Spirit of the North ja 2 (Eli ketun vitkula 1 ja 2)
Spirit of the North (2019) kuuluu ilmiselvästi niihin fiilistelypeleihin. Pelissä ei ole mitään dialogia tai mitään sanallista kerrotaan. Pelaaja pelaa kettuhahmolla tutkien ja pelastaen maailman ratkoessaan erilaisia pulmia päätäkseen eteenpäin. Sanaton kerronta on hyvin vaikea taiteenlaji, pelissa on kyllä tarina mutta mielestäni tätä tarinan kerrontaa olisi voinut laajentaa ja levittää. Nyt tarina jää hieman vaisuksi ja paljon siitä jätetään pelaajan mielikuvituksen ja arvuuttelun varaan.
Pelin soundtrackia kyllä täytyy kehua erinomaiseksi. Se korostaa mahtavasti fiilistelyä ja mielestäni se tukee hyvin sitä sanatonta tarinankerrontaa. Oikeastaan soundtrack onkin yksi pelin parhaista puolista. Graafisesti pelissä paistaa ikä sekä tekijätiimin pienuus. Kuitenkin grafiikkaa suurempi ongelma on pelistä selvästi paistava viimeistelemättömyys. Ketun ohjattavuus on hieman jäyheähkö, tosin itse en kokenut tätä liian isoksi ongelmaksi muuta kuin parissa hyppelykohdassa. Maastossa tulee vastaan jonkinverran näkymättömiä seiniä jotka mielestäni olisi voinut fiksummalla kenttäsuunnittelulla saada näkymättömiin. Lisäksi ketun fysiikka ja painovoima eivät aina toimi ihan loogisesti. Myös joissain puzleissa on mahdollista lukita itsensä jumiin suorittamalla ne väärässä järjestyksessä vahingossa. Vaikka pelin maisemat ja alueet ovat aika laajola peli on kuitenkin täysin lineaarinen kokemus joka ei kuitenkaan tunnu ainakaan omasta mielestä liian putkijuoksulta. Ehkä juuri niiden tilavien ja avarien maastojen takia.
Myöskään ne pelin puzzled eivät ole vaikeudeltaan sitä tasoa että tätä voisi varsinaisesti puzzle peliksi sanoa vaan lähinnä ne tuntuvat olevan "jotain tekemistä" eteenpäin pääsemiseksi, mikä sinäänsä on harmi.
Kaiken kaikkiaan peli on parhaimmillaan silloin kuin haluaa fiilistellä ja rentoutua pelaamalla ilman että kaipaa varsinaista henkistä haastetta peliltä. Ainakin parin kaljan jälkeen pelin loppu oli melkein jopa koskettava.
Spirit of the North 2 (2025) Jatkaa kettu tematiikalla mutta täysin uudella konseptilla. Lineaarinen kenttäsuunnittelu on vaihtunut openworld tyyliin ja sanaton tarinankerronta on nakattu roskakoriin. Tunnustan heti alkuun, parin tunnin pelaamisen jälkeen ei peli ollut sytyttänyt yhtään ja jätin sen kesken. Joskus vähemmän on todellakin enemmän. Harmi vain että tässä pelissä määrä on korvannut laadun
Pelin uusi kettu on nyt saanut kumppanikseen korpin. Lisäksi tarinaan linkittyy myös muita mytologisia eläinhahmoja. Tarina vaan.... noh, suoraan sanoen ei ole mitenkään päin mielenkiintoinen ja sellainen josta haluaisi edes tietää lisää. Tarina siis paljastuu pikkuhiljaa pala kerrallaa löytämällä jotain kääröjä, päiväkirjoja, tms. Lisäksi hyviksien ja pahiksien tuominen tarinaan, joita ei sinäänsä varsinaisesti konsepti tasolla ollut ykkösessä tuntui mielestäni jotenkin väkinäiseltä.
Myöskään pelin soundtrack ei yllä ykkösen tasolle vaan siinäkin jotenkin paistaa liiallinen yrittäminen. Ei se kuitenkaan huono ole mutta koska peli ei oikeastaa enää perustu niin fiilistelylle on soundtrack lähinnä luokaa ei-ärsyttävä.
Pelaamisen näkökulmasta ketun ohjattavuus on parantunut ja mm. hyppelyyn on tehty parannuksia. Toisaalta erilaisten kykyjen/voimien kehitysjärjestelmän sekä health systeemin esittely taas mielestäni lisää pelaamisen monimutkaisuutta antaen kuitenkaan paljoa vastineeksi. Lisäksi peliä vaivaa aivan sama viimeistelemättömyys kuin ensimmäistä osaa. Näkymättömiä seiniä ja fysiikan rikkinäisyyttä aiheuttaen ketun kulkua ilmassa tai uppoamista pinnan sisään paikoitellen. Open world konsepti tekee maalmasta ison, mutta vastakohtana taas siirtyminen paikasta toiseen (jalan, tai siis käpälin) on tuskastuttavan hidasta ja ilman varsinaista tehtävä systeemiä tai muuta aihettaa siinä lähinnä sekavaa haahuilua koittaen löytää jotain mitä piti tehdä.
Kaikenkaikiaan kakkos osa tuntuu todella heikolta esitykseltä ykkösen jälkeen eikä yksinkertaisesti innosta parin tunnin pelaamisen jälkeen vetää loppuun. Kyseessä lienee pelin tekijöiden ensimmäinen openworld konseptin peli ja sellaisella todellakin tarvitaan jonkinlaista ohjautumista tarinan suhteen.
Jos nyt jotain haluaa sanoa nin pelimaailman on jollain tasolla kuitenkin visuaalisesti ihan kaunis, vaikkei mitään AAA tasoa olekkaan. Lisäksi jonkinlainen muuttuva sää on saatu tehtyä vaikka mitään vuorokausirytmiä pelissä ei olekkaan.
my bad.
