Irtonaiset kahvikupit ja pahvilaatikot eivät yksin luo immersiot, tarina on nyt vaan melko meh (toki, tä on ehkä mielipideasia). Hahmot, dialogi ja ääninäyttely on aivan hanurista. Vertailuksi juurikin se parjattu Cyberpunki jossa tosiaan on hyvin ääninäytelty dialogi jossa hahmojen eri tunnetilat tulee hyvin esiin, toisin kuin Starfieldis jossa ääninäyttely on monotonista lukemista vihkosta tasoa. Itselle juurikin hahmot ja maailma luo sen immersion. Starfieldin "avoin maailma".... Atlantis City (isoin kaupunki) on pienempi ku joku Mass Effect3 vaikka Citatel. Ja, juu voit mennä kaupungin ulkopuolelle jossa sitten on tyhjä täynnä, muutama copipaste kaivos jotka ovat täysin samaoja ihan mihin planeetalle meet. Jopa toisissa nuo kahvikupit ovat samoissa paikoissa. Vertailuksi sitten vaikka se Night City, mikä oikeasti on valtava, vaikka ei ooka lentelevä roska, nii onhan siellä nyt helvetisti enemmän kadottava joka nurkalla. Ja sitten nuo hahmot, yksikä hahmo ei herättänyt mitään tunteita, varmaankin just sen surkean ääninäyttelyn takia. Tietyssä kohdassa tarina, ei tullut mitään tunteita pinta, kun taas Cyberpunkissa tai vaikka Mass Effectissä samankaltaisessa tilanteessa meinaa väkisin silmä kostua.
Ja sitten noista tarinamodeista, Skyrimin ja Falloutteihin tuli jonkun verran ihan mielenkiintoisia, jopa DLC kokoluokan tarinamodeja, jotka oli myöskin ääninäytelty, modin tekijät ja heitän kaverit hoitivat usein sen puolen ja rehellisesti sanottuna, ei kuulostanut yhtä huonommalta kun Starfieldin ammattilaisten työ....Joten, joo, siihen Starfielt saattaa olla hyvä alusta, mutta sellaisenaan, keskinkertaisen tarinan, tyhjien maailmojen ja jopa lentävien kahvikuppien kanssa, se on korkeinta 5/10 peli.