Parisuhteen kiemurat

[SgtBudde]

Joo, kyllä ei ole helppoa. Tämän ja nettitreffi-ketjun perusteella ei voi kuin lähettää pienen hiljaisen kiitoksen yläkertaan (tai ala-), että onnistui pariutumaan ennen Internetin tuloa.

 

[Ihime]

Se on vaikiaa jos ei ole heleppoa. Omasta kokemuksesta sen kyllä melko nopeasti huomaa heti suhteen alussa jos hommalla potentiaalista tulevaisuutta pitempiaikaiseski, ellei jopa loppuelämän suhteeksi. Se jos heti suhteen muutaman kk aikana alkaa tökkimään ja tuntumaan ettei tästä mitään tule, niin näin se tahtoo lähes aina olla. Siinä vaan sitten tuhlataan kummankin, tai toisen aikaa roikkumalla suhteessa ja toivotaan parasta.

 

[samsungaaja]

Kuulostako sinun korviin osa näistä keskustelijoista keskenkasvuisilta?

Tyyliin, syy olla oma asunto on koristetyynyt -tyyppistä pohdintaa.

Ja tämä viestisi toi mitä lisäarvoa keskusteluun? Kerro vaikka jotain omia näkemyksiäsi kokemuksen syvällä rintaäänellä. Tuon koristetyynyjutun nyt varmaan arvasit kuitenkin enemmän läpäksi.. Tarkoitus oli sanoa että ihmisillä voi olla joskus vähän ihmeellisiä arvojärjestyksiä kun sen parisuhteen pitäisi kai olla ykkösjuttu sen sijaan että on omaa tilaa / että kaikki on just oman mielen mukaisesti huushollissa. Tottakai yhteen muuttamisessa voi olla käytännön ongelmia myös, asuntojen myynti ja tämmöiset.

 

[Wasabrod]

Näitä juttuja kun lukee, niin tulee mieleen, että onko sen parisuhteen pakko olla näin vaikeaa. Jos toisesta tykkää, niin sen kanssa haluaa olla. Jos toinen osapuoli ei tiedä mitä haluaa, niin silloin lienee viisainta laittaa sitä kuuluisaa uutta matoa koukkuun.

Yhteenmuuttaminen on iso asia. Vai onko? Muuttakaa yhteen, ja jos homma ei toimi, niin lusikat jakoon, jos niin käy niin mitä sitten? Ei se muuten selviä kuin kokeilemalla, ja ei se ole niin vakavaa, tää on vaan elämää Jos jotain olen oppinut, niin joskus kannattaa yrittää jättää se vatulointi vähemmälle ja sen sijaan elää tätä elämää.

 

[Dunlop]

Joo, kyllä ei ole helppoa. Tämän ja nettitreffi-ketjun perusteella ei voi kuin lähettää pienen hiljaisen kiitoksen yläkertaan (tai ala-), että onnistui pariutumaan ennen Internetin tuloa.

Minä olen pariutunut internetin aikana, eikä siinä ole mitään ihmeellistä. Onnistui helposti.

 

[WillYo]

Minä olen pariutunut internetin aikana, eikä siinä ole mitään ihmeellistä. Onnistui helposti.

Täällä myös tinder-pariutunut.
Reilu 3kk seurustelua -> yhteenmuutto -> 9 vuottaa avoliitossa ja 3 viikkoa sitten naimisiin.

 

[Gespard]

Minä olen pariutunut internetin aikana, eikä siinä ole mitään ihmeellistä. Onnistui helposti.

Ihan tuuria pitkälti, samoin kuten töiden saaminen.

 

[salojan]

Täällä myös tinder-pariutunut.
Reilu 3kk seurustelua -> yhteenmuutto -> 9 vuottaa avoliitossa ja 3 viikkoa sitten naimisiin.

Sama juttu, 10 päivää tinderissä, 20 matchia, 10 treffit ja siitä paras jatkoon. Yhdessä ollaan oltu ja arki sujuu. En kanssa ymmärrä miten jotkut väittää tän olevan vaikeeta tai jotain matematiikkaa.

 

[Dunlop]

Ihan tuuria pitkälti, samoin kuten töiden saaminen.

Väärin molemmat, mutta tuohon on helppo tyydyttäytyä ja luovuttaa.

 

[Warfe]

Minä olen pariutunut internetin aikana, eikä siinä ole mitään ihmeellistä. Onnistui helposti.

Täällä kans Tinderin kautta pariutunut. 10v tapaamisesta ja kohta 7v naimisissa.

 

[Mikkos]

Täällä myös tinder-pariutunut.
Reilu 3kk seurustelua -> yhteenmuutto -> 9 vuottaa avoliitossa ja 3 viikkoa sitten naimisiin.

Vähän sama täällä, ei tosin tinder mutta netissä. Joku 3-4kk chattäilyä ja eka tapaaminen, siitä n.6kk yhteenmuutto ja 10v avoliitossa ja 3v. sitten naimisiin.

 

[Paskisti]

En keskustelijoiden ikää täällä tiedä mutta yleinen koetinkivi on siinä vaiheessa kun lapset kasvaa isoksi eivätkä pyöri enää jaloissa (15-19v). Jos pariskunta ei ole viettänyt juuri aikaa yhdessä ennen lasten saantia, ja toisaalta olleet omilla menoillaan lasten ollessa pieniä, voi käydä niin että tulee kriisi kun pitäisikin alkaa tekemään jotain muuta kuin pyörittää lapsiperheen arkea. Toiset ei osaa enää olla yhdessäkään kun lapset ollut elämässä 100% koko ajan eikä parisuhdetta ole huollettu ja toisaalta vanhat kaveritkin on unohdettu vuosien varrella kun ei ole muka kerennyt. Nyt alkaakin menokenkä vipattamaan ja siinä puoliso unohtuu tai muuten vaan kyllästyttää. Aika monessa parisuhteessa käy näin koska ei siitä ole mitään jäljellä lapsien kasvettua isoksi.

 

[Dunlop]

En keskustelijoiden ikää täällä tiedä mutta yleinen koetinkivi on siinä vaiheessa kun lapset kasvaa isoksi eivätkä pyöri enää jaloissa (15-19v). Jos pariskunta ei ole viettänyt juuri aikaa yhdessä ennen lasten saantia, ja toisaalta olleet omilla menoillaan lasten ollessa pieniä, voi käydä niin että tulee kriisi kun pitäisikin alkaa tekemään jotain muuta kuin pyörittää lapsiperheen arkea. Toiset ei osaa enää olla yhdessäkään kun lapset ollut elämässä 100% koko ajan eikä parisuhdetta ole huollettu ja toisaalta vanhat kaveritkin on unohdettu vuosien varrella kun ei ole muka kerennyt. Nyt alkaakin menokenkä vipattamaan ja siinä puoliso unohtuu tai muuten vaan kyllästyttää. Aika monessa parisuhteessa käy näin koska ei siitä ole mitään jäljellä lapsien kasvettua isoksi.

Onko se sitten väärin lähteä eri teille?

Meillä on yksi elämä ja 20v on pitkä aika, saatikka jos parisuhde on alkanut teini-iässä ja kriisi tulee siinä 50 korvilla kun lapset on aikuisia, niin itse ainakin sanon että menkää ja tehkää.

 

[Paskisti]

Onko se sitten väärin lähteä eri teille?

Meillä on yksi elämä ja 20v on pitkä aika, saatikka jos parisuhde on alkanut teini-iässä ja kriisi tulee siinä 50 korvilla kun lapset on aikuisia, niin itse ainakin sanon että menkää ja tehkää.

Ei se väärin ole. Lähinnä heitin aiheeseen juttua koska otsikko on parisuhteen kiemurat, ja tämä on yksi sellainen. Olet oikeassa että teininä aloitettu suhde tedennäköisesti on johtanut siihen ettei kumpikaan ole päässyt kokeilemaan parikymppisenä muita juttuja. Voi siinä viisikymppisenä tulla fiilis että olisiko maailmassa vielä nähtävää. Ja jos tuntuu että näkemättä jää ja siitä katkeroituu niin syö sekin parisuhteen joka tapauksessa. Ja jos lapset on tehty ja saatu maailmalle niin onhan parisuhde sitten täyttänyt biologisen tehtävänsä. Toiset eivät enää halua sitä parisuhdetta mutta toisille se saattaa edelleen antaa jotain aivan kuten silloin nuorena. Hyvin tapauskohtaisia asioita, mutta kun nuorena yhdessä ollessaankin on tehty juttuja erikseen niin silloin tuota painetta ei samalla lailla tule. Enkä puhu mistään ryyppyilloista vaan esim vuoden asumista ulkomailla erikseen jos siltä tuntuu, euroopan reilausta omien kavereiden kanssa jne. Ei nuorena tarvitse parisuhteessa kotona istua vaan tehdä ihan oikeita aisoita kuten sinkutkin. Vaatii vaan hyvän kumppanin että molemmat tämän ymmärtää.

 

[taski]

Ei se toki väärin ole, mutta kyllä pitkissä parisuhteissa on edut ja sellaisia aineettomia asioita joita ei lyhyissä suhteissa saa. Aika moni sivusta seuraten tuntuu eroavan todella kevyin perustein, mutta mikäs minä olen tuomitsemaan ja vaikea sitä lopulta on suodattaa mikä miesten saunailloissa kerrotuista elämänkerroista todellisuudessa pitää paikkansa.

 

[KiLLPaTRiCK]

"Ihmisen ei ole hyvä olla yksin"
Toki, kun kuulin neuvon, ei se minua kiinnostanut pätkääkään.
Nykyään allekirjoitan sen täysin. Välillä on tuskallista seurata tuttuja/kavereita/läheisiä eron jälkeen. Ihan kuin ne olisi jotain lapsia taas.

 

[taski]

Millä tapaa? Siis kun menojalka vipattaa ja todistellaan itselle että "kyllä tässä vielä kelvataan" panemalla kaikkea mikä liikkuu? Lisäksi tulee se festarivaihe että kierretään kaiken maailman romupoppifestarit ja someen tuutataan kokemusten täyteistä elämää näin SINKKUNA

Joo, onhan näitä nähty.

 

[samsungaaja]

Minä olen pariutunut internetin aikana, eikä siinä ole mitään ihmeellistä. Onnistui helposti.

Okei, se on kiva että sulla kävi kaikki helposti. Mites ne joilla ei onnistu, kikkelis kokkelis vaan.

Väärin molemmat, mutta tuohon on helppo tyydyttäytyä ja luovuttaa.

Niin se on helppo sanoa että hakkaa päätä seinään kun itsellä kaikki kävi suit saiit. Joopa joo..

 

[samsungaaja]

Sama juttu, 10 päivää tinderissä, 20 matchia, 10 treffit ja siitä paras jatkoon. Yhdessä ollaan oltu ja arki sujuu. En kanssa ymmärrä miten jotkut väittää tän olevan vaikeeta tai jotain matematiikkaa.

Et ymmärrä että jollain muulla voi olla vaikeaa kun sulla oli helppoa? Tämä ymmärryksen puute on näköjään aika yleistä ja selittää kyllä monia muitakin asioita yhteiskunnasta..

 

[kuoris]

Ja jos lapset on tehty ja saatu maailmalle niin onhan parisuhde sitten täyttänyt biologisen tehtävänsä.

Näinhän se on. Tieteen mukaan aika tälle on noin 4 vuotta. Lapsi pantu alulle, syntynyt ja pystyy nyt kävelemään omillaan. Tätä pidemmät suhteet ovat tavallaan luonnon ja evoluution vastaisia eli ei kannata ihmetellä jos tulee ongelmia. Ulkoinen paine kristilliselle ”ikuiselle” avioliitollekkin on vähentynyt radikaalisti Suomessa mikä sekin lyhentää suhteita.

 

[Heppu76]

Rakkaus on sitä, että kestää toisen omituisuuksia.

 

[Francis Ford Mondeo]

Et ymmärrä että jollain muulla voi olla vaikeaa kun sulla oli helppoa? Tämä ymmärryksen puute on näköjään aika yleistä ja selittää kyllä monia muitakin asioita yhteiskunnasta..

Toisaalta ihan tervettä välillä kuulla muitakin tarinoita, kun tätä triidin vakioteoreetikkojen narratiivia siitä, kuinka "perusmies" ei vaan kertakaikkiaan enää pysty pariutumaan missään olosuhteissa koskaan ikinä milloinkaan.

 

[Francis Ford Mondeo]

Millä tapaa? Siis kun menojalka vipattaa ja todistellaan itselle että "kyllä tässä vielä kelvataan" panemalla kaikkea mikä liikkuu? Lisäksi tulee se festarivaihe että kierretään kaiken maailman romupoppifestarit ja someen tuutataan kokemusten täyteistä elämää näin SINKKUNA

Joo, onhan näitä nähty.

Kieltämättä hauska seurata nelikymppisten, juuri eronneiden aktivoitumista sosiaalisen median kanavilla. Kokemuksia, reissuja ja tapahtumia tuutataan eetteriin kuin parikymppiset konsanaan. Tulee mieleen, että postaillaanko näitä huippuhetkeä muille vai itselle

 

[Stuntman Mike]

Kieltämättä hauska seurata nelikymppisten, juuri eronneiden aktivoitumista sosiaalisen median kanavilla. Kokemuksia, reissuja ja tapahtumia tuutataan eetteriin kuin parikymppiset konsanaan. Tulee mieleen, että postaillaanko näitä huippuhetkeä muille vai itselle

Ainakin sinkkuthreads on perhana hyvää viihdettä, kun 40v mammat pukeutuu kuin teinit ja iloitsee "vapaudesta"

 

[Dunlop]

Okei, se on kiva että sulla kävi kaikki helposti. Mites ne joilla ei onnistu, kikkelis kokkelis vaan.

Niin se on helppo sanoa että hakkaa päätä seinään kun itsellä kaikki kävi suit saiit. Joopa joo..

Jotenkin en yllättynyt, että juuri sinä vastasit näin.

 

[Dunlop]

Toisaalta ihan tervettä välillä kuulla muitakin tarinoita, kun tätä triidin vakioteoreetikkojen narratiivia siitä, kuinka "perusmies" ei vaan kertakaikkiaan enää pysty pariutumaan missään olosuhteissa koskaan ikinä milloinkaan.

Täällä tietyt nimimerkit, vuodesta toiseen on valittanut samoja asioita ja vieläkin he vain kiertävät tuttua ja turvallista kehäänsä ympäri tajuamatta, että vika on heissä, ei muissa.

 

[Paskisti]

Ainakin sinkkuthreads on perhana hyvää viihdettä, kun 40v mammat pukeutuu kuin teinit ja iloitsee "vapaudesta"

Ja tätähän ei tapahdu jos olis elänyt siinä parisuhteen aikana jo niin että ollaan reissussa tyttöporukalla tasaisin väliajoin ja tehdään muutakin kuin sitä perhettä. Ei tartte tuntea vapautta kun ei ole koskaan ollut kahlittuna (usein ihan omasta tahdostaan) kotiin ja parisuhteeseen. Ai mistäkö tiedän, no siitä kun olen lähipiirissä seuraillut näitä perheitä ja parisuhteita, ja parhaiten pärjää ne jotka elävät myös omaa elämäänsä eikä pelkkää perhettä ja kotia. Ne taas jotka ovat taipuvaisia jämähtämään parisuhteessa jo heti alussa himaan eikä tee enää mitään erikseen, ovat eronneet viimeistään kun lapset on isoja, osa jo aiemmin.

Edit: Yksikin pariskunta joka oli saanut lapset hoitoon ja olivat ekaa kertaa kahdestaan kylpyläviikonloppua viettämässä, lähtivät jo lauantaina kotiin kun eivät keksineet mitään kunnon tekemistä yhdessä eikä ollut vissiin oikein puhuttavaakaan. Ei ole vaikea arvata ettei pariskunta ole enää yhdessä.

 

[samsungaaja]

Jotenkin en yllättynyt, että juuri sinä vastasit näin.

Niin pointtiin et kuitenkaan vastannut.

 

[samsungaaja]

Täällä tietyt nimimerkit, vuodesta toiseen on valittanut samoja asioita ja vieläkin he vain kiertävät tuttua ja turvallista kehäänsä ympäri tajuamatta, että vika on heissä, ei muissa.

No kerrotko ne viat sitten, se auttaisi enemmän? Täytyy sanoa että on kyllä pelleä porukkaa täällä, kun itsellä meni/menee hyvin niin se tarkoittaa että vain epäonnisessa on vikaa.

 

[potionmaker]

Toisaalta ihan tervettä välillä kuulla muitakin tarinoita, kun tätä triidin vakioteoreetikkojen narratiivia siitä, kuinka "perusmies" ei vaan kertakaikkiaan enää pysty pariutumaan missään olosuhteissa koskaan ikinä milloinkaan.

On, ja vieläpä hienoa, että voidaan monen positiivisia kokemuksia jakaneen kohdalla puhua oikeasti pidempiaikaisesta parisuhteesta.

Jotenkin en yllättynyt, että juuri sinä vastasit näin.

Nyt jotenkin paistaa hieman asenteellisuus samsungaajaa kohtaan, vaikka kysymys on varsin aiheellinen.

Täällä tietyt nimimerkit, vuodesta toiseen on valittanut samoja asioita ja vieläkin he vain kiertävät tuttua ja turvallista kehäänsä ympäri tajuamatta, että vika on heissä, ei muissa.

Ootko koskaan aatellu, jos veisit autoa katsastukseen kerta toisensa jälkeen ja katsastaja hylkäisi auton joka kerta. Koskaan katsastaja ei kertoisi, mitä vikaa autossa on. Kumpi on "syyllinen" siihen ettei homma etene, auton omistaja vai katsastaja? Ymmärräthän, että joillain (ilmeisesti ihan merkittävälläkin osalla) on se tilanne, ettei he oikeasti tiedä miten he voisivat edistää tilannettansa? Todennäköisyyksillä on myös merkitystä asiassa. Vielä 20 vuotta sitten oli varsin todennäköistä, ettei heteromiehenä armeijaan mennessä löytynyt omaa tulevaa vaimoa samasta tuvasta. Todennäköisyys tulevan vaimon löytämiselle tuvasta oli suurin piirtein 0.

 

[Frankie]

Pariutumisen vaikeus on aika lailla eri juttu kuin toimivan parisuhteen luominen, kun se pariutumisen ensimmäinen kynnys on ylitetty. Jos omat parisuhteet eivät kestä, syy löytyy peilistä. Jos se ensimmäinen parisuhde kariutuu, se on suorastaan normaalia. Aika harva pysyy yhdessä sen high school sweetheartin kanssa. Toki luokkakavereistani löytyy näitäkin yli 40 vuoden jälkeen. Mutta jos on itse vähänkään parisuhdeorientoitunut, kyllä sen suhteen saa halutessaan kestämään. Aika harva menee kerta toisensa jälkeen samaan lankaan, että eksyy yhteen sellaisen ihmisen kanssa, jonka todellinen luonne paljastuu vasta ajan kuluessa. Jos on itse se, jonka todellinen luonne paljastuu kumppaneille vasta myöhemmin, niin sitten se on taas sen peiliin katsomisen paikka.

 

[kuoris]

Ne taas jotka ovat taipuvaisia jämähtämään parisuhteessa jo heti alussa himaan eikä tee enää mitään erikseen, ovat eronneet viimeistään kun lapset on isoja, osa jo aiemmin.

Kyllä. Tässä se biologian 4 vuotta kuluu aika paljon nopeammin kun ollaan koko ajan yhdessä. Sitten kun tulee ero ihmetellään missä kaverit on. Näin kärjistettynä.

 

[Markqq]

Noniin ei se oma intuitio pettänyt. Ja toisaalta helpotus itsellenikin kun tietää miksi toinen on nyt etääntyneempi.

Lyhyesti toinen tarvitsee aikaa itselleen kun ollaan oltu viime aikana sen verran tiiviisti. En tiedä onko tässä nyt yhtään sen enempää oltu jos katsoo 6kk aikajanaa, mut toisaalta on ihan validi syy jos tuntuu. että tarvitsee happea.

Toisena asiana (mikä itselleni tuli vähä puun takaa) on se, että välillä hänen tarpeitaan ohitetaan eikä niitä oteta aina huomioon. Joten näistä tietenkin toivoin lisätietoja.

Oikeastaan tässä kohtaa olen itse aika risteyksessä, joten katsoo syveneekö asiat. Olen pohtinut tässä näitä suhteen asioita itsekseni jo tovin, ja toki tuon omat juttuni vielä esille tarpeista ja asioista mitä itse olen kokenut jääväni vaille.

E: Kun se suoraan puhuminen on niin vaikeeta

 

[Dunlop]

Noniin ei se oma intuitio pettänyt. Ja toisaalta helpotus itsellenikin kun tietää miksi toinen on nyt etääntyneempi.

Lyhyesti toinen tarvitsee aikaa itselleen kun ollaan oltu viime aikana sen verran tiiviisti. En tiedä onko tässä nyt yhtään sen enempää oltu jos katsoo 6kk aikajanaa, mut toisaalta on ihan validi syy jos tuntuu. että tarvitsee happea.

Toisena asiana (mikä itselleni tuli vähä puun takaa) on se, että välillä hänen tarpeitaan ohitetaan eikä niitä oteta aina huomioon. Joten näistä tietenkin toivoin lisätietoja.

Oikeastaan tässä kohtaa olen itse aika risteyksessä, joten katsoo syveneekö asiat. Olen pohtinut tässä näitä suhteen asioita itsekseni jo tovin, ja toki tuon omat juttuni vielä esille tarpeista ja asioista mitä itse olen kokenut jääväni vaille.

E: Kun se suoraan puhuminen on niin vaikeeta

Kyllähän nuo kaikki merkit viittaa siihen, että tässä käy juuri siten miten veikkasin.

Kyllä se nainen haluaa edetä jos oikeasti haluaa ja omasta kokemuksesta nämä etäsuhteet on tuhoon tuomittuja pidemmän päälle. Ei siinä tule sitä todellista mielikuvaa "hei mä oikeasti joudun ajattelemaan jotain toistakin", vaan siinä huijaa itseään kun saa toisesta taukoja ja sitten kun se "kyllästyminen" tulee, on helppo sanoa "yllätyksestä" ja "miettimisestä" ja lopulta sieltä laitetaan se "en halua mitään vakavaa" ja The End.

Jos vuoden tapailun jälkeen vai kauan tämä teidän juttu on kestänyt, tarvitsee aikaa itselleen, eikä osaa sitä nyt ottaa kun etäsuhteessa, niin ei tuollainen suhde tule koskaan toimimaan, varsinkaan jos asutte tulevaisuudessa saman katon alla 24/7. Parisuhde ei tarkoita sitä, että ollaan koko ajan yhdessä tai tehdään kaikki yhdessä. Samassa asunnossa kun asutaan niin molemmilla voi olla ihan omat menonsa ja aikataulut ja hyvä että edes nukutaan saman katon alla.

Miten ihmisen tarpeita voi ohittaa, jos ihminen itse huolehtii omista tarpeistaan?

 

[Francis Ford Mondeo]

Kyllähän nuo kaikki merkit viittaa siihen, että tässä käy juuri siten miten veikkasin.



Jos vuoden tapailun jälkeen vai kauan tämä teidän juttu on kestänyt, tarvitsee aikaa itselleen, eikä osaa sitä nyt ottaa kun etäsuhteessa, niin ei tuollainen suhde tule koskaan toimimaan, varsinkaan jos asutte tulevaisuudessa saman katon alla 24/7. Parisuhde ei tarkoita sitä, että ollaan koko ajan yhdessä tai tehdään kaikki yhdessä. Samassa asunnossa kun asutaan niin molemmilla voi olla ihan omat menonsa ja aikataulut ja hyvä että edes nukutaan saman katon alla.

Miten ihmisen tarpeita voi ohittaa, jos ihminen itse huolehtii omista tarpeistaan?

Tämmöinen etäsuhteilu, jossa lojutaan pahimmillaan viikko toisen asunnolla, on huomattavasti stressaavampaa kuin avoliitossa eläminen. Kyläilyn ongelma on se, että toinen on ikään kuin vieraana ja omien menojen järjestäminen voi tuntua hieman omituiselta. Sen sijaan yhdessä asuminen on asioiden vallitseva olotila, jossa on normaalia, että molemmilla on omat menot. Ja jos molemmat asuvat jossain 40 neliöisessä koirankopissa vailla mitään omaa tilaa, niin ei ihme että alkaa ahdistamaan.

Edellämainittuun toki voi olla poikkeuksia, mutta tuollaisen seurustelutilanteen ylläpito pidemmällä aikavälillä ei välttämättä ole enemmistön juttu.

 

[Markqq]

Kyllähän nuo kaikki merkit viittaa siihen, että tässä käy juuri siten miten veikkasin.



Jos vuoden tapailun jälkeen vai kauan tämä teidän juttu on kestänyt, tarvitsee aikaa itselleen, eikä osaa sitä nyt ottaa kun etäsuhteessa, niin ei tuollainen suhde tule koskaan toimimaan, varsinkaan jos asutte tulevaisuudessa saman katon alla 24/7. Parisuhde ei tarkoita sitä, että ollaan koko ajan yhdessä tai tehdään kaikki yhdessä. Samassa asunnossa kun asutaan niin molemmilla voi olla ihan omat menonsa ja aikataulut ja hyvä että edes nukutaan saman katon alla.

Miten ihmisen tarpeita voi ohittaa, jos ihminen itse huolehtii omista tarpeistaan?

Juurikin vuosi tulee täyteen. Mietin itsekin, että mitä tarpeita tässä tarkoitetaan, johon pyysin jo tarkennusta. Se voi toki liittyä omaan aikaan kun olen ollut kyläilemässä tai sitten johonkin ihan muuhun. Oikeastaan ainut oma analyysi noista tarpeista lienee juuri tuo oma aika ja sosiaalinen ylikuormittuminen (mikä taas ei välttis liity edes muhun) mistä ei kyllä ole mun suuntaan tullut selvänsuoraa vastausta. Epäsuoraa kyllä, ja on kuitenkin kommunikoinut. Perus yhdessäolo on pääpiirteiltään ollut tosi antavaa, ja molempien toiveita otettu huomioon as far as I know. Mene ja tiedä.

 

[Markqq]

Tämmöinen etäsuhteilu, jossa lojutaan pahimmillaan viikko toisen asunnolla, on huomattavasti stressaavampaa kuin avoliitossa eläminen. Kyläilyn ongelma on se, että toinen on ikään kuin vieraana ja omien menojen järjestäminen voi tuntua hieman omituiselta. Sen sijaan yhdessä asuminen on asioiden vallitseva olotila, jossa on normaalia, että molemmilla on omat menot. Ja jos molemmat asuvat jossain 40 neliöisessä koirankopissa vailla mitään omaa tilaa, niin ei ihme että alkaa ahdistamaan.

Edellämainittuun toki voi olla poikkeuksia, mutta tuollaisen seurustelutilanteen ylläpito pidemmällä aikavälillä ei välttämättä ole enemmistön juttu.

Hyvä näkökulma. Onhan nuo visiitit ollut muutamasta päivästä yli viikkoon. Ja tämähän voi toki olla raskasta toiselle mistä mä en ole ollut tietoinen. Aina hänellä on ollut kyllä vapaus tehdä omiakin juttuja vaikka oisin siellä.

Hänhän tokaisi suhteen alussa ettei lähde etäsuhteeseen enää, mutta on nyt avoin kun mulla muuttosuunnitelmat paikkakunnalleen, tai ainakin lähelle. Tämähän ei ole edennyt vauhdilla muuten kuin nyt syksyllä saisi kyllä tulta alleen, kun lainajärjestelyt on jo tehty ja lomien jälkeen kysyisin työnantajalta vielä vihreän valon ja toimipaikan järjestelyt.

Kiirettä en ole siksi pitänyt kun halu on ollut nähdä, että toimiiko tämä suhde, vaikka muuttohaave on ollutkin jo ennen sitä, olisi parisuhde hyvinkin vaikuttava trigger.

 

[Varistin]

Tämmöinen etäsuhteilu, jossa lojutaan pahimmillaan viikko toisen asunnolla, on huomattavasti stressaavampaa kuin avoliitossa eläminen. Kyläilyn ongelma on se, että toinen on ikään kuin vieraana ja omien menojen järjestäminen voi tuntua hieman omituiselta. Sen sijaan yhdessä asuminen on asioiden vallitseva olotila, jossa on normaalia, että molemmilla on omat menot. Ja jos molemmat asuvat jossain 40 neliöisessä koirankopissa vailla mitään omaa tilaa, niin ei ihme että alkaa ahdistamaan.

Tästä voin olla samaa mieltä. Ihmisissä on varmaankin tässä suhteessa eroja, mutta ainakin itselle toisten ihmisten nurkissa elely on aina melko rasittavaa, joutuu olemaan koko ajan vähän varpaillaan kun on vieraana. En esimerkiksi enää vuosiin ole kauempana sukulaisilla vieraillessa edes yrittänyt kysellä keneltäkään majoitusta, vaan varaan suosiolla hotellin tai Airbnb:n. Kauempana pidemmän aikaa yövieraana ollessa myös omat harrastukset joutuu helposti laittamaan tauolle, kun kaikkea välineistöä ei voi tai viitsi kuljettaa mukanaan. Ja vielä moninverroin rasittavampaa on, jos joku "ulkopuolinen" majailee pidempään kotonani.

Uskon siis hyvinkin, että etäilyn elämään aiheuttamat rajoitteet ja käytännön järjestelyt voivat alkaa rassamaan, jos suhteen alkuhuuma on hiipumassa. Toki sitten pidemmällä ajalla taas etähommakin voi myös tasaantua ja hakea uomansa, jos molemmilla on halua yrittää saada se toimimaan. Vaatii kuitenkin tosiaan sen, että molemmat ymmärtävät, että yhdessä ollessa sekä "isännällä/emännällä" että "vieraalla" on oma elämä ja omat menot, pelkästään toisen ehdoilla ei voi mennä.

Jos tämä nykyinen parisuhteeni joskus päättyy, voisin nähdä itseni aivan hyvin elävän sellaisessakin suhteessa, jossa asutaan erillään. Tällöin kuitenkin pitäisi olla hyvin selkeästi sovittu homman rajat ja se, miten yhteinen (ja myös oma) aika hoidetaan. Enkä suostuisi siinä mielessä etäsuhteeseen, että nuo omat asunnot pitäisi olla lähellä toisiaan, että siirtyminen oman ja puolison kodin välillä onnistuu halutessa ilman sen suurempaa suunnittelua. Voi vaikka helposti mennä omaan kotiin ja petiin yöksi, jos siltä alkaa illalla tuntua.

 

[Frankie]

Mun etäsuhde eteni niin, että tein duunia osittain etäkonttorilla, eli vierailin toisen paikkakunnan toimistolla, koska mä voin. Onneksi duunini ei ole paikkakuntasidonnaista. Vietin siis myös arkipäiviä hänen luonaan. Siinä tuli kahdella aikuisella arki niin tutuksi, että yhteenmuuttamista ei tarvinnut enää kamalasti jännittää. Sikäli höpisen hiukan väärään ketjuun, kun meidän parisuhteessamme ei noita kiemuroita ole juurikaan ollut.

 

[Boulder]

Itsellä on myös aika vakaa ajatus siitä, että pidän oman kotini vaikka jotain vakavampaa saisikin aikaiseksi. Aina voi yökyläillä tai tehdä samassa paikassa etätöitä, mutta minä ainakin tarvitsen omaa tilaa ja siihen on oma koti paras paikka. Tuokin ajatustapa täytyy tuoda tavalla tai toisella esille aika alkuvaiheessa suhdetta, se on reilua toista kohtaan.

 

[asddsa]

Useimmissa tapauksissa kahteen asuntoon uppoavalla rahalla toisaalta saa samalta alueelta jo huomattavasti isomman asunnon. Tietenkin sitten jos pitää olla niin paljon omaa tilaa, että esim. oma huone johon voi vetäytyä ei riitä.

Kahteen yksiöön uppoavalla rahalla saa useimmissa tapauksissa varmaan vähintään kolmion. Kahden kaksion hinnalla sitten jo ainakin 4 huonetta, monesti varmaan enemmänkin.

 

[Markqq]

Noniin ei se oma intuitio pettänyt. Ja toisaalta helpotus itsellenikin kun tietää miksi toinen on nyt etääntyneempi.

Lyhyesti toinen tarvitsee aikaa itselleen kun ollaan oltu viime aikana sen verran tiiviisti. En tiedä onko tässä nyt yhtään sen enempää oltu jos katsoo 6kk aikajanaa, mut toisaalta on ihan validi syy jos tuntuu. että tarvitsee happea.

Toisena asiana (mikä itselleni tuli vähä puun takaa) on se, että välillä hänen tarpeitaan ohitetaan eikä niitä oteta aina huomioon. Joten näistä tietenkin toivoin lisätietoja.

Oikeastaan tässä kohtaa olen itse aika risteyksessä, joten katsoo syveneekö asiat. Olen pohtinut tässä näitä suhteen asioita itsekseni jo tovin, ja toki tuon omat juttuni vielä esille tarpeista ja asioista mitä itse olen kokenut jääväni vaille.

E: Kun se suoraan puhuminen on niin vaikeeta

No nyt tuli sitten lisää tietoja ja olen mitä ilmeisemmin rikkonut hänen rajojaan sekä omaa tilaansa. Ongelmaksi tässä nyt vaan on muodostunut se, että toinen ei ole selkeästi mulle ilmaissut rajojaan tai tarpeitaan. Ainakaan kovin tehokkaasti. Toki on joitain yksittäisiä asioita mitä olisi itse pitänyt tajua. Eikä signaalitkaan olleet kovin hyvät. Kuin se, että toinen olisi nostanut heti ensimmäisen "rajojen rikkomisen" tilanteen pöydälle, tilanne olisi voitu samantien katsoa pois alta. Itse olin muutaman asian ottanut tämän suhteen aikana esille mitkä mua vaivasi, toki nyt loppuaikana on vaivanneet eri asiat, kuten "yhteyden puutos" mikä nyt johtunee tuosta etääntymisestä, eikä tähän nyt ole mitään oikeaa lääkettä kun toinen kokenut, että rajat rikottu. Toki en kuitenkaan poissulje sitä faktaa, että tiedostan ainakin pari asiaa, missä olen mokannut. Ei suhteessa kukaan ole täydellinen vaan virheitä tehdään..

En tiedä, meni vähä maku kyllä nyt ja toki olen avoin korjaamaan ongelma(t), mutta jos ei avointa yhteyttä saada luotua, tulee sieltä viimeistään jossain vaiheessa seuraava.

Toinen kyllä jo ilmaisi asiansa jo siihen sävyyn, että potentiaalisesti game over.

Eli XYZ asiat poksahti kun hän koki, että nyt omaa aikaa tarvitsevana olin "liikaa saatavilla", ehkä.

 

[DjSunki]

Ihan suoraan sanoen, kuulostaa jotenkin hemmetin vaikealta koko tämä teidän juttu. Selkeästi homma ei nyt vaan toimi niinkuin sen pitäisi. Jos nyt jo vuoden jälkeen on tilanne tämä, ei voi kovin hyvää luvata tulevaisuuteen.

 

[taski]

Itse tuossa kohtaa sanoisin että "saat niin paljon tilaa kuin haluat, kun aika on kypsä, ole yhteydessä" -tyyppisesti. Siis ilman mitään syyllistämistä ja vittuilua. On parasta että tekee itse oman päätöksensä etkä ole prässäämässä tai vonkumassa mitään.

Nainen joko tajuaa että haluaa vietää aikaa kanssasi, tai sitä yhteydenottoa ei koskaan kuulu. Jos muutamaan kuukauteen ei tapahdu mitään, niin voi hienovaraisesti tiedustella että "tämä oli varmaan tässä" ja neitiä ei haitanne jos hyppään seuraavaan kukkaan.

 

[Markqq]

Itse tuossa kohtaa sanoisin että "saat niin paljon tilaa kuin haluat, kun aika on kypsä, ole yhteydessä" -tyyppisesti. Siis ilman mitään syyllistämistä ja vittuilua. On parasta että tekee itse oman päätöksensä etkä ole prässäämässä tai vonkumassa mitään.

Nainen joko tajuaa että haluaa vietää aikaa kanssasi, tai sitä yhteydenottoa ei koskaan kuulu. Jos muutamaan kuukauteen ei tapahdu mitään, niin voi hienovaraisesti tiedustella että "tämä oli varmaan tässä" ja neitiä ei haitanne jos hyppään seuraavaan kukkaan.

Taidan päätyä tähän jossei muuta ratkaisua tule. Mikäli on kyllä helpoin ja antaa toiselle tilaa.

 

[Boulder]

Kannattaa muistaa myös, että joskus (tai tietynlaisille ihmisille aina) asioiden esille ottaminen ei ole helppoa. Kyllä sitä itsekin konflikteja välttävänä ihmisenä joutuu opettelemaan aina vaan ja uudelleen. Omassa avioliitossa nimittäin kiinnostukseni loppui siihen kun jokainen poikkitelainen asia johti käytännössä siihen, että sain huudot ja sättimiset päälleni. Enkä muista yhtäkään anteeksipyyntöä.

 

[Markqq]

Kannattaa muistaa myös, että joskus (tai tietynlaisille ihmisille aina) asioiden esille ottaminen ei ole helppoa. Kyllä sitä itsekin konflikteja välttävänä ihmisenä joutuu opettelemaan aina vaan ja uudelleen. Omassa avioliitossa nimittäin kiinnostukseni loppui siihen kun jokainen poikkitelainen asia johti käytännössä siihen, että sain huudot ja sättimiset päälleni. Enkä muista yhtäkään anteeksipyyntöä.

Yritän aina konflikteissa (ja muutenkin) kunnioittaa toista parhaani mukaan ja nähdä se koko soppa huomioiden toisen tunteet asiaan liittyen ja ottaa esiin omia näkökulmia että miksi teen näin tai noin. Ratkaisukeskeisyys. Lopputulosta kun ei tarvitse näillä eväillä katua kun toimii ”oikein” ja ymmärtävästi, ilman, että tarvii pyydellä anteeksi ellei sitten ole oikeasti tehnyt jotain mistä pitäisi sanoa näin.

 

[j1m2]

Useimmissa tapauksissa kahteen asuntoon uppoavalla rahalla toisaalta saa samalta alueelta jo huomattavasti isomman asunnon. Tietenkin sitten jos pitää olla niin paljon omaa tilaa, että esim. oma huone johon voi vetäytyä ei riitä.

Kahteen yksiöön uppoavalla rahalla saa useimmissa tapauksissa varmaan vähintään kolmion. Kahden kaksion hinnalla sitten jo ainakin 4 huonetta, monesti varmaan enemmänkin.

Omakotitalon hommaamalla saa vielä paremmin omaa tilaa,jos ei ihan postimerkkitontilla olevaa hommaa niin usein saa tarvittaessa jopa oman rakennuksen jos saman katon alla ei saa tarpeeksi omaa rauhaa.

 

[Paskisti]

Yritän aina konflikteissa (ja muutenkin) kunnioittaa toista parhaani mukaan ja nähdä se koko soppa huomioiden toisen tunteet asiaan liittyen ja ottaa esiin omia näkökulmia että miksi teen näin tai noin. Ratkaisukeskeisyys. Lopputulosta kun ei tarvitse näillä eväillä katua kun toimii ”oikein” ja ymmärtävästi, ilman, että tarvii pyydellä anteeksi ellei sitten ole oikeasti tehnyt jotain mistä pitäisi sanoa näin.

Voisiko olla mahdollista että olet turhankin aktiivisesti ja analysoivasti "iholla" ? Jos toinen kokee ettei voi heittää juttuja ilman että niitä ylianalysoidaan tai tenttailla lisätietoja. En teitä tunne niin ihan vaan hatusta heitän ideoita mistä voisi olla kysymys. Ehkä hän aidosti haluaisi ottaa kevyemmin ja rennommin eli tarttee tilaa?

 

[Köntsä-Ana]

Mitä porukka yleisesti ottaen tekee jos tarvitsee paljon omaa aikaa? Tarkoittaako tämä että haluatte katsoa jonkun ”oman” leffan vai ihan öitä olla yksin? Jos jälkimmäinen niin onko ollut hankala rakentaa suhdetta?