Ympäristörikokset ovat Suomessa taloudellisesti kannattavia, kiinnijäämisriski on alhainen ja tuomiot olemattomia tai lieviä. Myös tutkintaa rajoitetaan huomattavasti enemmän kuin muissa rikosasioissa.
Tilanne on huolestuttava, sanoo kihlakunnansyyttäjä, yliopistotutkija
Leila Suvantola Itä-Suomen yliopistosta. ”Ympäristörikollisuus on pahimman luokan harmaata taloutta. Se vaikuttaa kaikkien hyvinvointiin ja aiheuttaa suuria yhteiskunnallisia kustannuksia, mutta rikoksentekijä saa taloudellisen hyödyn”, hän sanoo.
”Kyse on pitkälti siitä, ymmärretäänkö ympäristörikosten vakavuus.”
Ympäristörikoksiin liittyy lähes aina taloudellinen intressi. Tekijän saama rikoshyöty voi olla merkittävä.
Esimerkiksi vaarallisten aineiden tai rakennusjätteiden dumppauksen, öljypäästön, laittoman ruoppauksen, luvattoman maa-ainesten oton tai läjityksen taustalla voi olla pyrkimys saada lisätuottoa tai säästää muun muassa jätteenkäsittelymaksuissa tai ympäristönsuojeluun liittyvissä investoinneissa.
Seuraukset voivat olla kauaskantoiset, jos esimerkiksi pohjavesi, maaperä tai vesistö pilaantuu.
Taloushyötyä tekijälleen tuottavat myös rauhoitettujen eläinten tai niistä tehtyjen tuotteiden salakuljetus, laiton kalastus tai metsästys tai vaikkapa uhanalaisten lintujen munien kerääminen.
Rangaistukset ovat kuitenkin verrattavissa näpistykseen tai anastukseen. Esimerkiksi ympäristön turmelemisessa teko on omiaan aiheuttamaan ympäristön pilaantumista tai vaaraa terveydelle, mutta tuomio on yleisesti sakkorangaistus tai harvoin ehdollista vankeutta.
”Suhteessa teon vakavuuteen seuraukset ovat todella lieviä. Talouteen liittyvät rikokset, esimerkiksi veropetokset, ovat aivan eri mittaluokassa”, Suvantola sanoo.
Ehdoton vankeusrangaistus on Suomessa vuoden 1995 rikoslain ympäristörikoksia koskevan muutoksen jälkeen tuomittu vain
Lokapoikien tapauksessa vuonna 2013.