1998 aika lailla nollilta ekaan oikeaan työpaikkaan. 1999 ostin teknokuplaosakkeita vähän. Sitten luin Seppo Saarion ja tajusin ne vähät myydä ajoissa ennen kuplan puhkeamista ja ostin tylsiä arvoyhtiöitä, joita sai siihen aikaan jopa reilusti alle 10 PE-luvulla ja ne sijoitukset pärjäsi teknokuplan puhjettua ihan hyvin. Myin myös osuuteni työpaikasta (sain noin 500tmk) teknokuplassa ja sain maksettua ensimmäisen asunnon, ostettua uuden ensimmäisen autoni ja jäi vielä sijoitusvaroja vähän enempi kun palkasta oli säästynyt.
Koska varojen myötä tuli painetta hoitaa niitä järkevästi, luin seuraavina vuosina hirveän määrän talous ja sijoituskirjoja. Sijoittaminen oli oikeastaan pääharrastus seuraavat 10 vuotta, jonka jälkeen kyllästyin (paha tapani on kyllästyä asioihin just kun ne opin). Sijoitukset tuotti ihan hyvin enkä tehnyt ikinä yhtäkään merkittävää tappiota. Ostin aina halpoja ja usein pieniä yhtiöitä ja aika monet niistä nousi paljonkin ja monet myös lunastettiin lopulta pörssistä hyvään hintaan (esim. Polar, Janton, Leo Longlife). Totuuden nimessä kuitenkin paljon enempi rahaa kertyi hyvästä palkasta, vaikka en ikinä säästäväisesti elänyt, mutta kun lainoja ei ollut niin kun ei ökyautoihin tuhlaa niin väkisinhän sitä jää hyvästä palkasta yli.
Mitä enempi perehdyin talouteen sitä pelokkaammaksi tulin. Tajusin että länsimaita piti pystyssä lähinnä kierros kierrokselta alemmas vedetyt korot ja lopulta suoranaiset keskuspankin rahanpumppaukset. 2007 shorttasin jenkkien rakennusyhtiöitä kun siellä oli asuntokupla. Shorttaamisessa on ikävä puoli se, että väärään suuntaan menevä positio kasvaa itsestään ja kupla vain jatkoi paisumistaan yli vuoden ja ensimmäinen jättitappio oli käsillä kunnes 2008 vihdoin puhkesi kupla ja sain shortit kiinni kelpo voitoilla, mutta en tiedä oliko stressin väärti se homma siltikään.
Saman erittäin negatiivisen näkemykseni vuoksi tajusin, että ennemmin tai myöhemmin liian löysä rahapolitiikka tulee kostautumaan pahasti eikä toisaalta ollut nähtävissä mitään merkkejä keskuspankkien tai poliitikkojen talouskurista. Siksi aloin vuonna 2005 jo ostaa kultaa ja vähän hopeaa ja lopulta niitä oli aika paljon. Sitten 2010 kyllästyin sijoitteluun senkin vuoksi, etten pitänyt pörssinousua todennäköisenä ja toisaalta rakensin pääkaupunkiseudulle suuren kivitalon johon hupeni sijoituskassa melkein kokonaan kultaa ja hopeaa lukuunottamatta.
Uutta kassaa kuitenkin on kertynyt hyvän palkan vuoksi nopeasti ja vaikka 2010 jälkeen olen jatkuvasti odottanut ja edelleen odotan tämän "innovatiivisen keskuspankkipolitiikan" lopullista tökkääntymistä, niin olen tehnyt keskipitkiä sijoituksia aina yksittäisiin osakkeisiin kun on mielestäni hyviä osunut kohdalle ja tappiot olen onnistunut välttämään. Tosi usein olen myynyt liian aikaisin (esim Neste ennen hirmunousua) mutta tarkoitus on tehdä voittoa eikä mitään täydellisiä kauppoja ja toisaalta tosi monia yhtiöitä saisi nyt murto-osalla myyntihinnasta (esim. Talenom jossa tein sievoiset voitot ja myin useassa erässä aika lailla huipuilla ennen romahdusta). Suurin osa sijoitusvaroista on viime vuodet kuitenkin ollut ihan koroissa.
Nyt tilanne se, että jatkuvasti suurempi osa markkinasta ymmärtää "tökkääntymisen" mikä edessä odottaa kun velkaa on joka taholla ja keskuspankkien pumppaukset alkavat olla tiensä päässä inflaation kurkkiessa. Tämä näkyy nyt kullan ja hopean hinnoissa, kun hidas nousu on lopulta kiihtynyt niin suureksi, että jopa minä olen myynyt osan. Eli ainakin pörssi-indekseihin nähden lopulta yli 20v näkemyspositio kullan ja hopean osalta vihdoin maksoi takaisin eikä edelleenkään ole näkyvissä, että olisi taloudessa varaa keskuspankkien alkaa ryhtiliikkeisiin paperirahan pelastamiseksi.
Summasummarum on, että tällä hetkellä on talon ja autojen lisäksi melkein miljoona euroa kassassa, mutta osa on sijoitusyhtiössä eli ei ole omassa käytössä suoraan ilman veroseuraamuksia. En väitä, että olisi mikään loistava tulos, mutta hyvä huomioiden kuinka varovasti sijoittamalla se on tehty. Jatkonäkemys on edelleen negatiivinen ja osakkeilla teen vain täsmäveivejä ja suuremmin otan korkotuotolta rahaa pois vasta kun joko asunnot tai pörssi on korjannut kunnolla alas. Veikkaan että molemmat tulevat korjaamaan reilusti alas lähivuosina. Ainakin niin kauan kun 3% saa riskitöntä korkoa ja asuntojen hinnat samaan aikaan laskevat, ei ole mitään hätää pysyä koroissa, koska ainakin ostovoima asuntomarkkinaan kasvaa kokoajan. Tietysti vähän ristiriitaista samaan aikaan odottaa paperirahan kärsimyksiä ja silti pitää käteiskassaa, mutta uskon kuitenkin tulevan hyviä pelikohtia vielä välissä ennen suurempia tapahtumia ja toisaalta kulta/hopea hedgenä suojaa selustaa.
