1.
Videopelimarkkinat on keskittyneet, joissa isoja toimijoita jotka voivat sanella ehtoja, ja voivat käyttää markkina-asemaansa.
Olen täysin eri mieltä. Indie-pelejä julkaistaan enemmän kuin koskaan, ja esim. Larianin ja CDPR:n kaltaisia riippumattomia miljoonamyynteihin yltäviä pelintekijöitä ja julkaisijoita on paljon. Esim. Larian ja CDPR onkin julkaissut pelinsä ilman DRM ja online-vaatimuksia esim. GOG.com pelikaupassa, sieltä itsekin ostin esim. Baldur's Gate 3:n, Cyberpunk 2077:n kuten myös Kingdom Come: Deliverance 2:n.
Minun ei tarvitse miettiä noiden pelien kohtaloa jos joku peliserveri tai palvelu lakkaa jossain vaiheessa toimimasta, voin jatkaa niiden pelaamista siitä huolimatta.
Elämä ilman viimeisintä Assassin's Creedia tai COD:ia on kuin onkin mahdollista.
Konsolipuolella kolme merkittävää toimijaa, julkaisija puolella myös isoja tekijöitä joilla voimaa sanella ehtoja. Toimivassa markkinataloudessa on erittäin tärkeää että myös tervettä sääntelyä.
Siinä myös yksi syy miksi välttelen konsolipelejä, tietäen niiden pelien eliniän olevan yleensä rajoitettu, ja nyt jopa yhä enenevässä määrin kun myös Nintendo on alkanut siirtää pelejään Switch 2:lla muotoon ettei niitä voi ainakaan asentaa ja monesti ei pelatakaan ilman internet-yhteyttä, vaan esim. kaupasta ostettavassa Switch-pelissä tuleekin paketissa pelkkä koodi pelin lataukseen Nintendon pelikaupasta. Teen kuluttajana tietoisia valintoja.
Pelin digitaalisuus ei sinänsä ole ongelma (vaan pikemminkin hieno juttu), mutta se jos digitaalisen pelin asennus ja pelaaminen on sidottu jonkun online-palvelun olemassaoloon, se on ongelma, kyseisen pelin säilymiselle pelattavana.
Tärkeää myös että kuluttajan, asiakkaan asemaa turvataan. Videopeli markkinoille tullut muitakin ei toivottuja ilmiöitä jotka ei niinkään lisää kilpailua palveluiden, tuotteiden laadussa, vastinetta rahalle, vaan siinä miten niistä saa enemmän rahaa olematta muuten parempi, yhdessä sen kanssa että vahvistaa markkina kärjen kilpailukykyä.
Pelien kohdalla kilpailu toimii, ja pelaajat voivat tehdä ostopäätöksiä jos katsovat pelin rikkovan omia näkemyksiään siitä voiko julkaisija estää heiltä pelin pelaamisen. Ostaa toisen pelin, tai saman pelin toisesta palvelusta, jossa näitä rikkomuksia ei tapahdu.
Se ei turvaa kuluttajien asemaa mitenkään jos esim. Ubisoft ja ne muut ns. isot toimijat siirtävät pelejään yhä enemmän kuukausimaksullisten palveluiden taakse, vaikka vain välttääkseen mahdollisen EU-direktiivin vaikutukset peliensä hallintaan. Se on vähän sama kuin jos Netflix poistaa jonkun TV-sarjan tai elokuvan valikoimistaan, et voi mitään vaikka kuinka harmittaisi. Voit enintään keskeyttää Netflix-tilauksesi vastalauseena.
Siinä vaiheessa taistelu pelien ns. omistajuudesta alkaa olla yhtä turhaa kuin taistelu DVD ja BR-elokuvien omistajuudesta, jos niissä formaateissa ilmestyy yhä vähemmän elokuvia ja TV-sarjoja.
2.
Kuvaillen kaltaiselle toimijalle ehdotettu, sääntely ei tuo lisäkustannuksia, enkä oiken näe että edes heikentäisi kilpailumahdollisuuksia, jos iso kilpailia ei voi laittaa tuotteelle käytettävä ennen päiväystä, niin ehkä lisää pinen kilpaiulykyä.
Varmasti tuo lisäkustannuksia ja -vaivaa jos pitää miettiä jonkinlainen "EOL plan" kaikille tuleville peleilleen, ja koordinoida se myös kaikkien niiden digitaalisten pelikauppojen (Steam, EGS jne.) ja konsolivalmistajien kanssa, joiden kautta aikoo pelinsä julkaista.
3.
Tämä vähän ristiriidassa kohdan yksi kanssa. Vaikka ei ehkä ihan tyhjästä nykästy, mutta tässä ei ole kyse jonkin marginaali markkinan rajoituksista, vaan yhden isoimmista, niin isompia julkaisijoita varmaan kiinnostaa, sellaisen pelaajan kohdalla joka haluaa äänestää lompakolla viimeisen käyttöpäivän puolesta, niin voi sitten tuhota sen lisenssin, median, kopion. Ja jos saa palveluna, niin viimeistä käyttöpäivää kannattava suosii sellaisia.
Ei ole ristiriitaa ensimmäisen kohdan kanssa koska lisäsääntely voi hyvinkin siirtää isojen tuotantojen julkaisuja palveluiden taakse, jolloin mahdollinen direktiivi ei ainakaan vaikuttaisi heihin, sen enempää kuin mikään direktiivi voisi määrätä että Netflix ei saa koskaan poistaa mitään elokuvia tai TV-sarjoja pois valikoimistaan, tai heillä pitäisi olla niille jokin EOL-suunnitelma jotta ihmiset voivat jatkaa niiden katsomista poiston jälkeenkin.
Loppuosaa tekstistäsi en täysin ymmärtänyt, jätit pois kuluttajan joka äänestää lompakollaan pelien puolesta joissa ei ole mitään teknisesti rajattua viimeistä käyttöpäivää, tai eivät myöskään ole osa mitään palvelua (jolloin niillä pakostakin on jokin määrittelemätön viimeinen käyttöpäivä, viimeistään kun lopetat tilauksen, mahdollisesti jo aiemminkin). Minä olen tällainen kuluttaja. Sattuneesta syystä minulla ei ole myöskään Netflix-tilausta.
Pelkästään palveluna saatavat pelit on aiheeseen littyen omanlaisensa ongelma, niissä ihan pohdittavaa että miten ne arkistoidaan , kun sitä sisältö, erilaisia teoksia, koodia jne syntyy vuodessa niin tolkuton määrä, niin miten valikoidaa mitä arkistoidaan pitkäkestoisesti ja miten ne turvataan.
Tuskin direktiivi edes läpimennessään vaatisi että esim. striimauspelipalveluiden kautta tarjotut "pelit palveluna" pitäisi jotenkin arkistoida tuleville sukupolville, enkä nähnyt että aloitteessa olisi tuollaista vaadittukaan. Pelit lakkaavat olemasta kun palvelun tuottaja niin päättää, tai palvelun tuottaja lakkaa olemasta.
Mobiilipelitkin ovat oma alueensa, vaaditaanko tosissaan että kaikki se kurakin pitäisi jotenkin arkistoida tuleville sukupolville, jotta tulevatkin sukupolvet voisivat pelata Candy Crush Sagaa tai Plants vs Zombies 2:sta.
Toivottavasti on nyt pöhinää riittävästi ja allekirjoitukset saadaan täyteen.
