Tuo on pitkälti täysin subjektiivista ja mielivaltaista. Päätös on kuitenkin viranhaltijan tekemä ja sen voi sitten koeponnistaa hallinto-oikeudessa. Osa on kusipäisempiä kuin toiset, myöskin jos sulla on arkkitehti joka tuntee lait ja ko. kunnan kaikki kommervenkit niin se voi saada taottua hankalallekin henkilölle asian läpi tai todeta suoraan ”tuo lupakäsittelijä on niin mulkku ettei onnistu, olisit ostanut tontin korttelin päästä kun ko. alueella on eri tyyppi”.
Näin kaatui viime vuosina pientalojen esteettömyysvaatimuksetkin kun joku kävi hakemassa korkeimmasta hallinto-oikeudesta päätöksen että omakotitalon vessan ei tarvitse toimia helikopterin laskeutumisalustana eikä cessnalla tarvitse päästä nousuu kylppäristä. Sen jälkeen joka kunnassa (aiemminkin osa kunnista tulkitsi sitä ”oikein”) alettiin tulkita sitä samaa lakipykälää eri tavalla eli laki ei muuttunut mihinkään. Nyt riittää ramppivaraus ulko-ovelle (josta saattaa sitten suoraan lähteä rappuset yläkertaan jossa kaikki asuintilat
).
Vähän myöhässä vastailen, mutta vastaan silti. Niputan tähän tätä koko dilemmaa. Toki viranhaltijan velvollisuutena olisi aina avata, varsinkin maallikolle, että miksi jotain asiaa edellytetään.
Maankäyttö- ja rakennuslain 117 § toteaa tällaisen pienehkön asian, joka on vain yksi keskeisempiä (arkkitehti)suunnittelun periaatteita:
" Rakennuksen tulee soveltua rakennettuun ympäristöön ja maisemaan sekä täyttää kauneuden ja sopusuhtaisuuden vaatimukset. "
Eli, vaikka asemakaavassa ei olisi vaatimusta harjojen samansuuntaisuudesta tai se olisi ehdollinen, niin jos alueelle olevissa muissa rakennuksissa harjat on esim. kadunsuuntaisia, niin tuon MRL 117 § perusteella kynnys sille, että viranhaltija saisi myöntää luvan ilman poikkeamista, on aika korkea. Jos kunta (kaupunki) on sen verran iso, että rakennusvalvonnasta löytyy oma arkkitehti, joka noita "kauneusasioita" perään katselee, niin minä en tiedä yhtäkään HAO tai KHO, missä ei olisi viranhaltijan päätös pysynyt, jos on tuohon sopusuhtaisuuteen vedottu.
Nyt sitten se (yleinen) pieni pelivara, mikä saattaa olla mahdollista, vaikka tontilla asemakaavassa rakennusalueen kadunvastaisella rajalla olisi ns. pakkonuoli (päärakennuksen seinä on tehtävä siihen nuolen viivaan kiinni). On mahdollista, että rakennusvalvonta hyväksyy kadunsuuntaisesti ns. poikkiharjalla olevan rakennuksen, vaikka muiden saman alueen rakennuksien harjat olisivat kadunsuuntaisesti, jos siihen kadun varten pysytään tekemään esim. talousrakennus, jonka harja on kadun suuntaisesti. Mutta kaikki tontit ei tätä mahdollista. Eikä aina kaikki rakennetut ympäristöt. Yksi aika selvä poikkeus on, että jos kyseessä on uusi ok-alue, joka on vasta rakentumassa, niin kynnys siihen, että yksi rakentaja saa "sooloilla" omiaan, on lähtökohtaisesti korkeampi.
Se suurin ongelma yleensä on, että jotta sen poikkeavan rakennuksen saisi siihen tontille istumaan ja pohjaratkaisun toimimaan, niin talotehtaiden mallit saa unohtaa ja pitäisi palkata arkkitehti. Sillä yleensä se mikä tulee ottaa huomioon, on se, että jos ok-talo on poikkiharjalla ja naapurit ei, niin ainakin talotehtaiden pohjaratkaisut aukeavat sitten naapurille päin, kun vastaavasti naapurin talon olohuoneen isot ikkunat on suurella todennäköisyydellä ns. omaa tonttia päin. Siinä on kiva sitten istua omassa olohuoneessaan, töllätä naapurin taloa ja naapurin puuhia kesät talvet seuraavat sata vuotta.
Ja nyt sitten huom., että esteettömyysvaatimukset muuttui uuden asetuksen myötä 2018 alusta. Siksi ne tulkinnatkin muuttui.
/img-s3.ilcdn.fi/1a1dc9432c960c34eb6cf3b11002d040f74c5ef3bc111b70ae97dc31081a368c.jpg)
