Eli meidän pitäisi olla vain tyytyväisiä siihen että työt tehdään muualla ja meille ei jää oikeastaan mitään? Syystä että? Ja uskoa että omistajien ja johtajien omat preferenssit eivät koskaan vaikuta niihin ratkaisuihin mitenkään? (kyllä ne muuten vaikuttavat....)
Kotimainen omistus on eriasia kuin se että työttehdään Suomessa, ja ulkomainen omistus on eriasia kuin se että työt tehdään ulkomailla.
Kotimainen omistus missä johdentaa toimintaa niin että kaikki työ tehtdään kotimaassa, missä omistuksesta pidetään kiinni ulosottomiehen nujjankopauktseen asti ei ole tie onneen.
Kotimainen johto, kotimainen omistus voi tarkoittaa sitä että johto tuntee suomalaiset olot paremmin, se ei voi tarkoittaa että vetää ns kotiinpäin. Se ei välttämättä tarkoita että päätökset olisi firman ja kansantalouden kannaltaparhaita, menestyneitä siitä toki ylistetään, niistä esimerkkejä, mutta on tuolla paljon esimerkkejä mitkä epäonnistuneet.
Siihen väliin sitten jää ne jotka sinnittelee.
Eli meidän pitäisi olla vain tyytyväisiä siihen että työt tehdään muualla ja meille ei jää oikeastaan mitään?
Meillä on rajalliset resurssit, rajalliset työvoima resurssit, meillä on vahvuutemme millä houkutella työvoimaa, mutta se nyton rajallista. Jos mietit suomalaisia isoja konserneja, se olisi lähinnä touhoisaa jos ne sirtäisi kaiken työn Suomeen, siis niiden firmojen kilpailukyvylle, ja jos kuviteellisessa tilanteessa ne voisi sen tehdä kannattavasti, niin ne tuhoiaisi toisiansa.
Jos taasen kuvitellaan että 30 vuoteen ei olisi myyty yhtään suomalaista omistusta ulkomaille, (se olisi kiellettyä) niin mitä meillä olisi.
On totta että monet suomalaiset omistajat ovat myös epäonnistuneet , myyneet omistuksia jotka uusi omistaja on saanut lentoon, On esimerkkejä joissa uusi ulkomaalainen omistaja on ollut kansataloudellemme haitallinen vs aiempi omistaja.
On totta että kaikilla omistajilla ei ole riskinsietokykyä, välillä se on ihan järkevää toimintaa, joskus se nyt vain on pelkoa. Mutta meille on viimevuosikymmeninä tullut paljon riskirahaa joka ottaa rohkeita riskejä, se raha on liki järjestäin tullut niistä aiemmista exiteistä.
että omistajien ja johtajien omat preferenssit eivät koskaan vaikuta niihin ratkaisuihin mitenkään? (kyllä ne muuten vaikuttavat....)
Ilman muuta vaikuttaa, mutta jos tässä nyt muistellaan Nokia suuruuden syntyä, se oli sitä.
Mutta kotimaisia johtajia nekin oli mitkä vetivät kotiinpäin, eivät myyneet, jäljelle jäi rauniot ja muistot.
Menestyneet kotiinpäin vedot ovat usein olleet ihan puhtaita menestyneitä liiketoimia, päätöksiä, joissa se kotiinpäinveto sivuroolissa. Yritän sanoa jos retoriikkaan tulee kotimaisuus, kotiinpäin veto, niin usein siellä tuoksuu ihan jotain muuta.