Täällä myös tinder-pariutunut.
Reilu 3kk seurustelua -> yhteenmuutto -> 9 vuottaa avoliitossa ja 3 viikkoa sitten naimisiin.
Näin se menee, jos oikealta tuntuu! Onnittelen 10v päästä kun olette yhdessä!
Ei sitä tarvitse jahkailla vuoden seurustelun jälkeen, että tarvitsee "omaa aikaa", silloin se ei vaan ehkä toimi.
Ketjun aloittaneena voin laittaa kuulumisia itseltäni:
"Seurustellut" nyt sen 4v, saman katon alla ehkä sen 3v, en muista, muutti minun luokseni. Itse kaipaan myös omaa aikaa, ja "puoliso" tykkää reissata ystäviensa kanssa, joten win-win. Omaa aikaa toki saan sillä, että oleskelen "työhuoneessa", ja toinen toisaalla. Omistan oktalon, joten en voi verrata kaksiossa asuvaan pariskuntaan.
Parisuhteessa pitää "aina" tinkiä jostain, ei ole koskaan samanlaista persoonaa. Tässä parisuhteessa on kaikki MUN mielestä ok, paitsi yksi juttu, ja sen kanssa voin EHKÄ elää loppuun saakka, en tiedä. Se hivenen häiritsee minua, tuskin toista. Ei ehkä iso juttu toisille, mutta miulle silloin tällöin. MIKSI isoilla kirjaimilla, niin se on oikeasti vain ainoa miinus, ei mikään muu, ei edes appivanhemmat (helvetin mukavat) ....... Muuten kaikki aivan loistavasti. Ei kuuta taivaalta???
Sen mitä ero opetti minua; en omista ketään, en voi päättää muiden asioista. Tee niinkuin haluat muiden tekevän sinulle (itsestään selvyys nyt). Teen niin kuin koen/haluan tehdä. Älä välitä muista. Elä ainoata ELÄMÄÄ.
Summasummarun. En tarvitse ketään rinnalleni ollakseen joku, pärjään todella hyvin yksin itseksenikin kanssa. Kumppani tuo vaan lisää "plussia" elämään, ei taakkaa, ei minkäänlaista. Ei kannata ottaa mitään taakkaa itselleen. Jos yksikin juttu on alussa nou-gou, niin älä ota. Loppujen lopuksi, loppu ei ole yllätys.
Rakkautta Kaikille <3