Työelämäkeskustelu

Toisaalta vaikka kuinka vaihtelisi työpaikkaa kuin sukkia, niin suurimmalle osalle insseistä tulee jossain vaiheessa raja vastaan tarjotuissa palkoissa tai sitten palkankorotuksesta ei jää verojen ja muiden maksujen jälkeen viivan alle niin paljoa että työpaikan vaihto maksaisi vaivan. En usko, että työpaikkaa vaihtamalla saisin niin paljon enemmän nettoa, että kannattaisi hetken mielijohteesta vaihtaa työpaikkaa, varsinkin jos se tarkoittaisi heikennyksiä muihin etuihin kuten lähityöpakkoa, pidempää työaikaa tms.
Sen rajan saavuttaminenhan juuri onkin se idea siinä vaihtamisessa. Jos sen hetkinen työnantaja maksaisi kilpailukykyistä palkkaa - eli sen mitä saisit vaihtaessa paikkaa - et varmaankaan palkan takia paikkaa vaihtaisi. Muutaman kerran kun vaihtaa niin tuo raja on siinä omassa roolissa (toivottavasti) saavutettu, jos ei se alkuperäinen työnantaja sitä halua maksaa.
No en mä kyllä edes 500€ korotuksella vaihtais kovin helposti. 1000€ voisin jo harkita...
Mitä aiemmassa vaiheessa uraa on, sitä järkevämpää pienikin korotus on ottaa. Toisaalta joku tuossa viittasi, että pienet korotukset kannattaa erityisesti, jos palkka on pieni.
Omasta mielestä silloin kuitenkin kannattaa miettiä kahdesti, koska joutuu tekemään vaihtoja niin paljon, että CV on reikäjuustoa, jos tuon aiemmin mainitun "rajan" haluaa saavuttaa.

Jos työuraa on vaikka 30v jäljellä (tai edes 20v), paljonko 500€ korotuksesta käteen jäänyt ~250-300e/kk kasvaa, kun sijoitat sen ylimääräisen rahan joka kuukausi? Aika paljon mukavampi eläkepotti / puskuri tai talo tulee kuin jos ajattelee ettei summan takia kannata vaihtaa.

Tietysti kaikilla on erilaisia asioita punnittavana kun vaihtoa miettii, mutta jos pelkkää rahaa ajattelee, joku parikin sataa nettoa on pitkässä juoksussa oikeasti iso juttu.

Jonkinlaista tasapainottelua se joka tapauksessa on.
 
Ainakin minusta tuntuu, että isot firmat kyllä aika hyvin nostaa ne palkat aina jotenkin asialliselle tasolle jos tulee nyt viakka aseman nosto suunnittelijasta projektipäälliköksi jne.
Sori, multa tuli melkein kahvit näppikselle. Onneksi ei ollut juuri äsken kahvia suussa. Mutta, mä olen suunnittelija ja meillä projektipäällikkö tekee täysin eri hommaa. Mä en ikinä vaihtaisi paikkaa noiden kanssa. Mulla se aseman nosto olisi ihan pelkkä tittelin vaihto, esim. arkkitehdiksi. Tai näillä kilsoilla senior arkkitehti. Sitä en sitten osaa sanoa, miten nuo tittelit muissa firmoissa asemoituvat. Semantiikkaa ehkä osittain.
 
Sori, multa tuli melkein kahvit näppikselle. Onneksi ei ollut juuri äsken kahvia suussa. Mutta, mä olen suunnittelija ja meillä projektipäällikkö tekee täysin eri hommaa. Mä en ikinä vaihtaisi paikkaa noiden kanssa. Mulla se aseman nosto olisi ihan pelkkä tittelin vaihto, esim. arkkitehdiksi. Tai näillä kilsoilla senior arkkitehti. Sitä en sitten osaa sanoa, miten nuo tittelit muissa firmoissa asemoituvat. Semantiikkaa ehkä osittain.
Semantiikka juurikin. Toisissa firmoissa nuo tittelit eivät merkkaa juuri minkänlaista. Itsekin manager tittelillä enkä johda ketään/ei alaisia. Projarin hommaa käytännössä. Oma pomo myös manager. Meillä planner, architect ja planner architect tittelit.
 
Mä oon ainaki 15v+ työurallani saanu isossa firmassa kaksi kertaa sellasen "palkkakompensaation" missä mun palkkaa on tarkasteltu reilusti ylös koska on ollut muihin vastaaviin nimikkeisiin verrattuna liian alhainen. Onha se ihan kiva varsinkin kun uran alkupuolella suostuu ottaa vähä hommia ehkä liksasta huolimatta.

Ehdottomasti silti kivempi, jos saa sen ns. peruspalkan ylös ja alkaa siihen grindaa noita perusnostoprosentteja. Siks juuri työpaikan vaihdot eli edes-takas hypyt voi olla erityisen tuottavia joissain firmoissa kun pääset neuvottelemaan ihan eri asemasta. Kyllä sen lähiesihenkilön kädet voi olla äärimmäisen sidotut antaa niitä ylimääräisiä korotuksia, mutta taas uuden rekryn saadessa puhtaan pöydän (ja mahdollisesti eri paikasta maksetaan viulut) palkkaneuvotteluihin siinä voi olla huomattavasti suurempi liikkumavara.
 
Semantiikka juurikin. Toisissa firmoissa nuo tittelit eivät merkkaa juuri minkänlaista. Itsekin manager tittelillä enkä johda ketään/ei alaisia. Projarin hommaa käytännössä. Oma pomo myös manager. Meillä planner, architect ja planner architect tittelit.
Huvittavinta mun kohdalla on se, että mulla on koko ajan ollut sama titteli. Aloitin ihan verkkohöylänä, eli korjailin asiakasvikoja ja konffailin muuten vaan uusia yhteyksiä. Sitten olin jonkin aikaa tuotepäällikkönä, mutta silti samalla tittelillä. Sitten tosiaan reilut 20 vuotta sitten tähän suunnitteluhommaan. Peruspalkka on noussut tehtävien vaihdossa, mutta tuotepäällikkönä nettotulot putosivat, kun ilta/viikonlopputyöt sekä päivystykset jäivät pois. Ostin siis käytännössä vapaa-aikaa ekassa vaihdossa. En kadu. Eli 25 vuoteen en ole ylitöitä tehnyt. Voisin kyllä tehdä, mutta mä teen mieluummin joustotyötä, eli jos on jotain läsnäoloa vaativia yliheittoja, otan sen sitten sopivassa välissä virka-ajasta vapaana. Tää malli sopii mun elämäntilanteelle ja luonteelle parhaiten.
 
Sori, multa tuli melkein kahvit näppikselle. Onneksi ei ollut juuri äsken kahvia suussa. Mutta, mä olen suunnittelija ja meillä projektipäällikkö tekee täysin eri hommaa. Mä en ikinä vaihtaisi paikkaa noiden kanssa. Mulla se aseman nosto olisi ihan pelkkä tittelin vaihto, esim. arkkitehdiksi. Tai näillä kilsoilla senior arkkitehti. Sitä en sitten osaa sanoa, miten nuo tittelit muissa firmoissa asemoituvat. Semantiikkaa ehkä osittain.
Hain lähinnä sitä, että jos nyt ajatellaan sitä tyypillistä polkua, että koulun jälkeen aloittaa työt ja sitten kun kokemusta on kertynyt keskimäärin vaikka se 3 - 5 vuotta ja mahdollisuus selvään pykälän nostoon vastuuksissa ja sitten tittelikin muuttuu, niin tuossa sitten palkkaakin ainakin isommissa firmoissa oman käsityksen mukaan korotetaan just se 500 euroa brutto tyyliin. Voi olla toki silti alipalkattu, en sitä kiellä.

Mun alallahan ei käytännössä ole edes sellaista, että olisi vaan asiantuntija tai en kyllä tiedä onko omassa firmassa ainakaan. Käytännössä kaikilla noilla kokeneilla on myös projektien veto vastuuta. Meillä nuo tittelit on aika tärkeitä kun menee kaikki tarjoukset aina sen mukaan, ja referenssit pitää laittaa. Onko jollain vaikka tarpeeksi monta vuotta projektipäällikkö kokemusta jne.

Ehkäpä tuossa tulee juuri esiin se ongelma alasta riippuen, että jos ne tittelit ei sillä tavalla sido mihinkään tai niitä ei käytetä mihinkään konkreettiseen asiakastyöhön, niin silloin voi jäädä myös palkankorotukset saamatta.
 
Viimeksi muokattu:
Mikähän tuohon on syy, ei kai johto voi olla niin typerää, että sama jatkuu vuodesta toiseen? Haluan uskoa, että ovat viisaita ja tuo touhu kannattaa, olisihan se ihannetilanne saada taloon joku 10/5 juniori, joka tyytyy 1800€ palkkaan ja 2% korotuksiin.
Tuossahan aiemmin kehuttiin miten jokaisella on työkavereina vaan 30v talossa olleita eikä muita otettaisikaan. Voisin veikata, että nuo vain yhdessä työpaikassa olleet ovat myös töissä aika paljon halvemmalla (vähintään 20%) kuin sellaiset, jotka sen palkkansa ovat säännöllisesti kilpailuttaneet. Työnantaja pyrkii palkan kilpailuttajat päästämään menemään ja pitää ne jotka tyytyvät tekemään selvästi halvemmalla. Jossain vaiheessahan sitten nämä talossa pitkään olleet joutuvat jo tyytymäänkin vain indeksikorotuksiin, kun ei ole enää uskottavaa, että lähtisivät muualle kuin eläkkeelle.
 
Tuossahan aiemmin kehuttiin miten jokaisella on työkavereina vaan 30v talossa olleita eikä muita otettaisikaan. Voisin veikata, että nuo vain yhdessä työpaikassa olleet ovat myös töissä aika paljon halvemmalla (vähintään 20%) kuin sellaiset, jotka sen palkkansa ovat säännöllisesti kilpailuttaneet. Työnantaja pyrkii palkan kilpailuttajat päästämään menemään ja pitää ne jotka tyytyvät tekemään selvästi halvemmalla. Jossain vaiheessahan sitten nämä talossa pitkään olleet joutuvat jo tyytymäänkin vain indeksikorotuksiin, kun ei ole enää uskottavaa, että lähtisivät muualle kuin eläkkeelle.

Esimerkiksi meillä tuollaisista 1-2 vuoden välein firmaa vaihtavista on vain haittaa, siksi niitä ei kannata palkata. Ja hyville tekijöille annetaan palkankorotuksia ihan pyytämättäkin, niin ei ole tarvetta lähteä muualle palkkaa kilpailuttamaan. Kerran ollaan otettu takaisin tuollainen, joka lähti muualle kilpailuttamaan palkkaa ja lopputulos oli se, että lähti alle vuodessa uudelleen kilpailuttamaan palkkaansa. Sen jälkeen ei enää otettu takaisin.
 
Mitä aiemmassa vaiheessa uraa on, sitä järkevämpää pienikin korotus on ottaa. Toisaalta joku tuossa viittasi, että pienet korotukset kannattaa erityisesti, jos palkka on pieni.
Omasta mielestä silloin kuitenkin kannattaa miettiä kahdesti, koska joutuu tekemään vaihtoja niin paljon, että CV on reikäjuustoa, jos tuon aiemmin mainitun "rajan" haluaa saavuttaa.

Jos työuraa on vaikka 30v jäljellä (tai edes 20v), paljonko 500€ korotuksesta käteen jäänyt ~250-300e/kk kasvaa, kun sijoitat sen ylimääräisen rahan joka kuukausi? Aika paljon mukavampi eläkepotti / puskuri tai talo tulee kuin jos ajattelee ettei summan takia kannata vaihtaa.

Ja näiden palkankorotusten/työpaikan vaihdon osalta kannattaa aina muistaa, että marginaalivero iskee ja palkankorotuksesta saa vain n. 50% lisää rahaa käteen.

Jos vaikka pääkaupunkiseudulla saisi tonnin korkeampaa palkkaa niin käteen saatava lisä 500 euroa menisi äkkiä jo kasvaviin asumiskustannuksiin.
 
Esimerkiksi meillä tuollaisista 1-2 vuoden välein firmaa vaihtavista on vain haittaa, siksi niitä ei kannata palkata. Ja hyville tekijöille annetaan palkankorotuksia ihan pyytämättäkin, niin ei ole tarvetta lähteä muualle palkkaa kilpailuttamaan. Kerran ollaan otettu takaisin tuollainen, joka lähti muualle kilpailuttamaan palkkaa ja lopputulos oli se, että lähti alle vuodessa uudelleen kilpailuttamaan palkkaansa. Sen jälkeen ei enää otettu takaisin.
Siitä olen samaa mieltä, että jos historia on täynnä vuoden työsuhteita, ei välttämättä kannata palkata. Suomessa yleisesti taas ei vapaaehtoisesti anneta palkankorotuksia, hyvä jos teidän firma on poikkeus.
Ja näiden palkankorotusten/työpaikan vaihdon osalta kannattaa aina muistaa, että marginaalivero iskee ja palkankorotuksesta saa vain n. 50% lisää rahaa käteen.

Jos vaikka pääkaupunkiseudulla saisi tonnin korkeampaa palkkaa niin käteen saatava lisä 500 euroa menisi äkkiä jo kasvaviin asumiskustannuksiin.
Osittain kyllä myytti tämä pääkaupunkiseudun kovat asumiskustannuksetkin. Jos jostain ihan metsästä tulet niin tietysti pelkkä vuokra/asunnon ostohinta on kovempi. Toisaalta Helsingissä on matalammat kuntaverot ja valitsemalla asuinpaikkasi oikein voit jättää auton pois ja kulkea julkisilla.
 
En tiedä miten yleensä menee, mutta ainakin omalla työnantajalla on mennyt niin, että jos haet jotain sisäistä työpaikkaa ja tulet valituksi, kyllä se palkkaneuvottelu on käyty ihan puhtaalta pöydältä. Ainakin minulle annettiin aikoinaan ymmärtää, ettei uusi esimies edes nähnyt vanhaa palkkaani, mikä lie sitten totuus.

Ehkä tilanne on eri, jos kyllästyt nykyisiin hommiisi ja sinulle varta vasten järjestetään jotain uutta tekemistä esihenkilösi avustuksella.
 
Mitä aiemmassa vaiheessa uraa on, sitä järkevämpää pienikin korotus on ottaa. Toisaalta joku tuossa viittasi, että pienet korotukset kannattaa erityisesti, jos palkka on pieni.
En ole tästä niin vakuuttunut. Mun mielestä uran alkuvaiheessa kannattaa panostaa ennen kaikkea:
- oppimiseen ja siihen, että saa haasteita
- että on yrityksessä jossa asioita tehdään hyvin / on hyvä imago

Noilla nostetaan eniten omaa arvoa, ja se tulee sitten näkymään isompina palkankorotuksina myöhemmin. Noiden kautta kun miettii sen yrityksen vaihdon se on myös helpompi selittää tulevissa haastatteluissa:

”Päätin vaihtaa koska yritys ei enää tarjonnut mielenkiintoisia haasteita” on selityksenä paljon parempi kuin ”lähdin kun sain paremnan tittelin / palkan”.

Mun kavereista isoimmissa ongelmissa on semmoset jotka juoksivat jatkuvasti hienoimpien tittelien / palkankorotusten perässä. Vaihtoivat niin usein ettei se ole voinut perustua osaamiseen, ja yhtäkkiä ovatkin sitten tilanteessa jossa matalasuhdanteessa titteli oikeasti vaatisi enemmän osaamista. Tittelin downgrade on vaikeata, harva uskaltaa palkata koodaajaksi tyyppiä joka oli hetki sitten CTO.
 
En ole tästä niin vakuuttunut. Mun mielestä uran alkuvaiheessa kannattaa panostaa ennen kaikkea:
- oppimiseen ja siihen, että saa haasteita
- että on yrityksessä jossa asioita tehdään hyvin / on hyvä imago

Noilla nostetaan eniten omaa arvoa, ja se tulee sitten näkymään isompina palkankorotuksina myöhemmin. Noiden kautta kun miettii sen yrityksen vaihdon se on myös helpompi selittää tulevissa haastatteluissa:

”Päätin vaihtaa koska yritys ei enää tarjonnut mielenkiintoisia haasteita” on selityksenä paljon parempi kuin ”lähdin kun sain paremnan tittelin / palkan”.

Mun kavereista isoimmissa ongelmissa on semmoset jotka juoksivat jatkuvasti hienoimpien tittelien / palkankorotusten perässä. Vaihtoivat niin usein ettei se ole voinut perustua osaamiseen...
Tuo oli vain siltä kannalta ajateltu, että missä vaiheessa uraa nuo pienet korotukset on hyödyllisimpiä. Korkoa korolle takia uran alussa.
Siinä myöhemmin mainitsinkin ettei CV:stä kannata kuitenkaan tehdä reikäjuustoa niin kuin nuo tuttavasi ovat tehneet.

Muuten kyllä samaa mieltä, että ne, jotka pääsevät sellaisiin firmoihin hommiin, joissa tehdään asioita oikein ja joissa pystyy oppimaan oikeita tapoja tehdä, ovat selvästi etulyöntiasemassa kehittymään myöhemmin halutummaksi työvoimaksi.

Tuossa on kuitenkin tärkeää asenne: uskon, että nopeasti eteneminen on aivan hyvin mahdollista jos vain on halua oppia samassa tahdissa. Tuossa kavereiden ongelmissa on varmaan vähintään osasyynä se, ettei ole otettu sitä oppimisvelkaa kiinni, ei se nopea eteneminen itsessään.
 
Osittain kyllä myytti tämä pääkaupunkiseudun kovat asumiskustannuksetkin. Jos jostain ihan metsästä tulet niin tietysti pelkkä vuokra/asunnon ostohinta on kovempi.

No ei todellakaan tarvitse muuttaa mistään metsästä pääkaupunkiseudulle, niin asumiskustannukset nousevat hyvinkin äkkiä tuon mainitsemani 500€/kk. Varsinkin jos puhutaan omistusasumisesta, niin tuollainen nousu tulee hyvin äkkiä lainanhoitokuluihin+vastikkeeseen.

Toisaalta Helsingissä on matalammat kuntaverot ja valitsemalla asuinpaikkasi oikein voit jättää auton pois ja kulkea julkisilla.

Ja vielä nousevien asumiskulujen lisäksi joutuisin kulkemaan julkisilla töihin. Ei kiitos. :)
 
No ei todellakaan tarvitse muuttaa mistään metsästä pääkaupunkiseudulle, niin asumiskustannukset nousevat hyvinkin äkkiä tuon mainitsemani 500€/kk. Varsinkin jos puhutaan omistusasumisesta, niin tuollainen nousu tulee hyvin äkkiä lainanhoitokuluihin+vastikkeeseen.



Ja vielä nousevien asumiskulujen lisäksi joutuisin kulkemaan julkisilla töihin. Ei kiitos. :)
Heitätkö jonkun esimerkin mistä muuttaessa kustannukset nousevat äkkiä 500e/kk? Jos puhutaan kasvukeskuksista niin lainanlyhennystä on turha laskea kuluksi, kun se on säästöä. Jos taas tarkoitat kasvukeskusten ulkopuolisia alueita niin sinun pitää huomioida laskelmissasi, että omistusasunto muuttuu vääjäämättä aikanaan arvottomaksi. Kasvukeskuksissa ei myöskään ole mitään merkittävää eroa vastikkeissa.
Jos ei julkiset miellytä niin voit mennä vaikka kävellen tai polkupyörällä, pointti oli, että auto ei ole pakollinen. Jos auton haluaa joka tapauksessa pitää niin turha mankua kustannuksista.
 
Heitätkö jonkun esimerkin mistä muuttaessa kustannukset nousevat äkkiä 500e/kk? Jos puhutaan kasvukeskuksista niin lainanlyhennystä on turha laskea kuluksi, kun se on säästöä. Jos taas tarkoitat kasvukeskusten ulkopuolisia alueita niin sinun pitää huomioida laskelmissasi, että omistusasunto muuttuu vääjäämättä aikanaan arvottomaksi. Kasvukeskuksissa ei myöskään ole mitään merkittävää eroa vastikkeissa.
Jos ei julkiset miellytä niin voit mennä vaikka kävellen tai polkupyörällä, pointti oli, että auto ei ole pakollinen. Jos auton haluaa joka tapauksessa pitää niin turha mankua kustannuksista.
Pakko tarttua, että mitä tarkoitat kasvukeskusten ulkopuolisia alueita, että omistusasunto muuttuu vääjämättä aikoinaan arvottomaksi? Elämää on muuallakin kuin kasvukeskuksissa eikä asunnot ole arvottomia siellä tai muutu sellasiksi muutamassa kymmmenessä vuodessa. Tarkoitatko kaupunkien ulkopuolelta vai oikeasti kasvukeskuksista (onko noita muita kuin pk seutu, Tampere, Turku ja Oulu)?
 
Heitätkö jonkun esimerkin mistä muuttaessa kustannukset nousevat äkkiä 500e/kk?

Alla olevassa linkissä on esitelty asumiskustannuksia eri kaupungeissa.

Ja koko tämän asian pointti oli lähinnä herättää monet tähän asiaan, että välttämättä edes tonnin korkeammasta palkasta ei jää juuri mitään lisää käteen esim. asumiskulujen kasvaessa.

Jos puhutaan kasvukeskuksista niin lainanlyhennystä on turha laskea kuluksi, kun se on säästöä. Jos taas tarkoitat kasvukeskusten ulkopuolisia alueita niin sinun pitää huomioida laskelmissasi, että omistusasunto muuttuu vääjäämättä aikanaan arvottomaksi.

Ja sulla on siis joku kristallipallo, että kasvukeskusten hinnat eivät koskaan voi laskea. :rolleyes: Ai niin, nehän ovat laskeneetkin aika rajusti tässä viime aikoina. Ja vaikka syrjäseutujen halpa asunto joskus päätyykin arvottamaksi, niin kasvukeskuksessa maksellaan monin verroin enemmän korkokuluja pankille.

Vaikka lainanlyhennys toki kertyykin omaan säästöön, niin sekin on hyvä tiedostaa että se vähentää merkittävästi lyhyen aikavälin muuhun käyttöön jäävää rahamäärää.. Ja kuten todettua, niin ei sitäkään voi koskaan varmasti tietää että se raha pysyy siinä säästössä.

 
Ja koko tämän asian pointti oli lähinnä herättää monet tähän asiaan, että välttämättä edes tonnin korkeammasta palkasta ei jää juuri mitään lisää käteen esim. asumiskulujen kasvaessa.


Vaikka lainanlyhennys toki kertyykin omaan säästöön, niin sekin on hyvä tiedostaa että se vähentää merkittävästi lyhyen aikavälin muuhun käyttöön jäävää rahamäärää.. Ja kuten todettua, niin ei sitäkään voi koskaan varmasti tietää että se raha pysyy siinä säästössä.
Tähän myös se, että jos sitä asuntoa ei ole tarkoitus koskaan myydä, sillä ei ole mitään väliä mikä sen arvo markkinoilla on ostamisen jälkeen. Olettaen että ei myöskään sitten myydä sitä tietenkin.

En usko että montaakaan OKT-asujaa muuttotappiokunnilla oikeasti kiinnostaa nuo median pelottelut (tästäkin) asiasta, kun aikovat asua siinä "arvottomassa" talossaan tappiin asti.
 
Just juttelin kaverin kanssa joka oli ostanut jostain skuugesta omakotitalon omalla tontilla ja maksanut siitä alle 30000€. Toki varustetaso mallia karvalakki, mut silti elämiskulut alka matalat…

Täällä Helsingissä ei ihan onnistu, toki ei varmaan muutenkaan mistään missä on työpaikkoja.
 
Pelkään Hki reunamilla tai Vantaalla pieni tontti 200k€+ tai vuokratontilla 500-800e/kk. 30-40km Helsingistä tontit 30-50k. Jo näissä on hirmuiset lainanhoitokuluerot.

Perheellinen ei kyllä ilman mielenterveysongelmia elä autotta muutenkaan vaikka missä asuis. Vaikka joku fakiiri siitäkin sirkuksesta autotta itsensä läpi jonglööraa, niin ei ainakaan suurinta osaa varte.
 
Pakko tarttua, että mitä tarkoitat kasvukeskusten ulkopuolisia alueita, että omistusasunto muuttuu vääjämättä aikoinaan arvottomaksi? Elämää on muuallakin kuin kasvukeskuksissa eikä asunnot ole arvottomia siellä tai muutu sellasiksi muutamassa kymmmenessä vuodessa. Tarkoitatko kaupunkien ulkopuolelta vai oikeasti kasvukeskuksista (onko noita muita kuin pk seutu, Tampere, Turku ja Oulu)?
Käsittääkseni Suomessa vielä noin kymmenelle suurimmalle kaupungille ennustetaan jonkinlaista kasvua tai nollassa pysymistä. Ehkä maakuntakeskukset olisi parempi termi? Näiden ulkopuolellahan vähenevä väestö ennen pitkää tarkoittaa, ettei asunnoilla ole kuin käyttöarvo.

Alla olevassa linkissä on esitelty asumiskustannuksia eri kaupungeissa.

Ja koko tämän asian pointti oli lähinnä herättää monet tähän asiaan, että välttämättä edes tonnin korkeammasta palkasta ei jää juuri mitään lisää käteen esim. asumiskulujen kasvaessa.



Ja sulla on siis joku kristallipallo, että kasvukeskusten hinnat eivät koskaan voi laskea. :rolleyes: Ai niin, nehän ovat laskeneetkin aika rajusti tässä viime aikoina. Ja vaikka syrjäseutujen halpa asunto joskus päätyykin arvottamaksi, niin kasvukeskuksessa maksellaan monin verroin enemmän korkokuluja pankille.

Vaikka lainanlyhennys toki kertyykin omaan säästöön, niin sekin on hyvä tiedostaa että se vähentää merkittävästi lyhyen aikavälin muuhun käyttöön jäävää rahamäärää.. Ja kuten todettua, niin ei sitäkään voi koskaan varmasti tietää että se raha pysyy siinä säästössä.

En kylläkään väittänyt ettei asuntojen hinnat voi laskea. Nythän hinnat on laskeneet Helsingissä johonkin noin 2019 tasolle, mikä ei ole mitenkään erikoinen romahdus ellei sattunut huipulta ostamaan. Nyt kun uudistuotanto on lähes pysähtynyt ja väestö jatkaa kasvamistaan, on vaikea nähdä mitään suurta romahdusta enää tulevankaan.
Tuossa linkissä esitettyjä halvempia asuinpaikkoja, kun katsoo verottajan laskurista niin niissä on jo pelkästään 3%-yks korkeammat verot vastaavalla tulolla kuin Helsingissä. Tuosta kun lähtee vielä kuoleviin kuntiin alkaa nopeasti tulevaisuudessa lähestyä tilanne, että se asumisessa säästetty raha meneekin veroihin.
Ja tosiaan se merkittävin ero omistusasumisessakin tuossa on esitetty lainanlyhennyksen määrässä.
 
Pelkään Hki reunamilla tai Vantaalla pieni tontti 200k€+ tai vuokratontilla 500-800e/kk. 30-40km Helsingistä tontit 30-50k. Jo näissä on hirmuiset lainanhoitokuluerot.

Perheellinen ei kyllä ilman mielenterveysongelmia elä autotta muutenkaan vaikka missä asuis. Vaikka joku fakiiri siitäkin sirkuksesta autotta itsensä läpi jonglööraa, niin ei ainakaan suurinta osaa varte.
Harva selviää ilman mielenterveysongelmia elämästä, olipa auton sijainti tähän yksilöön mikä vaan.
 
Ja näiden palkankorotusten/työpaikan vaihdon osalta kannattaa aina muistaa, että marginaalivero iskee ja palkankorotuksesta saa vain n. 50% lisää rahaa käteen.
Tää on aina yhtä hölmö tapa esittää asia, kun se ero siihen palkankorotusta edeltävään käteenjäävään osuuteen on aika olematon kuitenkin. Aivan kuin nykyisestä palkasta ei menisi veroja lainkaan, mutta sitten palkankorotuksesta menee.
 
Perheellinen ei kyllä ilman mielenterveysongelmia elä autotta muutenkaan vaikka missä asuis. Vaikka joku fakiiri siitäkin sirkuksesta autotta itsensä läpi jonglööraa, niin ei ainakaan suurinta osaa varte.
Helsingissä ja Espoossa metron varrella onnistuu. Asuessani Helsingissä luovuin autosta, seisoi käyttämättömänä. Vain jos harrastukset vaatii raskaita kantamuksia, niin silloin lienee auto tarpeellinen.

Tuossa säästää muutaman satasen kuussa, kun ei tarvitse autoa. Asuminen on kyllä reilusti kalliimpaa, saa helposti asumiseen yli 2 tonttua kuussa.
 
Siirryin työntekijästä toimitusjohtajaksi yhdellä loikalla. Bruttopalkka tippui heti alle puoleen edellisestä, lisäksi vastuu kasvoi ihan helvetisti. Hullun hommaa.
 
Tää on aina yhtä hölmö tapa esittää asia, kun se ero siihen palkankorotusta edeltävään käteenjäävään osuuteen on aika olematon kuitenkin. Aivan kuin nykyisestä palkasta ei menisi veroja lainkaan, mutta sitten palkankorotuksesta menee.
En meinaa saada selvää mitä tässä koetetaan sanoa? Luin useammankin kerran.

Miksi toi tapa olis hölmö esittää asia? Kaikki tietävät, että nykyisestä palkasta menee veroja, kyllä. Siitä ylimääräisestä rahasta, minkä saisit nykyisen bruttopalkkasi lisäksi maksat veroja marginaaliveron mukaan. Eli, monessa tapauksessa sen noin 50%. Nämä (nykyinen vero% sekä marginaalivero) yhdessä muodostavat tulevan kokonaisveroasteesi. Jos saat bruttopalkkaa +1000e/kk niin se on 50% marginaaliverolla +500e/kk enää nettopalkkaa. Siitä olen samaa mieltä, että se ero siihen palkankorotusta edeltävään käteenjäävään osuuteen on melko pieni joten valtavia uraloikkia ei moni tämänkään palkan takia tee (esim pidempi työmatka, lopettaa etätyöt/yähybridin tai karsi muista eduista ton takia).
 
Sitä että marginaaliveron toitottaminen jonain suurena ihmeenä joka pitäisi aina muistaa on hölmöä.

Miksi se olisi hölmöä? Siihen koko suomalainen ansiotuloverotus perustuu. Koko veroprogressio on rakennettu niin, että valtion ansiotuloveroa maksetaan aina pykälittäin kasvavan marginaaliveroprosentin mukaan, allaolevan taulukon mukaan:

Ensimmäisen 22.000 euroa saat tienata verovapaasti.
Seuraavien 22.000-32.600 euron välillä tienatuista rahoista maksat 19 % veroa.
Seuraavien 32.600-40.100 euron välillä tienatuista rahoista maksat 30,25 % veroa.
Seuraavien 40.100-52.100 euron välillä tienatuista rahoista maksat 33,25 % veroa.
Ja lopuista yli 52.100 euron tienatuista rahoista maksat 37,5 % veroa.

Ja tuon päälle tulee sitten vielä kunnallisvero (+työeläkemaksu ja työttömyysvakuutusmaksu), joka on kiinteä prosentti ja riippuu asuinkunnassa, eikä muutu tulojen mukana.

Joten kyllä se ennemminkin on hölmö sellainen ihminen, joka ei tuota osaa ottaa huomioon ja kuvittelee, että kaikista tienatuista euroista maksetaan saman verran veroa.

Eli esimerkiksi henkilö, jonka vuositulot ovat jo yli 52.100 euroa, täytyy ymmärtää, että kaikesta tuon päälle tulevasta tulosta joutuu maksamaan tuon 37,5 % veroa + mainitsemani kiinteät kulut, eli asuinkunnasta riippuen yli 50 %.
 
Miksi se olisi hölmöä? Siihen koko suomalainen ansiotuloverotus perustuu. Koko veroprogressio on rakennettu niin, että valtion ansiotuloveroa maksetaan aina pykälittäin kasvavan marginaaliveroprosentin mukaan, allaolevan taulukon mukaan:

Ensimmäisen 22.000 euroa saat tienata verovapaasti.
Seuraavien 22.000-32.600 euron välillä tienatuista rahoista maksat 19 % veroa.
Seuraavien 32.600-40.100 euron välillä tienatuista rahoista maksat 30,25 % veroa.
Seuraavien 40.100-52.100 euron välillä tienatuista rahoista maksat 33,25 % veroa.
Ja lopuista yli 52.100 euron tienatuista rahoista maksat 37,5 % veroa.

Ja tuon päälle tulee sitten vielä kunnallisvero (+työeläkemaksu ja työttömyysvakuutusmaksu), joka on kiinteä prosentti, eikä muutu.

Joten kyllä se ennemminkin on hölmö sellainen ihminen, joka ei tuota osaa ottaa huomioon ja kuvittelee, että kaikista tienatuista euroista maksetaan saman verran veroa.

Eli esimerkiksi henkilö, jonka vuositulot ovat jo yli 52.100 euroa, täytyy ymmärtää, että kaikesta tuon päälle tulevasta tulosta joutuu maksamaan tuon 37,5 % veroa + mainitsemani kiinteät kulut, eli asuinkunnasta riippuen yli 50 %.
Tässä vielä asiaa tarkemmin :
 
Helsingissä ja Espoossa metron varrella onnistuu. Asuessani Helsingissä luovuin autosta, seisoi käyttämättömänä. Vain jos harrastukset vaatii raskaita kantamuksia, niin silloin lienee auto tarpeellinen.

Tuossa säästää muutaman satasen kuussa, kun ei tarvitse autoa. Asuminen on kyllä reilusti kalliimpaa, saa helposti asumiseen yli 2 tonttua kuussa.
Kai se onnistuu, mutta on niin perseestä, ettei sitä monikaan jaksa. Kun kuuntelee ympärillä miten autollisetkin saavat käytännössä kaiken ajan klo 17 eteenpäin istua autossa kuskaamassa lapsia harrastuksiin, niin en sit tiiä miten tuo onnistuisi jollain julkisilla.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
298 114
Viestejä
5 080 048
Jäsenet
81 446
Uusin jäsen
Liroy

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom