Parisuhteen kiemurat

Mitä porukka yleisesti ottaen tekee jos tarvitsee paljon omaa aikaa? Tarkoittaako tämä että haluatte katsoa jonkun ”oman” leffan vai ihan öitä olla yksin? Jos jälkimmäinen niin onko ollut hankala rakentaa suhdetta?
 
Mitä porukka yleisesti ottaen tekee jos tarvitsee paljon omaa aikaa? Tarkoittaako tämä että haluatte katsoa jonkun ”oman” leffan vai ihan öitä olla yksin? Jos jälkimmäinen niin onko ollut hankala rakentaa suhdetta?
Saa tehdä omia juttuja kyselemättä keneltäkään lupaa, tai ettei joku hengitä koko ajan niskaan? Kyllä kai yhdessä asumisessakin kumpikin saa olla myös yksin vaikka yhdessä ollaankin.
 
Mitä porukka yleisesti ottaen tekee jos tarvitsee paljon omaa aikaa? Tarkoittaako tämä että haluatte katsoa jonkun ”oman” leffan vai ihan öitä olla yksin? Jos jälkimmäinen niin onko ollut hankala rakentaa suhdetta?

Eiköhän se ole ihan yksilöllinen tarve. Tarvitsee paljon omaa aikaa voi tarkoittaa puolikkaasta päivästä useampaan. Tai kausittaisesti toki enemmän. Mutta yksinkertaisuudessaan haluaa tehdä asioita juuri oman haluamisen mukaan ilman, että joutuu tekemään kompromisseja tai toteuttaa asioista ns. jonkun muun kelkassa.

Enivei jos yhdessä koskaan asuisi, toivoisinkin sen elämän olevan sellaista, että on ne omat jutut. Ja sitten lyöttäydytään yhteen aina tarpeen / pidetään sovitusti yhdessäolon hetkiä. Kaippa nämä ovat täysin sellaisia asioita mitkä pitäisikin keskustella läpi.
 
Joo kuulostaa vaan vähän vaikealta lähtökohdalta parisuhteelle jos tarvitsee useamman päivän omaa aikaa aina välillä ja tätä varten on oma kämppä niin kuin yhdellä herralla oli.
 
Mitä porukka yleisesti ottaen tekee jos tarvitsee paljon omaa aikaa? Tarkoittaako tämä että haluatte katsoa jonkun ”oman” leffan vai ihan öitä olla yksin? Jos jälkimmäinen niin onko ollut hankala rakentaa suhdetta?
En nyt tiedä paljosta omaa aikaa, mutta 20 vuotta oltu yhdessä vaimon kansssa. 8 vuotta naimisissa. Kaksi lasta. Yksi on että meillä on omat harrastuksemme, toinen on se, että välillä aina lähdetään viettämään iltaa omien (ja toki yhteisten) kavereiden kanssa. Toinen menee esim: perjantaina, toinen sitten lauantaina. Sitten tietysti aina välillä muksut hoitoon että saadaan myös yhteistä vapaa-aikaa. Toki myös ihan arki-iltaisin toinen saattaa katsoa omia sarjojaan kun minä vaikkapa pelailen. Vuosien saatossa hioutunut nämä. Homma toiminut mallikkaasti eikä valitettavaa.
 
Mitä porukka yleisesti ottaen tekee jos tarvitsee paljon omaa aikaa? Tarkoittaako tämä että haluatte katsoa jonkun ”oman” leffan vai ihan öitä olla yksin? Jos jälkimmäinen niin onko ollut hankala rakentaa suhdetta?

Itselleni on tarpeellista nimenomaan olla välillä kokonaan yksin. Aivan luksusta on, jos saan olla muutaman vuorokauden putkeen yksin kotona. Kuitenkin jo se, että voin olla kokonaisen päivän aamusta iltaan yksin on hyvä, tyyliin itse vapaapäivällä samalla, kun puoliso on pitkän päivän töissä. Pienemmässä mittakaavassa mukava hengähdys on jo se, että puolison ollessa kotona käyn muutaman tunnin ulkona, ajan vaikka moottoripyörällä tai autolla jonnekin kivaan paikkaan kahville. Tärkeää on nimenomaan se, että saa olla yksin, mikään oma ja erillinen tekeminen molempien ollessa kotona ei tarjoa samaa rentoutta kuin yksinolo.

Tämä ei sinällään ole vaatinut onneksi useimmiten mitään erityistä järjestämistä vaan tilaisuuksia tähän tulee aika luonnollisesti, esim. juuri tällä hetkellä puoliso on harrastuksensa myötä muutaman yön reissulla poissa kotoa ja itse nautin tästä rauhasta suuresti. Puoliso on myös vähän saman tyyppinen, eli onneksi hänelläkään ei ole tarvetta tehdä kaikkea yhdessä. Lapsia ei ole, eli sikäli omien juttujen järjestämiselle ei ole myöskään rajoitteita.
 
Täällä myös tinder-pariutunut.
Reilu 3kk seurustelua -> yhteenmuutto -> 9 vuottaa avoliitossa ja 3 viikkoa sitten naimisiin.
Näin se menee, jos oikealta tuntuu! Onnittelen 10v päästä kun olette yhdessä!

Ei sitä tarvitse jahkailla vuoden seurustelun jälkeen, että tarvitsee "omaa aikaa", silloin se ei vaan ehkä toimi.

Ketjun aloittaneena voin laittaa kuulumisia itseltäni:
"Seurustellut" nyt sen 4v, saman katon alla ehkä sen 3v, en muista, muutti minun luokseni. Itse kaipaan myös omaa aikaa, ja "puoliso" tykkää reissata ystäviensa kanssa, joten win-win. Omaa aikaa toki saan sillä, että oleskelen "työhuoneessa", ja toinen toisaalla. Omistan oktalon, joten en voi verrata kaksiossa asuvaan pariskuntaan.

Parisuhteessa pitää "aina" tinkiä jostain, ei ole koskaan samanlaista persoonaa. Tässä parisuhteessa on kaikki MUN mielestä ok, paitsi yksi juttu, ja sen kanssa voin EHKÄ elää loppuun saakka, en tiedä. Se hivenen häiritsee minua, tuskin toista. Ei ehkä iso juttu toisille, mutta miulle silloin tällöin. MIKSI isoilla kirjaimilla, niin se on oikeasti vain ainoa miinus, ei mikään muu, ei edes appivanhemmat (helvetin mukavat) ....... Muuten kaikki aivan loistavasti. Ei kuuta taivaalta???

Sen mitä ero opetti minua; en omista ketään, en voi päättää muiden asioista. Tee niinkuin haluat muiden tekevän sinulle (itsestään selvyys nyt). Teen niin kuin koen/haluan tehdä. Älä välitä muista. Elä ainoata ELÄMÄÄ.

Summasummarun. En tarvitse ketään rinnalleni ollakseen joku, pärjään todella hyvin yksin itseksenikin kanssa. Kumppani tuo vaan lisää "plussia" elämään, ei taakkaa, ei minkäänlaista. Ei kannata ottaa mitään taakkaa itselleen. Jos yksikin juttu on alussa nou-gou, niin älä ota. Loppujen lopuksi, loppu ei ole yllätys.

Rakkautta Kaikille <3
 
Näkisin yhteenmuuton olevan ikään kuin sinetti suhteelle, varmistaa sen että tässä ollaan tosissaan. Sinällään ymmärrän että asiaa haluaa harkita tarkkaan. Erillään asuen silloin tällöin tapaillessa pidempään on jokin väliaikaisuuden fiilis että homma voi loppua milloin vaan (thrill is gone). Oikeat syvät tunteet taas, kai silloin haluaa olla enemmän yhdessä toisen kanssa tai näin kuvittelisin.. Muitakin mielipiteitä varmasti on, jotkut eivät kai ikinä muuta yhteen ja jatkavat tyytyväisinä tapailua asuen kumpikin tahollaan (oma rauha, saa pitää sellaista järjestystä kuin haluaa jne). Mutta hyvä asia joka tapauksessa tuo että asioista pystyy puhumaan ja molemminpuolinen luottamus. Ei toista kai voi myöskään painostaa.

Toisaalta.. :) ja huom. tämä(kin) nyt yleistä pohdintaa, ei juuri sinuun Markqq liittyvää vaan mitä yleensä mietin päättämättömyydestä ym.
Mietin jos itse olisin joskus tuollaisessa tilanteessa jossa yhteenmuuttokysymys popsautettu ilmoille. Ajatellaan mikä duuni ollut päästä siihen pisteeseen että voi todeta: tässä se nyt on. Kenties lukemattomat pakit, ghostaukset, ajanhukka ja mielipaha. Nainen vain sohvalla istuen swaippaillut vasemmalle tai oikealle.. Jos toinen ei ole varma tunteistaan niin en tiedä voiko jäädä kovin pitkäksi aikaa arpomaan/tuhlaamaan aikaa jos on mahdollista että vastaus on ei. Sanotaan että olisi seurusteltu vaikka sen 3 kk (tai muu kunkin tarpeeksi pitkäksi katsoma aika), mutta nainen ei osaisi päättää muuttaisko yhteen? Eikö juuri naiselle ole tärkeää se, että suhde kehittyy aina seuraavaan vaiheeseen ja kysymys yhteenmuutosta x kuukauden jälkeen olisi yllätys.. Kuvittelisi että se on käynyt mielessä useaankin otteeseen jo heti siitä rakastumisesta lähtien ja yhdessä olon ajan. Mutta joo ei näitä kai järjellä pysty ratkaisemaan ja tuossa tilanteessa ollaan niiden ihastushormonien vaikutuksen alaisena toivon mukaan kumpikin eikä ajatella ehkä selkeästi. Onhan se iso päätös toki myös mutta ehkä helppokin jos haluat olla sen toisen kanssa yhdessä nyt ja aina..
Ei toiselle kierrokselle lähtiessä, neljännesvuosisadan kestäneen suhteen jälkeen ole mitään kiirettä muuttaa yhteen. Jos kodit ovat lähekkäin, niin ei välttämättä ikinä. Toki ei se poissuljettu asiakaan ole ja ehkä myös taloudellisesti aika fiksua.
 
Väärin molemmat, mutta tuohon on helppo tyydyttäytyä ja luovuttaa.
Voi se ollakin, jos hakee kumppania väärältä tasolta tai työtä väärästä palkkaluokasta. Aina löytyy jotain, jos on valmis tarpeeksi tinkimään. Mutta ellei ole, niin sitten ehkä tarvitaan sitä tuuriakin.
 
Onko se sitten väärin lähteä eri teille?

Meillä on yksi elämä ja 20v on pitkä aika, saatikka jos parisuhde on alkanut teini-iässä ja kriisi tulee siinä 50 korvilla kun lapset on aikuisia, niin itse ainakin sanon että menkää ja tehkää.
Näin mentiin ja tehtiin. Kun lapset on hankittu ajoissa, niin vielä on kesää jäljellä poikasten lennettyä pesästä.
 
Nyt sitten akka otti ja lähti kaiketi kutakuinkin lopullisesti. Myönnettäköön että itsessäkin oli vikaa ja muutti jo aiemmin erilleen, kun ei tiennyt minusta. Mutta vielä sunnuntaina selviteltiin aika monta solmua ja sovittiin.

Sitten sain tuossa toissapäivänä vihdoin auton akun ladattua ja pääsin ajamaan. Vein sille suihkuverhon ja käsisaippuaa ja kävin kylässä. Juteltiin ihan hyvässä hengessä. Lähtiessä tuli hiukan paha mieli itselle, että on joutunut tuollaisen ratkaisun tekemään ja tiesin, että taloudellisesti tulee olemaan todella hankalaa. Kotiin päästyä aloin etsimään ratkaisua ihan urakalla ja löysin sivuston, jossa vuokrataan omakotitaloja yms. Ajattelin, että kummankin haave on ollut asua ok-talossa ja mielellään vielä omassa rauhassa. Ajattelin että jos pistetään tämä surullisenkuuluisa kerrostalokämppä vuokralle, niin aivan pikkurahalla pystyy vuokraamaan omakotitalon, jossa on kaikille tilaa..

Eilen tuo kävi ja esittelin idean. Sanoi, ettei osaa sanoa asiaan vielä mitään. Tuumasin että ei toki tarvitsekaan, mutta että miltä ajatus kuulostaa. Innostui sitten itsekin selaamaan kohteita..

Mutta kun pitää 20v täyttävää lasta kuskata kouluun ja harjoitteluun.. Kyselin sitten vielä illasta ja kun olin luvannut, että puhelinliittymäkin voidaan laittaa firman nimiin, niin ei tarvitse tuskailla. Niin ei käynyt sekään, kun ei numeroa voi siirtää maksamattomien laskujen takia.. Ikäänkuin sitä uutta numeroa ei voisi ilmoittaa. Sitten kysellään, että lähdenkö viikonloppuna johonkin, kun en saanut omaan ajatukseeni oikein mitään vastausta, paitsi tarjouksen olla hänen neukkukuutiossaan silloin kun lapset eivät ole siellä. Totesin, että sängyn sijoittelu on sellainen, että on aika hankala olla yötä siellä - ihmettelen, että miksei tänne voisi tulla silloin.

Siinä sitten hiukan harmistuneena en osannut nukkua, ja aloin katsomaan firman pankkitiliä.. Huomasin, että toi on nostanut sieltä ihan omin luvin rahaa, kun on hoitanut kirjanpitoa ja en tiennyt, että mitä oikeuksia tarvitsee, niin annoin täydet. Ei tullut mieleenkään, että se nostaa sieltä omin luvin rahaa.. Luonnollisesti vaadin tälle selvitystä ja kerroin, että omakin luottamus murenee kyllä tällaisen seurauksena..

Aamulla sain vain totaalisen hyökkäyksen, vähättelyn ja haukkumista, että "sinä olet ihan sekaisin". Kuulemma tartuin lillukanvarsiin. Sanoin, että ymmärtääkö, että on käyttänyt asemaansa väärin ja pyysin vain selitystä. Se jäi saamatta. Ilmoitti sen sijaan, että hakee loput tavaransa tänään ja niin tekikin. Itse jäin lähinnä ihmettelemään, että mitähän tässä oikein tapahtui. Jäi käytännössä kiinni rysän päältä ja nostot tehtiin silloin, kun olin toipilaana tai töissä..

Niin voisihan tuosta tehdä vaikka ilmoituksen, niin se ammatti olisi sitä myöten selvä. Mutta olkoot, viestintä oli suorastaan lapsellista ja olen oikeasti huolissani tuon psyykestä, joka on mielestäni muuttunut ja paljon.. Niin kyselin vaivihkaa tuon exältä, joka oli apuna kantamassa tavaroita, että miltä hänestä vaikutti. Että onko syytä olla huolissaan. Niin kuulemma ei.

Mutta ei voine ainakaan yrittämisen puutteesta syyttää itseä. Mutta turhaan tuollaista kannattelee, joka on kuin tuuliviiri. Itselle tuli väkisin mieleen että kaikki aiemmat viestit välittämisestä ja rakkaudesta olivat enää pelkkää teatteria. Kuten ehkä saattoi ollakin, on ollut jo hetken tunne, että on kiltti minulle lähinnä silloin, kun on vailla jotain. Sitten vielä tuo viimeinen niitti.

Niin minusta tuntuu, että etsin jonkun toisen, hiukan selväjärkisemmän kumppanin. Olen itsekin täysin loppu tuon temputteluun ja jatkuviin kriiseihin ties mistä. Plus siihen, että itsessä ei nähdä koskaan kerrassaan mitään vikaa - ei vaikka asiasta on mustaa valkoisella.

Että sellainen kaunis loppu sitten tälle tarinalle. Vielä hiukan harmittaa, mutta todennäköisesti jonkin ajan päästä enää ei. Narsisti ei voinut enää kontrolloida, niin lähti kylmästi.
 
Nyt sitten akka otti ja lähti kaiketi kutakuinkin lopullisesti. Myönnettäköön että itsessäkin oli vikaa ja muutti jo aiemmin erilleen, kun ei tiennyt minusta. Mutta vielä sunnuntaina selviteltiin aika monta solmua ja sovittiin.

Sitten sain tuossa toissapäivänä vihdoin auton akun ladattua ja pääsin ajamaan. Vein sille suihkuverhon ja käsisaippuaa ja kävin kylässä. Juteltiin ihan hyvässä hengessä. Lähtiessä tuli hiukan paha mieli itselle, että on joutunut tuollaisen ratkaisun tekemään ja tiesin, että taloudellisesti tulee olemaan todella hankalaa. Kotiin päästyä aloin etsimään ratkaisua ihan urakalla ja löysin sivuston, jossa vuokrataan omakotitaloja yms. Ajattelin, että kummankin haave on ollut asua ok-talossa ja mielellään vielä omassa rauhassa. Ajattelin että jos pistetään tämä surullisenkuuluisa kerrostalokämppä vuokralle, niin aivan pikkurahalla pystyy vuokraamaan omakotitalon, jossa on kaikille tilaa..

Eilen tuo kävi ja esittelin idean. Sanoi, ettei osaa sanoa asiaan vielä mitään. Tuumasin että ei toki tarvitsekaan, mutta että miltä ajatus kuulostaa. Innostui sitten itsekin selaamaan kohteita..

Mutta kun pitää 20v täyttävää lasta kuskata kouluun ja harjoitteluun.. Kyselin sitten vielä illasta ja kun olin luvannut, että puhelinliittymäkin voidaan laittaa firman nimiin, niin ei tarvitse tuskailla. Niin ei käynyt sekään, kun ei numeroa voi siirtää maksamattomien laskujen takia.. Ikäänkuin sitä uutta numeroa ei voisi ilmoittaa. Sitten kysellään, että lähdenkö viikonloppuna johonkin, kun en saanut omaan ajatukseeni oikein mitään vastausta, paitsi tarjouksen olla hänen neukkukuutiossaan silloin kun lapset eivät ole siellä. Totesin, että sängyn sijoittelu on sellainen, että on aika hankala olla yötä siellä - ihmettelen, että miksei tänne voisi tulla silloin.

Siinä sitten hiukan harmistuneena en osannut nukkua, ja aloin katsomaan firman pankkitiliä.. Huomasin, että toi on nostanut sieltä ihan omin luvin rahaa, kun on hoitanut kirjanpitoa ja en tiennyt, että mitä oikeuksia tarvitsee, niin annoin täydet. Ei tullut mieleenkään, että se nostaa sieltä omin luvin rahaa.. Luonnollisesti vaadin tälle selvitystä ja kerroin, että omakin luottamus murenee kyllä tällaisen seurauksena..

Aamulla sain vain totaalisen hyökkäyksen, vähättelyn ja haukkumista, että "sinä olet ihan sekaisin". Kuulemma tartuin lillukanvarsiin. Sanoin, että ymmärtääkö, että on käyttänyt asemaansa väärin ja pyysin vain selitystä. Se jäi saamatta. Ilmoitti sen sijaan, että hakee loput tavaransa tänään ja niin tekikin. Itse jäin lähinnä ihmettelemään, että mitähän tässä oikein tapahtui. Jäi käytännössä kiinni rysän päältä ja nostot tehtiin silloin, kun olin toipilaana tai töissä..

Niin voisihan tuosta tehdä vaikka ilmoituksen, niin se ammatti olisi sitä myöten selvä. Mutta olkoot, viestintä oli suorastaan lapsellista ja olen oikeasti huolissani tuon psyykestä, joka on mielestäni muuttunut ja paljon.. Niin kyselin vaivihkaa tuon exältä, joka oli apuna kantamassa tavaroita, että miltä hänestä vaikutti. Että onko syytä olla huolissaan. Niin kuulemma ei.

Mutta ei voine ainakaan yrittämisen puutteesta syyttää itseä. Mutta turhaan tuollaista kannattelee, joka on kuin tuuliviiri. Itselle tuli väkisin mieleen että kaikki aiemmat viestit välittämisestä ja rakkaudesta olivat enää pelkkää teatteria. Kuten ehkä saattoi ollakin, on ollut jo hetken tunne, että on kiltti minulle lähinnä silloin, kun on vailla jotain. Sitten vielä tuo viimeinen niitti.

Niin minusta tuntuu, että etsin jonkun toisen, hiukan selväjärkisemmän kumppanin. Olen itsekin täysin loppu tuon temputteluun ja jatkuviin kriiseihin ties mistä. Plus siihen, että itsessä ei nähdä koskaan kerrassaan mitään vikaa - ei vaikka asiasta on mustaa valkoisella.

Että sellainen kaunis loppu sitten tälle tarinalle. Vielä hiukan harmittaa, mutta todennäköisesti jonkin ajan päästä enää ei. Narsisti ei voinut enää kontrolloida, niin lähti kylmästi.
Onko päihteet kuvioissa mukana jos mieli on ailahteleva
 
Onko päihteet kuvioissa mukana jos mieli on ailahteleva

Ei, sen sijaan adhd-lääke ja SSRI päällekkäin, josta olen yrittänyt sanoa, ettei ole hyvä juttu..

e. Mutta ei tuo ole enää minun ongelmani. Oli sen verran kylmä temppu että sai jäädä viimeiseksi minun osaltani. Suuntaan katseeni eteenpäin. Kunhan nyt vaan halusin jakaa tarinan, jossa toinen yrittää kaikkensa korjatakseen tilannetta.

Näkyy olevan sen verran suivaantunut minuun, että blokkasi suurimmasta osasta somea. WA ei sentään ole vielä blokissa. Tuon tavaroita on vielä varastossa, mutta mulleppa ei saatakaan nyt sopia ihan jokainen päivä nouto. Tekisi mieleni käydä vaihtamassa lukot varastoihin, niin siinäpähän ihmettelevät sitten.
 
Viimeksi muokattu:

Statistiikka

Viestiketjuista
286 063
Viestejä
4 912 406
Jäsenet
79 104
Uusin jäsen
tuukkat

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom