Kyllähän noita tyylipuhtaita valloitussotia itänaapurimme historiasta löytyy, eli on lähdetty vähän isommalla porukalla liikkeelle ja siirrelty pyhän rodinan rajoja - tai ainakin pyritty siirtämään. Jos otetaan vaikka 1800-luvun alusta eteenpäin, eli suunnilleen samoilta haminoilta kun Yhdysvallat on ollut olemassa:
Suomen sota (1808-09)
Kaukasuksen sota (1817-64)
Krimin sota (1853-56)
Hivan sota (1873)
Venäjän-Turkin sota (1877-78)
Ukrainan-Neuvosto-Venäjän sota (1917-21)
Puolan valloitus (1939)
Talvisota (1939-40)
Baltian valloitus (1940)
Ukrainan sota (2022-?)
Kuten listalta ehkä huomaa, niin kylmän sodan ajaksi homma hieman rauhoittui, kun itäblokin ulkopuolella ei oikein mitään mihin laajentua ilman riskiä uudesta maailmansodasta. Toki tuonakaan aikana ei karhu tyytynyt vain puolukoita vetämään, vaan kävi aika ajoin kurmottamassa alusmaitaan siellä itäblokin sisällä, kun ne välillä alkoivat harjoittaa vähän turhan itsenäistä ajattelua, kuten Unkarissa (1956), Tsekkoslovakiassa (1968), Afganistanissa (1979-1989). Ja Neukkulan hajoamisen jälkeen vielä Transnistriassa (1990-92) sekä Tsetseniassa pariinkiin kertaan (1994-96 ja 1999-2000).
Todettakoon tosin rehellisyyden nimissä, että eiväthän olosuhteet ja maantiede ole vertailukelpoisia Venäjän ja Yhdysvaltojen välillä. Ensimmäinen on joutunut rosvoamaan elintilansa muilta suhteellisen kehittyneiltä valtioilta, kun taas jälkimmäisellä on ollut vastassaan pääosin alkuperäiskansoja ja siirtomaa-armeijoita, joiden tönimiseksi taaemmas on riittänyt vähäisempikin voima. USA saa myös historiankirjoituksessa paljon anteeksi, koska se on kuitenkin vapaa länsimainen demokratia (vaikkei missään nimessä ongelmaton sellainen), joten siihen liitetyillä alueilla - väkivalloin tai muuten - ei ole ollut edessään samanlaista kansojen vankilaa kuin armaan itänaapurimme alaisuuteen joutuneilla.