Niin tässäkin Sarasvuo katsoo maailmaa omaan tapaansa avaimenreijästä ja näkee sen mikä näkee ja yleistää tämän kaikkialle ja ihmettelee kun ihmiset ei tee mitään. Kaikki muu jää näkemättä ja huomioimatta. Tuokin, että kynnys on matalampi kuin koskaan ennen päästä mukaan bisnekseen pätee sellasilla aloilla mihin käytänössä et tartte muuta kuin läppärin, eli juuri niitä mitä se Sarasvuo katsoo. Suurin osa Suomen toiminnasta ei ole tuollaista, ja jos joku metallimies, sähkömies tms. miettii ollakko palkollisena jotta saa työterveyshuollon ja kaiken vai alottaakko firma, yksinkertasesti firman alottamisessa ei monessakaan tapauksessa ole järkeä. Samoin pääoman saamisessa on kynnykset korkeemmalla mun nähdäkseni kuin koskaan, mun vanhemmat sai jollain 14% korolla joku 2m markkaa lainaa 90- luvun alussa bisneksen alottamiseen pankilta, mitenköhän kävis jos itte menis hattu kourassa pyytämään 2 miljoonaa euroa siltä samalta paikallispankilta nykysellä 4% mikälie korolla. Naurettaisiin ulos aika nopeesti kun jopa niinkin lapsellisia summia kuin joku 25 000 euroa on ollu pankille liian riskillistä investoida ja lainahakemuksia on lähipiirissä evätty. Suomessa kun ei ole juurikaan oman pääoman alaisia sijoittajia niin siinä on jo sellanen kynnys että bisnekseen ei pääse vaikka olisi mikä liikeidea kun pankit pelkää kuollakseen luottotappioita tai muutoin eivät vaan ole kiinnostuneita mistään järkevästä.
Tässä se miten mun mielestäni bisneksenteko on muuttunut, kynnykset on korkeemmalla kuin koskaan vrt. lähivuoskymmenet niin työelämä vs. yrittäjyys vertailussa ja pääoman saannissa. Ainoo poikkeus on sellaset alat missä tosiaan ei tartte muuta kuin jonkun läppärin ja tonnin parin ohjelmistot, mutta se on hyvin pieni joukko vaikka siitä julkisuudessa puhutaan eniten.
Samaten sellastakaan sarasvuo ei huomioi, että jos intohimostaan tekee työn, se monasti lakkaa olemasta intohimo ja muuttuu vaan vastenmieliseksi työksi. Tuotakin olen kokeillut ja ikinä en toiste tuota virhettä tee, siinä vaan menee harrastus pilalle.
