Kahvihifistely

[Taneli-]

Yritän seuraavalla suorituksella etsiä sitä kitkeryyttä, niin pääsen hifistelykerhossa seuraavalle askelmalle.

Toimi kuten wanha kansa. Itsekin muistan miten jääkaapin ovessa oli lasipullo missä päivän tai pari vanhaa kahvia mitä äiti kaatoi uuden kahvin sekaan (tietysti mustana, eli ei sokeria, ei kermaa, ei maitoa) ettei ole liian kuumaa.. ..voisi luulla että jotain kitkeryyttä voisi havaita kun ensin se aamusta keitetty täysi pannullinen mistä loput sitten illasta lisätään pulloon ehkä siellä vielä olevan vielä vanhemman kahvin sekaan ja laitetaan jääkaappiin odottamaan seuraavaa päivää ja siitä sitten lisätään uuden kahvin sekaan.

 

[OskuK]

No kyllä se klassikko on että otetaan kahvinkeittimestä se kolme tuntia päälläollut ja sittemmin jäähtynyt kahvi, kaadetaan se mukiin ja lämmitetään mikrossa asiallisesti kiehuvaksi ;-)

 

[Frankie]

No kyllä se klassikko on että otetaan kahvinkeittimestä se kolme tuntia päälläollut ja sittemmin jäähtynyt kahvi, kaadetaan se mukiin ja lämmitetään mikrossa asiallisesti kiehuvaksi ;-)

Opiskeluaikoina käytiin säännöllisesti kuppilassa, jossa oli se perinteinen huoltsikkatyypin kahvinkeitin ja pari kolikkoa lämpölevyllä. Yksi tarjoilijoista oli sen verran nuukaa sorttia, että kaatoi ne viimeiset 2-3 tuntia muhineet (kitkerät) helmet pannun pohjalta tuoreen sekaan. Nam.

Wanhasta kansasta puheen ollen, ekat omat kahvikokemukset on ihan perinteiset pannukahvit mummolassa. Kesät kun tuolla tuli vietettyä, myös heinäpellolla oli huhkittava. Sinne huoltojoukot kantoivat termarissa valmiiksi sokeroitua ja maidotettua sumppia, ja voi että se oli hyvää. Nykymittapuun mukaan varmaan aika laihaa, mutta silloin ei ollut ihan niin gramman päälle. Sokerin olen pudottanut pois jo vuosikymmeniä sitten, mutta maito on ja pysyy. Kersana piti toki matkia esikuvia ja ryystää se sokeroitu kahvi vielä tassilta sokeripalan läpi

 

[Romuvarasto]

Yritän seuraavalla suorituksella etsiä sitä kitkeryyttä, niin pääsen hifistelykerhossa seuraavalle askelmalle. Mun on itse asiassa vaikea sanoa, tykkäänkö enemmän omatekemästä mokasta, vai oikein hyvästä espressosta. Ehkä joka toinen kerta hyvässä raflassa (eli muutaman kerran vuodessa) tulee otettua espresso jälkkäriksi, muuten en niitä juurikaan juo. Nyt en muista, missä stadilaisessa raflassa olen saanut poikkeuksellisen hyvää espressoa. Todennäköisesti Cafe Savoy on ollut muita selvästi parempi. Keskinkertaiset eivät jää mieleen. Sen sijaan tuo kaikkein lähin aikanaan hiukan korkeampaa profiilia tavoitellut rafla tarjosi ennen ja varmaan vieläkin aivan jumalattoman vahvaa espressoa. Nyt se on brändännyt itsensä uudelleen ja yrittää olla pasteria. Se jäi kyllä mieleen, mutta väärällä tavalla.

Ai niin, se oma mutteri:

Kaikki mutteristit tuntuvat olevan yhtä mieltä siitä, että alumiininen Bialetti on paras, monet myös sanoo että sitä ei ole syytä putsata liian hyvin. Tosiaan makuasia mistä kukin tykkää, kyllä tällä on kannattajansa.

 

[Romuvarasto]

Opiskeluaikoina käytiin säännöllisesti kuppilassa, jossa oli se perinteinen huoltsikkatyypin kahvinkeitin ja pari kolikkoa lämpölevyllä. Yksi tarjoilijoista oli sen verran nuukaa sorttia, että kaatoi ne viimeiset 2-3 tuntia muhineet (kitkerät) helmet pannun pohjalta tuoreen sekaan. Nam.

Wanhasta kansasta puheen ollen, ekat omat kahvikokemukset on ihan perinteiset pannukahvit mummolassa. Kesät kun tuolla tuli vietettyä, myös heinäpellolla oli huhkittava. Sinne huoltojoukot kantoivat termarissa valmiiksi sokeroitua ja maidotettua sumppia, ja voi että se oli hyvää. Nykymittapuun mukaan varmaan aika laihaa, mutta silloin ei ollut ihan niin gramman päälle. Sokerin olen pudottanut pois jo vuosikymmeniä sitten, mutta maito on ja pysyy. Kersana piti toki matkia esikuvia ja ryystää se sokeroitu kahvi vielä tassilta sokeripalan läpi

Meilläkin juotiin lapsuudessani pannukahvia, sitä on itsekin tullut keiteltyä. Sittemin siirryin keittimiin, ja kun ostin kirpusta vanhan moccamasterin ja kunnostin sen niin tajusin että merkkiä ei ole enää syytä vaihtaa.