Pidän tätä uskottavana. Suomi kaupungistuu siitä huolimatta, että esimerkiksi Kepu ei sitä halua tai edes tajua sen tapahtuvan.
Nainen toivoi, että maanviljelys hänen kotitilallaan jatkuu. Jutun hävinnyt valtio joutuu maksamaan yli 30 000 euron oikeudenkäyntikulut.
www.iltalehti.fi
Tähän asti valtio on aina hanakasti pitänyt kiinni oikeudestaan perintöön, jos vain on ollut pienikin tilaisuus yrittää päästä osingoille. Nyt on kuulunut jo soraääniäkin jos tilanne onkin toisinpäin, eli perilliset vapaaehtoisesti luopuvat perinnöstä valtion hyväksi, mutta sukutilan tai Helsingissä sijaitsevan kalliin asunnon sijasta perinnöksi onkin tulossa peruskorjausikäinen kerrostalo-osake taantuvalta paikkakunnalta.
Perintöjä päätyy valtiolle ja kunnille, jos perijää ei ole tai jos hän kieltäytyy. Viime vuonna näin kertyi ennätysmäiset 63 miljoonaa euroa. Vierailimme perintöasunnossa.
yle.fi
Ongelmapesiä on siis sysätty valtion hoidettavaksi?
– Näin voisi sanoa. Valtion perimysjärjestelmää ei ole tarkoitettu tällaiseen, kun perillisiä on kerran olemassa, Vallioniemi sanoo.
Suomen väestökehitys etenee hitaasti kohti hyvinvointivaltion tuhoa. Puolueet keskittyvät silti suojelemaan omia poliittisia etujaan.
www.hs.fi
Aika hyvä pääkirjoitus, mutta itse olisin kirjoittanut vielä vähän pontevammin
Ilman työperäistä maahanmuuttoa Suomen talous näivettyy, vanhusten hoiva heikkenee ja hyvinvointivaltion perusta rapautuu.
Ongelma vaan on siinä, että Suomen korkea verotus, kielivaatimukset, kankea byrokratia ja korkea hintataso saavat oikeat huippuosaajat karttamaan tätä maata. Samalla taas avokätinen sosiaaliturva vetää puoleensa "huippuosaajia" kuten somalialaisia koneinsinöörejä. Tähän kun lisää sen, että jotakuinkin kaikki puolueet persuja lukuunottamatta tulkisevat perustuslain 19. pykälää niin, että se tarkoittaa sosiaaliturvan tarjoamista tarvittaessa koko maailmalle, niin eihän lopputuloksena voi olla kuin hyvinvointivaltion rapautuminen.
Toisin kuin keskusta haaveilee, lähipalveluja ei voi haja-asutusalueilla säilyttää vanhassa laajuudessaan. Kouluihin ei riitä koululaisia, eikä kattavia terveyspalveluita voi olla kaikissa kunnissa. Vastuullinen poliitikko kertoo tämän, kun seuraavien vaalien alla aletaan esitellä puolueiden ja ehdokkaiden vaaliteemoja. Loputtomat tulonsiirrot keskuksista maaseudulle ovat kaivoon kannettua vettä.
Tähän tilanteeseen on sopeuduttava. Lähipalvelun loppuminen ei välttämättä tarkoita palvelun loppumista. Terveyspalveluita voi saada esimerkiksi terveyspalvelubussista. Lähisairaala voi tarjota huonompaa hoitoa kuin ison keskuksen sairaala, jonne kyllä pääsee halutessaan.
Selvää on, että mennyt aika, jolloin monissa maaseutukunnissa/taajamissa oli koulu, terveydenhoitajan tai lääkärin vastaanotto, nimismies, mahdollisesti apteekki plus muut yhteiskuntaan olennaisesti kuuluvat palvelut kuten kauppa, pankki, posti ja huoltoasema, ei enää palaa ellei kaupunkiin muuttanut väki palaa takaisin maaseudulle ja maa muutu taas agraariyhteiskunnaksi. Eikä tarvitsekaan vaan olisi syytä hyödyntää esimerkiksi keksintöä nimeltä auto, jolla nämä palvelut voidaan nykyään viedä ihmisten luo. Ja toki hommaa helpottaa sekin, että toisin kuin vielä 50 vuotta sitten, nykyään useimmilla maaseudulla asuvilla on auto. Kunhan vain poliitikot pitäisivät huolta, että autolla liikkuminen pysyy edes jotenkin kohtuuhintaisena.
Toisin kuin vasemmisto tuntuu kuvittelevan, hyvinvointivaltio ja julkinen sektori eivät ole synonyymeja. Jos joku yksityinen yrittäjä on niin uskalias, että tarjoaa haja-asutusalueilla vaikkapa terveyspalveluita, hänelle kannattaa levittää eteen punainen matto.
Nykyinen byrokratia ja sääntely huomioiden se levitettävä matto on yleensä piikkimatto. Ja jos sattuu käymään niin että julkinen toimija ei toistuvista vaatimuksista huolimatta velvoitteitaan täytä ja sitten yksityinen taho sen omalla kustannuksellaan korjaa, palkkioksi haukutaan ja uhataan vahingonkorvauksilla, kuten siinä taannoisessa soratien lanausjupakassa.
Suomen heikko väestökehitys ei ole uusi ilmiö. Ongelma on siinä, että politiikan tarjonta rakennettiin hyvinä aikoina jatkuvan kasvun varaan. Äänestäjille myytiin tulevaa hyvää, ja visioiden päälle rakennettiin menoautomaatteja, joiden tulot kuitataan tulevaisuudessa.
Nyt kun kehitys ja visiot pettävät, politiikka ei osaa perääntyä vanhoista asemistaan. Hyvinvointivaltiolta puuttuu pakki. Tärkeintä on luetella, mistä ei ainakaan luovuta. Kun riittävän moni sanoo näin, silloin luovutaan hyvinvointivaltiosta.
Tämä on juurikin nykytilanteen ongelma kun moderni yhteiskunta on rakennettu periaatteella että talous kasvaa koko ajan vähintään inflaation verran ja väkimäärä kasvaa tai pysyy vähintään ennallaan. Nyt kun tullee käymään niin, että väkimäärä kääntyy laskuun, niin se peruutusvaihde on vaan löydettävä.
Halla-aho sen sanoi jo 15 vuotta sitten. Pysyviä, haitallisia ratkaisuja ei kannata tehdä tilapäisten ongelmien korjaamiseksi.
Tämänhetkinen elinajanodote on n. 80 vuotta. Suuret ikäluokat, requiescant in pace, kuolevat pois seuraavien 10-20 vuoden aikana. Tilapäisten ongelmien korjaamiseksi ei välttämättä kannata tehdä ratkaisuja, joiden seuraukset ovat a) suurelta osin kielteisiä ja b) pitkäaikaisia ja peruuttamattomia.
Mitä vanhusten hoivaan tulee, niin siitä voi tulla muutaman vuosikymmenen pituinen ongelma, kun myöhemmin syntyneet pienemmät ikäluokat joutuvat huolehtimaan aiemmista, suuremmista ikäluokista, mutta sekin korjaantuu/tasoittuu sitten. Aivan kuten koulutusala ja terveydenhoitoala joutuivat sotien jälkeen sopeutumaan 1945-1949 syntyneisiin suuriin ikäluokkiin. Siitäkin selvittiin vaikka aikalaiskertomusten mukaan lujilla oltiin välillä.
Ongelmaa helpottaa terveydenhuollon teknologian ja kaiken muunkin teknologian kehitys, mutta toisaalta hankaloittaa se, että liian monella nykyihmisellä ei ole minkäänlaista kiinnostusta pitää huolta terveydestään. Popcorni maistuu ja kalja haisee hyvälle. Yli 16-vuotiaista suomalaisista 59,5 prosenttia on ylipainoisia ja 26,8 prosenttia lihavia. Jos termit eivä ole tuttuja, niin ylipainoisuus on sitä että on hiukan liikaa massaa, kuten varmaan monella. Lihavuus tarkoittaa suomeksi sanottuna läskiä. Tai jotkut kutsuvat sitä myös kehopositiivisuudeksi.