Pariutumisen haasteet nykypäivänä ja sen vaikutukset

[Erkki_erikeepperi]

Ei paneminen ole ollu ykkösjuttu ikinä parisuhteen hakemisessa itselleni, sellaiselle kenelle on varmaan aasian matkat toimii.

No, kaikki liittyy kaikkeen. Yhä vaikeampaa on joka tapauksessa, oli kiikarissa sitten enemmän paneminen tai enemmän muu heilastelu.

 

[samsungaaja]

Jos seksi olisi ainoa syy seurustella järjestäisin asian niin että sitä seksiä tarjoava taho ei asuisi kanssani..

Jos suhde on lähes pelkkää seksiä ..

Ei paneminen ole ollu ykkösjuttu ..

Hitto onko hanavedessä jotain. Vitsi vitsi..
Kaikkeen kai tottuu/kyllästyy ja sitten ei enää tee niin mieli mutta sanotaan vaikka näin että jos tässä nyt pyörisi joku hemaiseva tapaus vieressä en varmaan kirjoittelisi techbbs:lle klo 1.30 aamuyöstä.

Tuli tuosta @Taneli- mainitsemasta kieliasiasta mieleen...

Itselläni on ajoittain ollut ongelmia ymmärtää ja tulla ymmärretyksi ihan kotimaisellakin kielellä. ,

Voiko naisia ikinä ymmärtää.. Kunhan molemmat ymmärtävät rakkauden kieltä (ei ranskaa) niin muu seuraa perässä.

 

[EmperChili]

Onko samantyyppinen ja -ikäinen nainen hakusessa kuin 25 vuotta sitten? Naiset taitavat pääosin omanikäistään seuraa suosia, joten parikymppiset naiset luultavammin katselevat tarjontaa parikymppisistä miehistä jolloin luonnollisista syistä "yli-ikäisille" miehille ei kysyntää niinkään ole.

Miehen kannalta homma muuttuu koko ajan yhä vaikeammaksi. Etenkin jos on jotain ulkonäkökriteerejäkin, joista on vaikea tinkiä.

No, kaikki liittyy kaikkeen. Yhä vaikeampaa on joka tapauksessa, oli kiikarissa sitten enemmän paneminen tai enemmän muu heilastelu.

 

[Markqq]

@Markqq taisi olla prosentit toisin päin että 80-90 % seksiä ainakin minkä kuvan sain naisjutuistaan.. Mutta jos oletetaan että tuo 10-20 % seksiä olisi jokin vakio, mitä se loput 80-90 % sitten on (jos nyt oletetaan että kummallakaan ei lapsia).

Hyvä seksi kulkee käsi kädessä hyvän suhteen kanssa. Tarkennan, että mulle seksi suhteessa on kyllä tärkeä ja toivon myös, että se kehittyy ja kokeillussa olisi uusia juttuja aina välillä. Seksin määrä tai laatu ei kuitenkaan ole itsestään selvä vaan siihen vaikuttaa tekijät itse suhteessa.

 

[Erkki_erikeepperi]

Onko samantyyppinen ja -ikäinen nainen hakusessa kuin 25 vuotta sitten? Naiset taitavat pääosin omanikäistään seuraa suosia, joten parikymppiset naiset luultavammin katselevat tarjontaa parikymppisistä miehistä jolloin luonnollisista syistä "yli-ikäisille" miehille ei kysyntää niinkään ole.

Itse olen todennut ketjussa ehkä kymmeneen kertaan, että ikä ei sinänsä ole mikään iso kynnyskysymys minulle.

Mutta keskustelua kannattaa käydä yleisellä tasolla. Se on ihan sama millaisista naisista kukin tykkää, niin entistä vaikeampaa on joka päivä joka tapauksessa. Ei tämä touhu miehen näkökulmasta ole yhtään helpommaksi muuttumassa jatkossakaan, ja näin se menee ihan globaalisti.

PS. Iästä puheenollen.. Viime viikonloppuna yksi lähemmäs 30 vuotta nuorempi kaunis nainen tuli spontaanisti jutulle ja sanoi komeaksi mieheksi. Vuorovaikutus kesti ehkä 20 sekuntia kun tuntui olevan kaverinsa kanssa aika ADHD meininki ja kiire. No, ymmärsin kuitenkin niin että tämä nainen ei ollut sinkku, vaan yritti enemmänkin naittaa mua lihavalle kaverilleen.. Mutta enhän mä ehtinyt edes paljon kissaa enempää sanoa, kun ei noin kovassa kiireessä enää perässä pysy...

 

[Varistin]

Voiko naisia ikinä ymmärtää.. Kunhan molemmat ymmärtävät rakkauden kieltä (ei ranskaa) niin muu seuraa perässä.

Tästä vähän tangenttina, jos parisuhteista ei ole paljon kokemusta niin ainakin yksi juttu jolla voi mahdollisuuksiaan parantaa on, että pyrkii tietoisesti eroon ajattellumalleista, joissa miehet ja naiset ovat jotenkin perustavanlaatuisesti erilaisia. En ole väittämässä ettei sukupuolieroja ole, mutta henkisellä puolella olemme kaikki ensisijaisesti ihmisiä, joilla on melko samanlaiset pohjimmaiset toiveet, halut ja pelot.

Itsekin olin hyvin pitkällä aikuisuudessa ennen ekoja seurustelukokemuksia, ja oikeastaan suurin oivallus tiellä parisuhteeseen itselleni oli se, että naisia ei tarvitse erikseen ymmärtää, eikä kohdella mitenkään omalla erityisellä tavallaan. Ei tarvitse osata kohdella naisia oikein, riittää että osaa kohdella ihmisiä oikein. Jos taas ihmisten kohtaamisessa yleisesti on ongelmia, kannattaa puuttua siihen eikä välttämättä ensisijasesti pariutumisen hankaluuteen. Toki on mahdollista pariutua vaikka olisi muuten täysi erakko, mutta paljon helpompaa se on jos kykenee ylipäätään sellaiseen toisen ihmisen kohtaamiseen jota vaikka (saman sukupuolen kesken) ystävyydessä tarvitaan.

 

[taski]

Tästä vähän tangenttina, jos parisuhteista ei ole paljon kokemusta niin ainakin yksi juttu jolla voi mahdollisuuksiaan parantaa on, että pyrkii tietoisesti eroon ajattellumalleista, joissa miehet ja naiset ovat jotenkin perustavanlaatuisesti erilaisia. En ole väittämässä ettei sukupuolieroja ole, mutta henkisellä puolella olemme kaikki ensisijaisesti ihmisiä, joilla on melko samanlaiset pohjimmaiset toiveet, halut ja pelot.

Itsekin olin hyvin pitkällä aikuisuudessa ennen ekoja seurustelukokemuksia, ja oikeastaan suurin oivallus tiellä parisuhteeseen itselleni oli se, että naisia ei tarvitse erikseen ymmärtää, eikä kohdella mitenkään omalla erityisellä tavallaan. Ei tarvitse osata kohdella naisia oikein, riittää että osaa kohdella ihmisiä oikein. Jos taas ihmisten kohtaamisessa yleisesti on ongelmia, kannattaa puuttua siihen eikä välttämättä ensisijasesti pariutumisen hankaluuteen. Toki on mahdollista pariutua vaikka olisi muuten täysi erakko, mutta paljon helpompaa se on jos kykenee ylipäätään sellaiseen toisen ihmisen kohtaamiseen jota vaikka (saman sukupuolen kesken) ystävyydessä tarvitaan.

Tuo on ihan totta, ja aika nuorena joku laukaisi viisauden tyyliin "koita sitä parhaimman näköistä muijaa, koska moni ajattelee ettei ne ole heitä varten".
Ja ihan looginen sekä toimiva tuo ajatusmalli oli, varsinkin kun itse oli siinä likkojen metsästys iässä siellä 90-luvun lopussa ja 2000 luvun alussa. Silloin ei naiset olleet ihan vielä niin "itseään täynnä" tai tietoisia omasta tasostaan. Nykyään ei taida enää toimia, mutta eipähän ole tarvinnut kokeillakaan.

 

[samsungaaja]

En ole väittämässä ettei sukupuolieroja ole, mutta henkisellä puolella olemme kaikki ensisijaisesti ihmisiä, joilla on melko samanlaiset pohjimmaiset toiveet, halut ja pelot.

No juu ollaan ihmisiä kaikki mutta kyllä sitä eroa ajattelussa/tuntemisessa/asioiden tulkitsemisessa on varmasti, mistä ne (avio)erot muuten tulisivat elleivät esim. erilaisista tulkinnoista suhteen tilasta/suunnasta jne. Mies vaikka ihan tyytyväisenä luulee että riidat unohdettu kun sovittu ja sitten ero tuleekin puun takaa. Eikö näitä keissejä ole pilvin pimein.

Itsekin olin hyvin pitkällä aikuisuudessa ennen ekoja seurustelukokemuksia, ja oikeastaan suurin oivallus tiellä parisuhteeseen itselleni oli se, että naisia ei tarvitse erikseen ymmärtää, eikä kohdella mitenkään omalla erityisellä tavallaan.

Hyvä jos näin on, ehkä sitä ymmärrystä ja oikeanlaista kohtelua tarvitaan sitten enemmän alussa että saa koko suhteen ylipäätään tulille. Fiilis jos lässähtää se on siinä ja parempaa onnea ensi kerralla. Suhteessa voi sitten "nostaa jalat pöydälle" ymmärtämismielessä kun molemmat on vaan ihmisiä.

Ei tarvitse osata kohdella naisia oikein, riittää että osaa kohdella ihmisiä oikein.

Varmasti näin tai näen asian lähinnä niin että jollain puutteilla (muiden ihmisten) huomioon ottamisessa, kohteliaisuudessa tms. voi pilata mahdollisuutensa mutta ei noilla peruskäytöstavoilla vielä kuuhun mennä vaan tarvitaan siinä vähän muutakin (pari)isuhteen "lukkoon lyömiseen". Ja se mitä tämä muu on eronnee aika paljon siitä että olisin vaikka kaverin kanssa kaljalla koska en ole hänestä suhdemielessä kiinnostunut. Molemmat olemme kuitenkin ihmisiä ja kohtelemme toisiamme "oikein" mutta samanlainen läppä tuskin toimisi parisuhteen virittelyssä. Tai ei sitä tiedä, ehkä jos on tarpeeksi varma samalla aaltopituudella olemisesta.

Jos taas ihmisten kohtaamisessa yleisesti on ongelmia, kannattaa puuttua siihen eikä välttämättä ensisijasesti pariutumisen hankaluuteen. Toki on mahdollista pariutua vaikka olisi muuten täysi erakko, mutta paljon helpompaa se on jos kykenee ylipäätään sellaiseen toisen ihmisen kohtaamiseen jota vaikka (saman sukupuolen kesken) ystävyydessä tarvitaan.

Näin varmasti on, jos on tämmöinen avoin ja sosiaalinen "ihmisten kohtaaja" on jo heti paremmat kortit kuin varautuneemmalla tyypillä. En sitten tiedä pitävätkö introverttinaisetkin (tai ehkä he juuri erityisesti?) tällaisista "suupalteista". Miehen "tehtävähän" se liehittely perinteisesti on muuten homma ei etene.. Poikkeuksia varmasti on mutta keskimäärin (naiset keskimäärin rakastavat yleistyksiä naisista ) mieheltä vaaditaan enemmän sitä päättäväisyyttä/assertiivisuutta jne

Eli tiivistettynä sanoisin että ehkäpä fiilis/aaltopituus ja tuuri ratkaisevat lopulta mutta orastavan jutun voi mokata helpostikin vaikka miten muuten muissa tilanteissa osaisikin käyttäytyä huomioon ottavasti, ystävällisesti jne.

 

[Erkki_erikeepperi]

No juu ollaan ihmisiä kaikki mutta kyllä sitä eroa ajattelussa/tuntemisessa/asioiden tulkitsemisessa on varmasti, mistä ne (avio)erot muuten tulisivat elleivät esim. erilaisista tulkinnoista suhteen tilasta/suunnasta jne. Mies vaikka ihan tyytyväisenä luulee että riidat unohdettu kun sovittu ja sitten ero tuleekin puun takaa. Eikö näitä keissejä ole pilvin pimein.

Tästä vähän tangenttina, jos parisuhteista ei ole paljon kokemusta niin ainakin yksi juttu jolla voi mahdollisuuksiaan parantaa on, että pyrkii tietoisesti eroon ajattellumalleista, joissa miehet ja naiset ovat jotenkin perustavanlaatuisesti erilaisia. En ole väittämässä ettei sukupuolieroja ole, mutta henkisellä puolella olemme kaikki ensisijaisesti ihmisiä, joilla on melko samanlaiset pohjimmaiset toiveet, halut ja pelot.

Itsekin olin hyvin pitkällä aikuisuudessa ennen ekoja seurustelukokemuksia, ja oikeastaan suurin oivallus tiellä parisuhteeseen itselleni oli se, että naisia ei tarvitse erikseen ymmärtää, eikä kohdella mitenkään omalla erityisellä tavallaan. Ei tarvitse osata kohdella naisia oikein, riittää että osaa kohdella ihmisiä oikein. Jos taas ihmisten kohtaamisessa yleisesti on ongelmia, kannattaa puuttua siihen eikä välttämättä ensisijasesti pariutumisen hankaluuteen. Toki on mahdollista pariutua vaikka olisi muuten täysi erakko, mutta paljon helpompaa se on jos kykenee ylipäätään sellaiseen toisen ihmisen kohtaamiseen jota vaikka (saman sukupuolen kesken) ystävyydessä tarvitaan.

Naiset ja miehet elää hyvin erilaisissa todellisuuksissa käytännössä, mikä väkisinkin vaikuttaa ihmisiin vaikka jätettäisiin kokonaan huomiotta biologiset erot sinänsä.

Nämä erilaiset todellisuudet erityisesti korostuu parinmuodostuksessa yms. teerenpeleissä. Jos jätetään homomiehet pois laskuista.

Jos et ole kiinnostunut naisesta "siinä mielessä", niin tottakai on helppoa jutella hänelle kuin kenelle hyvänsä "tavalliselle ihmiselle", vaikka ei se sittenkään ole välttämättä aina järkevää, mutta anyway. Jos taas olet kiinnostunut naisesta siinä mielessä, niin kyllä kannattaa vähän miettiä mitä menee möläyttelemään. Tietenkin.

 

[samsungaaja]

Jos taas olet kiinnostunut naisesta siinä mielessä, niin kyllä kannattaa vähän miettiä mitä menee möläyttelemään. Tietenkin.

On se "tavallinenkin" puhe jo jonkin asteista tutustumista tai sen pohjustamista, voi siinä koittaa arvioida toisen kiinnostuksen tasoa. Se on epäilemättä yksilöllistä mikä määrä "sammakoita" sallitaan mutta toisaalta liian varovainen/turvallinen puhekaan ei kai oikein hyväksi, eikös se ole hyvä näyttää ettei nyt liikaa mieti toisen reaktioita. Toki fine line miltä helposti putoaa kun tuleekin liian iso sammakko. Ei ole mikään helppoa tai sitten kaikki on tosi helppoa (kemia).

 

[JaySon]

Jos taas olet kiinnostunut naisesta siinä mielessä, niin kyllä kannattaa vähän miettiä mitä menee möläyttelemään. Tietenkin.

On se "tavallinenkin" puhe jo jonkin asteista tutustumista tai sen pohjustamista, voi siinä koittaa arvioida toisen kiinnostuksen tasoa. Se on epäilemättä yksilöllistä mikä määrä "sammakoita" sallitaan mutta toisaalta liian varovainen/turvallinen puhekaan ei kai oikein hyväksi, eikös se ole hyvä näyttää ettei nyt liikaa mieti toisen reaktioita. Toki fine line miltä helposti putoaa kun tuleekin liian iso sammakko. Ei ole mikään helppoa tai sitten kaikki on tosi helppoa (kemia).

Hei nyt kyllä kiinnoaisi tietää joitain ihan konkreettisia esimerkkejä noista sammakoista, että mitä ne oikein voisivat olla? Ajattelin että jotain aika outoa "perusjutustelua" ja tutustumista pitää olla jos vaarana on ns. lipsautella jotain asioita mitkä saisivat toisen suorilta poistumaan paikalta.

Toisaalta, jos sammakot ovat jotain sellaista johon itse uskot / kannatat / pidät hyvänä, niin hyvähän se on vaan olla tuhlaamatta toisen aikaa ja lyödä kortit pöytään. En tiedä voiko kukaan henkilö olla pohjimmiltaan onnellinen jos joutuu jatkuvasti salaamaan isoja osia itsestään.

 

[Joku_242]

Hei nyt kyllä kiinnoaisi tietää joitain ihan konkreettisia esimerkkejä noista sammakoista, että mitä ne oikein voisivat olla? Ajattelin että jotain aika outoa "perusjutustelua" ja tutustumista pitää olla jos vaarana on ns. lipsautella jotain asioita mitkä saisivat toisen suorilta poistumaan paikalta.

Toisaalta, jos sammakot ovat jotain sellaista johon itse uskot / kannatat / pidät hyvänä, niin hyvähän se on vaan olla tuhlaamatta toisen aikaa ja lyödä kortit pöytään. En tiedä voiko kukaan henkilö olla pohjimmiltaan onnellinen jos joutuu jatkuvasti salaamaan isoja osia itsestään.

Riippuu varmaan tapauksesta että mitä "möläyttelyllä" tarkoitetaan. Joillain se tosiaan voi juurikin olla rasvaisia juttuja, mutta se voi olla myös jotain paljon tylsempää, kuten ei vaan välitä jostain naiselle hyvin tärkeästä asiasta. Esim. jos tämä nainen on punavihreä aktivisti, ja vaikkapa ilmastonmuutos ei suuremmin huoleta tai ei vaan välitä Gazan tapahtumista. Toki tuo ei useinkaan johda "suorilta paikalta poistumiseen" vaan yksinkertaisesti siihen, että nainen päättelee ettei sitä "syvää henkistä yhteyttä" vaan löydy. Ja naisethan muutenkin tuppaavat "signaloimaan" tai viljelemään hienovaraisia piilomerkityksiä enemmän kuin miehet, jolloin he saattavat löytää miehen sanomisista jotain mitä siellä ei ole.

 

[Taneli-]

Joku tämän tyyppinen "setämies" tulee mieleen esim. tyypistä joka saa jo ns. normaalilla puheella ja lähestymisellään toiset katoamaan paikalta / antamaan pakit:

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Hyväksy kolmannen osapuolen evästeet

 

[Joku_242]

Joku tämän tyyppinen "setämies" tulee mieleen esim. tyypistä joka saa jo ns. normaalilla puheella ja lähestymisellään toiset katoamaan paikalta / antamaan pakit:

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Hyväksy kolmannen osapuolen evästeet

Varmaan noitakin on, mutta eiköhän yleisempää ole se, että on vaan liian mitäänsanomaton että herättäisi kiinnostusta, ja homma ei siten etene mihinkään.

 

[Erkki_erikeepperi]

Varmaan noitakin on, mutta eiköhän yleisempää ole se, että on vaan liian mitäänsanomaton että herättäisi kiinnostusta, ja homma ei siten etene mihinkään.

Nykyään pitää käydä onni, että ylipäätään näkee tuollaisen useamman nätin naisen setin yhtään missään. Ja joku koira siihen on kumminkin haudattuna sitten, ja tuskin sillä hirveästi on väliä mitä sanot tai et sano, et sä mitään saa kuitenkaan.

 

[Joku_242]

Nykyään pitää käydä onni, että ylipäätään näkee tuollaisen useamman nätin naisen setin yhtään missään. Ja joku koira siihen on kumminkin haudattuna sitten, ja tuskin sillä hirveästi on väliä mitä sanot tai et sano, et sä mitään saa kuitenkaan.

Niin, monet naiset on aika väisteleviä jo ennen kuin on ehtinyt sanoakaan mitään. Ja ennen kuin joku valopää tulee lässyttämään suihkussa käymisestä tai muusta vastaavasta, niin ei, sellainen ei ole ongelmana.

Tästä vähän tangenttina, jos parisuhteista ei ole paljon kokemusta niin ainakin yksi juttu jolla voi mahdollisuuksiaan parantaa on, että pyrkii tietoisesti eroon ajattellumalleista, joissa miehet ja naiset ovat jotenkin perustavanlaatuisesti erilaisia. En ole väittämässä ettei sukupuolieroja ole, mutta henkisellä puolella olemme kaikki ensisijaisesti ihmisiä, joilla on melko samanlaiset pohjimmaiset toiveet, halut ja pelot.

Itsekin olin hyvin pitkällä aikuisuudessa ennen ekoja seurustelukokemuksia, ja oikeastaan suurin oivallus tiellä parisuhteeseen itselleni oli se, että naisia ei tarvitse erikseen ymmärtää, eikä kohdella mitenkään omalla erityisellä tavallaan. Ei tarvitse osata kohdella naisia oikein, riittää että osaa kohdella ihmisiä oikein. Jos taas ihmisten kohtaamisessa yleisesti on ongelmia, kannattaa puuttua siihen eikä välttämättä ensisijasesti pariutumisen hankaluuteen. Toki on mahdollista pariutua vaikka olisi muuten täysi erakko, mutta paljon helpompaa se on jos kykenee ylipäätään sellaiseen toisen ihmisen kohtaamiseen jota vaikka (saman sukupuolen kesken) ystävyydessä tarvitaan.

Varmaan monet korostaa eroja liikaa, ja joillain on ehkä se että on miehissäkin siellä normaalijakauman ääripäässä esim. seksuaalisten halujen osalta mikä korostaa eroja. Mutta kyllä naisilla silti näyttää olevan selviä eroja miehiin, esim. monet naiset tuntuu pitävän siitä, että puhuu paljon tunteista yms. Samoin semmoinen tavoitteellinen elämäntapa tuntuu vetoavan naisiin enemmän.

 

[Taneli-]

Mutta kyllä naisilla silti näyttää olevan selviä eroja miehiin, esim. monet naiset tuntuu pitävän siitä, että puhuu paljon tunteista yms. Samoin semmoinen tavoitteellinen elämäntapa tuntuu vetoavan naisiin enemmän.

Kyllähän noita pitää tietysti olla, sehän on ns. itsestään selvää. Muuten asutaan edelleen vanhemmillaan jos ei ole tavoitteita.

Mutta missä vaiheessa noista alkaa puhumaan on asia erikseen. Se vaatii sitä ns. tunneälyä. Ei tutustumisvaiheessa ole järkevää kertoa liikaa tai vaikuttaa kusipäältä joka puhuu vain itsestään, omista tunteistaan ja tuo esille sitä omaa asemaansa sekä rahojaan jolloin ihmetellään miksi ei anneta toisella suunvuoroa ja olla kiinnostuneita siitä naisesta.

Toisaalta jos ei puhu noista ja kyselee toiselta on kuulustelija ja creepy eikä kerro itsestään.. joten pitäisi löytää sopiva balanssi.

Lisäksi moni mies ja nainen on siinä mielessä erilainen että mies monesti EI utele tai kysele vaan ajattelee että toinen sitten kertoo ja kysyy kun aika tulee tai jos kiinnostaa eikä halua turhaan "tuputtaa tietoa" tai "udella". Kun taas nainen voi turhautua että "minä olin se joka teki treffeillä kaikki kysymykset ja toinen ei voinut edes kysyä takaisin entäs sinä vastasi vaan kysymyksiini minkä jälkeen oli hiljaa / vastasi liian pitkälti ja jaaritteli?"

Uskoisin myös että osa vastauksista on ulkoa opittua. Esim. etsitään herkkää, runollista miestä joka kannattaa pehmeitä arvoja ja ottaa huomioon.
Sitten jos vastaan tulee joku luontoa, naisten arvoja kunnioittava soija lattea litkivä runoja rustaava valtion tuella taidetta tekevä kaverin nurkissa asusteleva taiteilija joka on juuri menossa kytkemään itseään puuhun tai istumamielenosoitukseen eduskuntatalon eteen tuskin sillekään lämmetään...

 

[Joku_242]

Kyllähän noita pitää tietysti olla, sehän on ns. itsestään selvää. Muuten asutaan edelleen vanhemmillaan jos ei ole tavoitteita.

No en kyllä sanoisi tuota miksikään tavoitteeksi, enkä todellakaan "tavoitteelliseksi elämäntavaksi". Mun mielestä tavoitteellinen elämäntapa tarkoittaa enemmän sitä, että asettaa itselleen tavoitteita, pyrkii niihin määrätietoisesti ja jatkuvasti kehittää itseään ynnä muuta sellaista. Ei sitä, että on kiinnostunut jostain muustakin kuin kotona makaamisesta ja kattoon tuijottamisesta. Varsinkin jos vaan tekee kiinnostavia asioita ilman isompaa ponnistelua tai tulevaisuuden suunnitelmia, niin ei sitä mun mielestä laskettaisi, tuli tulosta siitä huolimatta tai ei.

Puhumattakaan tuollaisista asioista, jotka Suomessa tukien ansiosta kuka tahansa voi tehdä heti aikuistuttuaan jos vaan huvittaa. Ei se asunnon hakeminen varsinkaan joltain opiskelija-asuntosäätiöltä mitään erityistä tavoitteellisuutta vaadi, eikä myöskään sinne muuttaminen vanhempien (toivottavasti) vielä auttaessa sen kalustamisessa.

Mutta missä vaiheessa noista alkaa puhumaan on asia erikseen. Se vaatii sitä ns. tunneälyä. Ei tutustumisvaiheessa ole järkevää kertoa liikaa tai vaikuttaa kusipäältä joka puhuu vain itsestään, omista tunteistaan ja tuo esille sitä omaa asemaansa sekä rahojaan jolloin ihmetellään miksi ei anneta toisella suunvuoroa ja olla kiinnostuneita siitä naisesta.

Toisaalta jos ei puhu noista ja kyselee toiselta on kuulustelija ja creepy eikä kerro itsestään.. joten pitäisi löytää sopiva balanssi.

Lisäksi moni mies ja nainen on siinä mielessä erilainen että mies monesti EI utele tai kysele vaan ajattelee että toinen sitten kertoo ja kysyy kun aika tulee tai jos kiinnostaa eikä halua turhaan "tuputtaa tietoa" tai "udella". Kun taas nainen voi turhautua että "minä olin se joka teki treffeillä kaikki kysymykset ja toinen ei voinut edes kysyä takaisin entäs sinä vastasi vaan kysymyksiini minkä jälkeen oli hiljaa / vastasi liian pitkälti ja jaaritteli?"

Uskoisin myös että osa vastauksista on ulkoa opittua. Esim. etsitään herkkää, runollista miestä joka kannattaa pehmeitä arvoja ja ottaa huomioon.
Sitten jos vastaan tulee joku luontoa, naisten arvoja kunnioittava soija lattea litkivä runoja rustaava valtion tuella taidetta tekevä kaverin nurkissa asusteleva taiteilija joka on juuri menossa kytkemään itseään puuhun tai istumamielenosoitukseen eduskuntatalon eteen tuskin sillekään lämmetään...

No joo, tämä toki pitää paikkansa, mutta tarkoitin että on se kuitenkin erilaista kuin vaikka kavereiden kanssa juttelu tai työpaikalla kahvi/lounaspöydässä ihmisille jutustelu.

 

[Taneli-]

No en kyllä sanoisi tuota miksikään tavoitteeksi, enkä todellakaan "tavoitteelliseksi elämäntavaksi". Mun mielestä tavoitteellinen elämäntapa tarkoittaa enemmän sitä, että asettaa itselleen tavoitteita, pyrkii niihin määrätietoisesti ja jatkuvasti kehittää itseään ynnä muuta sellaista. Ei sitä, että on kiinnostunut jostain muustakin kuin kotona makaamisesta ja kattoon tuijottamisesta. Varsinkin jos vaan tekee kiinnostavia asioita ilman isompaa ponnistelua tai tulevaisuuden suunnitelmia, niin ei sitä mun mielestä laskettaisi, tuli tulosta siitä huolimatta tai ei.

Puhumattakaan tuollaisista asioista, jotka Suomessa tukien ansiosta kuka tahansa voi tehdä heti aikuistuttuaan jos vaan huvittaa. Ei se asunnon hakeminen varsinkaan joltain opiskelija-asuntosäätiöltä mitään erityistä tavoitteellisuutta vaadi, eikä myöskään sinne muuttaminen vanhempien (toivottavasti) vielä auttaessa sen kalustamisessa.

Se on yleensä se ensimmäinen askel ja mitä enemmän tulee ikää sen enemmän se myös pistää silmään. Toki muutenkin "vanhempiin nojaaminen" on yksi asia mikä varmasti vähentää potentiaalisen pariutumisen onnistumista. Eli jos toinen käy ehkä päivittäin syömässä vanhempiensa luona, kun itse käy opiskelemassa / työssä äiti käy siivoamassa kotona jne.
Toki jos on vähän rahaa on ymmärrettävää että esim. pyykkejä käy pesemässä vanhempiensa luona ja kun siellä käy myös syö jne.. mutta on myös normaalia että mitä enemmän tulee ikää sen vähemmän "tukeutuu" vanhempiinsa (sekä heitä näkee).

Oma lukunsa on sitten "lähes omillaan" asuvat jotka teoriassa ovat alivuokralaisia mutta eivät maksa mitään ja asuvat esim. ullakolla, entisessä autotallissa, viereisessä huoneessa mihin on tehty oma uloskäynti yms. Eli käytännössä vanhempiensa luona viettäen ehkä jopa suuren osan ajastaan "lapsuuden kotonaan" mikä sopivasti on siinä seinän takana.

Toki tuo mitä kirjoitit pitää paikkansa. Kehittää itseään sekä elämäntilannettaan (yleensä ja monesti naiset katsovat ammatillista mutta myös asumis jne tilannetta ja harrastuksia) eikä ehkä vaan kuten totesit makaa kotona ja tuijottele kattoon työttömänä mikä lienee helposti seuraava askel siitä jos vanhemmat etsivät lapselleen sen kämpän mihin tämä siten muuttaa (ja ehkä vielä rahallisesti tukevat häntä jatkuvasti).

Tuosta seuraava olisi ehkä "itsenäinen" elämä missä maksetaan itse omat laskut, ollaan tietoisia omista tuloista sekä menoista. Mikä ei vielä vanhemmiten houkuttele naisia mutta on kuitenkin huomattavasti parempi kuin nuo 2 yllä olevaa vaihtoehtoa. Toki tälläisessä tilanteessa voi jo saada jotain opiskelevaa neitokaista koska tarjoaa "ilmaisen asunnon" ja luultavasti on valmis myös bilettämään ja maksamaan osan neitokaisen juomista jne.. En tosin näkisi pysyvää suhdetta ellei sitten satu tulemaan lasta tms. (niistä tulee aina välistä dokumenttia miten jopa 15-16v asuvat yksin jossain hervannan opiskelijakämpässä tms. ja heillä on lapsi tai äiti on juuri 18v täyttänyt ja mies on joku 22v tms auto/raksa/maalaus alaa opiskeleva)

Tuosta uupuu kuitenkin se itsensä kehittäminen.

 

[Boulder]

Keski-ikäisenä miehenä naisen kanssa pariutumista edistävät merkittävästi seuraavat seikat:

Mies ei ole riippuvainen vanhemmistaan.
Mies kykenee huolehtimaan itsestään taloudellisessa mielessä.
Mies osaa tehdä ruokaa, muutakin kuin Coopin kalapuikkoja uunissa. Leivontataidoista saa lisää plussaa.
Mies osaa tehdä normaaleja kotitöitä, kuten huolehtia yleisestä siisteydestä, pestä pyykkiä yms.
Miehellä on ystäviä.
Mies käyttää alkoholia kohtuudella ja ei tupakoi.
Miehellä on hyvä yhteys lastensa kanssa jos niitä on. Mies pitää huolta perheestään ja toisista ihmisistä (esim. vanhemmistaan tai ystävistä, jos sellaiselle on tarvetta).
Mies on eläinrakas.
Mies uskaltaa puhua tunteistaan.

Kaikki on sellaisia juttuja, jotka on tulleet lähes poikkeuksetta kaikilta tänä vuonna kohtaamiltani naisilta kun on jutellut elämänarvoista sun muusta enemmän. Tuossa on aika monta asiaa, jotka vetoavat varmasti myös nuorempaan sukupolveen. Aika perusjuttuja, joilla lähinnä osoittaa, että elämänhallinta on kunnossa.
Nämä tulee eteen tietenkin vasta siinä kohtaa, kun olet läpäissyt ekan seulan eli naama riittää karsinnasta jatkoon.

Syvälliset aiheet on vähän hankala juttu. Niitä voi puhua aina liikaa tai liian vähän. Itse olen yrittänyt mennä siihen, että nainen ohjaisi keskustelun syvällisempään suuntaan jos haluaa niin. Ei ole vaan helppoa osoittaa, että pystyy puhumaan niistä sujuvasti.

 

[Joku_242]

Se on yleensä se ensimmäinen askel ja mitä enemmän tulee ikää sen enemmän se myös pistää silmään. Toki muutenkin "vanhempiin nojaaminen" on yksi asia mikä varmasti vähentää potentiaalisen pariutumisen onnistumista. Eli jos toinen käy ehkä päivittäin syömässä vanhempiensa luona, kun itse käy opiskelemassa / työssä äiti käy siivoamassa kotona jne.
Toki jos on vähän rahaa on ymmärrettävää että esim. pyykkejä käy pesemässä vanhempiensa luona ja kun siellä käy myös syö jne.. mutta on myös normaalia että mitä enemmän tulee ikää sen vähemmän "tukeutuu" vanhempiinsa (sekä heitä näkee).

Oma lukunsa on sitten "lähes omillaan" asuvat jotka teoriassa ovat alivuokralaisia mutta eivät maksa mitään ja asuvat esim. ullakolla, entisessä autotallissa, viereisessä huoneessa mihin on tehty oma uloskäynti yms. Eli käytännössä vanhempiensa luona viettäen ehkä jopa suuren osan ajastaan "lapsuuden kotonaan" mikä sopivasti on siinä seinän takana.

Toki tuo mitä kirjoitit pitää paikkansa. Kehittää itseään sekä elämäntilannettaan (yleensä ja monesti naiset katsovat ammatillista mutta myös asumis jne tilannetta ja harrastuksia) eikä ehkä vaan kuten totesit makaa kotona ja tuijottele kattoon työttömänä mikä lienee helposti seuraava askel siitä jos vanhemmat etsivät lapselleen sen kämpän mihin tämä siten muuttaa (ja ehkä vielä rahallisesti tukevat häntä jatkuvasti).

Tuosta seuraava olisi ehkä "itsenäinen" elämä missä maksetaan itse omat laskut, ollaan tietoisia omista tuloista sekä menoista. Mikä ei vielä vanhemmiten houkuttele naisia mutta on kuitenkin huomattavasti parempi kuin nuo 2 yllä olevaa vaihtoehtoa. Toki tälläisessä tilanteessa voi jo saada jotain opiskelevaa neitokaista koska tarjoaa "ilmaisen asunnon" ja luultavasti on valmis myös bilettämään ja maksamaan osan neitokaisen juomista jne.. En tosin näkisi pysyvää suhdetta ellei sitten satu tulemaan lasta tms. (niistä tulee aina välistä dokumenttia miten jopa 15-16v asuvat yksin jossain hervannan opiskelijakämpässä tms. ja heillä on lapsi tai äiti on juuri 18v täyttänyt ja mies on joku 22v tms auto/raksa/maalaus alaa opiskeleva)

Tuosta uupuu kuitenkin se itsensä kehittäminen.

Tuota noin, noissa sun jutuissa ei ole nyt mitään järkeä. Ei nuo ole mitään tavoitteita tai itsensä kehittämistä, vaan asioita jotka voi vaan tehdä jos ei ole täysi idiootti.

Ja miten ihmeessä pyykinpesu vanhempien luona edes liittyisi siihen, ettei ole rahaa, eihän se maksa juuri mitään? Paitsi tietysti sitten, jos ei ole varaa ostaa pesukonetta ja asuu vuokralla asunnossa, jossa sellaista ei ole, eikä talossa myöskään ole pyykkitupaa. Mutta esimerkiksi opiskelija-asunnoissa tämä ei ole ongelma, kun pyykkitupa on, eikä se pesujauhe montaa euroa maksa.

En siis näkisi "tavoitteelliseksi elämäntavaksi" esim. sitä, että menee lukion jälkeen opiskelemaan jonnekin alalle, jonne on suht. helppo päästä ja valmistuu sieltä ilman isompia ponnisteluita hieman tavoiteajan jälkeen ja sitten pääsee johonkin töihin ja tekee siellä hommansa ilman erityisiä pyrkimyksiä uralla etenemiseen.

 

[Varistin]

Keski-ikäisenä miehenä naisen kanssa pariutumista edistävät merkittävästi seuraavat seikat:
...
Mies osaa tehdä normaaleja kotitöitä, kuten huolehtia yleisestä siisteydestä, pestä pyykkiä yms.
...

Tähän vielä jatkona se, että mies myös jatkaa näiden tekemistä senkin jälkeen, kun mahdollisesti on muutettu yhteen. Naisten parisuhteissa hiertävissä asioissa yksi toistuva juttu on, että mies on kyllä yksin asuessaan hoitanut kotinsa ja itsensä, mutta sitten yhteen muuton tai vaikka lasten hommaamisen jälkeen vähitellen alkaa jättää kotitöitä enemmän ja enemmän naisen vastuulle. Toinen puoli asiassa toki on se, jos nainen antaa ymmärtää, että miehen tekeminen ei kelpaa vaan pitäisi ei vain tehdä vaan tehdä naisen haluamalla tavalla. Disclaimerina vielä, että voi se huoleton sottapytty ja kotitöiden laistaja olla nainenkin, useimmiten se vain vielä nykyäänkin taitaa olla mies.

Joka tapauksessa, se että kiinnittää huomiota ja itsenäisesti hoitaa kotona toistuvia tarpeita, kuten että astiat pitää pestä, tavarat siivoilla aika ajoin paikalleen, imuroida tai hoitaa vaatteet puhtaaksi, on varmaan niitä helpoimpia tapoja välttää tyhmiä toistuvia "miksi sä et koskaan" -riitoja yhdessä asuessa.

 

[Erkki_erikeepperi]

Tähän vielä jatkona se, että mies myös jatkaa näiden tekemistä senkin jälkeen, kun mahdollisesti on muutettu yhteen. Naisten parisuhteissa hiertävissä asioissa yksi toistuva juttu on, että mies on kyllä yksin asuessaan hoitanut kotinsa ja itsensä, mutta sitten yhteen muuton tai vaikka lasten hommaamisen jälkeen vähitellen alkaa jättää kotitöitä enemmän ja enemmän naisen vastuulle. Toinen puoli asiassa toki on se, jos nainen antaa ymmärtää, että miehen tekeminen ei kelpaa vaan pitäisi ei vain tehdä vaan tehdä naisen haluamalla tavalla. Disclaimerina vielä, että voi se huoleton sottapytty ja kotitöiden laistaja olla nainenkin, useimmiten se vain vielä nykyäänkin taitaa olla mies.

Joka tapauksessa, se että kiinnittää huomiota ja itsenäisesti hoitaa kotona toistuvia tarpeita, kuten että astiat pitää pestä, tavarat siivoilla aika ajoin paikalleen, imuroida tai hoitaa vaatteet puhtaaksi, on varmaan niitä helpoimpia tapoja välttää tyhmiä toistuvia "miksi sä et koskaan" -riitoja yhdessä asuessa.

Kolikon toinen puoli on se, että ainakin Suomessa naisille tuppaa kertymään kiloja ja muutenkin ulkonäöstä huolehtiminen jää vähemmälle viimeistään siinä vaiheessa kun ollaan tukevasti vakinaisessa parisuhteessa...

Mutta kotityöt ja muut käytännön asiat ja niistä sopiminen sujuvat kyllä luontevasti jos on oikean ihmisen kanssa kimpassa.

Ja puolin ja toisin pätee se, että parisuhteen eteen pitää tehdä töitä. Ei pidä ottaa kumppaniaan itsestäänselvyytenä, vaan päivittäisellä toiminnallaan pyrkii pitämään suhteen onnellisena. Kaikki negatiivisuus ja kitka ruokkii itseään.

Aika tavallinen tarina on se, että mies ei pidä naista tyytyväisenä mentaalitasolla ja sitten nainen lakkaa antamasta... Miksei myös päinvastoin.

 

[Drinkkeri]

Kolikon toinen puoli on se, että ainakin Suomessa naisille tuppaa kertymään kiloja ja muutenkin ulkonäöstä huolehtiminen jää vähemmälle viimeistään siinä vaiheessa kun ollaan tukevasti vakinaisessa parisuhteessa...

Mutta kotityöt ja muut käytännön asiat ja niistä sopiminen sujuvat kyllä luontevasti jos on oikean ihmisen kanssa kimpassa.

Ja puolin ja toisin pätee se, että parisuhteen eteen pitää tehdä töitä. Ei pidä ottaa kumppaniaan itsestäänselvyytenä, vaan päivittäisellä toiminnallaan pyrkii pitämään suhteen onnellisena. Kaikki negatiivisuus ja kitka ruokkii itseään.

Aika tavallinen tarina on se, että mies ei pidä naista tyytyväisenä mentaalitasolla ja sitten nainen lakkaa antamasta... Miksei myös päinvastoin.

Miehillä kilojen kertyminen on yleisempää

 

[Erkki_erikeepperi]

Miehillä kilojen kertyminen on yleisempää

Puhe oli kilojen kertymisestä parisuhteessa. Suhteessa sinkkuiluun.

Toisekseen toi tilasto valehtelee ja on älyllisesti epärehellinen, moneen kertaan mainituista syistä johtuen.

 

[3dfx]

Tästä vähän tangenttina, jos parisuhteista ei ole paljon kokemusta niin ainakin yksi juttu jolla voi mahdollisuuksiaan parantaa on, että pyrkii tietoisesti eroon ajattellumalleista, joissa miehet ja naiset ovat jotenkin perustavanlaatuisesti erilaisia. En ole väittämässä ettei sukupuolieroja ole, mutta henkisellä puolella olemme kaikki ensisijaisesti ihmisiä, joilla on melko samanlaiset pohjimmaiset toiveet, halut ja pelot.

Itsekin olin hyvin pitkällä aikuisuudessa ennen ekoja seurustelukokemuksia, ja oikeastaan suurin oivallus tiellä parisuhteeseen itselleni oli se, että naisia ei tarvitse erikseen ymmärtää, eikä kohdella mitenkään omalla erityisellä tavallaan. Ei tarvitse osata kohdella naisia oikein, riittää että osaa kohdella ihmisiä oikein. Jos taas ihmisten kohtaamisessa yleisesti on ongelmia, kannattaa puuttua siihen eikä välttämättä ensisijasesti pariutumisen hankaluuteen. Toki on mahdollista pariutua vaikka olisi muuten täysi erakko, mutta paljon helpompaa se on jos kykenee ylipäätään sellaiseen toisen ihmisen kohtaamiseen jota vaikka (saman sukupuolen kesken) ystävyydessä tarvitaan.

aika vaikeaa päästä alitajuisista ajatusmalleista eroon, eli ajatuksista sukupuolten erilaisuudesta kun ne on aivopesty peruskoulussa jo aika syvälle.

 

[Taneli-]

aika vaikeaa päästä alitajuisista ajatusmalleista eroon, eli ajatuksista sukupuolten erilaisuudesta kun ne on aivopesty peruskoulussa jo aika syvälle.

Pikkuhiljaa ja opetellen. Esim. "naisten työt ja miestentyöt",
Jos onnistuu siinä ensimmäisessä itsenäistymisen työssä eli muuttaa pois vanhempiensa luota niin opettelee vaan tekemään juttuja. Kyllä mieskin voi ja monesti tekee niitä "naisten töitä". Monet parhaimmista kokeista on esim. miehiä. Mies voi viedä roskat, tehdä kotitöitä, siivota, vaihtaa petivaatteita, tiskata, pestä jne jne.

Oikeastaan aiemmin @Boulder kirjaama lista on erittäin hyvä. Toki se vaatii alussa jotain (peruskoulussa kun noita ei opeteta ja pahimmillaan vanhemmat eivät ole vaatineet lapselta mitään joten opettelun voi joutua aloittamaan ns. nollasta)

Siinä samassa myös oppii ehkä ihan vahingossakin myös arvostamaan noita töitä ja tajuamaan että se nainen ei ole "tekemättä mitään" kun itse käy töissä jos se huolehtii ruuasta ja kodista ehkä myös lemmikeistä ja lapsista sillä aikaa kun mies itse käy töissä. Toki monesti nykyisin myös se nainen käy töissä... ...samalla mies myös ehkä oppii ymmärtämään että jos tekee osansa noista kotitöistä se nainen voi olla vähemmän väsynyt ja stressaantunut ja teidän yhteinen aikanne voi olla parempaa ja sitä seksiäkin saa illasta.

Samalla myös se toksinen maskuliininen käytös ja tavat luultavasti muuttuvat kuin huomaamatta. Eli enää ei mies totea "naisilla on niin helppoa, riittää että antaa pillua ja makaa selällään kun mies tahtoo, muuten ei tarvi osata tai tehdä mitään, lapsetkin tulee ulos ihan itsestään ja riittää että makaa.. ..taas selällään ja se lapsi ihan itse imee kyllä sitä rintaa ja kasvaa".

 

[Erkki_erikeepperi]

Pikkuhiljaa ja opetellen. Esim. "naisten työt ja miestentyöt",
Jos onnistuu siinä ensimmäisessä itsenäistymisen työssä eli muuttaa pois vanhempiensa luota niin opettelee vaan tekemään juttuja. Kyllä mieskin voi ja monesti tekee niitä "naisten töitä". Monet parhaimmista kokeista on esim. miehiä. Mies voi viedä roskat, tehdä kotitöitä, siivota, vaihtaa petivaatteita, tiskata, pestä jne jne.

Kyllä "naisten työt" ja "miesten työt" on ihan totisinta totta ja pohjaavat biologiaan, eivätkä ole mikään "sosiaalisen konstruktion tuote" toisin kuin te feministit tunnutte luulevan jostain syystä, vaikka kaikki ympäröivä empiirinen todellisuus kertoo ihan muuta.

That said, nykyaikana jos koskaan miehet joutuvat tekemään paljon kotitöitä olosuhteiden pakostakin, koska yhä useampi elää yksin, joko pysyvämmin tai vähintään tilapäisesti.

Esim. oma isäni ei ole asunut päivääkään yksin. Nykyään lienee hyvin harvinaista että mies ei asu koskaan yksin. Eli että suoraan äidin helmoista muutetaan naisen kanssa kimppaan ja sitten pysytään siinä kimpassa loppuun saakka.

Ja toisaalta, naisilla esim. kokkaustaidot on olleet heikkenemään päin, koska nykyään ei enää ole pakko kokata syödäkseen, vaan ruokaa saa ostettua valmiinakin... Luulisin kyllä, että sama pätee ompelemiseen yms. perinteisiin naisten taitoihin.

Samalla myös se toksinen maskuliininen käytös ja tavat luultavasti muuttuvat kuin huomaamatta. Eli enää ei mies totea "naisilla on niin helppoa, riittää että antaa pillua ja makaa selällään kun mies tahtoo, muuten ei tarvi osata tai tehdä mitään, lapsetkin tulee ulos ihan itsestään ja riittää että makaa.. ..taas selällään ja se lapsi ihan itse imee kyllä sitä rintaa ja kasvaa".

Naisen elämä ei välttämättä ole helppoa, mutta on se helpompaa kuin miehen elämä miltei millä hyvänsä mittarilla mitattuna, ainakin Suomessa. Jossain Afganistanissa asia voi olla toisin.

Itse asiassa nykypäivän Suomi on jotakuinkin maailmanhistorian paras paikka ja aika naiselle. Miehelle se ei sitä ole kaikilta osin.

 

[Taneli-]

Kyllä "naisten työt" ja "miesten työt" on ihan totisinta totta ja pohjaavat biologiaan, eivätkä ole mikään "sosiaalisen konstruktion tuote" toisin kuin te feministit tunnutte luulevan jostain syystä, vaikka kaikki ympäröivä empiirinen todellisuus kertoo ihan muuta.

Toki ne pohjaavat sinne. Mutta mietitään ihan ihan aikuisten oikeasti.
Nykyisin se että nainen lähtee kotoa turvallisesta ympäristöstä pois ja käy hakemassa ruokaa kun mies jää kodin turvaan ei ole enää voimasta, kyvyistä ja lisääntymisen turvaamisesta kiinni (eli tekee "miehen työtä").

Samaten sukulaiset, heimo jne. ei jätä osaa miehistä turvaksi kun loput lähtevät hakemaan sitä ruokaa.

Asia toki olisi täysin eri jos se nainen ottaisi käsikirvestä, keihästä minkä kärki on tulessa vahvistettu ja lähtisi metsästämään muiden naisten kanssa sitä ruokaa savannille miehen jäädessä huolehtimaan jälkikasvusta. Mutta kun nyt kävellään lähikauppaan ja ostetaan se ruoka muovinpalaa heilauttaen itsepalvelukassalla toisen jäädessä TV:n eteen ei voida enää puhua biologisesta pakosta, kehittymisestä ja lajin suojaamisesta yms..

Vai kuinka moni nyt ihan aikuisten oikeasti kokee olevansa urhea mies ja tekevänsä miehisen työn lajin säilymisen eteen kun käy kaupassa ja tuo kotiin ruokaa? Koska onhan se toki perinteisesti miehen työ ja nainen on siten saanut elää turvallisesti kotona tämän vaarallisen vaiheen ajan jolloin mies käy hakemassa lihaperäistä ruokaa. Ehkä sitten kun (poika)lapsi kehittyy jopa ottaa tämän mukaan ja opettaa miten hakea kaupasta lihaperäisiä ruokia kotiin ja kulkea turvallista reittiä pitkin kauppaan sekä takaisin?

Tietysti pitkällä tähtäimellä se on yleensä enempi miesten työtä olla armeijassa, vartijoina, poliiseina jne. ja valvoa sitä järjestystä että yhteiskunnassamme nyt kumpikin sukupuoli voi vapaasti käydä hankkimassa ruokaa kaupasta eikä tarvitse enää tappaa omin käsin tai ansoin saalista toivoen että vaimo ja lapset eivät kuole nälkään tai mikään peto löydä heitä silloin kun itse on sitä ruokaa hakemassa... ...eikä tarvitse itse omin käsin ja ansoin tappaa muita miehiä jotka ehkä muuten löytäisivät sen sinun naaraasi ja lapsesi.

Sanoisin kuitenkin että on ihan perusteltua että nykyisin niin naiset kuin lapsetkin voivat ja saavat poistua kotoaan ilman voimakasta miespuoleisten sukulaisten suojaa. Vaikka toki perinteisesti ja biologisesti näin ennen onkin toimittu.

Eli kehitys kehittyy jne..

 

[Erkki_erikeepperi]

Toki ne pohjaavat sinne. Mutta mietitään ihan ihan aikuisten oikeasti.
Nykyisin se että nainen lähtee kotoa turvallisesta ympäristöstä pois ja käy hakemassa ruokaa kun mies jää kodin turvaan ei ole enää voimasta, kyvyistä ja lisääntymisen turvaamisesta kiinni (eli tekee "miehen työtä").

Samaten sukulaiset, heimo jne. ei jätä osaa miehistä turvaksi kun loput lähtevät hakemaan sitä ruokaa.

Asia toki olisi täysin eri jos se nainen ottaisi käsikirvestä, keihästä minkä kärki on tulessa vahvistettu ja lähtisi metsästämään muiden naisten kanssa sitä ruokaa savannille miehen jäädessä huolehtimaan jälkikasvusta. Mutta kun nyt kävellään lähikauppaan ja ostetaan se ruoka muovinpalaa heilauttaen itsepalvelukassalla toisen jäädessä TV:n eteen ei voida enää puhua biologisesta pakosta, kehittymisestä ja lajin suojaamisesta yms..

Vai kuinka moni nyt ihan aikuisten oikeasti kokee olevansa urhea mies ja tekevänsä miehisen työn lajin säilymisen eteen kun käy kaupassa ja tuo kotiin ruokaa? Koska onhan se toki perinteisesti miehen työ ja nainen on siten saanut elää turvallisesti kotona tämän vaarallisen vaiheen ajan jolloin mies käy hakemassa lihaperäistä ruokaa. Ehkä sitten kun (poika)lapsi kehittyy jopa ottaa tämän mukaan ja opettaa miten hakea kaupasta lihaperäisiä ruokia kotiin ja kulkea turvallista reittiä pitkin kauppaan sekä takaisin?

Tietysti pitkällä tähtäimellä se on yleensä enempi miesten työtä olla armeijassa, vartijoina, poliiseina jne. ja valvoa sitä järjestystä että yhteiskunnassamme nyt kumpikin sukupuoli voi vapaasti käydä hankkimassa ruokaa kaupasta eikä tarvitse enää tappaa omin käsin tai ansoin saalista toivoen että vaimo ja lapset eivät kuole nälkään tai mikään peto löydä heitä silloin kun itse on sitä ruokaa hakemassa... ...eikä tarvitse itse omin käsin ja ansoin tappaa muita miehiä jotka ehkä muuten löytäisivät sen sinun naaraasi ja lapsesi.

Sanoisin kuitenkin että on ihan perusteltua että nykyisin niin naiset kuin lapsetkin voivat ja saavat poistua kotoaan ilman voimakasta miespuoleisten sukulaisten suojaa. Vaikka toki perinteisesti ja biologisesti näin ennen onkin toimittu.

Eli kehitys kehittyy jne..

Niin, mutta mihin sä tällä nyt oikeastaan pyritkään?

Otsikon viitekehyksessä sanoisin, että miehelle ei kaikesta huolimatta ole välttämättä eduksi erityisesti korostaa "feminiinisiä" ominaisuuksiaan silloin kun pitää naista hurmata. Käytännön parisuhteessa hommat sitten jakaantuu kuten mielekkäästi jakaantuu. Se tapahtuu luontevasti, ja jossei tapahdu niin tuskin asioiden pakottaminenkaan mihinkään hyvään tulokseen välttämättä johtaa.

 

[Taneli-]

Käytännön parisuhteessa hommat sitten jakaantuu kuten mielekkäästi jakaantuu.

Tuossa olen 100% samaa mieltä. Pyrin itse siihen että nainen ei saisi olla "prinsessa" joka ei tahdo liata kynsiään tai "en osaa koota tätä, sinä olet mies" ja mies ei saisi piiloutua "tämä on naisten työ joten makaan sohvalla, vedän kaljaa ja hoida sinä koti" tyyppisesti.
Myös minun mielestäni parisuhteen pitäisi olla ns. tasa-arvoinen missä yhdessä sovitaan asioista. Jotkut asiat toinen tykkää hoitaa ja toinen inhoaa niitä. Joten antaa sen joka haluaa hoitaa ne tehdä ne. Kunhan molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä ja tuntevat että työt on tasapuolisesti jaettu & ne hoidetaan.

On loogista jos esim. minä pidempänä miehenä nostelen tavaroita ylähyllyiltä tai kannan suurinta osaa ostoksista kun tullaan kotiin. Ei sen takia etteikö myös nainen voisi tehdä samoja juttuja (sitä varten on esim. keittiöjakkara ja mikään ei estä tekemästä useampaa reissua kauppaan jos siltä tuntuu) mutta jos ne käyvät minulta helpommin ja homma sujuu nopeammin niin miksi ei?

Toki myös tuosta samaa mieltä että vaikka ehkä osa naisista yleisesti puhuu että miehen olisi hyvä näyttää pehmeitä tunteita, olla herkkä jne. ei sitä ole järkevää tuoda varsinkaan korostetusti esille kun tavataan. Varmasti löytyy esim. kirjoja, elokuvia jne. missä mies herkistyy. Mutta onko se järkevää tuoda esille heti ensitapaamisella on asia erikseen. Toki pitäisi pyrkiä olemaan ns. oma itsensä mutta välttää myös yliyrittämistä.

 

[vrds]

Mitä on parisuhteessa naisten työt ja kuka ne hoitaa sinkkuna ollessa? Oma äiti?

 

[Boulder]

Ei miehet putkahda kohdusta valmiilla taidoilla rakentaa tai ropata autoja, yhtä lailla kuin ei tule naisetkaan kokkeina tms.

Ne naiset, kenen kanssa itselläni on ollut mitään yksittäisiä treffejä enempää, ts. kenet olen nähnyt hyvinä kumppaniehdokkaina, eivät todellakaan ole olleet perinteisten roolien ihmisiä enkä sellaista haluaisikaan. Parisuhteessa hommat tekee se, joka joko ehtii tai osaa paremmin ja aina ei tarvitse olla sama joka tekee tietyt asiat.

 

[Erkki_erikeepperi]

Ei miehet putkahda kohdusta valmiilla taidoilla rakentaa tai ropata autoja, yhtä lailla kuin ei tule naisetkaan kokkeina tms.

Luontainen kiinnostus kyllä on heti ulos putkahtamisen hetkellä. Poikalapset eivät spontaanisti ala leikkiä nukkejen kanssa eikä tytöt autojen. Poikkeuksia maailmaan toki aina mahtuu, ja niin mahtuu homoja ja transujakin. Eikä kerta homoa tee eikä naisoletettua. Leikin mäkin nukeilla ehkä muutaman kerran, mutta lähinnä naapurin tytön kanssa..

 

[Joku_242]

Toinen puoli asiassa toki on se, jos nainen antaa ymmärtää, että miehen tekeminen ei kelpaa vaan pitäisi ei vain tehdä vaan tehdä naisen haluamalla tavalla. Disclaimerina vielä, että voi se huoleton sottapytty ja kotitöiden laistaja olla nainenkin, useimmiten se vain vielä nykyäänkin taitaa olla mies.

Hieman epäilen että usein on kyse just tästä. Eli että mies "ei osaa" kun tekee joko väärällä tavalla, tai tekemisen taso ei ole riittävä naiselle, vaan koti pitää saada oikeasti mintiksi. Ja tähänhän palaa aikaa ja paljon, eikä miehen kärsivällisyys tahdo riittää tällaiseen turhaan puurtamiseen kun 80% tuloksesta saisi 20%:lla vaivasta... ja tämän jälkeen nainen alkaa raivosiivoamaan ja korjailemaan miehen siivouksen jälkiä.

Pikkuhiljaa ja opetellen. Esim. "naisten työt ja miestentyöt",
Jos onnistuu siinä ensimmäisessä itsenäistymisen työssä eli muuttaa pois vanhempiensa luota niin opettelee vaan tekemään juttuja. Kyllä mieskin voi ja monesti tekee niitä "naisten töitä". Monet parhaimmista kokeista on esim. miehiä. Mies voi viedä roskat, tehdä kotitöitä, siivota, vaihtaa petivaatteita, tiskata, pestä jne jne.

Oikeastaan aiemmin @Boulder kirjaama lista on erittäin hyvä. Toki se vaatii alussa jotain (peruskoulussa kun noita ei opeteta ja pahimmillaan vanhemmat eivät ole vaatineet lapselta mitään joten opettelun voi joutua aloittamaan ns. nollasta)

Siinä samassa myös oppii ehkä ihan vahingossakin myös arvostamaan noita töitä ja tajuamaan että se nainen ei ole "tekemättä mitään" kun itse käy töissä jos se huolehtii ruuasta ja kodista ehkä myös lemmikeistä ja lapsista sillä aikaa kun mies itse käy töissä. Toki monesti nykyisin myös se nainen käy töissä... ...samalla mies myös ehkä oppii ymmärtämään että jos tekee osansa noista kotitöistä se nainen voi olla vähemmän väsynyt ja stressaantunut ja teidän yhteinen aikanne voi olla parempaa ja sitä seksiäkin saa illasta.

Eiköhän tuo ehdoton jako "miesten ja naisten töihin" ole vanhan kansan katoavaa perinnettä ja teeskenneltyä avuttomuutta puolin ja toisin. Kai nyt useimmat miehet osaa siivota ja tehdä muita kotitöitä, kunhan tekee vaan. Erityisesti monet perinteisesti naisten työt on sellaisia ettei ne erityistä osaamista vaadi, vaan ne ovat lähinnä sellaista tylsää puurtamista. Ainakin silloin jos asiat tarvii tehdä ns. viimeisen päälle, eikä esimerkiksi vähän suuripiirteisempi siivoaminen riitä.

Samalla myös se toksinen maskuliininen käytös ja tavat luultavasti muuttuvat kuin huomaamatta. Eli enää ei mies totea "naisilla on niin helppoa, riittää että antaa pillua ja makaa selällään kun mies tahtoo, muuten ei tarvi osata tai tehdä mitään, lapsetkin tulee ulos ihan itsestään ja riittää että makaa.. ..taas selällään ja se lapsi ihan itse imee kyllä sitä rintaa ja kasvaa".

Tässähän on se, että naiset kyllä näyttävät *uskovan* että tarvisi olla sitä ja tätä, vaikka oikeasti mikään ei ole niin justiinsa. Naisilla kun vaikuttaa olevan enemmän taipumusta sellaiseen ylitunnollisuuteen tai neuroottisuuteen. Periaatteessahan naisen ei oikeasti tarvisi olla mitään muuta kuin normaalipainoinen (huom. ei siis välttämättä laiha), suht. mukava/sosiaalinen ja enimmäkseen täysipäinen niin kelpaisi valtaosalle miehistä. Toki lasten tekeminen on naiselle varmastikin todella perseestä, mutta eipä monia miehiäkään näytä porsiminen erityisemmin kiinnostavan.

Eli toisin sanottuna, naisten ongelmat on usein oman kasetin kanssa kamppailua, kun on kaikenlaisia kuviteltuja ja vihjailtuja vaatimuksia, joiden huomiotta jättämisestä ei kuitenkaan oikeasti seuraisi mitään. Monilla naisilla menisi huomattavasti paremmin, jos he vaan osaisivat miestyypillisesti olla välittämättä paskaakaan muista ja sosiaalisesta statuksesta.

 

[3dfx]

Tuota noin, noissa sun jutuissa ei ole nyt mitään järkeä. Ei nuo ole mitään tavoitteita tai itsensä kehittämistä, vaan asioita jotka voi vaan tehdä jos ei ole täysi idiootti.

Ja miten ihmeessä pyykinpesu vanhempien luona edes liittyisi siihen, ettei ole rahaa, eihän se maksa juuri mitään? Paitsi tietysti sitten, jos ei ole varaa ostaa pesukonetta ja asuu vuokralla asunnossa, jossa sellaista ei ole, eikä talossa myöskään ole pyykkitupaa. Mutta esimerkiksi opiskelija-asunnoissa tämä ei ole ongelma, kun pyykkitupa on, eikä se pesujauhe montaa euroa maksa.

En siis näkisi "tavoitteelliseksi elämäntavaksi" esim. sitä, että menee lukion jälkeen opiskelemaan jonnekin alalle, jonne on suht. helppo päästä ja valmistuu sieltä ilman isompia ponnisteluita hieman tavoiteajan jälkeen ja sitten pääsee johonkin töihin ja tekee siellä hommansa ilman erityisiä pyrkimyksiä uralla etenemiseen.

Voi tehdä tai olla tekemättä, aika tilanneriippuvaista onko nuo asiat mitenkään järkeviä tehdä. Itse muutin takas vanhempien luo ja laitoin kämppäni vuokralle koska on vaan typerää että vanhemmat lämmittää isoa taloa ja se mun asunto ei tuota mitään, enkä saa hirveemmin mitään hyötyä siitä että elelen siellä. Taloudellisesti järkevämpää on asua vanhempien luona oikeastaan kaikille kun ei ole mulla omaa perhettä tai muutakaan miksi en näin voisi tehdä. Siinä kaikki pääsee vähemmällä kun töitä ja kuluja voidaan jakaa järkevämmin ja saa vuokratuloa yhdestä asunnosta.

Jos joku nainen on niin kallu ettei tätä kuviota ymmärrä, mikä suht normaali elämisen muoto esim. vanhoissa maapaikoissa, niin sillon ei kyl sellasen kanssa kannata mihinkään morjestelua syvällisempään alkaa. Ei siitä rahankäytöstä tai perhekeskeisestä elämänmenosta sitten muutenkaan ole mitään ymmärrystä.

Pikkuhiljaa ja opetellen. Esim. "naisten työt ja miestentyöt",
Jos onnistuu siinä ensimmäisessä itsenäistymisen työssä eli muuttaa pois vanhempiensa luota niin opettelee vaan tekemään juttuja. Kyllä mieskin voi ja monesti tekee niitä "naisten töitä". Monet parhaimmista kokeista on esim. miehiä. Mies voi viedä roskat, tehdä kotitöitä, siivota, vaihtaa petivaatteita, tiskata, pestä jne jne.

Oikeastaan aiemmin @Boulder kirjaama lista on erittäin hyvä. Toki se vaatii alussa jotain (peruskoulussa kun noita ei opeteta ja pahimmillaan vanhemmat eivät ole vaatineet lapselta mitään joten opettelun voi joutua aloittamaan ns. nollasta)

Siinä samassa myös oppii ehkä ihan vahingossakin myös arvostamaan noita töitä ja tajuamaan että se nainen ei ole "tekemättä mitään" kun itse käy töissä jos se huolehtii ruuasta ja kodista ehkä myös lemmikeistä ja lapsista sillä aikaa kun mies itse käy töissä. Toki monesti nykyisin myös se nainen käy töissä... ...samalla mies myös ehkä oppii ymmärtämään että jos tekee osansa noista kotitöistä se nainen voi olla vähemmän väsynyt ja stressaantunut ja teidän yhteinen aikanne voi olla parempaa ja sitä seksiäkin saa illasta.

Samalla myös se toksinen maskuliininen käytös ja tavat luultavasti muuttuvat kuin huomaamatta. Eli enää ei mies totea "naisilla on niin helppoa, riittää että antaa pillua ja makaa selällään kun mies tahtoo, muuten ei tarvi osata tai tehdä mitään, lapsetkin tulee ulos ihan itsestään ja riittää että makaa.. ..taas selällään ja se lapsi ihan itse imee kyllä sitä rintaa ja kasvaa".

Enemmänkin tarkotan sellasia naisten käytösmalleja, mitkä peruskouluolosuhteissa oli sellasia että kannatti pysyä kaukana muttei ehkä sen jälkeen niinkään. Se kaksoisstandardi siinä laitoksessa vaan oli niin kova, että kaikki mahdollinen kanssakäyminen likkojen kanssa kannatti aika pienellä kynnyksellä torjua kun näki mihin suuntaan taas asiat heti lähti menemään. Tuollahan likkojen puheet oli 100% totuus ja pojat automaattisesti valehtelee, ja pojat aina syyllisiä tytöt vaan uhreja, niin vähän hankalaa oli puolustautua siinä tilanteessa jos yllättäen ruvettiin väittämään jotain.

En ole muuta syytä keksiny, miksi aika automaatiolla olen torjunut monenlaista lähestymistä, mitä jälkikäteen ajateltuna ei ehkä olisi kannattanu heti torjua. Lapsuudessa vaan se oli ainuu tapa pärjätä kun ei antanut millastakaan tarttumapintaa ja se varmaan jääny päälle ettei halua niihin pyörityksiin enää uudelleen, niissä kun oli automaattisesti häviäjän rooli aina jo ennalta päätettynä.

 

[3dfx]

Eiköhän tuo ehdoton jako "miesten ja naisten töihin" ole vanhan kansan katoavaa perinnettä ja teeskenneltyä avuttomuutta puolin ja toisin. Kai nyt useimmat miehet osaa siivota ja tehdä muita kotitöitä, kunhan tekee vaan. Erityisesti monet perinteisesti naisten työt on sellaisia ettei ne erityistä osaamista vaadi, vaan ne ovat lähinnä sellaista tylsää puurtamista. Ainakin silloin jos asiat tarvii tehdä ns. viimeisen päälle, eikä esimerkiksi vähän suuripiirteisempi siivoaminen riitä.

Ei kai se avuttomuuttakaan ole, lähinnä on ollut helpompaa jakaa töitä tietyllä tavalla sen sijaan että kaikki tekis kaikkea, mies kun ei ole imettämään pystynyt niin lastenhoito on jäänyt aika automaattisesti naisille ja kaikki ne hommat mitä siinä sivussa voi tehdä. Miehille taas on jäänyt se kaikki muu.

 

[asddsa]

Tuota noin, noissa sun jutuissa ei ole nyt mitään järkeä. Ei nuo ole mitään tavoitteita tai itsensä kehittämistä, vaan asioita jotka voi vaan tehdä jos ei ole täysi idiootti.

Tämä on nyt ihan selvästi vaan jatkoa tälle samalle narratiiville mitä tietyt nimimerkit täällä jatkuvasti viljelee. Eli että kuka tahansa jolla on haasteita pariutumisen kanssa on joku täysin elämänhallintaan kykenemätön vammainen. En tiedä, että onko nämä vaan tällaista vaivihkaa trollaamista, vai onko sitten joillain oikeasti näin kapea näkemys asiaan.

 

[Gespard]

Itselläni katkesi lyhyen ajan sisään kaksi ystävyyssuhdetta pariutumisen johdosta noin 80% ja tuntuu kyllä että olisi aivan yksin yhtäkkiä.

 

[Joku_242]

Tämä on nyt ihan selvästi vaan jatkoa tälle samalle narratiiville mitä tietyt nimimerkit täällä jatkuvasti viljelee. Eli että kuka tahansa jolla on haasteita pariutumisen kanssa on joku täysin elämänhallintaan kykenemätön vammainen. En tiedä, että onko nämä vaan tällaista vaivihkaa trollaamista, vai onko sitten joillain oikeasti näin kapea näkemys asiaan.

Tai sitten se johtuu supliikkitaitoisista "jännämiehistä" joilla usein on ongelmia elämänhallinnan kanssa mutta pariutuminen sujuu silti hyvin. Sitten pieneen päähän ei mahdu ajatusta "sen takia" kun siellä jyllää "siitä huolimatta"... Se kun on niin vaikeaa tajuta että näillä jännittävillä ja impulsiivisilla miehillä on vaikeuksia elämänhallinnan kanssa juuri samasta syystä kuin miksi he ovat niin hyviä löytämään seuraa - siksi koska he ovat jännittäviä ja impulsiivia, mikä stimuloi kivasti monien naisten tunteita.

Ja ehkä tuossa on kanssa se, että keskustellessa elämänhallinnasta puhe sisäisen motivaation ja intohimon löytämisestä kuulostaa paljon vakuuttavammalta kuin hämmentynyt "no öö, asioita voi vaan tehdä". Jälkimmäinen voi olla totta, mutta vakuuttavaa se ei ehkä ole, jos on tottunut siihen, että elämänhallinta vaatii kovaa tahdonvoimaa ja paljon toistoja arjen rutiineissa.

Jotenkin tulee mieleen kun joskus työhaastattelussa kysyttiin että mikä saa nousemaan aamulla ylös sängystä, mistä lähinnä hämmennyin. Mitä siellä sängyssä edes tekisi varsinkaan jos on jo nukkunut riittävän määrän...

 

[Taneli-]

Jotenkin tulee mieleen kun joskus työhaastattelussa kysyttiin että mikä saa nousemaan aamulla ylös sängystä, mistä lähinnä hämmennyin. Mitä siellä sängyssä edes tekisi varsinkaan jos on jo nukkunut riittävän määrän...

Tuo nyt on lähinnä kalastelukysymys. Harva kuitenkaan sanoo jos on vaikeasti masentunut että lähinnä miettii itsemurhaa ja ainoa syy nousta tänään ja raahautua haastatteluun oli pelko että tuet katkaistaan..

Toki siinä tulee yleensä haastattelijalle vastaan sitten kliseitä mitä he tavallaan odottavatkin kuulevansa. Kuten "nousen jokainen aamu pirteänä ylös odottaen innolla uusia haasteita koska jokainen päivä on uniikki" yms. Mistä tietysti niin kysyjä kuin vastaajakin tietää kyseessä olevan pelkkää sanahelinää.

Eli siinä haetaan takaa ja pyritään selvittämään hakijan motivaatiota paitsi työtä kohtaan myös ns. asennetta elämään. Jos vastaa kutakuinkin rehellisesti kuten sinä "öö, no ei enää väsyttänyt, ei jaksanut jäädä runkkaamaan ja alkoi kusettamaan lisäksi oli tämä haastattelu niin ei halunnut nukkua pommiin" tms. se ei vaan anna niin "hienostunutta" saati motivoitunutta kuvaa haastateltavasta.

Moni noista kysymyksistä kuitenkin on sellaisia että niihin EI haluta rehellistä vastausta. Esim. "Minkälaisia asioita haluaisit saavuttaa tässä työssä" tai "Mikä sai sinut hakemaan tätä työpaikkaa" kun se rehellinen vastaus monesti on "hyvä palkka" ja "raha" tai pahimmillaan "kela pakottaa hakemaan 4 työpaikkaa tai tulee karenssia". Tai jopa rehellinen "haluaisin työpaikan lopuksi elämääni ja tämä olisi tarpeeksi helppoa ja yksitoikkoista työtä tehdä"

Toki joskus ja harvoin tapaa ihmisiä jotka oikeasti rakastavat työtään ja sitä alaa millä työskentelevät. Toki sekin olisi ehkä mukava vastaus joka kertoisi motivaatiosta jos voisi sanoa että kavereita työskentelee alalla ja he ovat suositelleet että minulle sopisi työ juuri täällä tms.. Tietysti jos kyse on esim. roskakuskin paikasta kannattaa miettiä mitä vastaa...

 

[Boulder]

Tuo elämän tavoitteellisuuskin on vähän hankala aihe. Itselläni menee oikeastaan helvetin hyvin, mutta en ole mitenkään kunnianhimoinen enkä tarvitse elämältäni mitään värisyttävän ihmeellistä. Käyn töissä ja on resursseja (aikaa ja rahaa) tehdä juttuja jos huvittaa, mutta pysyn kaukana kaikesta urakehityksestä tms. Tarkkaan ottaen parisuhde on varmaan ainoa isompi asia, jota ei tällä hetkellä ole. Ehdokkaista ei ole pulaa, en vaan kelpuuta mitään semihyvää.

 

[samsungaaja]

Keski-ikäisenä miehenä naisen kanssa pariutumista edistävät merkittävästi seuraavat seikat:

Mies ei ole riippuvainen vanhemmistaan.

Tämä totta vaikka ei kai tällaisia riippuvaisia nyt niin paljon ole ellei löydy muitakin elämänhallinnan ongelmia.

Mies kykenee huolehtimaan itsestään taloudellisessa mielessä.

Se tiedetään että työtön mies ei naiselle kelpaa ja jokin epäseksikäs/pienipalkkainen työkin on vähän siinä ja siinä.

Mies osaa tehdä ruokaa, muutakin kuin Coopin kalapuikkoja uunissa. Leivontataidoista saa lisää plussaa.

Luulen että tää on aika toisarvoinen juttu jos muuten klikkaa. Jos kumpikaan ei osaa kokata niin ostetaan premium kalapuikkoja sitten, tilataan woltista tai syödään ulkona?

Mies osaa tehdä normaaleja kotitöitä, kuten huolehtia yleisestä siisteydestä, pestä pyykkiä yms.

Pakkohan se on sinkkuna jos ei ole joku syrjäytynyt tms. joka ei välitä likaisista vaatteistaan jne. Mutta tämmöinen ei varmaan olisi päässyt treffeillekään?

Miehellä on ystäviä.

Joita suhteessa ollessa nähdään sitten kerran vuodessa.. En nyt tiedä miten merkityksellinen juttu oikeasti naiselle. Kai tämä on vaan kiertoilmaisu sille ettei haluta mitään takertujaa kuitenkaan vaan tyyppi jolla on "oma elämä" tms. pelaa sählyä kavereiden kanssa tai jotain muuta tervehenkistä ettei nyhjää jatkuvasti kotona.

Mies käyttää alkoholia kohtuudella ja ei tupakoi.

Periaatteessa molemmat voi olla jotain bilettäjiä mutta useimmiten varmaan noin.

Miehellä on hyvä yhteys lastensa kanssa jos niitä on.

Mitenhän merkityksellinen juttu naiselle noin oikeasti, luulen että miehen lapset lähinnä miinus naiselle (ja toisinpäin). Kai tälläkin haetaan sitä toisista huolehtivuutta tms joka indikoi sitten että pidät huolta naisestakin.

Mies on eläinrakas.

Ei ikinä "koiranaista" Tai no riippuu miten "pimahtanut" siihen hurttaan että joku maailman tärkein asia/oma "vauva"/tärkeämpi kuin ihmiset tms. Kissanainen ok jos niitä katteja max 2.

Mies uskaltaa puhua tunteistaan.

Lieköhän todellisuudessa "turn-off" naiselle "väärin" tehtynä. Jos läheinen kuolee tms, saa ehkä hetkeksi herkistyä mutta muuten olet se joka huolehtii muiden (naisen) tunteista, jonka turvaan luotetaan jne.

Kaikki on sellaisia juttuja, jotka on tulleet lähes poikkeuksetta kaikilta tänä vuonna kohtaamiltani naisilta kun on jutellut elämänarvoista sun muusta enemmän.

Miten he suhtautuvat samanlaiseen puheeseen naisista, että naisen tarttis olla tämmöinen ja tuollainen, luulen että mies olisi siinä äkkiä sovinisti ja treffit päättyisi lyhyeen. Jotenkin tuntuu että noissa jutteluissa tulee aina vain tuollaisia yleisluontoisia asioita esiin, ihan kuin nuo basic kunnollisuudet ja elämänhallinnat riittäisivät itsessään johonkin suhteeseen. Sitten mies ihmettelee mistä jäi kiikastamaan kun oli puhdas paita, tukka mintissä, käy töissäkin ja huolehtii vanhasta äidistään..

Syvälliset aiheet on vähän hankala juttu. Niitä voi puhua aina liikaa tai liian vähän.

No joo tämä se varmaan on ja kun ei vielä oikein tunneta niin hankala ehkä yhtäkkiä viedä juttuja syvemmille vesille. Toisaalta eikö siinä sitä sitten vasta oikeasti tutustu toiseen.

Ei ole vaan helppoa osoittaa, että pystyy puhumaan niistä sujuvastiJ

Jos ollaan jollain ekoilla treffeillä tuskin siinä viinilasillisilla kovin diippejä vielä puhellaan. Kai ne syvällisyydet tulevat sitten luontevasti luottamuksen kautta mikä kai aika fiilisjuttu, on hyvä tunne jostain tyypistä ja toisesta ei.

 

[Boulder]

Varmaan riippuu paljon siitä, deittaatko kolmekymppistä vai lähemmäs viisikymppistä ja ryhmän sisällä on tietenkin yksilökohtaisia eroavuuksia. Oma listani oli lähinnä karkea yhteenveto ja herättämään ajatuksia asioista, joilla voit kääntää pariutumisen oddseja eduksesi.

Ruoanlaitosta ja ylipäätään keittiössä viihtymisestä: naiset ovat olleet todella positiivisesti yllättyneitä kun olen sanonut, että teen mielelläni ruokaa muille (en yleensä jaksa panostaa itseeni kovin paljon, joskin syön terveellisesti) ja leivon mm. leipää sen verran, että syön käytännössä vain itse leipomaani. Helppo valinta deitti-illan ohjelmaksi kun pyytää jonkun kotiinsa ekaa kertaa.

Lapset voi olla ongelma, jos ovat kovin pieniä koska aiheuttavat vähintään ajankäytöllisiä mutkia matkaan. Aika harva on sellainen, jolla on muuten ehdoton ei kumppanin lapsille. Yksi vaimomatskua ollut ehdokas sanoi hyvin, että yhteys lasten kanssa kertoo paljon siitä, minkälainen ihminen mies on koska lapset alkaa tietyssä iässä tehdä valintoja siitä, haluaako olla tekemisissä vai ei. Eipä ne tule lomilla kotinurkkiin jos eivät koe oloaan hyväksi siellä.

Jos mies ei saa näyttää tunteitaan, niin nainen on ainakin minulle väärä. Sukupuolella ei pidä olla tuossa asiassa mitään merkitystä.

Kyllä mä itse vien keskustelua syvempiin aiheisiin viestittelyvaiheessa (lue: annan omalta osalta pari täkyä ohimennen), ennen kuin on nähty kertaakaan ellei sitten tapaaminen tule todella nopeasti. Eräs toinen erityisen hyvä nainen, jota tapailin, ihmettelikin, mistä ihmiset treffeillä puhuu jos mitään säätä tai töitä kummempaa ei voi käsitellä. Jos en saa viesteillä oikein mitään smalltalkia kummempaa tarttumapintaa toiseen niin jää kyllä treffitkin tulematta.