DjSunki
S Y N T H W A V E
- Liittynyt
- 18.10.2016
- Viestejä
- 3 810
Siis onhan nämä olleet jo BF V ajoista mukana. Ei mitään uutta siis. Ja sopii hyvin tähän kuin myös edellisiin.
Mitä et enää siedä videopeleissä?
- Keskustelun aloittaja Shikanjyo
- Aloitettu
Tässä syy miksi myös BF V on jäänyt pelaamatta
Itsellä kanssa on tökännyt tuo Bäfä-sarjaan rantautunut sprintti-hippa joka on CODeissa ollut valloillaan jo aikoja. Tuota Bäfä 6 demoa sen pari päivää pelanneena vaikuttaa siltä että tämä tulee ensi kertaa aikoiihn olemaan se hetki kun uusin Bäfä jääköön kokovaan väliin.
CODeja en ole pelannut ikiaikoihin juurikin samasta syystä ja ehkä olin aiemmin liian toiveikas Bäfän suhteen sillä samaa reaktiohippaa se jo on.
CODeja en ole pelannut ikiaikoihin juurikin samasta syystä ja ehkä olin aiemmin liian toiveikas Bäfän suhteen sillä samaa reaktiohippaa se jo on.
En edes tiedä mitä tuo reaktiohippa ja kärrynpyörien teko on. Pelaan edelleen Team Fortress 2:sta netissä ja se on ainakin edelleen kivaa, tekee rakettihyppyjä ja ampuu raketteja ylhäältä päin sniperin niskaan, rakentaa insinöörinä automaattitykin juuri oikeaan paikkaan jolloin peli muuttuu maailman parhaimmaksi tower defense-peliksi, jne. jne...
Homma on pysynyt TF2:ssa edelleen melko yksinkertaisena mutta kuitenkin tarpeeksi haastavana ja 9 eri hahmoluokan avulla myös vaihtelevana, eri tilanteet vaativat erilaisia hahmoja ja taktiikoita.
Homma on pysynyt TF2:ssa edelleen melko yksinkertaisena mutta kuitenkin tarpeeksi haastavana ja 9 eri hahmoluokan avulla myös vaihtelevana, eri tilanteet vaativat erilaisia hahmoja ja taktiikoita.
- Liittynyt
- 28.10.2016
- Viestejä
- 6 254
Ylisuunnitellut hahmot:
Kun hahmot, niin NPCt kuin pomovastustajat yms. alkaa olla niin ylisuunniteltuja, että kaikki niiden ulkonäössä huutaa tårtapåtårtaa. Vedetäämpä tuohon vielä yksi vyö ja nahkalipare, miten ois tuommonen liparehuivi tuonne pyörimään, entä jos sille vielä laitettais neljännet rintaliivit. Tai mitä jos pomovastustajalle laitettais toinen käsi suuremmaksi ku toinen, ja joku ylimääräinen jalka roikkumaan tuonne ja sit tuohon silmä ja jos sen kropan lävistäis vaikka lentokoneen moottori ja vielä yks käsi. KUUSI PÄÄTÄ!* Jotenki alkaa tökkimään kun törmää tämmöseen hirvitykseen. Varsinki soulslike pelien bossit näyttää nykyään kaikki olevan tuollasia. Fantasiassa laitetaan kaikenmaailman ekstra krumeluuria NPC-hahmojen vaatteisiin. Scifissä on taas panssarissa kaikenmaailman lovea ja ulkonemaa. Japsipelien hahmot tuntuu päntiöinään olevan tommosia liehuvaatehahmoja, mutta ei länsiropet mitenkään puhtosia ole.
+50h kesto:
Tämä on ehkä asia mikä on nyt pitempäänkin mietityttänyt. Ei niinkään etten sietäisi +50h pelejä, vaan huomannut, että ainakun tällaista pelaa, niin jossain tuossa 40-60h jälkeen alkaa vähän kuin "kyllästyttään". Yleensä peli on näyttänyt kaikkensa tässä vaiheessa ja mitään suuria ylläreitä ei ole tarjolla kuin korkeintaan juonen puolesta. Toki osa peleistä on niin kivoja, että niitä pelaa ihan mielellään ton jälkeenkin, mutta sanotaan että usein siitä tulee enemmän semmosta "Diablo" tyylist peluuta jossa mäiskitään nyt mäiskimisen vuoksi. Usein huomaa tässä vaiheessa jo miettivän että mitäs sitä seuraavaksi pelaisi ja vähän ku varkain odottelevan, että jospa tämä kohta loppuis. Tommosen pitkän pelin peluuseen menee nykyään helposti kuukausi tai kaksi niin ajallisestikin tuntuu, että peli venyy vähän liikaa ja alkaa unohtaa juoneen liittyviä asioita, varsinkin jos peli on open world ja pelin pääjuonen rytmitys on huono. Pelaan näitä siis jatkossakin, mutta enää pitkä kesto ei ole mikään positiivinen merkki itselle vaan yleensä siinä alkaa sit helposti myös tutkimaan niitä pelin huonoja puolia ja heikkouksiakin. Yleensä ne myös pistää pahemmin silmille pitkässä peluussa, asiat ja paikat kun tuppaa toistumaan niin huomaa sen saman dialogipätkän sen seittemännen kerran.
Kun hahmot, niin NPCt kuin pomovastustajat yms. alkaa olla niin ylisuunniteltuja, että kaikki niiden ulkonäössä huutaa tårtapåtårtaa. Vedetäämpä tuohon vielä yksi vyö ja nahkalipare, miten ois tuommonen liparehuivi tuonne pyörimään, entä jos sille vielä laitettais neljännet rintaliivit. Tai mitä jos pomovastustajalle laitettais toinen käsi suuremmaksi ku toinen, ja joku ylimääräinen jalka roikkumaan tuonne ja sit tuohon silmä ja jos sen kropan lävistäis vaikka lentokoneen moottori ja vielä yks käsi. KUUSI PÄÄTÄ!* Jotenki alkaa tökkimään kun törmää tämmöseen hirvitykseen. Varsinki soulslike pelien bossit näyttää nykyään kaikki olevan tuollasia. Fantasiassa laitetaan kaikenmaailman ekstra krumeluuria NPC-hahmojen vaatteisiin. Scifissä on taas panssarissa kaikenmaailman lovea ja ulkonemaa. Japsipelien hahmot tuntuu päntiöinään olevan tommosia liehuvaatehahmoja, mutta ei länsiropet mitenkään puhtosia ole.
+50h kesto:
Tämä on ehkä asia mikä on nyt pitempäänkin mietityttänyt. Ei niinkään etten sietäisi +50h pelejä, vaan huomannut, että ainakun tällaista pelaa, niin jossain tuossa 40-60h jälkeen alkaa vähän kuin "kyllästyttään". Yleensä peli on näyttänyt kaikkensa tässä vaiheessa ja mitään suuria ylläreitä ei ole tarjolla kuin korkeintaan juonen puolesta. Toki osa peleistä on niin kivoja, että niitä pelaa ihan mielellään ton jälkeenkin, mutta sanotaan että usein siitä tulee enemmän semmosta "Diablo" tyylist peluuta jossa mäiskitään nyt mäiskimisen vuoksi. Usein huomaa tässä vaiheessa jo miettivän että mitäs sitä seuraavaksi pelaisi ja vähän ku varkain odottelevan, että jospa tämä kohta loppuis. Tommosen pitkän pelin peluuseen menee nykyään helposti kuukausi tai kaksi niin ajallisestikin tuntuu, että peli venyy vähän liikaa ja alkaa unohtaa juoneen liittyviä asioita, varsinkin jos peli on open world ja pelin pääjuonen rytmitys on huono. Pelaan näitä siis jatkossakin, mutta enää pitkä kesto ei ole mikään positiivinen merkki itselle vaan yleensä siinä alkaa sit helposti myös tutkimaan niitä pelin huonoja puolia ja heikkouksiakin. Yleensä ne myös pistää pahemmin silmille pitkässä peluussa, asiat ja paikat kun tuppaa toistumaan niin huomaa sen saman dialogipätkän sen seittemännen kerran.
PÌÎUW®[ªøËrhl¾ÇÌ°1¿¼
MurottajaSince2004
- Liittynyt
- 19.10.2016
- Viestejä
- 6 674
Olisiko tuo sitten niin hieno ja jänskä jos tuo bossi tuossa kuvassa olisikin perus 178cm keskivertomies farkut jalassa ja valkoinen t-paita päällä?Ylisuunnitellut hahmot:
Kun hahmot, niin NPCt kuin pomovastustajat yms. alkaa olla niin ylisuunniteltuja, että kaikki niiden ulkonäössä huutaa tårtapåtårtaa. Vedetäämpä tuohon vielä yksi vyö ja nahkalipare, miten ois tuommonen liparehuivi tuonne pyörimään, entä jos sille vielä laitettais neljännet rintaliivit. Tai mitä jos pomovastustajalle laitettais toinen käsi suuremmaksi ku toinen, ja joku ylimääräinen jalka roikkumaan tuonne ja sit tuohon silmä ja jos sen kropan lävistäis vaikka lentokoneen moottori ja vielä yks käsi. KUUSI PÄÄTÄ!* Jotenki alkaa tökkimään kun törmää tämmöseen hirvitykseen. Varsinki soulslike pelien bossit näyttää nykyään kaikki olevan tuollasia. Fantasiassa laitetaan kaikenmaailman ekstra krumeluuria NPC-hahmojen vaatteisiin. Scifissä on taas panssarissa kaikenmaailman lovea ja ulkonemaa. Japsipelien hahmot tuntuu päntiöinään olevan tommosia liehuvaatehahmoja, mutta ei länsiropet mitenkään puhtosia ole.
+50h kesto:
Tämä on ehkä asia mikä on nyt pitempäänkin mietityttänyt. Ei niinkään etten sietäisi +50h pelejä, vaan huomannut, että ainakun tällaista pelaa, niin jossain tuossa 40-60h jälkeen alkaa vähän kuin "kyllästyttään". Yleensä peli on näyttänyt kaikkensa tässä vaiheessa ja mitään suuria ylläreitä ei ole tarjolla kuin korkeintaan juonen puolesta. Toki osa peleistä on niin kivoja, että niitä pelaa ihan mielellään ton jälkeenkin, mutta sanotaan että usein siitä tulee enemmän semmosta "Diablo" tyylist peluuta jossa mäiskitään nyt mäiskimisen vuoksi. Usein huomaa tässä vaiheessa jo miettivän että mitäs sitä seuraavaksi pelaisi ja vähän ku varkain odottelevan, että jospa tämä kohta loppuis. Tommosen pitkän pelin peluuseen menee nykyään helposti kuukausi tai kaksi niin ajallisestikin tuntuu, että peli venyy vähän liikaa ja alkaa unohtaa juoneen liittyviä asioita, varsinkin jos peli on open world ja pelin pääjuonen rytmitys on huono. Pelaan näitä siis jatkossakin, mutta enää pitkä kesto ei ole mikään positiivinen merkki itselle vaan yleensä siinä alkaa sit helposti myös tutkimaan niitä pelin huonoja puolia ja heikkouksiakin. Yleensä ne myös pistää pahemmin silmille pitkässä peluussa, asiat ja paikat kun tuppaa toistumaan niin huomaa sen saman dialogipätkän sen seittemännen kerran.
Hyvä vaan että fantasiapelit näyttää fantasialle eikä realismille.
- Liittynyt
- 28.10.2016
- Viestejä
- 6 254
Koska vaihtoehdot on siinä. Paska suunnittelu tai keskivertomies.Olisiko tuo sitten niin hieno ja jänskä jos tuo bossi tuossa kuvassa olisikin perus 178cm keskivertomies farkut jalassa ja valkoinen t-paita päällä?
- Liittynyt
- 17.10.2016
- Viestejä
- 237
Mutanttimonsterien lisäksi pitää olla aina se pakollinen joko piilotettu tai pelin loppupuolella tuleva bossi joka on samalla pelin haastavin pomo tappaa, mutta on ihan normaali ihmishahmo ja on pukeutunut pelin ympäristön/kulttuurin mukaisesti hillitysti tai on musta kaapu/viitta tjsp. päällä. Aseena on tietenkin joku perus miekka ja saattaa olla pari taikaa heittää kohti, mutta se pätkii sinut poikki ja pinoon useiden tuntien ajan.
- Liittynyt
- 18.10.2016
- Viestejä
- 2 260
Itseäni on alkanut ärsyttää suunnattomasti kaksivaiheiset bossit. Käytät paljon aikaa pomon liikkeiden opetteluun ja sitten kun viimein bossi on kaadettu, ähäkutti, se herääkin taas henkiin uusilla liikesarjoilla tai tekee jonkin muodonmuutoksen välissä. Aivan turhaa pitkittämistä ja keinotekoista vaikeuttamista.
Esimerkkinä:
Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=vv_qryPwmig
Esimerkkinä:
Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=vv_qryPwmig
PÌÎUW®[ªøËrhl¾ÇÌ°1¿¼
MurottajaSince2004
- Liittynyt
- 19.10.2016
- Viestejä
- 6 674
Niin. Haluttiinko tässä siis fantasiapeliin realismia vai että fantasiapeli olisi vähemmän fantasiamainen?
Tämä ärsyttää minuakin. Sen takia pidän enemmän From Softwaren vanhemmista peleistä, missä tätä ei vielä ole. Olikohan Bloodborne ensimmäinen peli, missä he ottivat kaksivaiheiset bossit käyttöön?
PÌÎUW®[ªøËrhl¾ÇÌ°1¿¼
MurottajaSince2004
- Liittynyt
- 19.10.2016
- Viestejä
- 6 674
On dark souls ykösessä ainakin jo kaksivaiheinen. Smough and Ornstein Anor Londossa. Kun tapat toisen niin ne yhdistyy ja niistä tulee super hahmo joka saa toiselta kyvyt ja HP palkki menee täysille.
E: Oliko myös Manus kaksivaiheinen Dark Souls 1?
- Liittynyt
- 28.10.2016
- Viestejä
- 6 254
Öh, ei kumpaakaan, vaan paremmin suunniteltuja hahmoja.
- Liittynyt
- 27.03.2017
- Viestejä
- 3 296
Mikä peli spoilerissa?Ylisuunnitellut hahmot:
Kun hahmot, niin NPCt kuin pomovastustajat yms. alkaa olla niin ylisuunniteltuja, että kaikki niiden ulkonäössä huutaa tårtapåtårtaa. Vedetäämpä tuohon vielä yksi vyö ja nahkalipare, miten ois tuommonen liparehuivi tuonne pyörimään, entä jos sille vielä laitettais neljännet rintaliivit. Tai mitä jos pomovastustajalle laitettais toinen käsi suuremmaksi ku toinen, ja joku ylimääräinen jalka roikkumaan tuonne ja sit tuohon silmä ja jos sen kropan lävistäis vaikka lentokoneen moottori ja vielä yks käsi. KUUSI PÄÄTÄ!* Jotenki alkaa tökkimään kun törmää tämmöseen hirvitykseen. Varsinki soulslike pelien bossit näyttää nykyään kaikki olevan tuollasia. Fantasiassa laitetaan kaikenmaailman ekstra krumeluuria NPC-hahmojen vaatteisiin. Scifissä on taas panssarissa kaikenmaailman lovea ja ulkonemaa. Japsipelien hahmot tuntuu päntiöinään olevan tommosia liehuvaatehahmoja, mutta ei länsiropet mitenkään puhtosia ole.
+50h kesto:
Tämä on ehkä asia mikä on nyt pitempäänkin mietityttänyt. Ei niinkään etten sietäisi +50h pelejä, vaan huomannut, että ainakun tällaista pelaa, niin jossain tuossa 40-60h jälkeen alkaa vähän kuin "kyllästyttään". Yleensä peli on näyttänyt kaikkensa tässä vaiheessa ja mitään suuria ylläreitä ei ole tarjolla kuin korkeintaan juonen puolesta. Toki osa peleistä on niin kivoja, että niitä pelaa ihan mielellään ton jälkeenkin, mutta sanotaan että usein siitä tulee enemmän semmosta "Diablo" tyylist peluuta jossa mäiskitään nyt mäiskimisen vuoksi. Usein huomaa tässä vaiheessa jo miettivän että mitäs sitä seuraavaksi pelaisi ja vähän ku varkain odottelevan, että jospa tämä kohta loppuis. Tommosen pitkän pelin peluuseen menee nykyään helposti kuukausi tai kaksi niin ajallisestikin tuntuu, että peli venyy vähän liikaa ja alkaa unohtaa juoneen liittyviä asioita, varsinkin jos peli on open world ja pelin pääjuonen rytmitys on huono. Pelaan näitä siis jatkossakin, mutta enää pitkä kesto ei ole mikään positiivinen merkki itselle vaan yleensä siinä alkaa sit helposti myös tutkimaan niitä pelin huonoja puolia ja heikkouksiakin. Yleensä ne myös pistää pahemmin silmille pitkässä peluussa, asiat ja paikat kun tuppaa toistumaan niin huomaa sen saman dialogipätkän sen seittemännen kerran.
- Liittynyt
- 30.03.2017
- Viestejä
- 1 250
Valor Mortis. Ei vielä ulkona, tuo kuva on jostain E3-trailerista.
- Liittynyt
- 09.04.2025
- Viestejä
- 50
Tämä. Toinen esimerkki on Elden Ringin viimeinen bossi joka... [loput spoilerissa varalta]
...muuttuu ihmis(mäisestä) vastustajasta dinosaurukseksi jonka perässä pitää vetää maratoonia että saa edes yhden osuman
Tämä tympäisee path of exile 2:ssa todella paljon.
- Liittynyt
- 27.03.2017
- Viestejä
- 3 296
Kaksivaiheiset pomot on kyllä iso ongelma, tympeää tapella se eka vaihe aina uudestaan. Tuota vois verrata pitkään matkaan pomolle checkpointilta, ja sehän on karsittu pois souls-peleistä.
Silksong on yllätyspoikkeus ja siinä on pitkät matkat pomolle (ja kaksivaiheiset pomot!) ja monesti joutuu pysähtelemään tai tappelemaan matkalla. Soulseissa pääsee 99% aina juoksemaan pomolle tappelematta kun on tutkinut alueen.
Silksong on yllätyspoikkeus ja siinä on pitkät matkat pomolle (ja kaksivaiheiset pomot!) ja monesti joutuu pysähtelemään tai tappelemaan matkalla. Soulseissa pääsee 99% aina juoksemaan pomolle tappelematta kun on tutkinut alueen.
Viimeksi muokattu:
Resident Evil 4:n kohdalla nämä mutaatiokasat menivät jo aivan yli ja väkisin väännetyiksi. Kasin kun pelasin väkisin läpi niin huomaa miten ideat loppu. Aivan väkisin väännettyjä ne mutaatiomuodot pahiksista koska "näiden nyt kuuluu olla tälläisiä". Ladysta ja Heisenbergistä olisi saanut paljon hienommat vastustajat ilman mutaatiopakkoa. Se nukentekijä olikin ihan omalaatuinen ja hieno idea.
- Liittynyt
- 10.03.2017
- Viestejä
- 1 504
Tullut tahkottua Warframea tässä luokkaa 1000h muutamassa kuukaudessa ja voi jeesus, että pännii kun kehittäjät luo keinotekoisesti venytettyä sisältöä, jotta pelaajalta menisi mahdollisimman pitkään suorittaa joku tarinapohjainen "main quest". Tehdään hitaita hahmoja, rampoja hahmoja, lisätään hiiiiiidasta dialogia, toistuvia identtisiä toimia "tuhoa kolme näitä x3" tms. Pistää korpeemaan niin jumalattomasti, kun ei voida vaan tehdä normaalisti supernopean peliin pelin itsensä kaltaisia tehtäviä eli nopeammanpuoleisia, koska ne veisivät luonnollisesti liian vähän aikaa pelata läpi ja he toki vaatisivat sisällön luomista ja julkaisua tiheämpään tahtiin kehittäjältä.
Onneksi main questeja on aika vähän tässä pelissä, mutta tiettyy pisteeseen asti (kun kehitystiimissä tapahtui muutoksia) tehtävät olivat jumalattoman puuduttavia ja pitkiä, nykyään max 1-1½h. 4-6h lukitus main questiin oli ihan julmettua tuskaa, kun sieltä ei pääse ulos tekemään mitään muuta (pelaamaan kaverien kanssa, treidaamaan tms.).
Onneksi main questeja on aika vähän tässä pelissä, mutta tiettyy pisteeseen asti (kun kehitystiimissä tapahtui muutoksia) tehtävät olivat jumalattoman puuduttavia ja pitkiä, nykyään max 1-1½h. 4-6h lukitus main questiin oli ihan julmettua tuskaa, kun sieltä ei pääse ulos tekemään mitään muuta (pelaamaan kaverien kanssa, treidaamaan tms.).
Yritin muistoja kirvoitella aloittamalla Doom3:n suht vaikealla tasolla, koska "mennään nyt kunnolla läpi eikä lällyillä, 8 tuntiahan se vaan on", mutta alkaa pikkuhiljaa tuntumaan ettei hermot kestä sitäkään. Selän taakse tyhjiin käytäviin ilmestyy vihollisia tyhjästä, aseet tuntuu ja kuulostaa aivan puurolta eikä ole tilaa edes väistellä kun pieneen huoneeseen lätkäistään yhtäkkiä 4 monsteria seuraksi ja siinä on äkkiä nurkassa jumissa ja henki pois. Yhdessäkin kohdassa puserruin eteenpäin kapeaa käytävää jonka päässä ovi jonka takana demonisoltut alkoi heti pumppaamaan minuun lyijyä täydellisellä tarkkuudella. Niinkuin anteeksi, mitä tuossa tilanteessa pitäisi tehdä muuta kuin ottaa turpaansa kun mihinkään ei pääse edes liikkumaan. Samaa sarjaa heti aukenevan oven takaa naamalle syöksyvät impit, niin halpamaista. Tuntuu että useassa tilanteessa ainut konsti välttää turpiin ottamista on vain juosta sitä putkea taakse päin. Aikoinaan olin kai niiden ennennäkemättömien valo- ja varjoefektien hekumoissa että läpi asti pelasin. Niitä rakettiluurankoja näissä tiloissa, joo ei kiits.
Rakettiluurangot eli revenantit kannattaa ampua plasmakiväärillä kun se tuhoaa myös niiden raketit lennosta.
Eli kunnon sarjaa vaan pään tienoille.
Tuohan se Doom 3 halpamaisuus on, tosin itse pidän Doom 3:sta ja noiden sen temppujen kanssa oppii elämään.
Äijään saa muuten vauhtia lisää bunny hoppingilla ihan kiitettävästi, vinkkinä.
Joo eipä ne revenantit loppujen lopuksi olleetkaan vaikeita, mutta nyt varmaan loppuvuosi menee hinkuttaessa tässä kohtaa kun pieneen teleporttihuoneeseen isketään pari hellknightiä ja ei ole sitten niin pätkääkään tilaa liikkua kun jompikumpi lätkii tai ampuu hengiltä hetkessä. Halpamaista Doom3-huumoria oikein viimeisen päälle.
En keksinyt muutakaan ketjua, ja vaikka asia sinällään tähän aiheeseen liity, niin paremman puutteessa laitettakoon tähän. Itseä kiinnostaisi jonkun verran nettisotapelit, mutta adhd-räiskintä ei pätkääkään. En muutenkaan ole löytänyt semmosta, josta pitäisin. Ärsyttää se, ettei kukaan ole kehittänyt sotapeliä, jossa kukaan pelaaja ei itse saa pisteitä/bonuksia u name it henkilökohtaisesti, vaan tappotantereilla sodittaisiin joukkueina, ja kun minä esim. headshottaan/parannan jonkun ymsyms., niin koko joukkue saa siitä pienenpienen bonuksen ja yhteiset pisteet. Mitä paremmin joukkue pelaa yhteen esim. vaikka saa eri pelaajilla 12 headshottia ennen kuin vastustaja saa ensimmäisen omansa, niin pisteet kertautuisivat x2 x2,5 x3... joukkueen yhteiseen pistepottiin. Pelikerran jälkeen voittaneen joukkueen yhteispisteet sitten jaettaisiin prosentuaalisesti joukkueen pelaajille sen mukaan kuka teki mitäkin, ja siitä sitten pääsisi omilla pisteillä availemaan uusia aseita, kykyjä ja muuta. Tämä tekisi tiimityöskentelyn pakolliseksi, sillä pelkkä perseily tai cämpäily yms. ei hyödyttäisi mitään. Kaikkien olisi toimittava yhteisen eli oman hyvän eteen.
En tiedä osasinko selittää järkevästi, mutta toivottavasti joku hoksasi mitä ajan takaa.
En tiedä osasinko selittää järkevästi, mutta toivottavasti joku hoksasi mitä ajan takaa.
En nyt ole satavarma mutta eikö esim Arma reforger (ja varmaan vanhemmatkin) ole sellainen missä ei ole mitään pelaajien tilastoja. Vaan tiiminä joko voitetaan tai hävitään. Eikä muutenkaan ole niin adhd hyppyjuoksuliuku peli.
Tätä kyllä kaipais. Tätähän voi tehdä monessa pelissä, jos kasaa oman joukkueen ja pelaa heidän kanssaan samassa puhelussa.
Mä pelasin joku vuosi sitten Tankki-peliä, eli Word of Tanksia ps4:lla. Tämähän on joukkue peli, jossa ainakin pleikkarilla pelataan enimmäkseen konsolipelaajia vastaan.
Monesti mappi on tehty hyökkäys puolustus periaatteella, ja näin pelaamalla matseista tulisi todella taktisia väijytys ja skouttaus tehtäviä.
Mutta tässä pelis tuntuu konsoli puolella olevan vain lapsia tai vammasia pelaajia. Jengi vetää toiseen päähän kuin hullut ja osa jää räiskimään seiniä ja omia tankkeja(omiin et tee vahinkoa).
Välillä kyllä ollu todella hyviä pelejäkin niiden reilun kolmen tuhannen matsin seassa mitä pelannu, mutta todella harva ottelu on onnistunu näin.
Joskus sitten erehdyin osallistumaan peliin kuulokkeilla ja mikillä, niin kyllähän siellä vaan vammaset pennut huuteli tuskissan solvaten kanssa pelaajia.
Ei siinä etten meneistyis tälläisessä pelissä, tälläinen tekee vaan pelin liian helpoksi ja pitemmän päälle tylsäksi.
Olisi ainesta todella hyväksi joukkue peliksi, jos vaikka pistetys järjestelmä muutettais juurikin tuommoisiksi joukkueen yhteistyö pisteiksi, se ehkä motivois näitä lapsia opettelemaan joukkue pelaamista varmaan kuolemaan ryntäämisen sijaan.
Koomisia tilanteita tässä kyllä tuli vastaan, kun vihollisen hyökkäys linja lähteekin karkuun yhtä hyökkääjää.
Ei ollu kyllä sen arvosta ajan käyttöä mitä toivoin.
Nimimerkillä: yksin koko vihollisen tiimin tuhonnut.
Helpoilla muutoksilla saisi monesta pelistä mielenkiintoisen ja erilailla haastavan. Tankki pelissäkin mitataan kuljettua matkaa ja kaiken maailman osumia eri osiin taisteluvaunussa. Pisteitä saa vihollisten paljastamisesta ja jopa siitä, että pidät vihollista näkyvissä kun kaveri ampuu sitä kauempaa isolla tykillä.
Ärsyttää joukkue pelit ilman joukkuetta.
Jostain muistuu mieleen, että jossain pelissä oli tälläinen joukkueen yhteinen pisteytys järjestelmä, mutten kyllä muista missä. Oliskohan Hell Divers 2 ollu tällänen?
- Liittynyt
- 23.10.2016
- Viestejä
- 1 737
Nyt kun Metroid Prime 4: Beyondin preview on kaikkien huulilla, niin tuli taas mieleen yksi asia, jota en jaksa:
Hahmot, jotka eivät pysty pitämään päätään kiinni.
Myönnettäköön, etten ole muutenkaan tarinallisten pelien suurkuluttaja. Olen kuitenkin lopen kyllästynyt siihen, että pelihahmojen, sekä hahmon itsensä että ympärillä pyörivien NPC-hahmojen pitää olla ihan jatkuvasti äänessä. Pahimmillaan, kuten Metroidissa, ympätään viereen joku comic relief keventämään tunnelmaa, vaikka se sotii täysin pelin ideaa vastaan.
Myös ennen hiljaisista hahmoista tehdään "immersiivisyyden" vuoksi puheliaita. Resident Evil 2ssa hahmot toistelevat "what the...?!" ja muita hölmistyksiä vielä pelin lopussakin zombeja ampuessaan. Dead Spacen remake muutti ihan tarpeettomasti hiljaisen hahmon puhumaan. Ympärillä pyörii hahmoja, jotka spoilaavat puzzleja, tai kommentoivat jokaista maailman yksityiskohtaa, tai vaan inisevät kuinka täällä haisee ja yhyy en halua olla viemärissä. It Takes Twossa on koko ajan hahmot hösöttämässä, kuinka jännää ja upeeta tämä on. Pahimmillaan tätä tekstiä suolletaan jatkuvasti jopa kesken toiminnan, kun olen keskittymässä siihen mitä ruudulla tapahtuu.
...ja sitten kun pahimmillaan nämä kaikki hahmot ovat sekä käsikirjoitettu että näytelty jonkun milleniaalikäsikirjoittajan toimesta, jonka on pakko olla sarkastinen, näppärä, mukahauska, kömpelö ja vaivaannuttava, kun nämä ovat niin vallattoman ihania ja samaistuttavia hahmoja. Ihan uskomattoman rasauttavaa kuunneltavaa, ja saattaa yksistään aiheuttaa että peli jää minulta pelaamatta.
Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=QTz8fgd0D_A
Minulle tulee sellainen olo, että minua kohdellaan kuin lasta ja joudun sietämään jonkinlaista jenkkiä, joka ei voi sietää sekuntiakaan hiljaista hetkeä. Osaan myös ihan itse sanoittaa omat tunteeni pelistä ja sen maailmasta, ja kommentoida ääneen jos tarpeellista. Enkä minä täysin täysin näitä vastaan ole, riippuu hyvin paljolti pelistä. Minulle on ihan ok, että Subnauticassa satunnaisesti selviytymis-AI lähettää huvittavan kommentin siitä, mitä olen tekemässä tai miten selviytysmismahdollisuuteni on parantunut 200%, tai fyysinen kuntoiluni on yksipuolista jatkuvan uimisen vuoksi. Tämä on ihan ok, kun tätä on tapahtunut pelin aikana se tusina kertaa yhtä monen tunnin aikana. Ja esimerkiksi Portalin GlaDos kommentoimassa toimii varsin erinomaisesti... mutta sitten taas jatko-osan Wheatleyn koin jo melko ärsyttäväksi, kun hahmon pääpointti tuntuu olevan juuri se, ettei se osaa lopettaa hyvän sään aikana...
Hahmot, jotka eivät pysty pitämään päätään kiinni.
Myönnettäköön, etten ole muutenkaan tarinallisten pelien suurkuluttaja. Olen kuitenkin lopen kyllästynyt siihen, että pelihahmojen, sekä hahmon itsensä että ympärillä pyörivien NPC-hahmojen pitää olla ihan jatkuvasti äänessä. Pahimmillaan, kuten Metroidissa, ympätään viereen joku comic relief keventämään tunnelmaa, vaikka se sotii täysin pelin ideaa vastaan.
Myös ennen hiljaisista hahmoista tehdään "immersiivisyyden" vuoksi puheliaita. Resident Evil 2ssa hahmot toistelevat "what the...?!" ja muita hölmistyksiä vielä pelin lopussakin zombeja ampuessaan. Dead Spacen remake muutti ihan tarpeettomasti hiljaisen hahmon puhumaan. Ympärillä pyörii hahmoja, jotka spoilaavat puzzleja, tai kommentoivat jokaista maailman yksityiskohtaa, tai vaan inisevät kuinka täällä haisee ja yhyy en halua olla viemärissä. It Takes Twossa on koko ajan hahmot hösöttämässä, kuinka jännää ja upeeta tämä on. Pahimmillaan tätä tekstiä suolletaan jatkuvasti jopa kesken toiminnan, kun olen keskittymässä siihen mitä ruudulla tapahtuu.
...ja sitten kun pahimmillaan nämä kaikki hahmot ovat sekä käsikirjoitettu että näytelty jonkun milleniaalikäsikirjoittajan toimesta, jonka on pakko olla sarkastinen, näppärä, mukahauska, kömpelö ja vaivaannuttava, kun nämä ovat niin vallattoman ihania ja samaistuttavia hahmoja. Ihan uskomattoman rasauttavaa kuunneltavaa, ja saattaa yksistään aiheuttaa että peli jää minulta pelaamatta.
Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=QTz8fgd0D_A
Minulle tulee sellainen olo, että minua kohdellaan kuin lasta ja joudun sietämään jonkinlaista jenkkiä, joka ei voi sietää sekuntiakaan hiljaista hetkeä. Osaan myös ihan itse sanoittaa omat tunteeni pelistä ja sen maailmasta, ja kommentoida ääneen jos tarpeellista. Enkä minä täysin täysin näitä vastaan ole, riippuu hyvin paljolti pelistä. Minulle on ihan ok, että Subnauticassa satunnaisesti selviytymis-AI lähettää huvittavan kommentin siitä, mitä olen tekemässä tai miten selviytysmismahdollisuuteni on parantunut 200%, tai fyysinen kuntoiluni on yksipuolista jatkuvan uimisen vuoksi. Tämä on ihan ok, kun tätä on tapahtunut pelin aikana se tusina kertaa yhtä monen tunnin aikana. Ja esimerkiksi Portalin GlaDos kommentoimassa toimii varsin erinomaisesti... mutta sitten taas jatko-osan Wheatleyn koin jo melko ärsyttäväksi, kun hahmon pääpointti tuntuu olevan juuri se, ettei se osaa lopettaa hyvän sään aikana...
- Liittynyt
- 18.10.2016
- Viestejä
- 3 208
Joo tai kun normi isku tekee 10000 ja skilli miljoonan ja sitte ku vähä procaa joku ability combo niin 100M
Sama. Lisäksi systeemit, missä tavaroihin pitää tehdä kaikenlaisia enchantteja ja gemejä yms. ennen kuin se oikeasti on parempi ärsyttää. Monta kertaa löytyy parempi tavara kunhan vaan jaksais craftailla tähän sitä sun tätä. Lisäksi välillä puuttui ne matskut crafteihin.
Plus tietenkin vaikea verrata onko joku uusi tavara parempi kun päivitän tämän.
SItte niitä kerää talteen ja joskus kerrala päivittää useamman.
No tuo Enigma nyt ei sinänsä mikään palkinto pelin läpäisystä ollut. Oikeastaan aivan helvetin harvinainen self foundina löytää vanhoilla rune drop rateilla. Nykyään sen taitaa jo suht helposti saadakkin, mutta saattaa silti vaatia vaikka 100+ tuntia.
- Liittynyt
- 23.10.2016
- Viestejä
- 1 737
Tässä pelannut Subnauticaa, niin tulee mieleen yleinen craftays-pelin ärsytykseni: kun peli ei tunnista, että sinulla on kaikki tarvittavat materiaalit, ne vain sijaitsevat metrin päässä olevassa arkussa. Ne tavarat pitää olla mukana repussa, ja ne pitää etsiä sieltä Nstä eri varastokaapista.
Päälle vielä välivaiheiden automatisoinnin puute: inventarioon on kerätty 20 titaniumia ja lasipalaa, mutta jotta voin rakentaa lasihuoneen, pitää ensin manuaalisesti craftata titaniumista 4 putkenpätkää. Ja kun en ole Subnauticassa ainakaan ohjaimella keksinyt miten tekisin monta kerrallaan, vaan joudun vielä jokaisen naputtelemaan erillisenä. Factorio taitaa nopeasti olla ainut peli, jossa hahmo craftaa automaattisesti välivaiheet ja tekee vaikka kymmeniä tavaroita suoraan pyydettäessä.
Tämä ei ole asia, jonka vuoksi suoraan jättäisin pelin pelaamatta, mutta tuntuu että pelistä menee ihan huomattavan paljon aikaa tavaroiden siirtelyyn ja crafting pöydän ääressä pyörähtämiseen ja jälleen siirtelyyn ja asioiden etsiskelyyn omista laatikoistaan. Tai sitten menee kohtuuttomasti aikaa, kun alkaa perfektionistin lailla erittelemään ja merkitsemään tavaroidensa sijainnit. Sitten kun on monta välivaihetta, ei tavara edes mahdu kerralla omaan inventaarioon, ellei ensin rakenna hyllyä, johon voi dumpata kaikki inventaariossa tilaa vievät varusteet... ja kun tavarat on sitten kerätty, niin peli huomauttaa että fluid intake olisi nyt tarpeellista, että pidithän sen yhden juomapullon inventaariossa.
Alkaa tuntumaan työltä, kun menee turhaa aikaa sorttaukseen, inventoimiseen, siirtelyyn ja siivoukseen.
Päälle vielä välivaiheiden automatisoinnin puute: inventarioon on kerätty 20 titaniumia ja lasipalaa, mutta jotta voin rakentaa lasihuoneen, pitää ensin manuaalisesti craftata titaniumista 4 putkenpätkää. Ja kun en ole Subnauticassa ainakaan ohjaimella keksinyt miten tekisin monta kerrallaan, vaan joudun vielä jokaisen naputtelemaan erillisenä. Factorio taitaa nopeasti olla ainut peli, jossa hahmo craftaa automaattisesti välivaiheet ja tekee vaikka kymmeniä tavaroita suoraan pyydettäessä.
Tämä ei ole asia, jonka vuoksi suoraan jättäisin pelin pelaamatta, mutta tuntuu että pelistä menee ihan huomattavan paljon aikaa tavaroiden siirtelyyn ja crafting pöydän ääressä pyörähtämiseen ja jälleen siirtelyyn ja asioiden etsiskelyyn omista laatikoistaan. Tai sitten menee kohtuuttomasti aikaa, kun alkaa perfektionistin lailla erittelemään ja merkitsemään tavaroidensa sijainnit. Sitten kun on monta välivaihetta, ei tavara edes mahdu kerralla omaan inventaarioon, ellei ensin rakenna hyllyä, johon voi dumpata kaikki inventaariossa tilaa vievät varusteet... ja kun tavarat on sitten kerätty, niin peli huomauttaa että fluid intake olisi nyt tarpeellista, että pidithän sen yhden juomapullon inventaariossa.
Alkaa tuntumaan työltä, kun menee turhaa aikaa sorttaukseen, inventoimiseen, siirtelyyn ja siivoukseen.
- Liittynyt
- 28.10.2016
- Viestejä
- 6 254
Kieltämättä vähän samaa ärsytystä ku pelasin Subnautican Below Zeroa. Ylipäätään näissä se et mitään inventorya vaikea pitää ja aika menee just tavaroiden siirtelyyn ja etsimiseen. Ymmärtää sen esim. paikkoja tutkiessa mut basessa toivois et olis joku yleisinventory ja sit vielä näkis helposti mitä kaikkea on jo olemassa. Turhaan tulee lähettyä etsimään jotain, jota on jo jossain lootassa. Tässä pelissä se stäkkäyksen puute ja monien asioisen teko kyl myös iso puute.
Ja auta armias ku haluat rakentaa toisen basen nii se tavaroiden siirtely paikasta toiseen.
Ylipäätään inventory management ei oo mikään oma lemppari jos se ei oo jotenki merkittävä osa pelin mekaniikkaa [tyyliin alle 10 item paikkaa koko pelin aikana]. Usein tuleeki laitettua sit modit jotka pistää tavaroille 0 painoa tai laajentaa inventorya/arkkuja yms.
- Liittynyt
- 28.10.2016
- Viestejä
- 6 254
Ite en ihan hirveesti tykkää noista mykistä hahmoista jotka vaan nyökyttelee kun kaikki muut pistää niitä tekemään mitä päättömimpiä juttuja. Ei se sitä tarkota, että hahmon pitäs koko ajan aukoa päätään ja kertoa mitä pelaajan pitäis tuntea, mutta jotenki nää jees-miehet ei oikeen sytytä. Haluan, että hahmo reagoi edes jollain tavalla jos annettu tehtävä on jotenki syvältä tai vastoin logiikkaa.
Mutta tuo alleviivaus on kyl todella raivostuttavaa välillä. Just Callisto Protocollaa pelaamassa, mikä ei siis kovin tarinavetoinen ole, mutta sen vähäisenki tarinan osalta, päähahmo saapuu johonkin paikkaan X missä hologrammi alkaa alleviivaamaan tarinaa "täältä löydettiin tämmönen viirus ja sitä haluttiin tutkia. Paikalle perustettiin laboratorio ja sittemmin vankila josta saatiin helposti testihenkilöitä". Sit sekunti tämän jälkeen päähenkilö sanoo ääneen "Sen takia vankila perustettiin". DUH.
Toisaalta kyllä myös se, että dialogit osassa peleissä on niin epäluonnollisia, tuntuu että jokainen lause pitää olla joku eeppinen toteamus ja itsepönkitys sen sijaan, että käytäis normaali keskustelu kahden aikuisen välillä.
En voi suositella Subnautican Below Zeroa, siinä on just tommonen näppärä quirky kikkailija äänessä.
- Liittynyt
- 28.08.2018
- Viestejä
- 1 159
en tiedä pystynkö pelaa paljoa pidemmälle.
japani/Kiina pelit vissiin vähän next level tässä, mutta annan vielä mahdollisuuden, josko tämä paranee vanhetessa.
Pitää kokeilla mihin uusi näytönohjain pystyy. niin löytyi tällainen "helmi" pehmeet imelää touhua.
'where winds meet'
Viimeksi muokattu:
- Liittynyt
- 03.03.2025
- Viestejä
- 1 434
pastellinsävyiset oikein silotellut pyssypelit valorant, overwatch ja mitä näitä nyt onkaan - ne on kaikki ihan samaa puuroa toiminnoiltaan ja oikein varotaan ettei rekyyliä ole, saati pärjäämiskynnys liian korkea - jottei kukaan pahoita mieltään, kun joutuisi näkemään vaivaa (((työtä)))
COD/BF6 aim assistit kun pelataan gamepadilla, vähän sama homma tuo aim assisti kuin äiti tulisi pyyhkimään vuodet läpeensä yhä
sekä erittäin väsyneet puolialastomat vinosilmänaisella pelattavat pelit, yms muut kyseisen animekastin tyhjää täynnä olevat vatkaukset, ainoa syy miksi hikkyt niitä pelaavat ompi ne paljaat pikseli-ihot wahuu jipii huraa... kun sisältö uupuu jokaisesta täysin, tikkutukkaa ja verhot viuhuen hahmo menee tosi iso miakan kans räyhäkkäästi oi oi
valorant, overwatch ja mitä näitä nyt onkaan - ne on kaikki ihan samaa puuroa toiminnoiltaan ja oikein varotaan ettei rekyyliä ole, saati pärjäämiskynnys liian korkea - jottei kukaan pahoita mieltään, kun joutuisi näkemään vaivaa (((työtä)))COD/BF6 aim assistit kun pelataan gamepadilla, vähän sama homma tuo aim assisti kuin äiti tulisi pyyhkimään vuodet läpeensä yhä
sekä erittäin väsyneet puolialastomat vinosilmänaisella pelattavat pelit, yms muut kyseisen animekastin tyhjää täynnä olevat vatkaukset, ainoa syy miksi hikkyt niitä pelaavat ompi ne paljaat pikseli-ihot wahuu jipii huraa... kun sisältö uupuu jokaisesta täysin, tikkutukkaa ja verhot viuhuen hahmo menee tosi iso miakan kans räyhäkkäästi oi oi
- Liittynyt
- 19.10.2016
- Viestejä
- 1 671
Hyvä, että sinulla sen sijaan on hauskaa kaikkien pelien kanssa.On teillä murheet. Ei hemmetti
No eihän tässä hauskuudesta puhuta mitään, vaan siitä mitä on joskus sietänyt mutta enää ei siedä. Aloitusviestitstä kopioituna:
"Mitä et enää siedä videopeleissä, mutta lapsena/nuorena siedit ja se ei sinua haitannut?"
PÌÎUW®[ªøËrhl¾ÇÌ°1¿¼
MurottajaSince2004
- Liittynyt
- 19.10.2016
- Viestejä
- 6 674
Tämä threadi on kieltämättä enemmän muuttunut ajan saatossa "Mitä pelejä vihaat" tyyliseksi. Ja mitä suositumpi peli mitä vihaa niin sitä enemmän pointseja. On unohtunut kokonaan tuo aspekti että pelissä ei ole ennen haitannut asia X mutta nyt se on syystä Y alkanut haittamaan.
Achievmentit.
Vuosia sitten nämä antoivat peleihin pientä lisäsisältöä ja pieniä ekstrahaasteita.
HL2 Episode One taisi olla ensimmäinen pelaamani peli, johon oli uutena ominaisuutena tullut nämä tavoitteet.
Eikä siinä, jos pelin läpäisyyn menee muutamasta tunnista kymmeneen niin mikäs siinä saavutuksia jahdatessa, vaan kun nykypelit nielaisevat helposti kymmenistä satoihin tunteihin, eikä kaikkia edes saa avattua yhdellä kierroksella. Tosi hyvä yhdistelmä vaikka päättymättömän end gamen kanssa.
Iso osa saavutuksista annetaan liian helposti, ikään kuin muistutuksena että etenet muuten pelissä ja että näitä saavutuksia on sitten vielä lisää. Vaan kun osa niistä on yleensä piilotettuja, eikä pelin sisällä kerrota mitään mitä pitäisi tehdä.
Pelien parissa piti viihtyä eikä tehdä tutkimustyötä mitä tulee tehdä jotta saat piilotetut saavutukset tehtyä.
Kun vain saisi äänen vaimennettua pään sisällä että tavoitteita olisi vielä ja että oletko edes pelannut oikein jos et saa suurinta osaa saavutuksista auki.
Vuosia sitten nämä antoivat peleihin pientä lisäsisältöä ja pieniä ekstrahaasteita.
HL2 Episode One taisi olla ensimmäinen pelaamani peli, johon oli uutena ominaisuutena tullut nämä tavoitteet.
Eikä siinä, jos pelin läpäisyyn menee muutamasta tunnista kymmeneen niin mikäs siinä saavutuksia jahdatessa, vaan kun nykypelit nielaisevat helposti kymmenistä satoihin tunteihin, eikä kaikkia edes saa avattua yhdellä kierroksella. Tosi hyvä yhdistelmä vaikka päättymättömän end gamen kanssa.
Iso osa saavutuksista annetaan liian helposti, ikään kuin muistutuksena että etenet muuten pelissä ja että näitä saavutuksia on sitten vielä lisää. Vaan kun osa niistä on yleensä piilotettuja, eikä pelin sisällä kerrota mitään mitä pitäisi tehdä.
Pelien parissa piti viihtyä eikä tehdä tutkimustyötä mitä tulee tehdä jotta saat piilotetut saavutukset tehtyä.
Kun vain saisi äänen vaimennettua pään sisällä että tavoitteita olisi vielä ja että oletko edes pelannut oikein jos et saa suurinta osaa saavutuksista auki.
No joo, tai enemmäkin risoo nämä piilotetut achievementit. Niissä pitäisi olla tieto että onko ne piilotettu siksi että ne spoilaa jotain, vaiko vain siksi että hehheh tästäkin saa achievmentin/trophyn, esim. heitä vihollista kananmunalla päähän ammuskelupelissä. Mullakin on paha tapa tehdä kaikki mistä saa sen achievementin ja platinoida pleikkarilla kaikki mikä on kohtuudella tehtävissä, mutta aina on pelko persiissä että spoilaanko nyt itseltäni jotain jos katson mitkä on tuo piilotetun achievementin kriteerit.
Sinällään kai nämä trophyt ja achievementit keksittiin että peli saisi lisää uudelleenpelaamisarvoa. On jotain tekemistä ja saavutettavaa senkin jälkeen kun se on kerran läpi pelattu.
- Liittynyt
- 16.08.2017
- Viestejä
- 756
Ai että, nyt tuli flashbackejä WoWista All the Things päällä. Ei saakeli on kompletionistille pikkasen aikaavievää.
- Liittynyt
- 30.12.2020
- Viestejä
- 392
Pakollisia turhikkeita että pääsee edes pelaa yksinpeliä:
Monikin peli jäänyt ostamatta noiden takia...ehkä sitten joskus alelaarista tulee noudettua.
- Rekisteröityminen johonkin palveluun ja tilin luominen
- Huijausesto-ohjelmat, jotka asentuvat kernelin ring0-tasolle (eli niillä on täysi pääsy järjestelmään) ja käynnistyvät koneen mukana, vaikka peliä ei pelaisi
- Kopionesto-ohjelmat, joku uusi komponentti koneessa niin jo on estot päällä että et vaan levitä tätä peliä.
Monikin peli jäänyt ostamatta noiden takia...ehkä sitten joskus alelaarista tulee noudettua.
Viimeksi muokattu:
- Liittynyt
- 18.07.2023
- Viestejä
- 383
Ite röyhkeästi lataan vaan piraattikopion nykypäivänä. Ostan pelin jos se on hyvä, mutta piraattikopiot on yhdeksän kertaa kymmenestä se paras versio.
- Liittynyt
- 25.11.2016
- Viestejä
- 2 670
GOG on myös hyvä paikka ostaa jos drm:t sylettää.
Sen verran pelikilometrejä alla, että ärsyttää ideoiden vähyys. Siis AAA- tai edes AA-peleissä. Itse keksin tätä kirjoittaessa heti muutaman mielestäni loistavan aiheen pelille!
Ruandan kansanmurhan aikaan sijoittuva survival-peli, jossa ideana rakentaa oma kylä tuhotun tilalle, ja rakentaa uusi heimo.
Titanicille sijoittuva murhamysteeri, joka selvitettävä ennen uppoamista.
Pohjois-Koreaan heitetyn eteläkorealaisen agentin tarina, jonka tehtävänä saada pohjoiskorealaisten luottamus, jotta voi salamurhata Kingkongpingpongin.
Kultakuumeen aikoihin perustuva seikkailupeli.
Intiaanisotiin perustuva peli, jossa pelataan intiaanilla.
Neuvostoliiton syntypäiviin ajoittuva peli, jossa pelataan valkoisten miliisinä ja pyritään tukahduttamaan kommunistit.
Yms.yms.yms.
Ruandan kansanmurhan aikaan sijoittuva survival-peli, jossa ideana rakentaa oma kylä tuhotun tilalle, ja rakentaa uusi heimo.
Titanicille sijoittuva murhamysteeri, joka selvitettävä ennen uppoamista.
Pohjois-Koreaan heitetyn eteläkorealaisen agentin tarina, jonka tehtävänä saada pohjoiskorealaisten luottamus, jotta voi salamurhata Kingkongpingpongin.
Kultakuumeen aikoihin perustuva seikkailupeli.
Intiaanisotiin perustuva peli, jossa pelataan intiaanilla.
Neuvostoliiton syntypäiviin ajoittuva peli, jossa pelataan valkoisten miliisinä ja pyritään tukahduttamaan kommunistit.
Yms.yms.yms.
- Liittynyt
- 07.02.2019
- Viestejä
- 936
No.1 Asia mihin olen kyllästynyt peleissä on ankea, on pelimaailmoiden musta-harmaa-ruskea paletti. On niitä pelejä joissa käytetään muitakin värejä, mutta kyllä juuri nämä ankean väriset maailmat saavat jättämään monta peliä kesken.
Uutiset
-
Beyerdynamic julkaisi kahdet uudet kuulokkeet MMX-mallistoonsa
30.12.2025 00:10
-
Motorola-vuodoissa esiintyy Signature-älypuhelin – julkistusta odotetaan jo tammikuulle
29.12.2025 22:54
-
io-tech toivottaa rauhallista joulua 2025!
24.12.2025 13:34
-
Uusi artikkeli: Testissä Samsung Galaxy S25 FE
24.12.2025 01:18
-
Samsung julkaisi ensimmäisen aallon Odyssey 2026 -näyttömallistosta
23.12.2025 23:00
