Tuohon harmitukseen ettei ole säästänyt nuorempana suurempaa summaa voi ottaa aina sen toisenkin näkökulman. Mikä todennäköisyys on, että keski-ikäisenä isolla sijoitussalkulla alkaa harmittamaan ettei ole nuorena hankkinut kokemuksia, koska pitänyt säästää mahdollisimman paljon?
En löytänyt kuka rahoituksen professori tästä nuorena kokemuksien keräämisestä on viime aikoina puhunutkin, mutta on siinä järkeä. Muutaman kerran miettinytkin tätä, kun alkaa keski-ikä pikkuhiljaa hiipimään ja tavallinen perhearki koittanut. Vaikka ihan 100k€ salkkua ei ole, mutta taloudellisesti päässyt itselle hyvään tilanteeseen ja osakesäästäminen ollut yksiä parhaita päätöksiä. Itsekin duunariperheestä ja nollasta aloittanut, jossa rahaa on oppinut arvostamaan niin ettei sitä viitsi tuhlata määränsä enempää kokemuksiin. Nyt sitten tämä kokemuksien hankkimisen kaipuu alkanut hieman iskemään, ehkä sitä tulevaa keski-iän kriisiä.
Jos niillä rahoilla on hakenut muitakin elämyksiä kuin viikonloppukännäämistä niin en murehtisi menneitä. Paras jos osaisi pitää tasapainon nuoresta lähtien säästämiseen ja elämisen suhteen.