Kyse on ilmeisesti tästä esityksestä:
Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=GfMsxjWgUbI
Se kohta, jotka tiettyä ideologiaa edustavat puhuvat päät näyttävät videoissaan toistavan, alkaa kohdasta 25:20. Siinä Sweet Baby Incin toimitusjohtaja Kim Belair sanoo näin:
Lainaus päättyy kohdassa 25:40. Ja kun tuon transkriptin pätkän tuosta lukaisee, niin siitä voisi tosiaan kuvitella, että SBI:n toimari siinä kertoo, kuinka hän kirjaimellisesti "pelottelee" pelinkehittäjien markkinointitiimit palkkaamaan heidät.
Mutta... eihän tässä suinkaan nyt vain olisi niin, että siinä on sopiva klippi irrotettu kontekstistaan, eihän? Ei tietenkään, eiväthän rehdit oikeistogriftaajat sellaista harrasta.
Mutta kelataanpa silti taaksepäin. Kohdasta 24:50:
Lainaus päättyy kohdassa 25:20, eli siinä missä aiempi lainaus alkaa. Ja tästä me sitten näemmekin, että Belair ei puhu itsensä - eikä firmansa - käyttämistä bisnestaktiikoista. Hän antaa neuvoja niille pelistudioiden työntekijöille, jotka ovat huolissaan, että tuotteeseen saattaa livahtaa jotain offensiivista. Hän kehottaa heitä, näitä työntekijöitä, puhumaan esimiehilleen ja markkinointiosastolle tarinakonsultaation tärkeydestä.
Eli se väite, että SBI:lta lähestyttäisiin pelistudioita ja kirjaimellisesti uhkailtaisiin palkkaamaan heidät... on täyttä soopaa.
Vaikka joku voisi kieltämättä silti pitää sitä hieman kyseenalaisena, että Belair neuvoo studioiden omia työntekijöitä "pelottelemaan" esimiehiään ja markkinointiosaston pukumiehiä. Mutta onkohan sekään koko totuus? Mennään hetki eteenpäin kohdasta 25:40, eli siitä mihin ylin lainaus päättyy:
Lainaus päättyy kohdassa 26:13. Ja onko tämä mitä Belair tässä kuvailee, pelottelua ja uhkailua? Ei. Hän kuvailee normaalia korpotason hissipuhetta, jota firmoissa käydään päivät päästään. Sen tavoitteena on vakuuttaa vastapuoli siitä, että hänellä on toisen ehdotuksesta jotain hyödyttävää. Tällaisten pitchien kanssa tai niiden tärkeydestä ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta silti voisi vähän miettiä, että kummalla puolella lammasaitauksen aitaa sitä seisookaan, jos kuvittelee videolla puhuvan kiharatukkaisen naisen olevan joku Vito Corleone.
Tässä melkein huomaa toivovansa, että uskomus SBI:n harrastamasta kiristyksestä ja uhkailusta perustuisi johonkin muuhunkin kuin täysin kontekstistaan irrotettuun parinkymmenen sekunnin videoklippiin ja yhteen anonyymiin kiinalaiseen somepostaukseen. Ja jälkimmäisestä näköjään jo pitkin hampain myönnettiin, että eihän siinä SBI:ta tosiaan mainita. Mutta kyse on silti nimimerkin takaa tehdystä somepostauksesta, joka ei ole minkäänlainen todiste minkään muunkaan konsulttifirman harjoittamasta kiristyksestä.
No, onhan tuossa muutakin. Kolme nimeä. Alyssa Mercante. Rebekah Valentine. Jason Schreier. Olen kyllä kuullut Bob Woodwardista ja Carl Bernsteinista. Mutta nämä kolme piti googlettaa. Ensimmäinen on freelancer-pelijournalisti (viimeksi tehnyt näköjään juttuja The Guardianille), toinen pelitoimittajana IGN:lla ja kolmas teknologiatoimittajana Bloombergilla. Liberaalihenkisiä näyttävät juttujensa pohjalta olevan, ja laukoneet somessa sellaisia mielipiteitä, joista voi joku antiwokesoturi riemastua.
Mutta mikä se pointti oli? Osoittaa, että on pelitoimittajia, jotka kirjoittelevat wokehenkisiä juttuja? Ihan tosi? Etusivu uusiksi! Se kun jäi vähän hämäräksi, että miten nämä kolme liittyvät johonkin "rahastushuijaukseen", koska missään päättävissä asemissa he eivät ole. Sanokaa nyt pliis, että siellä on edes Soros vetelemässä langoista taustalla.
Oikeasti, tuollainen nimien heittely ei mene läpi kenellekään sellaiselle, joka osaa edes alkeellisesti käyttää netin hakukoneita. Kun siinä selviää noin viidessä minuutissa, että nämähän ovat täysin nobodyja. Tuo on kuin väittäisi, että Prisman kassalla työskentelevät Minna, Pipsa ja Pekka ovat vastuussa koko osuuskauppayhtymän hinnoittelupolitiikasta.
Vaikka voihan se toki olla, että mikä tahansa nimi liitettynä mihin tahansa asiaan voi vaikuttaa uskottavalta, jos pyörii piireissä, joissa pienestä parinkymmenen hengen konsulttifirmasta on saatu leivottua koko pelialan ylin demoni, ja anonyymi kiinalainen somepostaus menee herran sanasta. Joku aidosti älykäs voisi kuitenkin jo miettiä, että mihin sitä onkaan tullut hairahdettua, jos ne uskon kulmakivet lepäävät näin hataralla pohjalla.
Se todettakoon, että ne SBI:n työntekijät, jotka lähtivät äksäilemään sitä Steam-kuraattoria vastaan sortuivat jonkin asteiseen hölmöilyyn. Siinä touhussa on vahva Streisand-efektin maku. Olisivat vain hillinneet itsensä ja kääntäneet toisen posken. Kun lähtee mylvintäkilpailuun aasilauman kanssa, niin siinä jää herkästi kakkoseksi.
