Henkilökohtainen talous

[finWeazel]

Näitä juttuja kun lueskelee ja samalla katselee omia juuri eläköityneitä vanhempia ja heidän terveyttään, voi olla vain tyytyväinen siihen, että tuli aloitettua omat eläkesäästämiset jo vuosia sitten. Ei näillä geeneillä ainakaan tarvitse edes kuvitellakaan pysyvänsä terveenä tämänkään hetkiseen alimpaan eläkeikään saakka eikä varsinkaan tuohon 70v asti.

Sama juttu,...eikä se keskimäräinen elinikäkään kovin korkea ole laadukkaiden vuosien osalta. Osa porukasta viettää viimeiset vuodet raihnaisena pyörätuolissa, alzheimer,... vaikka olis hyväkuntoinen niin ei se jalka nouse samalla tapaa kuin 35v:lla. Yksi onnettomuus/kaatuminen, lonkka paskaksi ja se oli siinä kun noista ei toivuta lähtökuntoon

 

[B12]

Tuossa eläkehommassa unohtuu nyt se, että harva fyysinen duunari on edes sinne 65 vuoteen asti töissä, kun paikat kremppaa. 70v teräsmies on todellinen harvinaisuus. Tai sitten jo aiemmin "ulkoistettu" portin ulkopuolelle yyteessä ja odottelee eläkettä työttömänä.

Toimisto-/asiantuntijahommissa aletaan uutisten mukaan syrjimään työhönotossa jo yli 40 vuotiaita. Yli 50v ei palkkaa enää "kukaan". Toki on poikkeuksia, mutta massoista kyse. Sykkivissä hommissa ikä tulee pian vastaan, eikä 60v jaksa/halua/tarvitse enää painaa dieettikolan voimalla 120h viikkoa.

70v eläkeiästä on lopputuloksena vain järkyttävä määärä ikäsyrjittyjä + vajaakuntoisia työttömiä. Parilla usan reissulla on näkynyt kasikymppisia vaareja ja mummoja esim lentokentillä ohjaamassa ihmisiä jonoihin ja vastaavissa ihan hanttihommissa luultavasti muutaman taalan tuntipalkalla.

 

[SgtBudde]

Perhana sentään kun vasta pari kuukautta sittenhän joku asiaintuntija sanoi, että omista ikääntyneistä vanhemmista huolehtiminen kuuluu meille jälkeläisille.
Kiirettä pittää, että ehtii kaikki uudet velvollisuudet hoitaa..

 

[N1kkel]

Hieman erinlainen keskustelunavaus tähän väliin. Liittyy kuitekin otsikkoon eli säästämiseen.
Olen huomannut tässä vuosien varrella, että sitä mukaa kun varallisuus kasvaa, minusta on alkanut tulla aste asteelta pihimpi.
Välttelen "turhaa" kulutusta ja pidän monia tavallisia asioita kalliina, varsinkin palveluita. Muutos on ollut hidas, mutta näin jälkikäteen olen huomannut sen itsekin.
Tietyissä asioissa huomaan huvittuneena, että millainenhan kitupiikki minusta on tulossa kun meno on nyt jo tälläistä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että syön pelkkää kaurapuuroa näkkileipää aamut illat, vaan tykkään myös panostaa laatuun kun näen sen tarpeelliseksi. Kai tuolla piheydellä on tarkoitus saada euroja jemmaan ja olla valmis pahan päivän varalle. Sijoituksitakin on tullut sellainen pyhä lehmä, johoin ei helpolla kosketa.

Onko kohtalotovereita ? Olenkohan lukenut pienenä liikaa Aku Ankkaa ja samaistunut Roopeen ?
PS. Rahasäiliölle ei vielä ole tarvetta omalla tontilla, mutta siihen pyritään.

Täällä yksi kohtalotoveri. Auton vaihtokin on ollut pitkään mietinnässä, mutta sieluun sattuu ajatella arvonalenemia ja rahoituksen korkoja.

Myöskään elektroniikka en ole ostellut pitkään aikaan ja esim. gtx1080 näyttiksellä ja samalla puhelimella on menty joku viimeiset 10 vuotta.

Nykyään tuntuu, ettei saa nautintoa mistään hankinnasta.

 

[Sikatiiker]

Nykyään tuntuu, ettei saa nautintoa mistään hankinnasta.

Jos susta tuntuu itsestä tolta, niin silloin musta kannattaa tarkastella sitä rahankäyttöä tai paremminkin käyttämättömyyttä. Eli onko kitsastelu mennyt ns. liian pitkälle (jokaisen oma rajanveto). Niin kuin alkoholin käytöstäkin huolestuisin jos alkaa tuntua siltä että se vaikuttaa muuhun elämään (esim. ei voi nauttia normaaleista asioista ilman alkoholia). Vähän sama juttu että jos ei tule hyvä olo muusta kuin rahan tuhlauksesta tai pihistelystä niin tarkastelisin omia tapojani uudelleen.

 

[Mikkos]

Täällä yksi kohtalotoveri. Auton vaihtokin on ollut pitkään mietinnässä, mutta sieluun sattuu ajatella arvonalenemia ja rahoituksen korkoja.

Myöskään elektroniikka en ole ostellut pitkään aikaan ja esim. gtx1080 näyttiksellä ja samalla puhelimella on menty joku viimeiset 10 vuotta.

Nykyään tuntuu, ettei saa nautintoa mistään hankinnasta.

Joko kitsastelu mennyt liian pitkälle tai sitten on liikaa rahaa eikä raha tee onnelliseksi

 

[teppo mörkö]

eikä raha tee onnelliseksi

Tämän sanonnan premissihän on se, että rahaton on onneton.

 

[Tonnin Seteli]

Täällä yksi kohtalotoveri. Auton vaihtokin on ollut pitkään mietinnässä, mutta sieluun sattuu ajatella arvonalenemia ja rahoituksen korkoja.

Myöskään elektroniikka en ole ostellut pitkään aikaan ja esim. gtx1080 näyttiksellä ja samalla puhelimella on menty joku viimeiset 10 vuotta.

Nykyään tuntuu, ettei saa nautintoa mistään hankinnasta.

GTX1080 on siinä mielessä huono hyvä esimerkki, että hankinnasta saatu mahdollinen hyöty lienee useimmilla ylittänyt villeimmätkin optimistiset odotukset.

En ole paljon eri linjalla kuvailemastasi, vaikka toki saankin nautintoa hyvistä hankinnoista. Enimmäkseen jätän hankkimatta siksi, että olemassa oleva kalusto on hyvää, huollettua ja palvelee tehtävissään siinä missä en halua yhtään pakollista enempää orjuuttaa itseäni kohti köyhyyttä tarpeettomilla tulonsiirroilla kaikenlaisille kuppaajille. Elämme sitäpaitsi niin jännittäviä aikoja, ettei juuri kenelläkään ole varaa olla vaurastumatta, ellei ole jo törkeän rikas sika.

 

[Taneli-]

Myöskään elektroniikka en ole ostellut pitkään aikaan ja esim. gtx1080 näyttiksellä ja samalla puhelimella on menty joku viimeiset 10 vuotta.

Nykyään tuntuu, ettei saa nautintoa mistään hankinnasta.

Jossain mielessä osaan samaistua mutta toisaalta en.
Eli ensimmäiseen osaan:
- Jos ostan liian useasti totta, en saisi erityistä nautintoa "koska eroa ei synny / sitä ei huomaa / siihen turtuu"

Toinen osa:
- Kun ostan jotain harvemmin huomaan eron ja saan nautintoa siitä koska kyseessä on "uusi" tai tarpeeksi erilainen asia. Suurimpia asioita mitä tulee mieleen on siirtyminen 24" 1080p 60Hz TN näytöstä => 27" 1440p 60Hz IPS näyttöön. (Käytössä edelleen kakkos, eli AM4, kokoonpanossani: Dell UltraSharp U2713HM 2560 x 1440)

Sitten taas ihan pieniä asioita kuten:
- Imellytetty perunalaatikko, sitä yleensä tulee syötyä kerran vuodessa. Siitä saa nautintoa kun se tapahtuu.. Kyse ei ole hinnasta vaan juurikin siitä että en osta sitä varastoon tai osta muulloin kuin "joulun aikaan" (monesti esim. välipäivinä koska se on luokkaa 99senttiä iso laatikko tms)

Lisäystä toiseen osaan: monesti saan enemmän nautintoa ENNENKUIN teen sen hankintani. Eli saatan käyttää huomattavan pitkän aikaa (päiviä, viikkoja jopa kuukausia) lukien eri artikkeleita ja tutkien sekä vertaillen eri tuotteita ennenkuin päätän ostaa jonkun itselleni hieman uudemman tuotteen. (Esim. valmistajalta mitä en tunne tai vaikkapa ensimmäistä kertaa ikinä 3D tulostin yms) Kun se tuote vihdoin on itselläni en enää saa vastaavaa intoa siihen.

Viimeisin esimerkki taitaa olla sähkökäyttöinen kahvimylly. Toki saan siitä iloa ja nautintoa mutta enemmän aikaa vietin niiden vertailuun ja tutkimiseen ja sain "kiksejä" siitä kuin itse laitteen käyttämisestä nyt vaikka vasta black fridayn aikana sen hankin enkä sitä ennen itse kahvia jauhanut.

(Kyllä, tietysti huomaan eron maussa ja saan nautintoa edelleen viimeksi tänään kun tein itselleni kahvia, mutta en samalla lailla lue artikkeleita, katsele eri youtube videoita ja pohdi noiden kahvimyllyjen eroja kuin ennen päätöksen tekemistä ja se prosessi antoi minulle jotenkin enemmän iloa kuin itse tuotteen saaminen ja sen käyttäminen)

 

[N1kkel]

Joko kitsastelu mennyt liian pitkälle tai sitten on liikaa rahaa eikä raha tee onnelliseksi

Eipä tässä keskituloisena ja asuntovelallisena mitään kroisoksia olla eli en nyt sanoisi että rahaa olisi liikaa...

Tykkään sijoittamisesta, mutta materiaalisista hankinnoista en oikein saa mielihyvää. Esim. 500 € sähköpöytä oli jälkikäteen ajateltuna turha hankinta, jota on tullut liian vähän hyödynnettyä.

Ehkä tässä on vaan jäänyt joku kitsastelu-mentaliteetti päälle, koska kaikki kulutushan on pois rahan sijoittamisesta.

 

[Pete88]

Nähdäkseni eniten nautintoa hankinnoista saa silloin kun ne on hankittu harkitusti, oikeaan käyttöön ja hyvällä tuurilla vielä alennuksella.

Sitten on joitakin elämänlaatua kohottavia juttuja, jotka eivät ehkä juuri hankintahetkellä olleet niin iso juttu, mutta jotka tekevät arjesta helpompaa. Esim. pyykinpesukoneen automaattinen pesuaineen annostelija. En ole kohta kymmeneen vuoteen joutunut mittailemaan ja sotkemaan pesuaineilla, vaan kone hoitaa sen itse. Viisihenkisessä perheessä tuolla on merkitystä.

Toinen mielenrauhaa tuova asia on ollut ulko-oven sähköinen lukko. Ei kukaan lapsista tai muista perheenjäsenistä lukitse itseään vahingossa ulos.

Mielestäni vähiten mielihyvää tuottavat sellaiset hankinnat, jotka tehdään hetken mielijohteesta ja ne ovat samalla "turhia", eli mielihyvä syntyy lähinnä siitä ostamisesta, joka sitten voikin nopeasti muuttua ostokrapulaksi.

 

[Mikkos]

Eipä tässä keskituloisena ja asuntovelallisena mitään kroisoksia olla eli en nyt sanoisi että rahaa olisi liikaa...

Tykkään sijoittamisesta, mutta materiaalisista hankinnoista en oikein saa mielihyvää. Esim. 500 € sähköpöytä oli jälkikäteen ajateltuna turha hankinta, jota on tullut liian vähän hyödynnettyä.

Ehkä tässä on vaan jäänyt joku kitsastelu-mentaliteetti päälle, koska kaikki kulutushan on pois rahan sijoittamisesta.

Niinno, olisko varaa sijoittaa vähän mukavuuteen ja ostaa vaikka uus auto? Vai onko nykyinenkin jo moderni sähköauto? Vai miten olis vähän isompi asunto, paremmalla paikalla? Tai edes uudenkarheaksi rempattu keittiö jossa olis hyvät vermeet tehdä ruokaa? Vai onko jo kaikki? No entäs vaikka uusi kotiteatteri tai uudet huonekalut? Löytyykö nekin?
Rahassa on vähän se huono puoli että se itsessään ei tuo mitään lisäarvoa, vaan se mihin sitä rahaa käyttää. Numerot tililä näyttää komealta ja kasvaa samalla kun asuu asuntovaunussa. Mutta miksi sitä rahaa sitten yleensä kerää jos ei meinaa sitä käyttää? No yleensä se on se jälkipolvi jolloinka oma kitsastelu on ymmärrettävää, mutta jos ei ole jälkikasvua niin tilanne on taas eri.

 

[JerryKannu]

Niinno, olisko varaa sijoittaa vähän mukavuuteen ja ostaa vaikka uus auto? Vai onko nykyinenkin jo moderni sähköauto? Vai miten olis vähän isompi asunto, paremmalla paikalla? Tai edes uudenkarheaksi rempattu keittiö jossa olis hyvät vermeet tehdä ruokaa? Vai onko jo kaikki? No entäs vaikka uusi kotiteatteri tai uudet huonekalut? Löytyykö nekin?
Rahassa on vähän se huono puoli että se itsessään ei tuo mitään lisäarvoa, vaan se mihin sitä rahaa käyttää. Numerot tililä näyttää komealta ja kasvaa samalla kun asuu asuntovaunussa. Mutta miksi sitä rahaa sitten yleensä kerää jos ei meinaa sitä käyttää? No yleensä se on se jälkipolvi jolloinka oma kitsastelu on ymmärrettävää, mutta jos ei ole jälkikasvua niin tilanne on taas eri.

Tuossa varmaan on siitä kyse että on tyytyväinen jo nykyisiinkin.

Itselläkin tuli tuossa 40v kohdalla joku "saturaatiopiste" vastaan ettei oikein edes tarvitse mitään. Joten sitä ylimääräistä rahaa kertyy tavallaan itsestään ilman mitään kitsasteluakin. Tuleehan noita pieniä hankintoja tehtyä, puhutaan jostain tonnin tai parin tavaroista (tykkään myös tutkia mitä ostan kuten Taneli- edellä) mutta esim. jotain audiovehkeitä ei huvita edes uusia kun on vanhoihin tyytyväinen eikä kuitenkaan huomaa enää selkeää parannusta. Mihinkään turhuuksiin ei huvita rahaa laittaa, voihan sitä joku muu tehdä vaikka platinasta keittiön vesihanansa jos siltä tuntuu...

Ainoa isompi hankinta mikä on ollut mielessä jo pidempään olisi uusi (tai "uusi") vene mökille, kun nyt on kaksi erillistä vähän eri tarpeisiin. Mutta tuohonkin liittyy muita seikkoja kuten laiturin uusiminen ja/tai mahdollinen venevaja yms. ja kuitenkin kun itse haluaisi tehdä mutta käy päivätöissä, on tullut lomat sitten tullut käytettyä lomailuun...No ehkäpä tuo on jonkinlainen 5-vuotissuunnitelma ennemminkin.

 

[Mikkos]

Tuossa varmaan on siitä kyse että on tyytyväinen jo nykyisiinkin.

Itselläkin tuli tuossa 40v kohdalla joku "saturaatiopiste" vastaan ettei oikein edes tarvitse mitään. Joten sitä ylimääräistä rahaa kertyy tavallaan itsestään ilman mitään kitsasteluakin. Tuleehan noita pieniä hankintoja tehtyä, puhutaan jostain tonnin tai parin tavaroista (tykkään myös tutkia mitä ostan kuten Taneli- edellä) mutta esim. jotain audiovehkeitä ei huvita edes uusia kun on vanhoihin tyytyväinen eikä kuitenkaan huomaa enää selkeää parannusta. Mihinkään turhuuksiin ei huvita rahaa laittaa, voihan sitä joku muu tehdä vaikka platinasta keittiön vesihanansa jos siltä tuntuu...

Ainoa isompi hankinta mikä on ollut mielessä jo pidempään olisi uusi (tai "uusi") vene mökille, kun nyt on kaksi erillistä vähän eri tarpeisiin. Mutta tuohonkin liittyy muita seikkoja kuten laiturin uusiminen ja/tai mahdollinen venevaja yms. ja kuitenkin kun itse haluaisi tehdä mutta käy päivätöissä, on tullut lomat sitten tullut käytettyä lomailuun...No ehkäpä tuo on jonkinlainen 5-vuotissuunnitelma ennemminkin.

Tätä mä juuri tarkoitin että sitten kun on rahaa niin paljon että on saanut kaiken haluamansa ja on kaikkeen tyytyväinen niin raha vähän menettää merkityksensä ja sitä huomaamattaan alkaa "pihistelemään", tai ainakin tuntuu siltä.

Itsellä ainakin pysyy motivaatio päällä tehdä rahoillaan jotain koska pitäis rempata keittiötä, kylppäriä ja olis mukavempi saada parempi autokin kuin -08 vuoden ruoska, puhumattakaan kesämökistä ja veneestä ja sen semmosesta. Mutta koska tiedän että tuollaisia en koskaan tule saamaan vaikka kuinka säästäisin hiki hatussa niin parempi käyttää varoja pikkuhiljaa pienempiin elämänlaadun parannuksiin sun muihin asioihin NYT joista tulee hyvä mieli ja elämä on mukavempaa.
Ei tälläisessä tilanteessa säästämisestä säästämisen ilosta ole oikein mieltä.

 

[Cluller]

Nykyään tuntuu, ettei saa nautintoa mistään hankinnasta.

Itsellä tähän liittyy vahvasti kait keskiluokkaistuminen. Hankinnat, joista ennen sai nautintoa liittyi ainakin itsellä siihen, että hankintaan piti oikeasti säästää. Alkaen jo ensimmäisitä kesätyöpaikoista. Olihan se mahtavaa, kun tavoitteena oli uusia komponentteja tai vaikka koko pelikone tai puhelin. Kesän painoit hommia, niin sitten kovan duunin tuloksena sai jotain ostettua.

Palkkatulojen vakiinnuttua ja kun jotain jää koko ajan säästöönkin onneksi, niin ei tuollainen älyluurin, pc:n, telkkarin yms. hankinta säväytä, kun periaatteessa pystyy sen ostamaan koska tahansa. Viimeksi kunnon tiloja on saanut asunnon hankinnasta. Siinähän on vähän sama, että on ollut säästämiselle tavoite, jotta saa hankinnan toteutettua.

Toisaalta tuntuu, että näin vanhetessa kaikki tunneryöpyt tasoittuu. Ei sitä jaksa samaan tapaan innostua esim. suosikkijoukkueen pärjäämisestä kuin joskus teinipoikana. Silloin osasi luetella koko rosterin ulkoa ja vieläkin esim -95 nevö foget -joukkue on melko hyvin muistissa. Uudemmista mm-joukkueista ei juuri mitään.

 

[Joku_242]

Niinno, olisko varaa sijoittaa vähän mukavuuteen ja ostaa vaikka uus auto? Vai onko nykyinenkin jo moderni sähköauto? Vai miten olis vähän isompi asunto, paremmalla paikalla? Tai edes uudenkarheaksi rempattu keittiö jossa olis hyvät vermeet tehdä ruokaa? Vai onko jo kaikki? No entäs vaikka uusi kotiteatteri tai uudet huonekalut? Löytyykö nekin?
Rahassa on vähän se huono puoli että se itsessään ei tuo mitään lisäarvoa, vaan se mihin sitä rahaa käyttää. Numerot tililä näyttää komealta ja kasvaa samalla kun asuu asuntovaunussa. Mutta miksi sitä rahaa sitten yleensä kerää jos ei meinaa sitä käyttää? No yleensä se on se jälkipolvi jolloinka oma kitsastelu on ymmärrettävää, mutta jos ei ole jälkikasvua niin tilanne on taas eri.

Toisaalta jos ei käytä rahaa, ei tarvi tehdä töitä ainakaan niin paljoa. Ansaittu euro on kuitenkin puolikas säästetty euro, ja esimerkiksi uusi auto on ihan vitullisen sykkeen takana.

Itsellä tähän liittyy vahvasti kait keskiluokkaistuminen. Hankinnat, joista ennen sai nautintoa liittyi ainakin itsellä siihen, että hankintaan piti oikeasti säästää. Alkaen jo ensimmäisitä kesätyöpaikoista. Olihan se mahtavaa, kun tavoitteena oli uusia komponentteja tai vaikka koko pelikone tai puhelin. Kesän painoit hommia, niin sitten kovan duunin tuloksena sai jotain ostettua.

Palkkatulojen vakiinnuttua ja kun jotain jää koko ajan säästöönkin onneksi, niin ei tuollainen älyluurin, pc:n, telkkarin yms. hankinta säväytä, kun periaatteessa pystyy sen ostamaan koska tahansa. Viimeksi kunnon tiloja on saanut asunnon hankinnasta. Siinähän on vähän sama, että on ollut säästämiselle tavoite, jotta saa hankinnan toteutettua.

Toisaalta tuntuu, että näin vanhetessa kaikki tunneryöpyt tasoittuu. Ei sitä jaksa samaan tapaan innostua esim. suosikkijoukkueen pärjäämisestä kuin joskus teinipoikana. Silloin osasi luetella koko rosterin ulkoa ja vieläkin esim -95 nevö foget -joukkue on melko hyvin muistissa. Uudemmista mm-joukkueista ei juuri mitään.

Varmaan tuo riippuu ihmisestä. Itse en ole koskaan saanut erityisiä kicksejä tuhlaamisesta, toisaalta koska vanhemmat oli säästäneet mulle jonkin verran rahaa niin myös silloin 18v pystyi vaan päivittämään konetta ilman erityistä säästämistä. Mutta pyrin silti tekemään sen kustannustehokkaasti eikä silleen "nyt on rahaa" -asenteella, kun edelleenkin ne käyttämättä jääneet rahat voi jättää ansaitsematta joskus myöhemmin, korkojen kera.

 

[Stuntman Mike]

Palkkatulojen vakiinnuttua ja kun jotain jää koko ajan säästöönkin onneksi, niin ei tuollainen älyluurin, pc:n, telkkarin yms. hankinta säväytä, kun periaatteessa pystyy sen ostamaan koska tahansa. Viimeksi kunnon tiloja on saanut asunnon hankinnasta. Siinähän on vähän sama, että on ollut säästämiselle tavoite, jotta saa hankinnan toteutettua.

Asunto jossa jaksaa olla ja hyvä sänky. Laadukkaat tavarat ja vaatteet. Nuo kun on kunnossa, niin ei oikeastaan ole tarvetta ostella kaikkea uutta. Itse vaihdan autoa 3-5 vuoden välein ihan sen vuoksi, ettei kiinnosta korjailla ja ylläpitää vanhaa. Ei niitä rahoja hautaan vie. Lapselle menee säästöön tottakai ja itsellä jää "yli", mutta kun ostelee laadukkaita tuotteita ja tarvikkeita, ne maksaa usein itsensä takaisin.

 

[Varistin]

Tuossa varmaan on siitä kyse että on tyytyväinen jo nykyisiinkin.

Itselläkin tuli tuossa 40v kohdalla joku "saturaatiopiste" vastaan ettei oikein edes tarvitse mitään. Joten sitä ylimääräistä rahaa kertyy tavallaan itsestään ilman mitään kitsasteluakin. Tuleehan noita pieniä hankintoja tehtyä, puhutaan jostain tonnin tai parin tavaroista (tykkään myös tutkia mitä ostan kuten Taneli- edellä) mutta esim. jotain audiovehkeitä ei huvita edes uusia kun on vanhoihin tyytyväinen eikä kuitenkaan huomaa enää selkeää parannusta. Mihinkään turhuuksiin ei huvita rahaa laittaa, voihan sitä joku muu tehdä vaikka platinasta keittiön vesihanansa jos siltä tuntuu...

Toisaalta tuntuu, että näin vanhetessa kaikki tunneryöpyt tasoittuu. Ei sitä jaksa samaan tapaan innostua esim. suosikkijoukkueen pärjäämisestä kuin joskus teinipoikana. Silloin osasi luetella koko rosterin ulkoa ja vieläkin esim -95 nevö foget -joukkue on melko hyvin muistissa. Uudemmista mm-joukkueista ei juuri mitään.

Samoja ajatuksia täällä. Joskus nuorempana kun omaa rahaa alkoi olla kunnolla eikä tarvinnut enää elämisen ja arjen perusasioiden kanssa miettiä onko varaa vai ei, ostelin kaikenlaista, lähinnä elektroniikkaa ja moottorikäyttöisiä leluja melko kevyellä harkinnalla. Jälkikäteen huomasin monen jutun kanssa hyvin selvästi, että se suunnittelu, selvittely ja hankintaprosessiin liittyvä viehätys oli suurempi osa hommaa. Sitten oston jälkeen saattoi olla että paljon intoiltu ja odotettu ostos jäi hyvin vähälle käytölle.

Nykyään minkään kalliimman kaman ostelu on jäänyt erittäin vähälle ja elämä ei ole millään omakohtaisella mittarilla huonompaa kuin ennen, kun tuli ostettua paljon leluja. Osittain kyse on myös tuosta, että en saa ostelusta saa enää läheskään samanlaista kutkutusta kuin joskus aiemmin, tunneryöpyt tosiaan tasoittuvat. Toisaalta se vähän harmittaa, mutta helpottaahan se elämää myös paljon, kun arki ei ole enää omien impulssien perässä juoksua. Ja tietysti rahaa jää paljon helpommin säästöön näin, vaikka en ole mikään supersäästäjä vieläkään.

Nykyään suurimmat kulut vuositasolla ovat vuokra, auton kulut ja ruokakauppalaskut. Huvikulutuksessa painottuvat lomamatkat, yhden käsityöharrastuksen kulut ja ulkona syöminen, eli enemmän mennään nykyään elämyspuolelle kuin tavaran osteluun.

 

[N1kkel]

Niinno, olisko varaa sijoittaa vähän mukavuuteen ja ostaa vaikka uus auto? Vai onko nykyinenkin jo moderni sähköauto? Vai miten olis vähän isompi asunto, paremmalla paikalla? Tai edes uudenkarheaksi rempattu keittiö jossa olis hyvät vermeet tehdä ruokaa? Vai onko jo kaikki? No entäs vaikka uusi kotiteatteri tai uudet huonekalut? Löytyykö nekin?
Rahassa on vähän se huono puoli että se itsessään ei tuo mitään lisäarvoa, vaan se mihin sitä rahaa käyttää. Numerot tililä näyttää komealta ja kasvaa samalla kun asuu asuntovaunussa. Mutta miksi sitä rahaa sitten yleensä kerää jos ei meinaa sitä käyttää? No yleensä se on se jälkipolvi jolloinka oma kitsastelu on ymmärrettävää, mutta jos ei ole jälkikasvua niin tilanne on taas eri.

Miksi pitäisi alkaa tuhlaamaan, koska saan materiaalisista hankinnoista harvemmin iloa ja säästämisen yksi idea on juurikin se, että voin myöhemmin esim. vaihtaa asuntoa, jäädä aikaisemmin pois työelämästä tai mitä ikinä sitä voisi keksiäkään.

Toisaalta jos ei käytä rahaa, ei tarvi tehdä töitä ainakaan niin paljoa. Ansaittu euro on kuitenkin puolikas säästetty euro, ja esimerkiksi uusi auto on ihan vitullisen sykkeen takana.

Tämähän se just on tässä verotuksen luvatussa maassa. Helpompi jättää 100 € ostos kaupan hyllyyn kuin tehdä töitä 200 € edestä josta käteen jää puolet.

 

[Mikkos]

Miksi pitäisi alkaa tuhlaamaan, koska saan materiaalisista hankinnoista harvemmin iloa ja säästämisen yksi idea on juurikin se, että voin myöhemmin esim. vaihtaa asuntoa, jäädä aikaisemmin pois työelämästä tai mitä ikinä sitä voisi keksiäkään.

Niinno, pointtini oli juurikin se että kun se kaikki on jo niin silloin tulee luontaista "piheyttä" kun ei ole tarvetta mitään uusia tai hankkia. En siis tarkoittanut siltä kannalta että pitäis vasiten alkaa tuhlaamaan. Itsellä kyllä riittää mihin sitä rahaa tunkee joten on sitä myös motivaatio yrittää hankkia ja kyllähän se mielikin aina piristyy kun saa jotain uutta tai saa jotain päivitettyä. Mutta siinä vaiheessa kun kaikki tosiaan jo on ja löytyy niin tilanne voi olla eri. Itsellä ei siitä tosiaan ole kokemusta.

 

[Joku_242]

Niinno, pointtini oli juurikin se että kun se kaikki on jo niin silloin tulee luontaista "piheyttä" kun ei ole tarvetta mitään uusia tai hankkia. En siis tarkoittanut siltä kannalta että pitäis vasiten alkaa tuhlaamaan. Itsellä kyllä riittää mihin sitä rahaa tunkee joten on sitä myös motivaatio yrittää hankkia ja kyllähän se mielikin aina piristyy kun saa jotain uutta tai saa jotain päivitettyä. Mutta siinä vaiheessa kun kaikki tosiaan jo on ja löytyy niin tilanne voi olla eri. Itsellä ei siitä tosiaan ole kokemusta.

Tai ei vaan kaipaa ihan kaikkea? Esim. uusi auto on ihan järkyttävä rahareikä, samoin "uudenkarhea keittiö" on yleensä turhaa kulutusta, ainakin jos vanha ei ole oikeasti huonossa kunnossa.

 

[Mikkos]

Tai ei vaan kaipaa ihan kaikkea? Esim. uusi auto on ihan järkyttävä rahareikä, samoin "uudenkarhea keittiö" on yleensä turhaa kulutusta, ainakin jos vanha ei ole oikeasti huonossa kunnossa.

Toki "uusi" on aika dynaaminen käsite ihmisestä riippuen.

 

[Vepasto]

Oma kiihtyvä piheys ilmenee ihan arkisissa asisoissa. Ravintolassa on ihan hemmetin kallista syödä. Elokuvissa käynti on kallista. Kuntosali on ihan hemmetin kallis. Parturissa sentään käyn, kun muuten habitus olisi aika raju . Matkustaminen (lomamatkat ) ovat liian kallista huvia = en matkusta. "Isommat" hankinnat teen kuitenkin aina laatu edellä, silloin ei katsota ihan joka euron perään.

 

[Oksa]

Oma kiihtyvä piheys ilmenee ihan arkisissa asisoissa. Ravintolassa on ihan hemmetin kallista syödä. Elokuvissa käynti on kallista. Kuntosali on ihan hemmetin kallis. Parturissa sentään käyn, kun muuten habitus olisi aika raju . Matkustaminen (lomamatkat ) ovat liian kallista huvia = en matkusta. "Isommat" hankinnat teen kuitenkin aina laatu edellä, silloin ei katsota ihan joka euron perään.

Silloin on mielestäni kyseessä saituus jos ravintolassa, elokuvissa tai kuntosalilla käynti, matkustaminen jne. tuottaisi elämään iloa mutta niihin ei viitsi laittaa rahaa vaikka sitä olisi koska maksaa liikaa.

Jos näistä taas ei saa mitään irti niin eihän niihin kannata rahaa tuhlata sen takia että muutkin tekee.

 

[finWeazel]

Kaikenlainen krääsä ei tuo mitään iloa. Ne ostokset mitkä mahdollistavat jotain uutta, lisäävät harrastusten miellyttävyyttä tai suuhyvää niin jonkinlaista mielihyvää tulee. Kalakamat esimerkiksi viimeisen päälle, hieman parempi tuntuma kelassa ja vavassa, lisää harrastuksesta tulevaa nautintoa. Uusin "hankinta" kaksi hifi-teelajitelmaa. Näistä on iloa pitkäksi aikaa uusien kokemusten muodossa.

Jossain kohtaa toivottavasti kaikilla tulee vastaan se, että kaikki on hankittu mitä tarvii eikä oikeastaan päivityksillä saa mitään lisää. Matka on tärkeä, elämänlaatu paranee pykälittäin ja muutos tuntuu ennen turtumista. Ehkä myös seuraavan reissun odottaminen,... Kun ollaan päätepisteessä ehkä nautinnot tulee enemmän tekemisestä, yhdessäolosta jne. kuin lisäkaman ostamisesta. Voi myös kelata, olisiko aika kokeilla jotain uutta harrastusta, kaupunkikalastus lomareissuilla, golf/frisbee golf ja ratojen kiertäminen, teet/suklaa/... suuhyvähifistely, jos tykkää alkoholista niin testailee uusia tai käy vaikka tislaamoilla/viinitiloilla jne.

 

[Mikkos]

Kaikenlainen krääsä ei tuo mitään iloa. Ne ostokset mitkä mahdollistavat jotain uutta, lisäävät harrastusten miellyttävyyttä tai suuhyvää niin jonkinlaista mielihyvää tulee. Kalakamat esimerkiksi viimeisen päälle, hieman parempi tuntuma kelassa ja vavassa, lisää harrastuksesta tulevaa nautintoa. Uusin "hankinta" kaksi hifi-teelajitelmaa. Näistä on iloa pitkäksi aikaa uusien kokemusten muodossa.

Jossain kohtaa toivottavasti kaikilla tulee vastaan se, että kaikki on hankittu mitä tarvii eikä oikeastaan päivityksillä saa mitään lisää. Matka on tärkeä, elämänlaatu paranee pykälittäin ja muutos tuntuu ennen turtumista. Ehkä myös seuraavan reissun odottaminen,... Kun ollaan päätepisteessä ehkä nautinnot tulee enemmän tekemisestä, yhdessäolosta jne. kuin lisäkaman ostamisesta. Voi myös kelata, olisiko aika kokeilla jotain uutta harrastusta, kaupunkikalastus lomareissuilla, golf/frisbee golf ja ratojen kiertäminen, teet/suklaa/... suuhyvähifistely, jos tykkää alkoholista niin testailee uusia tai käy vaikka tislaamoilla/viinitiloilla jne.

Meitä on erilaisia. Itse en saa matkoista ja reissuista läheskään niin paljon mielhyvää kuin esimerkiksi uudesta televisiosta tai vaikkapa ensimmäisestä robotti-imurista.
Onhan ne reissut kivoja mutta ne on vaan hetkellisiä ja viikon päästä reissusta sitä sitten miettii että sinne meni rahat. Materiasta taas on paaaaljon pidemmäksi aikaa iloa.

Pointti on että ihmisiä on erilaisia eikä kannata olettaa että kaikilla on samat mielihyvän kohteet. Kaikkien pitäis käyttää rahansa niinkuin parhaiten näkee ja niin että tulee mahdollisimnan hyvä mieli, oli se sitten materiaa tai aineetonta.

 

[finWeazel]

Meitä on erilaisia. Itse en saa matkoista ja reissuista läheskään niin paljon mielhyvää kuin esimerkiksi uudesta televisiosta tai vaikkapa ensimmäisestä robotti-imurista.
Onhan ne reissut kivoja mutta ne on vaan hetkellisiä ja viikon päästä reissusta sitä sitten miettii että sinne meni rahat. Materiasta taas on paaaaljon pidemmäksi aikaa iloa.

Pointti on että ihmisiä on erilaisia eikä kannata olettaa että kaikilla on samat mielihyvän kohteet. Kaikkien pitäis käyttää rahansa niinkuin parhaiten näkee ja niin että tulee mahdollisimnan hyvä mieli, oli se sitten materiaa tai aineetonta.

Mun oletus postauksessa oli, että kaikki olis jo hankittuna. Vastine aikaisemman postauksen lainattuun teesiin. Tän takia myös kirjoitin siitä matkasta ennen kuin ollaan saturaatiopisteessä.

Nykyään tuntuu, ettei saa nautintoa mistään hankinnasta.

 

[Mikkos]

Mun oletus postauksessa oli, että kaikki olis jo hankittuna. Vastine aikaisemman postauksen lainattuun teesiin. Tän takia myös kirjoitin siitä matkasta ennen kuin ollaan saturaatiopisteessä.

Aivan oikein, liian hätäisesti vastasin.

 

[---Alf]

Kuvittelen ohittaneeni @JerryKannu :n mainitseman saturaatiopisteen, mutta tunnistan myös @Mikkos :in mainitseman. Matkan jälkeen miettii oliko tuo nyt oikeasti tuon rahan arvoista ja usein ei ollut. Enemmän arvostan aikaa vaikka mökillä. Toisaalta lähialuematkailu on osoittaunut melko kustannustehokkaaksi, Norjaan mennään myös ensi kesänä.

 

[bakugi]

Meitä on erilaisia. Itse en saa matkoista ja reissuista läheskään niin paljon mielhyvää kuin esimerkiksi uudesta televisiosta tai vaikkapa ensimmäisestä robotti-imurista.
Onhan ne reissut kivoja mutta ne on vaan hetkellisiä ja viikon päästä reissusta sitä sitten miettii että sinne meni rahat. Materiasta taas on paaaaljon pidemmäksi aikaa iloa.

Pointti on että ihmisiä on erilaisia eikä kannata olettaa että kaikilla on samat mielihyvän kohteet. Kaikkien pitäis käyttää rahansa niinkuin parhaiten näkee ja niin että tulee mahdollisimnan hyvä mieli, oli se sitten materiaa tai aineetonta.

Itse taas kuulun siihen porukkaan, jolle materia tuottaa iloa muutamaksi häviäväksi tunniksi / päiväksi, jonka jälkeen se on vain romua muun romun joukossa. Matkoista sen sijaan jää talteen uusia kokemuksia ja muistoja koko loppuelämäksi, joskus jopa uusia ystäviäkin. Jokaiselle jotakin.

 

[Vepasto]

Itse en saa matkoista ja reissuista läheskään niin paljon mielhyvää kuin esimerkiksi uudesta televisiosta

Miten jos lähtis matkalle ja ostaisi sieltä telkkarin
tai jopa matka TV:n.

(ps. onko täläistä käsitettä enään, joskus oli )

Enemmän arvostan aikaa vaikka mökillä.

Näin minäkin. Siellä on hyvä möllöttää ja ihmetellä maailman menoa.

 

[Joku_242]

Toki "uusi" on aika dynaaminen käsite ihmisestä riippuen.

Sanoisin että alle 5 vuotta vanha auto on jo aika uusi. Mulla muuten on vielä vanhempi auto kuin sulla, eikä silti ole himotuksia ostaa sitä modernia sähköautoa vaikka periaatteessa olisikin rahaa. ~40ke töräyttäminen semmoiseen tarkoittaisi kuitenkin että joutuu olemaan monta vuotta pidempään töissä... Toki mun auto on aika vähän ajettu, eikä siinä ole ollut varsinaisia vikoja, lähinnä kuluvien osien vaihtoa.

 

[Mikkos]

Sanoisin että alle 5 vuotta vanha auto on jo aika uusi. Mulla muuten on vielä vanhempi auto kuin sulla, eikä silti ole himotuksia ostaa sitä modernia sähköautoa vaikka periaatteessa olisikin rahaa. ~40ke töräyttäminen semmoiseen tarkoittaisi kuitenkin että joutuu olemaan monta vuotta pidempään töissä... Toki mun auto on aika vähän ajettu, eikä siinä ole ollut varsinaisia vikoja, lähinnä kuluvien osien vaihtoa.

Joo no "uudella" tarkoitan itsekkin jotain n.5v vanhaa enkä pakasta vedettyä, ei mullakaan sellaiseen ole mitään antapatioita, mutta olishan se kieltämättä kivempi vähän uudempi missä olis edes bluetooth ja rullattua alle 300k ettei tarvii joka päivä pelkää että koska toi paska laukee työmatkalla Alkaa vaan olemaan kohta niin paljon remonttia, esim hitsausta mitä ei itte osaa tehdä että rupee rahaa menemään liikaa vaikka itse autosta tykkäänkin.

Kuvittelen ohittaneeni @JerryKannu :n mainitseman saturaatiopisteen, mutta tunnistan myös @Mikkos :in mainitseman. Matkan jälkeen miettii oliko tuo nyt oikeasti tuon rahan arvoista ja usein ei ollut. Enemmän arvostan aikaa vaikka mökillä. Toisaalta lähialuematkailu on osoittaunut melko kustannustehokkaaksi, Norjaan mennään myös ensi kesänä.

Miten jos lähtis matkalle ja ostaisi sieltä telkkarin
tai jopa matka TV:n.

(ps. onko täläistä käsitettä enään, joskus oli )


Näin minäkin. Siellä on hyvä möllöttää ja ihmetellä maailman menoa.

Oispa mökkiä

 

[jarmojs]

Itsellä tähän liittyy vahvasti kait keskiluokkaistuminen. Hankinnat, joista ennen sai nautintoa liittyi ainakin itsellä siihen, että hankintaan piti oikeasti säästää. Alkaen jo ensimmäisitä kesätyöpaikoista. Olihan se mahtavaa, kun tavoitteena oli uusia komponentteja tai vaikka koko pelikone tai puhelin. Kesän painoit hommia, niin sitten kovan duunin tuloksena sai jotain

Toisaalta tuntuu, että näin vanhetessa kaikki tunneryöpyt tasoittuu. Ei sitä jaksa samaan tapaan innostua esim. suosikkijoukkueen pärjäämisestä kuin joskus teinipoikana. Silloin osasi luetella koko rosterin ulkoa ja vieläkin esim -95 nevö foget -joukkue on melko hyvin muistissa. Uudemmista mm-joukkueista ei juuri mitään.

Ihan

Itsellä tähän liittyy vahvasti kait keskiluokkaistuminen. Hankinnat, joista ennen sai nautintoa liittyi ainakin itsellä siihen, että hankintaan piti oikeasti säästää. Alkaen jo ensimmäisitä kesätyöpaikoista. Olihan se mahtavaa, kun tavoitteena oli uusia komponentteja tai vaikka koko pelikone tai puhelin. Kesän painoit hommia, niin sitten kovan duunin tuloksena sai jotain ostettua.

Aika hyvä fiilis oli aikanaan, kun 16-vuotiaana kurvasi kotipihaan uudella, itse maksetulla satapiikillä, johon oli säästetty joku kolmisen vuotta. Edes isä ei tiennyt etukäteen hankinnastani. Ylppäreiden jälkeen oli sitten 500-kuutioisen vuoro.

 

[ikuhappy]

Hyvin samaa fiilistä itsellä. Olen toki aina ollut jonkin verran pihi ja alemman keskiluokan lapsena ei juuri kotoa saanut esimerkkiä ravintolasyömisistä (pl. pikaruoka) tai laskettelulomista.

Siinä 25-28 iän välillä oli jonkinmoinen "tuhlausvaihe" kun rahaa ensimmäistä kertaa tuli enemmän kuin opintotuet&kesätyöt, rahaa jäi silloin kyllä reilusti säästöönkin. Mutta sitten pide män työttömyysjakson jälkeen en päässyt enää samaan kiinni - varmaan työttömyys iski aika ison psykologisen haavan tai jotain. En vaan saa "tuhlaamisesta" samanlaista iloa kuin säästämisestä. Esimerkiksi en pitsaa osta koskaan lähiostarin pitsapaikasta, kun pakastepitsa on hyvää sekin. Ei yhtä hyvää, mutta ehkä 75% hyvää ja maksaa vain 25% eli hinta-laatu ylivoimainen

Olen miettinyt joskus "kulutusbudjetin" laatimista, jos sillä saisi pakotettua itsensä "tuhlaamaan" ja ehkä oppisi siitä nauttimaan, mutta en ole saanut aikaiseksi.

Jotkut mainitsivat, että nauttivat hankintojen selvittelystä, mutta itsellä pidän sitä melkein jonkinlaisena pakko-oireiluna. En saa tutkimisesta mielestäni juuri iloa, mutta se on "pakko" tehdä, jottei vaan tule tehtyä huonoa hankintaa ja saa sen viimeisen, itselle käytännössä merkityksertömän, 20€ nipistettyä hinnasta. Ja kun vaikkapa pesukoneita on 50 erilaista mallia jo halutussa hintaluokassa, niin vaikeaksi menee - helpompaa olisi, jos vaihtoehtoja olisi 2-3.

Lounasruokailu on ehkä ainoa kohde, johon tunnistan "tuhlaavani" juurikaan miettimättä - toki jos ei lähempiä työkavereita ole toimistolla, niin silloin tulee usein käytyä lähikaupasta hakemassa jotain einestä.

Eniten "taloudellisia kiksejä" tuntuu nykyään saavan varallisuuden seuraamisesta. Tässä nyt viimeiset 5 vuotta saanut hyvin käteispainoa laskettua kun kuukausisijoitussummaa olen nostanut reilusti, vaikka käteistä säästötileillä aivan liikaa on edelleen ns. optimiin verrattuna. 100k meni sijoituksissa rikki vuosi sitten mikä oli hieno hetki. Tavoitteena olisi 500k @ 50v mikä tasaisella hieman vajaan 6% tuotolla ja nykyisellä kk-sijoituksella tulisi kasaan. Käytännössä tarkoittaisi min. 2k€ nettokuukausituloja (6% tuotolla, hankintameno-olettama), mikä riittäisi komeasti omaan kulutukseen ts. eipä tarvitsisi työttömyydestä ikäsyrjinnän jyllätessä hirveästi stressata.

 

[JerryKannu]

Oispa mökkiä

OT: Mökeissäkin on nyt ostajan markkinat. Koronavuosina hankittuja saa halvalla, isot ikäluokat alkaa oleen siinä kunnossa että mökit jää happanemaan jne.

 

[Mikkos]

OT: Mökeissäkin on nyt ostajan markkinat. Koronavuosina hankittuja saa halvalla, isot ikäluokat alkaa oleen siinä kunnossa että mökit jää happanemaan jne.

Mökin ostaminen ja ylläpitäminen alennuksenkin kera ei ole ihan jokapojan hommaa ja jos siihen löytyy pätäkkää niin silloin on asiat aika hyvin noin rahan puolesta.

 

[Algron28]

Noissa isommissa ostoissa (mökit yms) todellakin kannattaa miettiä onko se sellaista jota tulee oikeasti käytettyä ja joka oikeasti tuo jotain positiivistä elämään. Esim tuttu osti vähän paremman veneen vuosia sitten ja sillä he ajelivat innoissaan sen yhden kesän..... jonka jälkeen se mätäni siihen mökin pihaan kun into laantui ja "ei vaan tule lähdettyä". Eipä saanut edes myytyä sitä.

 

[Joku_242]

Mökin ostaminen ja ylläpitäminen alennuksenkin kera ei ole ihan jokapojan hommaa ja jos siihen löytyy pätäkkää niin silloin on asiat aika hyvin noin rahan puolesta.

Mitä hintaluokkaa joku tyypillinen mökki edes on? Oletetaan siis joku perinteisempi mökki eikä oikeasti pienehkö omakotitalo.

 

[juhaa]

Mitä hintaluokkaa joku tyypillinen mökki edes on? Oletetaan siis joku perinteisempi mökki eikä oikeasti pienehkö omakotitalo.

”Tyypillinen” lienee hieman hankala ja mökin määritys. Sijainti, sijainti, sijainti. Ilmaisesta muutamaan miljoonaan lienee haarukka.

Etuovesta noita voi tarkemmin haarukoida.

 

[JerryKannu]

Noissa isommissa ostoissa (mökit yms) todellakin kannattaa miettiä onko se sellaista jota tulee oikeasti käytettyä ja joka oikeasti tuo jotain positiivistä elämään. Esim tuttu osti vähän paremman veneen vuosia sitten ja sillä he ajelivat innoissaan sen yhden kesän..... jonka jälkeen se mätäni siihen mökin pihaan kun into laantui ja "ei vaan tule lähdettyä". Eipä saanut edes myytyä sitä.

Veneissä on ainakin itsellä vähän se, että se lähteminen pitää saada mahdollisimman helpoksi niin tulee käytettyäkin. Jos pitää joka kerta säätää ja roudailla hirveitä määriä kamaa ja palatessa sama ruljanssi niin ei ole hyvä.

Pätee oikeastaan moneen muuhunkin asiaan, ihan vaikkapa VR-laseihin tai rattipolkimiin yms.

 

[Tonnin Seteli]

Mitä hintaluokkaa joku tyypillinen mökki edes on?

En osaa edes yrittää määritellä millainen on tyypillinen mökki. Halpoja voi saada parilla kympillä, kalliit voivat olla yhtä kalliita kuin vakituisesti asuttavat ökytalot.

Oletetaan siis joku perinteisempi mökki eikä oikeasti pienehkö omakotitalo.

Jos ajatellaan nimenomaan jotain kylmää vajaa ilman sähköjä ja ulkohuussilla, niin tokihan se on halvempi kuin moderni varusteltu. Kuitenkin onhan noita halpoja periaatteessa modernisoituja tyyppitalon tapaisia perämetsästä halvalla myynnissä. Yleensä niissä on kamalia vikoja ja vaurioita ja lisää tulossa. Ylläpito kallista tai kalliimpaa tai tuhoon tuomittu.

Sijainti on ratkaiseva hintaa määrittävä tekijä ainakin jos kohde on jotenkin järkevän kuntoinen ja laatuinen.

Toki metsätilagenressä myös se, onko maat lohkottu erikseen ja myydäänkö vain mökkitontiksi jätetty pala. Eihän nyt huonoksi mökiksi kelpaava rötiskö lähde kovin halvalla jos siinä sattuu olemaan leuhkan kokoinen takapiha josta olisi välittömästi myytävissä 100k arvosta puuta.

 

[Mikkos]

Mitä hintaluokkaa joku tyypillinen mökki edes on? Oletetaan siis joku perinteisempi mökki eikä oikeasti pienehkö omakotitalo.

Varmaan kaukana kaikesta alkaen 10k ja lähellä kaikkea 100k. Haarukka on suuri, mutta onhan noissa paljon kaikenmaailman sivukuluja.
Itse joskus haaveilin vedettömästä ja sähköttömästä erämökistä, mutta siinäkin kaikenmaaliman sivukulut oli jo niin suuret että ei toivoakaan. Tosin lyhyen matkan päässä kalliimpia mutta polttoaineeseen menee enmmän ja mitä kauemmaksi sitä halvempaa mutta polttoaine kulut kasvaa.

 

[juhaa]

Varmaan kaukana kaikesta alkaen 10k ja lähellä kaikkea 100k. Haarukka on suuri, mutta onhan noissa paljon kaikenmaailman sivukuluja.
Itse joskus haaveilin vedettömästä ja sähköttömästä erämökistä, mutta siinäkin kaikenmaaliman sivukulut oli jo niin suuret että ei toivoakaan. Tosin lyhyen matkan päässä kalliimpia mutta polttoaineeseen menee enmmän ja mitä kauemmaksi sitä halvempaa mutta polttoaine kulut kasvaa.

Mitä nuo sivukulut tuollaisessa olisi vuodessa? Matkustaminen paikanpäälle tietysti voi mennä kalliiksi.

 

[Mikkos]

Mitä nuo sivukulut tuollaisessa olisi vuodessa? Matkustaminen paikanpäälle tietysti voi mennä kalliiksi.

Kiinteistövero, jätekulut, aurausmaksut jne.

 

[taski]

Saa nähdä tuleeko spartalaiset mökit taas muotiin. Itselle jäänyt puolikas mökki perintönä ja siellä ei ole juoksevaa vettä etc. joten se voi olla käytännössä vaikka täysin kylmillään silloin kun sitä ei käytetä. Jos se on 80 vuotta kestänyt tuossa kuosissa näin, niin en ajatellut sille mitään tehdä. Tosiasialliset mökin käyttäjät on omat vanhempani ja jostain kumman syystä nauttivat askeettisesta mökkeilystä. Itse en, mutta onneksi tästä nyt ei sinne aja kuin reilun vartin niin pääsee sitten vaikka himaan jos ei mökillä viihdy.

Pointtina tässä se että ylläpito on oikeasti aika edukasta. Kattoremppaa sinne on tehty ja muuta pientä sipistelyä, mutta ei se ylläpito kyllä vie varmaan edes 2000e vuodessa. Tiemaksu ja kiinteistövero on isoin kuluerä.
Kantovesi, puulämmitys, sauna ja nurmenleikkuu. Siinä nuo suurimmat askareet mitä siellä on pakko tehdä. Klapihommia myös mutta se on itselle ihan mieleistä liikuntaa ja sitä teen kotona muutoinkin.

Myydäkään ei viitsi, kun ei rantatontteja mistään lisää tule ja muutaman kymmenen kilometrin säteellä Tampereesta tuolla on varmaan nousujohteinen hintakehitys.

Edit: oli pari viestiä tullutkin jo väliin, mutta tuohon mikkos:n kommenttiin viittasin.

 

[juhaa]

Kiinteistövero, jätekulut, aurausmaksut jne.

Erämaamökki, jätekulut ja auraus?

Kiinteistövero lienee 100€+

 

[Algron28]

Erämaamökki, jätekulut ja auraus?

Kiinteistövero lienee 100€+

Ainakin täälläpäin on joutunut mökin jätehuollon hoitamaan joko omalla sopparilla jäteyhtiön kanssa tai sitten osallistumaan alueen yhteisen jätepisteen rahoitukseen. Että joka tapauksessa jonkun laskun asiasta on joutunut maksamaan.

 

[juhaa]

Ainakin täälläpäin on joutunut mökin jätehuollon hoitamaan joko omalla sopparilla jäteyhtiön kanssa tai sitten osallistumaan alueen yhteisen jätepisteen rahoitukseen. Että joka tapauksessa jonkun laskun asiasta on joutunut maksamaan.

Varmasti, mutta jos on erämökki vaikka jossain jänkhällä, niin ei sinne varmaan L&T tule tavaraa hakemaan, vaan kuten sanoit jostain löytyy joku ”yhteispiste” mihin ne voi nakata ja tässä tapauksessa en usko, että maksu on kovinkaan suuri eli siis en usko suuriin sivukuluihin tuon osalta.

 

[JerryKannu]

Ainakin täälläpäin on joutunut mökin jätehuollon hoitamaan joko omalla sopparilla jäteyhtiön kanssa tai sitten osallistumaan alueen yhteisen jätepisteen rahoitukseen. Että joka tapauksessa jonkun laskun asiasta on joutunut maksamaan.

Niin, eli ihan normaalia, ei kait se missään ilmaista ole? Ikävä niitä roskia on aina kotiinkaan rehata, ja kaikki ei pala liekeissäkään.