, joita peli itse rikkoi tyrkyttäessään superaseitaan.

Red Dead Redemption 1 teki myös tuon virheen vuonna 2010, ja se antoi pelin mukana tullella kertakäyttökoodilla pelaajalle mm. pelin parhaan hevosen, ja taisi saada jonkun parhaan pyssynkin. Harmitti kovasti kun huomasin että hevosen kesytys oli uniikkia ja hauskaa hommaa, mutta kaikki muut hevoset olivat huonompia. Pyssyjäkään ei tarvinnut hommata ja pelistä katosi iso osa pois.

Taisivat tehdä tuon äärityperän ratkaisun GameStopin takia, koska se vei maksavia asiakkaita jälleenmyymällä käytettyjä pelejä.

 

[akiraxan]

Postasin vielä tästä asiasta toiseen, itse pelin ketjuun. Siis en voi hyväksyä millään asteikolla sitä että kun peliin tuodaan lisäosa, maksullinen DLC, se tuo uutta pelimekaniikkaa peliin ja tekee lisäosasta käytännössä pakollisen ostoksen, varsinkin online moninpeleissä ryhmissä tai pärjätäksesi rankingissä. Tää liitty Diablo IV. Asensin eilen, poistin TAAS tänään koska en saa PC Game Passista lisäriä muuten kuin rahalla vaikka maksan kuukausimaksua Mirco$0ftille.

Siis ei mua lisä alueet ja kampanja tai niiden puute haittaa hittojakaan... . Mutta jos tulee uusia core-ominaisuuksia ja mekaniikka muokaten esineitä, hahmon kykyjä tms muuta semmoista mikä vaikuttaa hahmosi kykyihin ja selviytymiskykyyn, tai et voi käyttää jotain esinetyyppiä tai vastaavaa... tms. Tämä tekee siis lisäosasta PAKOLLISEN ostoksen ja peruspelistä vain käytännössä DEMO-version jolla tutustut siihen peruspeliin mutta joudut ostamaan sen vaikka sinulla on se maksullin tilaus itse alustaan mikä peliä jakaa. Suoraa vittuilua ja suoraan silmille niille jotka maksavat Game Passista ... no, tää on tätä nillitustä

Tässä tapauksessa lähti D4 levyltä uninstalliin, TAAS, kolmannen kerran.

"Osta auto, AUDI NO-GO-CLEAN-AIR, alamäkeen voit ajaa hienosti ja äänettömästi mutta moottori on maksullinen lisävaruste"

 

[Refloni]

Tästä on ollut vähän juttua aikaisemminkin ketjussa, mutta sivumainintana. Turhauttaa myös miten helposti asian voisi korjata mutta käytännössä mikään peli ei tee sitä.

Eli se, että jos kuolet monta kertaa samassa kohdassa, peli alkaa ehdotella vaikeusasteen laskua. Ymmärrän miksi tämä ilmoitus on pelissä: devit haluavat että mahdollisimman moni pelaaja pääsee pelin läpi, ja pelaajat monesti unohtavat että vaikeustason säätö on mahdollista. Tällä muistutuksella voidaan välttää se että peli jätetään kokonaan kesken. Itse kuitenkin pelaan mielelläni vähän normaalia kovemmalla vaikeustasolla, koska haasteen voittaminen on minulle iso osa pelien vetovoimaa. Vaikeustason laskun ehdottaminen tuntuu henkilökohtaiselta loukkaukselta.

Et näköjään osaa pelata. Lasketaanko vaikeus tälle lapsille ja vähä-älyisille tarkoitetulle tasolle?
> Kyllä
> Ei

Asiaa pahentaa se, että yleensä siinä vaiheessa kun näitä ilmoituksia alkaa tulla, niitä tulee siitä eteenpäin joka kerta kun kuolet tässä samassa kohtaa, tai mikä pahempaa joka kerta kun kuolet koko loppupelin aikana. Peli ei tajua, että haastavan tappelun yrittäminen uudestaan ja uudestaan on minulle hauskaa. Vihjailu puutteellisista pelitaidoista on raivostuttavaa. Tunnen fyysisesti otsasuoneni pullistuvan kun joudun lukemaan tällaisia juttuja ja painamaan samaa EI-nappia jokaisella uusintayrityksellä.

Typerintä on, miten helposti asian voisi korjata, ja vielä niin että ilmoitus jää peliin niitä apupyöriä tarvitseville. Ratkaisu olisi erittäin yksinkertainen ja teknisesti helppo toteuttaa.

Et näköjään osaa pelata. Lasketaanko vaikeus tälle lapsille ja vähä-älyisille tarkoitetulle tasolle?
> Kyllä
> Ei
> Ei, äläkä kysy tätä enää koskaan

Edit: Ai niin, pahimmillaan olet vielä yrittämässä jotain saavutusta johon liittyy pelin läpäiseminen tietyllä vaikeustasolla, ja jos erehdyt painamaan tässä väärää nappia voit heittää sille hyvästit. Ja ilmoitus tulee välittömästi kuoleman jälkeen ja KYLLÄ-nappi on joku taistelun kannalta relevantti toiminto ja painat sitä vahingossa.

 

[Zeratul]

Nyt ollaan asian ytimessä. Ärsyttää pelit jotka on tehty niin, ettei bossista voi mitenkään selviä yhdellä yrittämällä. Sun on pakko käydä kuolemassa siellä useita kertoja ja opetella bossin liikkeet ja hyökkäykset ulkoa. Jos tuo on mahdollista tehdä yhdellä kerralla niin että selviää hengissä niin ok, mutta ei niin että pitää tarkoituksella lähteä kuolemaan ja opettelemaan patterneja, kunnes sitten voi yrittää oikeasti voittaa sen.

Jep, nyt ollaan ytimessä. Paitsi että tuo bossin opettelu on tylsää ja rasittavaa, niin se tuntuu myös typerältä, koska itsellä ainakin on tapana ajatella pelejä edes "leffarealistisena", eli sellaisena, että pystyy oikeasti vetämään läpi kuolematta kertaakaan. Toki harvassa pelissä nyt oikeasti onnistuu noin tekemään, eikä siinä sinällään mitään, mutta jos peli on käytännössä suunniteltu siten, että tuo on mahdotonta, niin se ärsyttää.

En ole päässyt yhtään tuohon souls-genren kelkkaan, kun jatkuva kuoleminen ei vain ole itselle mitenkään nautinnollista - edes peleissä.