Asunnon ostaminen ja asuntolaina

7 asuntokaupasta olen yhdessä käyttänyt välittäjää ja se oli yksi vaikeimmista kaupoista. Olin siinä osakkeen ostajana.

Välittäjän takia ainakin meni viikko ylimääräitä aikaa leikkiessä ostotarjouksien kanssa. Itselläni oli raha tilillä ja myyjä oli hyväksynyt tarjouksen. Välittäjä sitten halusi kaikki asiat tehdä omien kaavojensa mukaan.
Tämäpä se. On tullut käytyä useammassa kymmenessä okt näytössä missä välittäjä suuvaahdossa myy asuntoa. Kysymyksiä kun kyselee niin valehtelevat parhainpäin. Pidemmälle kun kaupoissa mennään niin tuleekin eteen ettei asiaa x olekkaan tehty tai asiassa y onkin jotain ongelmaa ilmennyt. Helpommin näistä kaikista pääsisi jos saisi suoraan ostajan kanssa neuvotella.

Omaankin caseen välittäjä valehteli rakennusvuodesta kaiken mitkä sitten selvisi vasta tarjouksen jättämisen jälkeen, mutta se on omatarinansa.
 
Heitän sellaisen ajatuksen, että onko kaikkea pakko elämässä ajatella "sijoituksena"? Voihan niin tehdä, mutta kaiken osaoptimointi käy nähdäkseni pidemmällä aikavälillä melko raskaaksi. Harkitsemattomia hankintoja kannattaa välttää, mutta onko oma toimeentulo siitä kiinni, jos pitää joka ikinen päätös yrittää miettiä kaikkien mahdollisten skenaarioiden kautta? Sitä voi vaikka kuolla huomenna ja kaikki hyvät suunnitelmat jäi toteuttamatta...

Raha on myös käyttämistä varten, ihan joka senttiä ei tarvitse sijoittaa. Itsellä on sijoituksia, on oma koti ja kaikenlaisia "rahareikiä". Talous on kuitenkin kunnossa, enkä stressaa sillä, saanko asuntoni kaupaksi huomenna. Jos sen aika tulee, niin murehditaan sitä sitten.
 
Heitän sellaisen ajatuksen, että onko kaikkea pakko elämässä ajatella "sijoituksena"? Voihan niin tehdä, mutta kaiken osaoptimointi käy nähdäkseni pidemmällä aikavälillä melko raskaaksi. Harkitsemattomia hankintoja kannattaa välttää, mutta onko oma toimeentulo siitä kiinni, jos pitää joka ikinen päätös yrittää miettiä kaikkien mahdollisten skenaarioiden kautta? Sitä voi vaikka kuolla huomenna ja kaikki hyvät suunnitelmat jäi toteuttamatta...

Raha on myös käyttämistä varten, ihan joka senttiä ei tarvitse sijoittaa. Itsellä on sijoituksia, on oma koti ja kaikenlaisia "rahareikiä". Talous on kuitenkin kunnossa, enkä stressaa sillä, saanko asuntoni kaupaksi huomenna. Jos sen aika tulee, niin murehditaan sitä sitten.

Itse olen suunnilleen maksanut asunnosta 100k€+ lainaa ja korkokuluja. Ja asunnon arvo on jäljellä_oleva_lainan_määrä + 55k€. Eli noin puolet rahoista on mennyt "hukkaan". Silti, minun kohdallani rahat olisivat muuten menneet vuokraan ja kulutukseen. Luku ei sisällä yhtiövastiketta(+vesi,+sähkö), se on käytännössä "vuokrani".

Ja tässä minun tapauksessani kalliit remontit nosti omat kulut tähän. Fiksuinta olisi ollut vaan myydä ennen remonttia ja muuttaa pois. Tappiot olisi vähintään puolittuneet. Mutta tykkään asua täällä.
 
Tämä skenaario on erittäin kaukana keskimääräisestä Suomalaisesta todellisuudesta. Suurimmassa osassa tapauksista kyseessä on valinta siitä laitetaanko joka kuukausi X määrä rahaa vuokraan vai lainalyhennykseen. Ja nyt siis puhutaan ihmisistä jotka haluavat tietynlaisen asunnon asumista varten, ei mitään sijoitusoptimoijia, firettäjiä jne jotka minimoi kulutusta ja maksimoi sijoitustuottoja, vaan tavallisia kotia ostavia ihmisiä.

Toki jos sattuu olemaan tilanteessa jossa voi valita tiputtaako 400 kiloa asuntoon vai sijoituksiin niin voi olla järkevämpää tiputtaa se sijoituksiin ja asua vuokralla. Tai sitten tiputtaa ne sijoituksiin ja ottaa lainaa sen asunnon ostamiseksi ja maksaa sitä sitten itselleen, mutta riippuu kohteesta mitä ollaan ostamassa.
Moni vähän ikäkkäämpi saattaa olla tilanteessa jossa asunto on jo maksettu. Senhän voisi myydä ja sitten olisi tilillä vaikka se 400 000 €. Tosin ehkä kannattaisi myydä asunto aina kun on sen maksanut ja ostaa uusi lainalla ja laittaa asunnosta saamansa rahat pörssiin.
 
Moni vähän ikäkkäämpi saattaa olla tilanteessa jossa asunto on jo maksettu. Senhän voisi myydä ja sitten olisi tilillä vaikka se 400 000 €. Tosin ehkä kannattaisi myydä asunto aina kun on sen maksanut ja ostaa uusi lainalla ja laittaa asunnosta saamansa rahat pörssiin.

Pankeillahan on myös se käänteinen asuntolaina -vaihtoehto jossa olemassa olevaa asuntoa panttina käyttäen haetaan lainaa. Alun perin toi taisi olla suunnattu eläkeläisille, joiden varat ei riittäneet kohoaviin kustannuksiin.

Ois mielenkiintoista tietää että millä koroilla tota nykyään myydään.

Nordealla kulkee KotiJousto nimellä, OP Kodinomistajan laina ja Danskella Kotilaina.
 
Virossakin ihmetellään täkäläisten omakotitalojen hintoja:


Syyksi tarjottu nyky ihmisten kädettömyyttä ja täkäläisiä suurempia juoksevia kuluja (mitäköhän ne on 100-400€/v kiinteistövero :hmm:).
 
PKS tosin on myös nykyisellään vaikeuksia saada asuntoja kaupaksi ellei ole "polkuhintaan" myymässä pois. Siinä mielessä tuo edellä mainittu viiden vuoden sääntö on ideana ihan hyvä nyrkkisääntö jottei tarvitse tuosta murehtia. Asumisoikeusasunnot voi toki olla ihan hyvä välimalli puhtaan vuokralla asumisen tai kämpän omistamisen väliltä, ja niissä pystyy ilmeisesti välttämään paljon noita vuokraluukkujen ongelmia. Niissä täytyy vain tuupata 10-20ke rahaa edelleen kiinni seiniin ja maksella vielä sen jälkeen lähestulkoon täyttä vuokraa.

Tuossa on enää se riski, että vuokranantaja keksii tehdä muutoksia portfolioon ja koti lähtee alta. Perheellisenä suuntaisin varmaankin asumisoikeusasuntoon tuossa tilanteessa, yksin asuessa ei olisi niin väliä.
Huomauttaisin tähän keskusteluun sen verran, että "asumisoikeusasunto" on hieman moniulotteisempi kuin näissä maininnoissa. Useimpiin asumisoikeusasuntoihin on jonkinlaiset varallisuusrajat. Esim. TA:lla on "Alle 55-vuotiaat: Hakijalla (ja täysi-ikäisillä perheenjäsenillä) ei saa olla tarpeeksi varallisuutta puolet haetun asumisoikeusasunnon vapaasta markkina-arvosta rahoittamiseen." Jos on kaksi aikuista muuttamassa, niin tuo raja voi tulla nopeasti vastaan, tyyliin 125k x2 jos asunnon arvo olisi vaikka yläkanttiin pyöristettynä 500k. (Ja TA:lla taisi vielä olla joku 6 kk luopumissääntö, jos omistaa omistusasunnon ennalta.) Tähän on poikkeuksia, esim. jos ASO laitetaan vuokralle, niin silloin varallisuussäännöt eivät päde, mutta ne taitavat olla harvinaisia tapauksia pk-seudulla. Veikkaan että te joita quotasin ette saisi asumisoikeusasuntoa, vaikka haluaisitte...

Toiseen asiaan pakko sanoa että ainakin kaksi viimeistä omaa omistusasuntoa Espoossa on kyllä olleet erittäin rauhallisia kerrostaloja, kova raha pitää kynnyksen aika korkeana että naapuriksi tulisi "juoppo hullu". Syrjäseuduilla varmaan enemmän mahdollisuuksia sitten.

Toki aivan samoja asioita minäkin täällä pohdin, kun alkaa olla tarve muuttaa isompaan jos perhekoko kasvaa. Vuokra tuntuisi paremmalta ratkaisulta, mutta 5h-koossa alkaa mennä vaihtoehdot vähän niukan puolelle pk-seudulla, kun ei vuokraakaan nyt älyttömästi haluaisi maksaa. Oma pikahaku Espoosta tuotti 2 tulosta haulle 5h + 1999 tai uudempi + vuokra max 1800, toinen vuokra-ASO Muuralasta ja toinen kaupungin varallisuusrajainen Olarista. "Sama" haku omistuasuntona (500k max) tuotti sentään 16 tulosta. Valinnanvara hupenee neliöiden kasvaessa.
 
Jaan aikaisemmin ajatukseni asuntomarkkinan tilanteesta ja erityisesti ensiasunnon ostajan näkökulmasta. Taustaksi kannattaa katsoa myös tuoreet Rakennusteollisuuden suhdannekatsaukset, jotka avaavat hyvin nykytilannetta ja markkinaa painavia tekijöitä: https://rt.fi/wp-content/uploads/2026/03/RT-suhdannekatsaus-kevat-2026.pdf sekä https://rt.fi/wp-content/uploads/2026/03/RT-suhdannekatsaus-kevat-2026-esitysaineisto-pdf

Niiden perusteella asuntomarkkinaa painavat edelleen korkea työttömyys, heikko kuluttajaluottamus ja rahoitusmarkkinan kiristyminen. Lainaamisen kasvu on hidastunut sekä Suomessa että euroalueella. Hintojen ja vuokrien lasku jatkuu, mikä heikentää kannattavuutta koko arvoketjussa samaan aikaan, kun rakentamis- ja pääomakustannukset pysyvät koholla. Samaan aikaan markkinassa on kuitenkin mielenkiintoinen ristiriita. Tarjontaa on paljon ja hinnat ovat laskeneet usean vuoden ajan, mutta kauppamäärät ovat jo lähellä normaalia tasoa. Tämä luo tilanteen, jossa ostajalla on edelleen vahva neuvotteluasema.Uskon itse, että pitkällä aikavälillä omistusasuminen ja asuntosijoittaminen säilyvät järkevinä erityisesti kasvukeskuksissa, mutta lyhyellä aikavälillä markkina tarjoaa nyt poikkeuksellisen ostopaikan niille, joilla on kykyä ja uskallusta toimia.
Miltä asuntomarkkinan tilanne näyttää teidän näkökulmastanne juuri nyt?
 
Toki aivan samoja asioita minäkin täällä pohdin, kun alkaa olla tarve muuttaa isompaan jos perhekoko kasvaa. Vuokra tuntuisi paremmalta ratkaisulta, mutta 5h-koossa alkaa mennä vaihtoehdot vähän niukan puolelle pk-seudulla, kun ei vuokraakaan nyt älyttömästi haluaisi maksaa. Oma pikahaku Espoosta tuotti 2 tulosta haulle 5h + 1999 tai uudempi + vuokra max 1800, toinen vuokra-ASO Muuralasta ja toinen kaupungin varallisuusrajainen Olarista. "Sama" haku omistuasuntona (500k max) tuotti sentään 16 tulosta. Valinnanvara hupenee neliöiden kasvaessa.
Tämä se tilanne just pk-seudulla on ja täysin vastaava tilanne oli itsellä useampi vuosi ja valinnanvara sopivista ja varteenotettavista kohteista oli vähäinen. Joko hinnat oli pilvissä tai sitten asunnossa muuten oli jotain pahasti vialla. Vuokratkin paljon kalliimpia ja valinnanvaraa siellä vielä vähemmän. Nyt tuollaisen 5h-kokoisen erillistalon kuukausimenot ovat luokkaa 800€ sisältäen vastikkeet ja lainanlyhennykset (uudelleenlainoitettu 30 vuoden maksuaika) eli asuminen on todella halpaa juuri nyt.
 
Heitän sellaisen ajatuksen, että onko kaikkea pakko elämässä ajatella "sijoituksena"? Voihan niin tehdä, mutta kaiken osaoptimointi käy nähdäkseni pidemmällä aikavälillä melko raskaaksi. Harkitsemattomia hankintoja kannattaa välttää, mutta onko oma toimeentulo siitä kiinni, jos pitää joka ikinen päätös yrittää miettiä kaikkien mahdollisten skenaarioiden kautta? Sitä voi vaikka kuolla huomenna ja kaikki hyvät suunnitelmat jäi toteuttamatta...

Raha on myös käyttämistä varten, ihan joka senttiä ei tarvitse sijoittaa. Itsellä on sijoituksia, on oma koti ja kaikenlaisia "rahareikiä". Talous on kuitenkin kunnossa, enkä stressaa sillä, saanko asuntoni kaupaksi huomenna. Jos sen aika tulee, niin murehditaan sitä sitten.
Samaa mieltä siitä, ettei kaikkea pidä ajatella sijoituksena ja varsinkin oma asunto pitää tuntua muutenkin oikealta eikä vaan miettiä sitä voiko sillä tienata joskus. Mutta toisaalta asunto on niin monelle se selkeästi elämän suurin investointi ja jos ostaessa ei mieti yhtään tulevaisuuden mahdollisia kuvioita ja arvonkehitystä niin siinä voi olla hyvin löyhässä hirressä koko loppuelämän. Sanoisin, että jonkinlainen järki asuntoa ostaessa kannattaa olla ja varmistaa oman talouden kestävyys, jos asunnon kohdalla tuleekin jotain yllättävää eteen.
 
Itse olen suunnilleen maksanut asunnosta 100k€+ lainaa ja korkokuluja. Ja asunnon arvo on jäljellä_oleva_lainan_määrä + 55k€. Eli noin puolet rahoista on mennyt "hukkaan". Silti, minun kohdallani rahat olisivat muuten menneet vuokraan ja kulutukseen. Luku ei sisällä yhtiövastiketta(+vesi,+sähkö), se on käytännössä "vuokrani".

Ja tässä minun tapauksessani kalliit remontit nosti omat kulut tähän. Fiksuinta olisi ollut vaan myydä ennen remonttia ja muuttaa pois. Tappiot olisi vähintään puolittuneet. Mutta tykkään asua täällä.
Minäkin laskeskelin, että 11 vuotta vuokralla maksoi yhteensä noin 120 k€, eli sen verran meni hukkaan. Viimeisimmän 80 m2 vuokrarivarin vuokra on nyt 1400 €/k, eli enemmän kuin lainanhoito- ja asumiskulut tässä 180 neliön kämpässä. Vanhalle talolle en enää hirveitä laske hintaa, mutta tontin arvo on noin 250 k€. Jos joku sisäsuomalainen ihmettelee tontin hintoja eteläisellä rantamailla, niin katsoin tuossa juuri ilmoitusta, jossa tonttia myydään reilun 10 km päässä hintaan 700 €/m2.
 
Toiseen asiaan pakko sanoa että ainakin kaksi viimeistä omaa omistusasuntoa Espoossa on kyllä olleet erittäin rauhallisia kerrostaloja, kova raha pitää kynnyksen aika korkeana että naapuriksi tulisi "juoppo hullu". Syrjäseuduilla varmaan enemmän mahdollisuuksia sitten.

Kannattaa Helsingissä katsoa, omistaako Auroranlinna asuntoja taloyhtiöstä. Sitten niihin voi tulla arvalla ihan mitä vaan porukkaa.
 
Heitän sellaisen ajatuksen, että onko kaikkea pakko elämässä ajatella "sijoituksena"? Voihan niin tehdä, mutta kaiken osaoptimointi käy nähdäkseni pidemmällä aikavälillä melko raskaaksi. Harkitsemattomia hankintoja kannattaa välttää, mutta onko oma toimeentulo siitä kiinni, jos pitää joka ikinen päätös yrittää miettiä kaikkien mahdollisten skenaarioiden kautta? Sitä voi vaikka kuolla huomenna ja kaikki hyvät suunnitelmat jäi toteuttamatta...

Raha on myös käyttämistä varten, ihan joka senttiä ei tarvitse sijoittaa. Itsellä on sijoituksia, on oma koti ja kaikenlaisia "rahareikiä". Talous on kuitenkin kunnossa, enkä stressaa sillä, saanko asuntoni kaupaksi huomenna. Jos sen aika tulee, niin murehditaan sitä sitten.
Tää sama ajatus tulee esille täällä tasaisin väliajoin. Samoin kuin tuolla omakotialo-ketjussa, säätäminen ja sijoittaminen sekä rahankäytöketjussa.
 
Remonttien ja muiden ylläpitojen kulut tulee myös huomioida jos vertaillaan toiseen asumismuotoon
Toki. Mutta tässä on tarkoituksena ns. hallittu alasajo. Kaikille ikkuna- ja valokuitukauppiaille olen sanonut, että minun jälkeeni tähän tulee puskutraktori ja pari uutta taloa.
 
Suosittelen muistamaan kun verrataan vuokra vs. omistusasumiskuluja keskenään, ettei unohdeta mitä kaikkea sinne vuokrakuluihin on leivottu sisään. Vuokralainen harvemmin saa esim. erillistä laskua lämmityksestä, vedestä, jätehuollosta taikka kiinteistöverosta, vaan ne on leivottu vuokraan sisään. Sen sijaan omistusasuja makselee noita erikseen (tai osan vastikkeen kautta). Eli vuokra vs. omistusasujan kuluja vertailtaessa pitäisi nuo pyrkiä jotenkin yhteismitallistamaan, jos haluaa miettiä, paljonko "häviää" vuokralla asumisessa.
 
Suosittelen muistamaan kun verrataan vuokra vs. omistusasumiskuluja keskenään, ettei unohdeta mitä kaikkea sinne vuokrakuluihin on leivottu sisään. Vuokralainen harvemmin saa esim. erillistä laskua lämmityksestä, vedestä, jätehuollosta taikka kiinteistöverosta, vaan ne on leivottu vuokraan sisään. Sen sijaan omistusasuja makselee noita erikseen (tai osan vastikkeen kautta). Eli vuokra vs. omistusasujan kuluja vertailtaessa pitäisi nuo pyrkiä jotenkin yhteismitallistamaan, jos haluaa miettiä, paljonko "häviää" vuokralla asumisessa.
Kaikki vertauksen vaikuttavat kulut yhteen, ja sen jälkeen vertailu.
Vertailun jälkeen tulee tehdä myös yhteenveto, että mitä kyseinen asumismuoto ja asuinkohde mahdollistaa elämälle ja sitjoittamiselle, sekä mitkä on sen hyvät ja huonot puolet.

Jos vesi kuuluu vuokraan, se ajaa yksilön tuhlaavaiseksi siihen verraten jos ihminen on itse ollut kaivamassa vesiosuuskunnan putkea ja tehnyt putkiremontit kotiinsa, ja on sen kautta vielä vahvemmin tietäväinen että hyödykkeet tulevat maksettavaksi.

Mikään ei ole suoraan verrattavissa, joten niihin joutuu keksimään valintaa ilmentävät painoarvot.
 
Viimeksi muokattu:
Suosittelen muistamaan kun verrataan vuokra vs. omistusasumiskuluja keskenään, ettei unohdeta mitä kaikkea sinne vuokrakuluihin on leivottu sisään. Vuokralainen harvemmin saa esim. erillistä laskua lämmityksestä, vedestä, jätehuollosta taikka kiinteistöverosta, vaan ne on leivottu vuokraan sisään. Sen sijaan omistusasuja makselee noita erikseen (tai osan vastikkeen kautta). Eli vuokra vs. omistusasujan kuluja vertailtaessa pitäisi nuo pyrkiä jotenkin yhteismitallistamaan, jos haluaa miettiä, paljonko "häviää" vuokralla asumisessa.
Sähköt ja vesimaksun se vuokralainenkin yleensä joutuu vuokran päälle maksamaan.
 
Sähköt ja vesimaksun se vuokralainenkin yleensä joutuu vuokran päälle maksamaan.
Ja se vesimaksu saattaa olla yllättävänkin tyyris. Esim itsellä oli viimeisimmässä vuokrakämpässä 25e/kk/hlö ja tästä on jo yli 10v aikaa. Tällä hetkellä menee omakotitalossa 2aik+1 lapsi noin 100e/3kk. Eli pyöreesti reilu 10e/kk/hlö.
Toki tossa vuokra-asunnossa tohon hintaan sai myös sen lämpimän veden. Nykyään en tiedä tarkkaan paljonko veden lämmitys maksaa, mutta kesäkuukausina kun lämmöt on muuten venttiilillä katkaistu pois, on kaukolämmön kulutusosan lasku n. 30e/kk. Tässä hieman hyötysuhdetta heikentää kiertovesisysteeeämi, jonka lämpö menee kesällä ns. hukkaan.
 
Vähän mietityttää kannattaako tällä hetkellä erityisesti ostaa/myydä asunto vai ei. Tuntuu että markkina vain sukeltaa kokoajan, ja käännekohdan saavuttamiseen menisi vielä vuosi-pari ainakin. Erinäisissä lähteissä on sepitetty, että kyllä kohta taas hinnat nousee ja markkina kirkastuu, mutta sitä samaa sepitystä on jatkunut jo ~pari vuotta. Trumpin sähläykset povaa korkojen nousua, joka voisi taas syöstä markkinaa syvemmälle, eikä ainakaan houkuta ottaa uutta isompaa lainaa. Vuokralla asuminen voisi olla jopa kustannustehokkaampaa, jos ajattelee, että viimeisen parin vuoden aikana monen kämpän arvosta on sulanut yli 10%, joka voi olla huomattavasti enemmän kuin mitä sitä on saanut lyhennettyä. Vaikea uskoa, että hinnat palaisivat nopeasti "huippuvuosien tasolle", kun ínflaatio on nakertanut ostovoimaa , mutta palkat ovat junnanneet paikallaan.

Jos haluaisit myydä asuntosi nyt tai lähiaikoina, kannattaisiko se myydä vaikka tappiolla? Jos ei pysty odottamaan vuosia, tulisi takkiin joka tapauksessa (vaikka odottaisi). Suoran kaupan ostajia taitaa olla aika vähän liikenteessä, joka pitkittää myyntiä, kun ostajan pitää saada omansa kaupaksi ensin. Paljonko tuolle sitten arvottaisi ja paljonko tällä hetkellä kannattaisi vastaavasti tinkiä toisesta kohteesta?

Eräs tuttu yrittää saada kämppäänsä myytyä pyyntihinnalla. Sanoin hänelle, että onnea vaan yritykseen. Oli kuulemma tarjouksenkin saanut, mutta hylännyt sen 5,5% hinnan alennuksen ollessa liikaa, vaikka ostajalla suora kauppa. Mielestäni teki tyhmästi ja itse olisin samoissa saappaissa tarttunut heti tarjoukseen, mutta kukin tyylillään. Jos trendi jatkuu samana, niin 5.5 hinnan alennus voi muuttua 10% tappioksi. Jos ei ole kiire, kannattaako ylipäätään yrittää myydä, kun sekin maksaa rahaa.
 
Vähän mietityttää kannattaako tällä hetkellä erityisesti ostaa/myydä asunto vai ei. Tuntuu että markkina vain sukeltaa kokoajan, ja käännekohdan saavuttamiseen menisi vielä vuosi-pari ainakin. Erinäisissä lähteissä on sepitetty, että kyllä kohta taas hinnat nousee ja markkina kirkastuu, mutta sitä samaa sepitystä on jatkunut jo ~pari vuotta. Trumpin sähläykset povaa korkojen nousua, joka voisi taas syöstä markkinaa syvemmälle, eikä ainakaan houkuta ottaa uutta isompaa lainaa. Vuokralla asuminen voisi olla jopa kustannustehokkaampaa, jos ajattelee, että viimeisen parin vuoden aikana monen kämpän arvosta on sulanut yli 10%, joka voi olla huomattavasti enemmän kuin mitä sitä on saanut lyhennettyä. Vaikea uskoa, että hinnat palaisivat nopeasti "huippuvuosien tasolle", kun ínflaatio on nakertanut ostovoimaa , mutta palkat ovat junnanneet paikallaan.

Jos haluaisit myydä asuntosi nyt tai lähiaikoina, kannattaisiko se myydä vaikka tappiolla? Jos ei pysty odottamaan vuosia, tulisi takkiin joka tapauksessa (vaikka odottaisi). Suoran kaupan ostajia taitaa olla aika vähän liikenteessä, joka pitkittää myyntiä, kun ostajan pitää saada omansa kaupaksi ensin. Paljonko tuolle sitten arvottaisi ja paljonko tällä hetkellä kannattaisi vastaavasti tinkiä toisesta kohteesta?

Eräs tuttu yrittää saada kämppäänsä myytyä pyyntihinnalla. Sanoin hänelle, että onnea vaan yritykseen. Oli kuulemma tarjouksenkin saanut, mutta hylännyt sen 5,5% hinnan alennuksen ollessa liikaa, vaikka ostajalla suora kauppa. Mielestäni teki tyhmästi ja itse olisin samoissa saappaissa tarttunut heti tarjoukseen, mutta kukin tyylillään. Jos trendi jatkuu samana, niin 5.5 hinnan alennus voi muuttua 10% tappioksi. Jos ei ole kiire, kannattaako ylipäätään yrittää myydä, kun sekin maksaa rahaa.

Nyt olisi tekevälle nuorelle sinällään herkullista ostaa sellainen alle 50k€ talo ensiasunnoksi, niin voi miettiä tulevina vuosina vähän vapaammin omaa talouttaan.

Lainarahoitus voi niihinkin olla haasteellinen, vaikka tiedän sellaisia menneen kaupaksi virkeältä kaupunkialueelta.
 
Jos on jo kotiutunut jonnekin ja mieleisessä työpaikassa jne. niin ostaisin kämpän. Jos taas on tarkoitus "vähän katsella elämää" ja miettiä missä haluaa asua ja mahdollisesti muuttaa toiseen kaupunkiin tms. niin en nyt ostaisi kämppää ajatuksella että vaihdan kohta toiseen.

Kämppä on vähän kuin sijoittaminenkin; taloustilanteet vaihtelevat, mutta pitkällä tähtäimellä kuitenkin kannattaa ja jossainhan pitää asua.

Edit.Ja asunnoissa kannattaa pitää mielessä ettei omaan makuun mieleistä välttämättä ole aina tarjolla. Saman alueen kaksi spekseiltään ja hinnaltaan vastaavaa voivat kuitenkin henk.koht. mieltymysten takia olla ihan päinvastaiset houkuttelevuudeltaan.
 
Viimeksi muokattu:
Vähän mietityttää kannattaako tällä hetkellä erityisesti ostaa/myydä asunto vai ei. Tuntuu että markkina vain sukeltaa kokoajan, ja käännekohdan saavuttamiseen menisi vielä vuosi-pari ainakin. Erinäisissä lähteissä on sepitetty, että kyllä kohta taas hinnat nousee ja markkina kirkastuu, mutta sitä samaa sepitystä on jatkunut jo ~pari vuotta. Trumpin sähläykset povaa korkojen nousua, joka voisi taas syöstä markkinaa syvemmälle, eikä ainakaan houkuta ottaa uutta isompaa lainaa. Vuokralla asuminen voisi olla jopa kustannustehokkaampaa, jos ajattelee, että viimeisen parin vuoden aikana monen kämpän arvosta on sulanut yli 10%, joka voi olla huomattavasti enemmän kuin mitä sitä on saanut lyhennettyä. Vaikea uskoa, että hinnat palaisivat nopeasti "huippuvuosien tasolle", kun ínflaatio on nakertanut ostovoimaa , mutta palkat ovat junnanneet paikallaan.

Jos haluaisit myydä asuntosi nyt tai lähiaikoina, kannattaisiko se myydä vaikka tappiolla? Jos ei pysty odottamaan vuosia, tulisi takkiin joka tapauksessa (vaikka odottaisi). Suoran kaupan ostajia taitaa olla aika vähän liikenteessä, joka pitkittää myyntiä, kun ostajan pitää saada omansa kaupaksi ensin. Paljonko tuolle sitten arvottaisi ja paljonko tällä hetkellä kannattaisi vastaavasti tinkiä toisesta kohteesta?

Oikeastaan käyttäjä @PornReindeer vastasi jo aika hyvin.

Mieti itse omia syitäsi ja motivaatioitaisi mahdolliseen kauppaan, määrittele ne ja toimi niiden mukaisesti.

Itse tuskastuin ns. joka vuotiseen vuokran nousuun mihin ei auttanut vaikka olin muuttanut aivan ison kaupungin laitaan "paskaan kämppään" mikä oli luokkaa 70-luvun betonikuutio öljylämmityksellä ja ilman hissiä.

Aloin tekemään laskelmaa: JOS maksaisin vaikka vain 1000€ seuraavien 25 vuoden ajan vuokraa siitä tulisi jo 300k. Saisin asua "paskassa kämpässä" kaupungin toisella laidalla kun työpaikka oli toisella ja bussilla matka sinne kesti helposti ainakin tunnin. Aluetta oltiin myöskin kaavoitettu joten mukavat metsät sekä kävelyreitit ympäriltä hakattaisiin pois ja tilalle tulisi lisää tylsiä betonikuutioita sekä lähiöbaareja.

Nopeasti kävi ilmi että tuota isohkoa kaksiota (hyviä puolia asua vanhemmassa kämpässä, nykyisin neliöitäkin tehdään samoihin kokoluokkiin...) rapiaa kolmannesta isompaa kolmio/neliö rivaria kun etsi hinta oli helposti noin 100k€ kalliimpi kyseisen kaupungin alueella vs ympäröivät pienemmät kaupungit.

Laskin että maksamalla noin 20% käteisellä ja ottamalla noin 80% lainaa pystyisin helposti lyhentämään alle tonnin hintaan (lyhennys + vastike) lainaa ja silti elämään huomattavasti paremmassa, uudemmassa, isommassa sekä omassa kämpässä.

Sitten täytyi etsiä sopiva sijainti (porukat ja silloisen seurustelukumppanin porukat asuivat yhdessä isohkossa lähikaupungissa mistä kyseiseen kasvukolmion isoimpaan kaupunkiin oli 20min bussilla eli nopeampi matka kuin kyseisen kaupungin sisällä silloisesta asunnosta oli).

Katsoa asioita mitä ovat itselle tärkeitä (löytyi kämppä missä lähellä luontoa, sijaitsi aivan ydinkeskustassa postinumeron puolesta, edessä autokatos mikä hiljentää ääniä ja takana virkistyskäyttöön kaavoitettu tyhjä tontti mistä voi vuokrata viljelysmaata eikä sinne johda tietä kaikkien ympäröivien tonttien ollessa muiden kuin kaupungin hallussa = tuskin tullaan rakentamaan leikkikenttää tms...)

Sopivan hinnan neuvottelua (avioero kyseessä, sananmukaisesti kossu pakkasessa ja mies joka siellä vielä asui oli yrittänyt "luovasti" repiä tapetteja varmaan käsin irti seinistä joten jälki oli sen mukaista.. ..helppoa korjata mutta alentaa hintaa hyvin ja tämä oli ollut jo hieman pidempään myynnissä)

2013/2014 vuoden vaihteessa muuttoa joulun jälkeen (ensin seinien hiontaa, maalausta ja muuta pientä mitä ei viitsi tehdä kun tavarat ovat paikoillaan) ja edelleen tyytyväisenä asustelua.

Hinta on hieman noussut, tehty mm. maalämpöremontti. Mutta ei omaa asuntoa kannata minusta ostaa sen perusteella että laskisi siitä saavan voittoa. Hyvä jos saa ostohinnan mutta remontit, vastikkeet, sähköt jne jne. varmasti siitä tappiolle jää. Mutta jos vertaat vuokralla asumiseen vastaavan kokoisessa ja sijainniltaan samoilla paikoilla olevaan asuntoon luultavasti voitolle jäät pidemmällä tähtäimellä.

Jos otat vaikka 30 vuodelle lainan ja sitten alat tarkastelemaan tilannetta ei se oikeasti vaikuta suuntaan tai toiseen jos olisi säästänyt tonnin tai pari jos olisi odottanut vuoden tai pari. Oma koti on kuitenkin se oma koti. Uskalla sisustaa, vetää sellaiset maalit jne. kuin haluat äläkä mieti sitä sijoituksena minkä johdosta asut jossain sairaalan valkoisessa kämpässä pari vuotta tarkoituksena myydä se muutaman tonnin voitolla pois.

Nyt voin sanoa rapian 12 vuoden asumisen jälkeen että erittäin tyytyväinen edelleen. Kaikki keskustan palvelut kävelyetäisyyden päässä. Maksan 5€ kuukaudessa autopaikasta (sisältäen sähkön), 50/50M netti. Luontoa lähellä (myös kävelymatkan päässä).
Pari vuotta ollut nyt nykyisessä työssä ja työpaikalle kävelee 10min jos hieman reippaammin kulkee, 15min jos laahustaa.

Jos oma tilanteesi on sellainen että olet vaihtamassa asuntoa niin myy nykyinen ja osta uusi. Toki et ehkä saa omastasi juuri nyt sitä koronavuosien huippuhintaa mutta et myöskään maksa sitä siitä uudesta minkä olet ostamassa. Suosittelen toki katsomaan että mieluusti se asunto olisi kasvukolmion läheltä / sisältä mutta jos päädyt maaseutuun asuntojen hinnat ovat huomattavasti halvempia ja voit asua (varsinkin omakotitalon) ns. loppuun saakka.

Ei muutenkaan kannata ajatella että asunnosta saisi AINA voittoa. Varsinkaan että se voitto kattaisi KAIKKI asumisen kulut siltä ajalta kun kyseisessä kämpässä olet asunut sisältäen myös maksetun lainan korot. Sellaiset tilanteet ovat erittäin harvinaisia ja vaativat hyvin pitkiä aikoja (muistan miten esim. Pispalassa myytiin yksi kämppä 80-luvun lopulla / 90-luvun alussa 100 000mk, ostaja veti kämpän sileäksi ja rakensi uuden tilalle.. nykyisin tuolla [laskin 1990 ja vuoden 2025 rahaksi] 31 526€ ei todellakaan saisi asuntoa Pispalanharjulta tontin kera...)
 

Statistiikka

Viestiketjuista
306 368
Viestejä
5 186 643
Jäsenet
82 875
Uusin jäsen
Vaaleapaahtoinen

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom