Säästäminen ja sijoittaminen (osakkeet, rahastot, ETF:t...)

[lomppi]

40v on niin pitkä aika, että voi tehdä myös ratkaisuja sen suhteen että maksimoisi palkkaa vaikka se tarkoittaisi epämukavuusalueelle menemistä(alanvaihto, ulkomaankeikka, etukenoon työntekeminen että pääsee uralla eteenpäin, 2v työpaikanvaihdot palkanperässä jne jne). Tuollaisella aikajänteellä tapahtuu myös paljon jos varsinkin aikaikkunan alkuvaiheessa suostuu karsimaan elämänlaadusta että saisi hetkellisesti enemmän säästöön.

Tottahan se on, mutta silti vaatii aikamoista peruspalkkaa johon kyllä kenellä tahansa ei ole enää mahdollisuutta. Jos ajattelee, että ensimmäiset 10v opiskelusta/työurasta saisi laitettua aina 1000e sivuun niin lopuilla 30:llä pitäisikin säästää jo 2100e/kk joka kuukausi. Tällä pääsisi johonkin 4M ennen veroja.

Sitten jos meinaa vähän edes pelata varman päälle ja alkaa viimeisen 5-10v aikana vaihtamaan painotusta pois pörssistä niin mahtaa puoli miljoonaa kadota hetkessä

 

[finWeazel]

Tottahan se on, mutta silti vaatii aikamoista peruspalkkaa johon kyllä kenellä tahansa ei ole enää mahdollisuutta. Jos ajattelee, että ensimmäiset 10v opiskelusta/työurasta saisi laitettua aina 1000e sivuun niin lopuilla 30:llä pitäisikin säästää jo 2100e/kk joka kuukausi. Tällä pääsisi johonkin 4M ennen veroja.

Sitten jos meinaa vähän edes pelata varman päälle ja alkaa viimeisen 5-10v aikana vaihtamaan painotusta pois pörssistä niin mahtaa puoli miljoonaa kadota hetkessä

Jos valmistuisi 25 vuotiaana niin onhan siinä tällä hetkellä opiskelevalla 45v aikaa tehdä töitä. 70v korvilla maksimieläke ansaittu. Asiat olisivat melko hyvällä tolalla jos vanhemmat olisivat 5ke laittaneet syntymästä muksun tilille ja se raha olisi jo poikinut tuossa kohtaa korkoa korolle 25v ajan.

Kaikilla on mahdollisuus vaurastua sijoittaen omien kykyjen ja työntekomotivaation mukaan. Harva maksimoi omia mahdollisuuksia yhdelläkään osa-alueella saati sitten useammalla. Rahat valuu sormienvälistä naapurien kanssa käytyyn elintasokisaan, kaljanjuontiin,... ja töissäkään ei oikein jaksa tai ei haluta vaihtaa paikkakuntaa/maata/työpaikkaa/alaa niin palkka ja urakehitys ei vastaa omaa potentiaalia.

Pahin mahdollinen tilanne mun mielestä, että ajattelee kun en voi saavuttaa X niin en edes yritä ja jää sitten Y:kin saavuttamatta.

 

[lomppi]

Jos valmistuisi 25 vuotiaana niin onhan siinä tällä hetkellä opiskelevalla 45v aikaa tehdä töitä. 70v korvilla maksimieläke ansaittu. Asiat olisivat melko hyvällä tolalla jos vanhemmat olisivat 5ke laittaneet syntymästä muksun tilille ja se raha olisi jo poikinut tuossa kohtaa korkoa korolle 25v ajan.

Näin se tietysti menee tässä hypotettisessä excel-maailmassa jota on hauska pelata. Mutta ainakin itse näen tämän pitkäjänteisen sijoittamisen niin, että jos rahoja hamstraa 70 vuotiaaksi niin sitten ollaan jo myöhässä. Oma empiirinen kokemus on näyttänyt, että ikävuodet 50v - 70v on itseasiassa ne jolloin säästyneelle rahalle tuntuu olevan eniten käyttöä: voi jeesata lapsia, jaksaa vielä hommata kesämökkiä tai matkustella. Joten todellisuudessa ekalla kympillä voi olla vaikea saada juuri mitään kasaan, koska on vasta juuri alkanut opiskelemaan tai saa ekoja työpaikkoja.

 

[finWeazel]

Näin se tietysti menee tässä hypotettisessä excel-maailmassa jota on hauska pelata. Mutta ainakin itse näen tämän pitkäjänteisen sijoittamisen niin, että jos rahoja hamstraa 70 vuotiaaksi niin sitten ollaan jo myöhässä. Oma empiirinen kokemus on näyttänyt, että ikävuodet 50v - 70v on itseasiassa ne jolloin säästyneelle rahalle tuntuu olevan eniten käyttöä: voi jeesata lapsia, jaksaa vielä hommata kesämökkiä tai matkustella. Joten todellisuudessa ekalla kympillä voi olla vaikea saada juuri mitään kasaan, koska on vasta juuri alkanut opiskelemaan tai saa ekoja työpaikkoja.

Ehkä jatkot olisi parempi tänne, jos siis tavoite on lähteä oravanpyörästä pois ennen eläkeikää: Ei poliittinen keskustelu taloudellisen riippumattomuuden(FI) ja aikaisen eläköitymisen(RE) tavoittelusta

Mulla lähti tienestit ihan eri suuntaan kun suostui konsulttikeikkoihin mitä suomen ulkopuolella(päivärahat, työkokemus) ja vielä täysin eri uusille tasoille kun muutti pois suomesta ja teki todella pitkää ja rankkaa päivää. Elämä on valintoja, jokainen tekee omansa, harva maksimoi omaa potentiaaliansa.

 

[3dfx]

Japanin nousu ja tuho oli suurelta osin järjetöntä velanottoa. Viihde-elektroniikassa taisi olla paljonkin innovaatiota; nintendot, playstation, walkman. Japani oli kohtuullisen lähellä viedä koko siruvalmistuksen ja myy edelleen tuotantolaitteita. Toyota on isoin autonvalmistaja. Japanilla on myös pehmeää valtaa siinä että se on populäärikulttuurissa. Kiinalla taas on kourallinen tunnettuja brändejä, mutta niitä pidetään vähän takapajuisina tai epäluotettavina, kuten koko maata.

Niin olivatko ne japanilaisia innovaatioita vai oliko joku jenkki tms. jo keksinyt kaiken teknisen ennen mutta japanissa ne vaan tehtiin halvemmalla vähän parempana? Nintendossa taisi olla kaikki sisällä jenkkien keksimää sisällä niinku pleikkarissakin. Varmaan walkmanissakin. Tojota on maailmanlaajunen brändi, mutta miten siellä se innovonti? Jotain epätoivosta vetypolttokennoa on häärätty 30+ vuotta ja mitään ei tapahdu. Mun mielestäni japani ei yhteiskuntana kyenny tai kykene innovointiin ja kopsas vaan muilta. luonnollisesti tollanen ei voi toimia loputtomiin kun kaikki on jo kopsattu ja elintasolla päästy sen verran korkealle ettei olla enää edes halpatuotantomaa. Japanissa mun ymmärtääkseni valmistettiin siruja, mutta ne oli yhdysvalloissa suunniteltuja.

Kiina ei mun nähdäkseni tule olemaan yhtään erilainen. Niin pitkälle mennään kun kopioimalla ja varastamalla pääsee ja sen jälkeen on tie pystyssä siltä yhteiskunnalta. Intia taas voi olla erilainen ehkä.

 

[Joku_242]

40v on niin pitkä aika, että voi tehdä myös ratkaisuja sen suhteen että maksimoisi palkkaa vaikka se tarkoittaisi epämukavuusalueelle menemistä(alanvaihto, ulkomaankeikka, etukenoon työntekeminen että pääsee uralla eteenpäin, 2v työpaikanvaihdot palkanperässä jne jne). Tuollaisella aikajänteellä tapahtuu myös paljon jos varsinkin aikaikkunan alkuvaiheessa suostuu karsimaan elämänlaadusta että saisi hetkellisesti enemmän säästöön.

Toisaalta taas jos tekee töitä jotka ei ota päähän, eli todennäköisesti sellaista jossa ei tarvi sykkiä liikaa, niitä myös viitsii tehdä sitä pidempään. Ei sekään liene järkevää että sykkii pirusti 30 vuotta ja sitten jää loppuunpalaneena omaan piikkiin eläkkeelle.

Todennäköisesti turhasta kulutuksesta, erityisesti autosta, liian isosta asunnosta ja baarikaljoista/ravintoloissa syömisestä säästämällä saa tulosta pienemmällä vaivannäöllä.

 

[finWeazel]

Toisaalta taas jos tekee töitä jotka ei ota päähän, eli todennäköisesti sellaista jossa ei tarvi sykkiä liikaa, niitä myös viitsii tehdä sitä pidempään. Ei sekään liene järkevää että sykkii pirusti 30 vuotta ja sitten jää loppuunpalaneena omaan piikkiin eläkkeelle.

Todennäköisesti turhasta kulutuksesta, erityisesti autosta, liian isosta asunnosta ja baarikaljoista/ravintoloissa syömisestä säästämällä saa tulosta pienemmällä vaivannäöllä.

Varmaan ihan väärä ketju tälle keskustelulle. FIRE ketjussa on noi asiat käyty miljoonaan kertaan läpi, osa porukasta jaksaa optimoida tuloja, menoja ja sijoituksia, osaa kiinnostaa enemmän ilo hetkessä, huomista ei ole olemassa.

Mun pointti ihan ytimessään oli se, että paljon voi tehdä asioita pitkäjänteisesti sen eteen että oma potentiaali maksimoituu sen sijaan että menee toiseen ääripäähän "koska en voi olla monimiljonääri en ala sijoittamaan enkä voi tehdä senkään eteen töitä että tienaisin enemmän, olen jo omassa maksimissa". Ts. en allekirjoita sitä että jos mun palkka on tänään X niin voin sijoittaa vain Y koska sitä X:aakin voi halutessaan hilata ylöspäin. Vaatii epämukavuusaluetta, jokainen tekee omat valinnat ja elää niiden kanssa.

Ylläoleva karikatyroity esimerkki äärimmäisyyksistä. Jokainen tekee itselle sopivat kompromissit, harva elää äärimmäisyyksissä koko elämäänsä.