Kohta vuosi tullut sinkkuiltua, jotain kirjoittelin tähänkin lankaan asiasta tuossa keväällä, ja täytyy sanoa että aika nihkeää on löytää seuraa ilman appejä.
Takana on pari pitkää parisuhdetta ja aika vähän on kokemusta deittikulttuurista viimeiseltä ~20 vuodelta, mutta oma kokemus on että aika suuri muutos on tapahtunut.
Tinderiä jaksoin muutaman viikon, mutta homman ”sieluttomuus” ja tunne että siellä selataan ihmisiä kuin liukuhihnalla alkoi tökkimään pahasti. Myös rahaa olisi pitänyt lyödä tiskiin että näkisi tykkäykset tai vaihtoehtoisesti selata tuhansia profiileja läpi? Varmaan jotain omaan persoonaan liittyvää kun en mitään sosiaalisia medioitakaan ole ikinä jaksanut käyttää.
Työ on sellaista että ei juuri tule mahdollisia kumppaniehdokkaita tavattua ja harrastuksien kauttakin tavatut potentiaaliset tapaukset ovat paljastuneet varatuiksi.
Kesä oli melko kostea ja jotain yhdenillanjuttuja oli ja parin kanssa tuli tapailtuakin hieman pidempään, mutta ei vain kolahtanut. Nyt on pysynyt korkki kiinni jo muutaman kuukauden eikä kuppiloissa jaksa muutenkaan kuluttaa aikaa tai rahojaan.
En oikein ole varma mikä tämän vuodatuksen tarkoitus oli, mutta välillä nakertaa kun tietää olevansa ns. hyvä tyyppi jolla käytöstavat kohdillaan, aina arvostanut ja kunnioittanut omia kumppaneita ja toista sukupuolta muutenkin, työ- ja talouskuviot kunnossa, naaman pitäis olla ihan siedettävä ja kunto muutenkin kohdillaan, mutta kun tuntuu että mahdollisten kumppaniehdokkaiden kanssa törmääminen tuntuu lähes mahdottomalta ilman somea/deittiäppejä
Pitääkö se vaan kerätä rohkeutta ja lähestyä ihmisiä ruokakaupassa, kahviloissa yms? Olisi helpompaa jos tuollainen tulisi luonnostaan, mutta olen vähän ujon puoleinen. Jos kemiat kohtaa niin osaan kyllä keskustella ja käyttää huumoriakin tilannetajuisesti, mutta jonkinlaisen alkusysäyksen se vaatii ja ajatus täysin tuntemattomille jutteleminen kaupassa tai vastaavassa on ajatuksenakin itselleni vähän outo.