Maaseudulla asuminen. Kaupunki vs maaseutu

Miksi siihen pitäisi olla pakoreitti? Vähän sama kuin tein 2v kiinteän sähkösopparin @ 30c/kWh. Vastan jälkeenpäin ihmetellään, että mihin helvettiin tuli sitouduttua...

Siksi noiden hinnat on tollasia. Harva haluaa osaketta pyörivine kuluineen riippakiveksi. Kiinteistön taitaa onnistua hylkäämään niin, että kiinteistövero pyörii vain ja se lienee kuukautta päälle luokkaa 10-30€. Vähän eri kuin vastikkeet 200-500€ + riski lisäkuluista päälle...

Toki jos alkaa keplottelemaan eli satasella jollekkin pummille ja antaa vaikka käteen tonnin vielä, että siitä sulle ryyppykämppä ja rahaa vähän päälle. Se onkin sitten vitun kiva niille muutamalle ketkä siellä vielä asuu. Mutta onhan noita tehneet ihan pankitkin kun halunneet päästä tappiollisista osakkeista eroon.
Perustat OY:n, laitat sinne 5000e omaa pääomaa perustamisvaiheessa sisään ja ostat asunto-osakkeen firmalle.

Pidät sen jälkeen vaan huolen että OY:n taseessa ei ole parin kuukauden vastikemaksuja enempää kassassa, niin jos joku tulee velkomaan jotain talon purkukuluja tai yllättäviä vastikkeita, niin senkus velkoo OY:n konkurssiin ja ottaa osakkeen konkurssipesästä itselleen..

edit:
Sen jälkeen teet vuokrasopimuksen firman nimissä itsellesi / puolisollsesi ja muutatte itse vuokralle ja maksat vastikkeen + pari euroa kuussa extraa firman tilille joka maksaa vastikkeet taloyhtiölle.
 
Mietin tota, vaikuttaako paikan tulevaisuudenkehitys mitenkään niillä valintaan, jotka haluavat muuttaa maalle? Jos paikkakunta on nyt 3000 asukkaan kokoinen, voi olla että kun on itse eläkeiässä, siellä on enää 1500 ihmistä. Tai jos nuorena muuttaa, niin 1000-1200. Ja palvelut luultavasti sen mukaisia. Onko ideana sitten vanhana muuttaa takaisin johonkin palvelutaloon tai ulkomaille? Monessa paikassahan nuo vanhukset aiheuttavat ison vaivannäön kun palvelut hoitoa, ruokapuolta yms. myöden pitää järkätä kotiinkuljetuksena. Esim. vanhustalossa ruuan vie 20 metrin päähän seuraavalle ovelle paljon nopeammin kuin 50 km, osin yksityistietä ajaen keskellä kylmintä talvea.

Toki ongelmaa ei kai ole, jos itse maksaa kulunsa, mutta varsinkin kun ikää alkaa olla niin, että omalla autolla liikkuminen muuttuu hankalammaksi, niin luotetaanko nyt autokannan robotisaatioon vai mitenkä? Esim. oma mummo asui yksin maalla ja tuskin se elämä hirveän huippua viime aikoina oli, mutta muistisairaalle olisi ollut ongelma sopeutua mihinkään uuteen ympäristöön. Lämmitys oli onneton, kaivosta kannettu vesi oudon makuista, ei oikein mobiilikuuluvuutta ja kaikki kämpän ja pihan hoito jäi pois jo aikaa sitten. Ruokapuolikin oli aika onnetonta ja yksipuolista ja eli vähän sen varassa, että omat lapset joskus käyvät katsomassa perään.
Nää on taas näitä juttuja että eletäänkö nyt vai varaudutaanko ikuisesti tulevaisuuteen. Säästetäänkö ja pihistetäänkö joka ikinen sentti aina 50 vuotiaaksi asti ja pannaan sitten elämä risaiseksi? Asutaako koko elämä ahtaassa yksiössä ytimessä että "asunnon" arvo säilyy ja voi sitten myydä sen 60-vuotiaana hurjalla voitolla?
Me haluttiin maalle ja ei sinällään kiinnosta paskaakaan mikä talon arvo tai kylän viriiliys on 30v päästä kun ollaan siinä iässä että yksin ei pärjää. Veroja tullut siihen mennessä maksettua sen verran että niistä on aika tulla jotain takaisinkin. Valtio on ihmisiä varten eikä ihminen valtiota varten.
 
Me haluttiin maalle ja ei sinällään kiinnosta paskaakaan mikä talon arvo tai kylän viriiliys on 30v päästä kun ollaan siinä iässä että yksin ei pärjää. Veroja tullut siihen mennessä maksettua sen verran että niistä on aika tulla jotain takaisinkin. Valtio on ihmisiä varten eikä ihminen valtiota varten.
Se on aivan yhdentekevää mitä mieltä sinä olet asiasta. Kun se kunta / valtio siinä vaiheessa 30v päästä toteaa että mitään et ole saamassa, niin meinaatko väkivalloin mennä hakemaan?

Eipä sillä - ei siinä kohtaa auta vaikka asuisi kaupungissa. Tosin jos asuu jossain keskustorin laidalla, niin saattaa päästä köpöttelemään kauppaan ja (teoreettiseen terveyskeskukseen, ihan kuin jotain terveyspalveluita vielä olisi) vaikka ajokortti lähtisi jne...
 
Se on aivan yhdentekevää mitä mieltä sinä olet asiasta. Kun se kunta / valtio siinä vaiheessa 30v päästä toteaa että mitään et ole saamassa, niin meinaatko väkivalloin mennä hakemaan?

Eipä sillä - ei siinä kohtaa auta vaikka asuisi kaupungissa. Tosin jos asuu jossain keskustorin laidalla, niin saattaa päästä köpöttelemään kauppaan ja (teoreettiseen terveyskeskukseen, ihan kuin jotain terveyspalveluita vielä olisi) vaikka ajokortti lähtisi jne...
Pointti oli se, että eletään nyt ja katotaan sitten mitä myöhemmin tapahtuu.
 
Nää on taas näitä juttuja että eletäänkö nyt vai varaudutaanko ikuisesti tulevaisuuteen. Säästetäänkö ja pihistetäänkö joka ikinen sentti aina 50 vuotiaaksi asti ja pannaan sitten elämä risaiseksi? Asutaako koko elämä ahtaassa yksiössä ytimessä että "asunnon" arvo säilyy ja voi sitten myydä sen 60-vuotiaana hurjalla voitolla?
Me haluttiin maalle ja ei sinällään kiinnosta paskaakaan mikä talon arvo tai kylän viriiliys on 30v päästä kun ollaan siinä iässä että yksin ei pärjää. Veroja tullut siihen mennessä maksettua sen verran että niistä on aika tulla jotain takaisinkin. Valtio on ihmisiä varten eikä ihminen valtiota varten.
Siis tässä ei ollut pointtina mihinkään sotaan tai ekokatastrofiin varautuminen vaan ihan normaalin ihmisen elinkaari. Teet esim. ikävuodet 20-65 töitä ja elät eläkeläisenä 65-85. Ehkä ikävuodet 75-85 jollain tasolla liikuntarajoitteisena, ilman ajokorttia, leskenä, muistisairaana yms. Tämä on suurelle osalle ihmisistä ihan normaali elämäntilanne. Vähän samaan tapaan kuin peruskoulun lopulla pitää päättää meneekö lukioon vai amikseen ja 17-kesäisenä on ajokortit mielessä jne.

Voiko tästä tehdä johtopäätöksen, että maalle muuttava ei suunnittele elämää nykyhetkeä pidemmälle ja optimistisesti vaan toivoo että kaikki jotenkin järjestyy? Tai sitten on ihan ok erakoitumisen kanssa. Tarkoitan vaan, että vaikka hankkisi lapsia normimäärän, etäisyys lasten koteihin voi aiheuttaa sen, että ei heitä näe kuin kerran vuodessa jos sitäkään. Esim. omalla kohdalla vähän kaduttaa, että ei tullut ikinä sukua tätä enempää nähtyä. Nyt on liian myöhäistä. En huomannut ikinä kysyä, oliko omilla isovanhemmilla ihan tarkoitus elää eristyksissä keskellä metsää/peltoa ja nauttivatko aidosti elämänsä järjestelystä. Rahaa olisi kyllä ollut muuttaa. Esim. toinen isoäiti hankki kuusikymppisenä maanviljelykset lopetettuaan keskusta-asunnon, mutta taisi viitisen vuotta mennä ennen kuin lopulta muutti sinne. Piti mieluummin asuntoa tyhjillään ja asui mieluummin yksin maatilalla, josta oli vajaan tunnin matka keskustaan. Keskustassa kauppaan oli tyyliin 100m ja muihin palveluihin 200-600m.
 
Siis tässä ei ollut pointtina mihinkään sotaan tai ekokatastrofiin varautuminen vaan ihan normaalin ihmisen elinkaari. Teet esim. ikävuodet 20-65 töitä ja elät eläkeläisenä 65-85. Ehkä ikävuodet 75-85 jollain tasolla liikuntarajoitteisena, ilman ajokorttia, leskenä, muistisairaana yms. Tämä on suurelle osalle ihmisistä ihan normaali elämäntilanne. Vähän samaan tapaan kuin peruskoulun lopulla pitää päättää meneekö lukioon vai amikseen ja 17-kesäisenä on ajokortit mielessä jne.

Voiko tästä tehdä johtopäätöksen, että maalle muuttava ei suunnittele elämää nykyhetkeä pidemmälle ja optimistisesti vaan toivoo että kaikki jotenkin järjestyy? Tai sitten on ihan ok erakoitumisen kanssa. Tarkoitan vaan, että vaikka hankkisi lapsia normimäärän, etäisyys lasten koteihin voi aiheuttaa sen, että ei heitä näe kuin kerran vuodessa jos sitäkään. Esim. omalla kohdalla vähän kaduttaa, että ei tullut ikinä sukua tätä enempää nähtyä. Nyt on liian myöhäistä. En huomannut ikinä kysyä, oliko omilla isovanhemmilla ihan tarkoitus elää eristyksissä keskellä metsää/peltoa ja nauttivatko aidosti elämänsä järjestelystä. Rahaa olisi kyllä ollut muuttaa. Esim. toinen isoäiti hankki kuusikymppisenä maanviljelykset lopetettuaan keskusta-asunnon, mutta taisi viitisen vuotta mennä ennen kuin lopulta muutti sinne. Piti mieluummin asuntoa tyhjillään ja asui mieluummin yksin maatilalla, josta oli vajaan tunnin matka keskustaan. Keskustassa kauppaan oli tyyliin 100m ja muihin palveluihin 200-600m.
Siis tässä ei ollut pointtina mihinkään sotaan tai ekokatastrofiin varautuminen vaan ihan normaalin ihmisen elinkaari.
En minäkään tästä puhunut, vaan ihan normaalista varautumisesta tulevasuuteen tietyissä rajoissa.
Teet esim. ikävuodet 20-65 töitä ja elät eläkeläisenä 65-85. Ehkä ikävuodet 75-85 jollain tasolla liikuntarajoitteisena, ilman ajokorttia, leskenä, muistisairaana yms
Pointti oli se, että jos sun telee mieli 25v muuttaa maalle ja taloudellinen tilanne sen sallii ja muutenkin siitä haaveilet, niin pitääkö kuitenkin jäädä siihen keskustan betonikuutioon varmuuden vuoksi koska 65v saattaa tarvita apua ja hissitaloa ja asunnonkin arvo on vain noussut.
Ts. jos olet haaveillut maalla asumisesta ja isosta omakotitalosta niin pitääkö unelmasta luopua vain siksi että talo menettää arvoaan ja 30+ vuoden päästä saattaa tarvita apua tai ei jaksa tehdä lumitöitä? Että parempi varmuuden vuoksi asua siinä palveluiden lähellä betonikuutissa niin saa 30v päästä apua kun sitä tarvii.

Voiko tästä tehdä johtopäätöksen, että maalle muuttava ei suunnittele elämää nykyhetkeä pidemmälle ja optimistisesti vaan toivoo että kaikki jotenkin järjestyy? Tai sitten on ihan ok erakoitumisen kanssa.
Varautuminen on aina tervettä, mutta siinäkään ei pidä mennä liiallisuuksiin. Jos sä alat 30v miettimään että pitääpä koittaa muuttaa asuntoon ja paikkaa missä toimii palvelut vielä 30v päästä kun niitä alkaa tarvitsemaan on omasta mielestä vähän hukkaanheitettyä elämää. Samoin kuin väkisin asua ahtaasti jossain betonikuutiossa ihan vaan sen takia että voi pojat sen arvo vaan nousee vuosien saatossa.
Jotkut tykkää asua väljästi ja omakotialossa maalla ja siinä punnitaan sitten onko se tuleva asunto koti vai sijoituskohde. Itse valitsin kodin jonka olis tarkoitus olla koti mahdollisimman pitkään eikä mua kiinnosta mikä asunnon arvo on siinä vaiheessa jos ja kun joutuu muuttamaan pois koska ei pärjää tai tarvitsee palveluita. Ja jos elämä menee normaalia rataa niin siinä vaiheessa kun ei enää tuolla pärjää niin sitten muutetaan muualle ja ikää on varmaan jo sen verran että siinä vaiheessa rahalla ei ole oikein enää merkitystä.
Tarkoitan vaan, että vaikka hankkisi lapsia normimäärän, etäisyys lasten koteihin voi aiheuttaa sen, että ei heitä näe kuin kerran vuodessa jos sitäkään. Esim. omalla kohdalla vähän kaduttaa, että ei tullut ikinä sukua tätä enempää nähtyä. Nyt on liian myöhäistä.
Tilanteen mukaan tietenkin eletään. Jos suku ja sukulaiset on tärkeitä niin se pitä ottaa huomioon muuttaessa. Ihan samalla tavalla kuin muutkin asiat muuttaessa ylipäätään mihinkään.

En huomannut ikinä kysyä, oliko omilla isovanhemmilla ihan tarkoitus elää eristyksissä keskellä metsää/peltoa ja nauttivatko aidosti elämänsä järjestelystä. Rahaa olisi kyllä ollut muuttaa. Esim. toinen isoäiti hankki kuusikymppisenä maanviljelykset lopetettuaan keskusta-asunnon, mutta taisi viitisen vuotta mennä ennen kuin lopulta muutti sinne. Piti mieluummin asuntoa tyhjillään ja asui mieluummin yksin maatilalla, josta oli vajaan tunnin matka keskustaan. Keskustassa kauppaan oli tyyliin 100m ja muihin palveluihin 200-600m.
Meitä on erilaisia. Toiset tykkää asua omassa rauhassa "erakkona" jos sen niin haluaa määritellä. Kaikki ei kaipaa niitä palveluita ja kahviloita ja Woltteja ja Foodoroita vaan pärjää esim sillä että on joku lähikauppa siinä itselle inhimillisen matkan päässä.
Aika harva kuitenkaan haluaa sieltä omasta kodistaan muuttaa pois vanhana, oli se sitten kerrostalokuutio tai maaseutu talo. Moni haluaa asua omassa kodissaan niin pitkään kun on vaan pystyy ja sitten pakon edessä muuttaa pois. Musta on jotenkin absurdi ajatus että työelämä loppuu 63v että "jaaha, se on työura loppu, pannaas pillit pussiin ja muutetaan kaupunkiin". Aika harva taitaa noin asiaa ajatella tai toimia. Koti on koti ja siellä moni haluaa asua viimeiseen asti niin kauan kuin pärjää. Ulkopuolisen on aina vähän vaikea tietää miten toinen tekee ja ajattelee.

Piti mieluummin asuntoa tyhjillään ja asui mieluummin yksin maatilalla, josta oli vajaan tunnin matka keskustaan. Keskustassa kauppaan oli tyyliin 100m ja muihin palveluihin 200-600m.
Niimpä, kynnys muuttaa pois omasta kodistaan mihin on tottunut on toisilla aika kova kynnys ehkä vuosikymmenien asumisen jälkeen ja ymmärrän varsin hyvin.
Eikä se ole mistään rahasta kiinni, vaan siitä että koti on koti.
 
Eikä se maalla asumisen tarvitse välttämättä tarkoitaa sitä että ollaan metsän keskellä ja sudet pyörii kotipihalla ja karhu tekee talvimajansa portaiden alle. Välimuotoja on paljon kaupunki ja maalla asumisen välillä.. Hyvinkin lähellä kaupunkia voi asua rauhassa palveluiden vieressä.

Joskus "maalta" on lyhyemmät ja nopeammat etäisyydet läheiseen kaupunkiin kuin Helsingin sisällä lähiöstä palveluiden äärelle.

Ts. jos olet haaveillut maalla asumisesta ja isosta omakotitalosta niin pitääkö unelmasta luopua vain siksi että talo menettää arvoaan ja 30+ vuoden päästä saattaa tarvita apua tai ei jaksa tehdä lumitöitä? Että parempi varmuuden vuoksi asua siinä palveluiden lähellä betonikuutissa niin saa 30v päästä apua kun sitä tarvii.
samaa mieltä.
 
Eikä se maalla asumisen tarvitse välttämättä tarkoitaa sitä että ollaan metsän keskellä ja sudet pyörii kotipihalla ja karhu tekee talvimajansa portaiden alle. Välimuotoja on paljon kaupunki ja maalla asumisen välillä.. Hyvinkin lähellä kaupunkia voi asua rauhassa palveluiden vieressä.

Joskus "maalta" on lyhyemmät ja nopeammat etäisyydet läheiseen kaupunkiin kuin Helsingin sisällä lähiöstä palveluiden äärelle.


samaa mieltä.
Joo tästä itsekkin meinasin jo aikasemmin mainita kun oli jostain hiekkateistä puhe että niitä on välimuotojakin olemassa kuin moottorie ja hiekkatie :D

Ja tosiaan mikä kenellekkin on "maalla" asumista. Jollekkin stadilaiselle jo se että Keravalla on jo täyttä pöndeä ja jääkarhut ja sudet pyörii nurkissa kun toisille se on tunnin hiekkatien päässä oleva torppa missä lähin naapuri on 20km päässä.
Itse asun 8000 asukkaan kunnassa jossa lähin iso kaupunki on 25km päässä ja vaikka asun pientalo alueella jossa on naapureita niin silti lasken tämään olevan "maalla".
 
Kyllä minä ainakin miellän maalla asumisen tarkoittavan nimenomaan jossain taajaman ulkopuolella tai sitten oikeasti vähän pienemmässä kylässä asumista. Jonkun Helsinkiläisen mielestä nyt varmaan kehä III ulkopuolella ei muuta olekaan kuin maaseutua. Suomessakin on kuitenkin paljon pienempiä paikkakuntia joissa voi helposti asua kävely/pyöräilymatkan päässä palveluista ja elää melko "kaupunkimaista" elämää.

Suomessa on näköjään 49 taajamaa joissa asuu vähintään 10 000 ihmistä. 5000 ja suurempia sitten toinen mokoma. Vähintään 40 000 asukkaan 18 kappaletta.

Sitä en kyllä aivan ymmärrä, että mikä siellä Helsingissä on niin hienoa. Suomessa on mukavampiakin kaupunkeja. Onhan Helsingissä sitten toki vähän sellaista oikeasti ison kaupungin vilinää, mitä ei missään muualla Suomessa ole, mutta ei se sitten kuitenkaan mikään maailmanluokan suurkaupunki ole. Isossa kaupungissa on myös ison kaupungin lieveilmiöt, asuminen kallista, ja työmatkoihin ja muihin siirtymiin kuluu herkästi paljon aikaa. Pääkaupunkiseudulla ja yleisemmin Uudellamaalla on keskimäärin ajallisesti pisimmät työmatkat Suomessa.
 
Kyllä minä ainakin miellän maalla asumisen tarkoittavan nimenomaan jossain taajaman ulkopuolella tai sitten oikeasti vähän pienemmässä kylässä asumista. Jonkun Helsinkiläisen mielestä nyt varmaan kehä III ulkopuolella ei muuta olekaan kuin maaseutua. Suomessakin on kuitenkin paljon pienempiä paikkakuntia joissa voi helposti asua kävely/pyöräilymatkan päässä palveluista ja elää melko "kaupunkimaista" elämää.

Suomessa on näköjään 49 taajamaa joissa asuu vähintään 10 000 ihmistä. 5000 ja suurempia sitten toinen mokoma. Vähintään 40 000 asukkaan 18 kappaletta.

Sitä en kyllä aivan ymmärrä, että mikä siellä Helsingissä on niin hienoa. Suomessa on mukavampiakin kaupunkeja. Onhan Helsingissä sitten toki vähän sellaista oikeasti ison kaupungin vilinää, mitä ei missään muualla Suomessa ole, mutta ei se sitten kuitenkaan mikään maailmanluokan suurkaupunki ole. Isossa kaupungissa on myös ison kaupungin lieveilmiöt, asuminen kallista, ja työmatkoihin ja muihin siirtymiin kuluu herkästi paljon aikaa. Pääkaupunkiseudulla ja yleisemmin Uudellamaalla on keskimäärin ajallisesti pisimmät työmatkat Suomessa.
Eihän siinä mitään hienoa olekaan mutta jossain ihmisen pitää asua niin toiselle se voi olla sitten Helsinki. Siellä on paljon työpaikkoja ja lentokenttäkin on lähellä. Kaikki ei kaipaa rauhaa samalla lailla joten voihan sitä sitten asua pääkaupunkiseudullakin ja vaikka keskustassa jos siltä tuntuu. Jos on ikänsä ytimessä asunut niin ei sitä osaa samalla lailla kaivata maaseudun rauhaa, tai edes omakotitaloasumista taajamassa. Ihmiset on erilaisia ja ymmärrän heitäkin joita maaseudun rauha pitkästyttää (otetaan mukaan ne omakotitalolähiötkin kun niissäkin melkoisen hiljaista on). Olen itsekin vähän rauhaton sielu joten nuorempana varmasti olisi voinut Helsinkin melskekin kiinnostaa. Nyt kun ikää on enemmän niin vähän vähempikin riittää, mutta ihan maalle en edelleenkään halua sillä tarpeen vaatiessa on päästävä vähän tuulettumaan ja lentokentällekin pitää kerran pari kvartaalissa vaivattomasti päästä.
 
Minulle pääkaupunkiseudun palvelut ovat sellaisia, joita tarvitsen noin kerran vuodessa tai harvemmin. Tietyt erikoisliikkeet, ravintolat, museot, lentokenttä jne. Ei niiden äärellä tarvitse koko ajan olla.

E: Mulla on ollut jo pidemmän aikaa haaveena pyöräyttää kohdallani suomalainen mökkeilykulttuuri ympäri. Haluaisin muuttaa asumaan sinne, missä muut viettävät aikaa mökeillänsä, ja hankkia jostain suurehkosta kaupungista yksiö, jonne menisin sitten itse tuulettumaan kun alkaa korpi ahdistamaan. Voisi harrastella parkkipaikan etsintää, työmatkaruuhkaa, hengitellä katupölyä ja nauttia muista kaupunkielämän eduista aina hetken aikaa, ja palata sitten kotiinsa. Kämpän voisi pistää vaikka lyhytvuokralle aina silloin kun sitä ei itse tarvitse.
 
Viimeksi muokattu:
Meiltä on Tampereelle matkaa 30km joten ravintoloihin ja vaateostoksille ei kauaa mene ajaa. Omalla kylällä asuu alle 1000 asukasta ja ruokakauppoihin on matkaa 15km. Tontti maksoi kolmanneksen siitä, mitä joutuu maksamaan Tampereen laita-alueilla. Lupamenettelykin oli läpihuutojuttu, jossa asiat sovittiin puhelimitse ja yksityiskohdat jätettiin rakentajalle.

Rohkaisen minäkin miettimään maalle muuttoa ja omakotitalon hankkimista asumisratkaisuna enemmän kuin kannattavana sijoituksena. Halusin itse aina takaisin maalle, mutta emäntä ei ollut ihan niin varma. Nyt se emäntäkään ei enää muuttaisi kaupunkiin, vaikkei lumitöihin, rännien putsauksiin ja autoremontteihin osallistukaan.

Maalle muuttaessa vaihdat huolettomuuden monenlaiseen kiinteistönhoitotyöhön, joten kannattaa eläkeiän toimintakykyä enemmän pohtia sitä, onko halukas asumaan aktiivisempaa elämää, vuokra-taloyhtiössä on sen suhteen aika huoletonta. Toki maallakin voi maksaa naapurille pihan auraamisesta ja putkarit, sähkärit ja tarvittaessa polttopuutkin tulee kotiin puhelinsoitolla ja rahalla.
 
Kyllä minä ainakin miellän maalla asumisen tarkoittavan nimenomaan jossain taajaman ulkopuolella tai sitten oikeasti vähän pienemmässä kylässä asumista. Jonkun Helsinkiläisen mielestä nyt varmaan kehä III ulkopuolella ei muuta olekaan kuin maaseutua. Suomessakin on kuitenkin paljon pienempiä paikkakuntia joissa voi helposti asua kävely/pyöräilymatkan päässä palveluista ja elää melko "kaupunkimaista" elämää.

Suomessa on näköjään 49 taajamaa joissa asuu vähintään 10 000 ihmistä. 5000 ja suurempia sitten toinen mokoma. Vähintään 40 000 asukkaan 18 kappaletta.

Sitä en kyllä aivan ymmärrä, että mikä siellä Helsingissä on niin hienoa. Suomessa on mukavampiakin kaupunkeja. Onhan Helsingissä sitten toki vähän sellaista oikeasti ison kaupungin vilinää, mitä ei missään muualla Suomessa ole, mutta ei se sitten kuitenkaan mikään maailmanluokan suurkaupunki ole. Isossa kaupungissa on myös ison kaupungin lieveilmiöt, asuminen kallista, ja työmatkoihin ja muihin siirtymiin kuluu herkästi paljon aikaa. Pääkaupunkiseudulla ja yleisemmin Uudellamaalla on keskimäärin ajallisesti pisimmät työmatkat Suomessa.
Sehän Helsingissä onkin. Se on merellinen kompakti kaupunki ilman suurkaupunkien lieveilmiöitä. Helsinki on vihreä, ei betonikaupunki (paitsi ehkä Pasila). Siirtymiin kuluva aika riippuu asuinpaikasta Helsingin sisällä. Muutoin Uudellamaalla siirtymät kyllä kestävät, ellei asu raiteiden varrella.

Muihin kaupunkeihin verrattuna työ- ja muut mahdollisuudet ovat paremmat. Kulttuuripuoli on omassa luokassaan. Ei Helsingin kanssa kilpaile kuin Tampere. Asuntojen hinnat ovat iso haittapuoli Helsingissä, muutoin upea kaupunki. Varsinkin jos haluaa tilaa ja rauhaa, se maksaa.
 
Sehän Helsingissä onkin. Se on merellinen kompakti kaupunki ilman suurkaupunkien lieveilmiöitä. Helsinki on vihreä, ei betonikaupunki (paitsi ehkä Pasila). Siirtymiin kuluva aika riippuu asuinpaikasta Helsingin sisällä. Muutoin Uudellamaalla siirtymät kyllä kestävät, ellei asu raiteiden varrella.

Muihin kaupunkeihin verrattuna työ- ja muut mahdollisuudet ovat paremmat. Kulttuuripuoli on omassa luokassaan. Ei Helsingin kanssa kilpaile kuin Tampere. Asuntojen hinnat ovat iso haittapuoli Helsingissä, muutoin upea kaupunki. Varsinkin jos haluaa tilaa ja rauhaa, se maksaa.

Ja mamuja joka kulmalla.. peukkupäisiä huumehörhöjä tulee jatkuvasti vastaan.. pilalle on Helsinki mennyt, Tampere ihan omassa luokassaan
 
Joo tästä itsekkin meinasin jo aikasemmin mainita kun oli jostain hiekkateistä puhe että niitä on välimuotojakin olemassa kuin moottorie ja hiekkatie :D

Ja tosiaan mikä kenellekkin on "maalla" asumista. Jollekkin stadilaiselle jo se että Keravalla on jo täyttä pöndeä ja jääkarhut ja sudet pyörii nurkissa kun toisille se on tunnin hiekkatien päässä oleva torppa missä lähin naapuri on 20km päässä.
Itse asun 8000 asukkaan kunnassa jossa lähin iso kaupunki on 25km päässä ja vaikka asun pientalo alueella jossa on naapureita niin silti lasken tämään olevan "maalla".
Niinno, puhut välimuodoista, mutta vedit tuossa yllä aika lailla yhtäläisyysmerkit sille, että kaupunki = betonikuutio ja maalla = iso omakotitalo. Tuossa aiemminkin yhdellä toisella oli ongelmia ymmärtää, että lähiössä voi olla muuta kuin vuokrakerrostaloja.

Maalla on aika monen kokoisia omakotitaloja. Esim. perinteinen 40-50-lukujen rintamamiestalo on tyyppitalo ja kooltaan luokkaa 80-120 m². Tuolleen 2024 vuoden keskikokoon nähden nuo ovat kaikki pieniä. Mulla on kaupungissa rivarin huoneistoala yli 100 m² ja päälle varastot. Jos ottaa huomioon, että omakotitalossa alasta menee myös talotekniikkaan, varastoihin jne., niin tämä on aika lailla siinä rintsikoiden yläpäässä kooltaan. Toki osa on omaa taloaan laajentanut ja osalla on lisärakennuksia.

Sama tonteissa. "Isostakin" kaupungista saa kävelymatkan päästä keskustasta vielä 1600 neliön tontteja. Jos tuolleen laajasti ymmärretään maaseuduksi myös nuo taajamat ei-kaupunkistatuksen kunnissa, niin kyllä siellä monella on tuota luokkaa tai alle tontti. Katoin just jokin aika sitten jostain Lapinlahdelta kun oli tyyliin eurolla per neliö tontteja, niin tuohon 1000-2000 neliöön nekin oli lohkottu keskellä ei mitään. Aika pienellä osalla on hehtaariluokan tila.

Pointti oli se, että jos sun telee mieli 25v muuttaa maalle ja taloudellinen tilanne sen sallii ja muutenkin siitä haaveilet, niin pitääkö kuitenkin jäädä siihen keskustan betonikuutioon varmuuden vuoksi koska 65v saattaa tarvita apua ja hissitaloa ja asunnonkin arvo on vain noussut.
Pointti oli, että ei ole pakko lukittautua yhteen asumismuotoon koko loppuiäksi 25-vuotiaana. Tästä löytyy ihan tilastoja, että nykyään keskimäärin muutetaan luokkaa 5-10 kertaa elämän aikana ja keskimäärin hiukan alle 10 vuoden välein.
Ts. jos olet haaveillut maalla asumisesta ja isosta omakotitalosta niin pitääkö unelmasta luopua vain siksi että talo menettää arvoaan ja 30+ vuoden päästä saattaa tarvita apua tai ei jaksa tehdä lumitöitä? Että parempi varmuuden vuoksi asua siinä palveluiden lähellä betonikuutissa niin saa 30v päästä apua kun sitä tarvii.
Kuten sanoin niin kaikki eivät muuta isoon omakotitaloon maalle vaan esim. rivariin vuokralle. Ja mikään ei estä muuttamasta myöhemmin. Tuon takia kysyinkin, että mitä suunnitelmia on. Jos vaikka elää 100-vuotiaaksi ja päättää 19-vuotiaana amiksen ja armeijan jälkeen muuttaa maalle, millainen se elämä on seuraavat 80 vuotta? Esim. oma isoäidin äiti eli noin 100 vuotta. Asui koko ikänsä viimeisiä vuodeosastovuosia lukuun ottamatta samassa talossa. Tilan omistajuus siirtyi vaan lapsille, kun vanha isäntä kuoli. Tuosta tuli yli 90 vuotta samassa talossa. Yhdessä osoitteessa. Sitä mietin, onko tämä edelleen ideaali maalla asumista fanittaville?
Varautuminen on aina tervettä, mutta siinäkään ei pidä mennä liiallisuuksiin. Jos sä alat 30v miettimään että pitääpä koittaa muuttaa asuntoon ja paikkaa missä toimii palvelut vielä 30v päästä kun niitä alkaa tarvitsemaan on omasta mielestä vähän hukkaanheitettyä elämää.
Eli hukkaan heitettyä elämää, jos 30-vuotiaana mietit, että asut maalla ikävuodet 30-90 ja sitten 90-100 vanhustentalossa keskustassa?
Samoin kuin väkisin asua ahtaasti jossain betonikuutiossa ihan vaan sen takia että voi pojat sen arvo vaan nousee vuosien saatossa.
Niin eli ei saa kärjistää mutta vaihtoehdot ovat vain valtavan iso okt ja se löytyy vain maalta, tai koirankoppi kaupungissa. Ei ole mitään muita vaihtoehtoja. Vain fiksut ihmiset asuvat järkevästi ja kaupunkilaiset kituvat tuossa ei-ihmisarvoisessa varastokopissa.
eikä mua kiinnosta mikä asunnon arvo on siinä vaiheessa jos ja kun joutuu muuttamaan pois koska ei pärjää tai tarvitsee palveluita.
Noin ylipäänsä jos aikoo omistusasua loppuun asti, niin aika harvalle tuolla arvon kehityksellä on itselleen mitään väliä. Asui sitten maalla tai kaupungissa. Koska olen itsekin lapseton, niin en tässä ajanut takaa sitä, että suunnittelisi riittävää perintöä vaan ihan jos voi suunnittelussa keskittyä omaan elämään.
Meitä on erilaisia. Toiset tykkää asua omassa rauhassa "erakkona" jos sen niin haluaa määritellä. Kaikki ei kaipaa niitä palveluita ja kahviloita ja Woltteja ja Foodoroita vaan pärjää esim sillä että on joku lähikauppa siinä itselle inhimillisen matkan päässä.
Tää on selkeä, että ihmisillä on eroja. Tässä on kuitenkin se ero, että jos esim. maalla palvelutaso puolittuu noin 30 vuoden välein, niin oman elämän aikana niistäkin palveluista, mitä muuttaessa oli, ehtii luokkaa 75% loppua. Eli hain takaa sitä, onko tämä ihan ok maalla asuvalle vai onko jotain minimitasoa, mitä kuitenkin vaatisi? Ajan tässä takaa sitä, että joskus ennen vanhaan maalla asuminen oli yleisempää ja maalla oli paljon enemmän pieniä puoteja ja palveluita. Tilanne on kärjistynyt koko ajan ja välimatkat pidentyneet. Toki kuljetuspalvelut ovat lisääntyneet, mutta onko tämä ok kehitys ja osa sitä unelmien maalaisidylliä?
Aika harva kuitenkaan haluaa sieltä omasta kodistaan muuttaa pois vanhana, oli se sitten kerrostalokuutio tai maaseutu talo. Moni haluaa asua omassa kodissaan niin pitkään kun on vaan pystyy ja sitten pakon edessä muuttaa pois. Musta on jotenkin absurdi ajatus että työelämä loppuu 63v että "jaaha, se on työura loppu, pannaas pillit pussiin ja muutetaan kaupunkiin".
Jos oot vaikka menestynyt elämässä ja hankkinut 300 neliön talon kolmessa kerroksessa keskeltä ei mitään, jossain vaiheessa lapset muuttavat pois kotoa ja esim. puhjenneen allergian takia luovut koirista ja kissoista, ja tilantarve talossa voi kutistua yli 200 neliötä. Ei tuossa nyt muuta kuin että jossain vaiheessa voi olla järkevää tarkastella uudelleen tilannetta. Tarviiko enää 7- tai 9-paikkaista tila-autoa isolla maavaralla ja kahta saunaa ja neljää vessaa, jos elelee kahdestaan ja siitäkin ison osan matkailee, kun polttaa pois miljoonasijoituksia. Jollakin on tietysti paljon kertynyttä rahaa ja voi asua missä vaan, mutta osa voi miettiä, että seuraavien unelmien kannalta fiksumpaa rahankäyttöä voi olla omistusten järjestely tehokkaammin.

Aika harva taitaa noin asiaa ajatella tai toimia. Koti on koti ja siellä moni haluaa asua viimeiseen asti niin kauan kuin pärjää. Ulkopuolisen on aina vähän vaikea tietää miten toinen tekee ja ajattelee.
Osa on tottunut jatkuvaan muutokseen. Varsinkin jos on kansainvälisesti arvostettua osaamista ja aktiivinen ala (sanotaan vaikka IT), työpaikan ja perhetilanteen takia maa ja seutu voivat vaihtua parin vuoden välein koko uran ajan. Ehkä loppua kohti rauhoittuen, mutta kuitenkin.
 
Aika vaikea siihen on vetää mitään tarkkaa rajaa, että mikä on maalla asumista ja mikä ei. Mutta jos nyt vaikka kuvitellaan, että joku asuu Seinäjoella jossain siinä keskustaajaman alueella. Niin ei se minun mielessä ole mitään maalla asumista vaikka joku Helsinkiläinen kuinka olisi sitä mieltä että on.
 
Ja mamuja joka kulmalla.. peukkupäisiä huumehörhöjä tulee jatkuvasti vastaan.. pilalle on Helsinki mennyt, Tampere ihan omassa luokassaan
En huomannut häiriöitä 3 vuotta sitten siellä asuessa. Mamut oli ihan mukavia, uimahallissa juttelin ja pojan paras kaveri on mamu. Tytär asuu itiksessä eikä ongelmia.

Oletko asunut Helsingissä?
 
Aika vaikea siihen on vetää mitään tarkkaa rajaa, että mikä on maalla asumista ja mikä ei. Mutta jos nyt vaikka kuvitellaan, että joku asuu Seinäjoella jossain siinä keskustaajaman alueella. Niin ei se minun mielessä ole mitään maalla asumista vaikka joku Helsinkiläinen kuinka olisi sitä mieltä että on.
Miten olisi tämä virallinen luokitus:

Kaupunki-maaseutuluokitus on kuntarajoista riippumaton aluerajaus, jonka avulla pystytään erottamaan kaupunkialueet maaseutualueista sekä laskemaan tilastoja eri alueluokille ja niiden yhdistelmille.

Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämässä kaupunki-maaseutuluokituksessa koko Suomen alue jaetaan seitsemään kuntarajoista riippumattomaan luokkaan. Kaupunkialueet jakautuvat sisempään ja ulompaan kaupunkialueeseen sekä kaupungin kehysalueeseen. Maaseutu muodostuu maaseudun paikalliskeskuksista, kaupungin läheisestä maaseudusta, ydinmaaseudusta ja harvaan asutusta maaseudusta.


Tuota käyttävät MDI ja muut alaa tutkivat. Se on "hieman" hienojakoisempi kuin kehä 1:n sisä- ja ulkopuolinen Suomi. Tuolla on myös laatikoissa kuvattu noiden aluetyyppien tunnuspiirteet, niin niistä ei tarvi mutuilla jokaisen omaa versiota.

Mitä itse tulkitsen noita kuvauksia siitä, että maalla heilutaan alasti pihalla, kuljetaan sorateitä maasto-autolla, vesi tulee omasta kaivosta eikä liitytä kunnallistekniikkaan ja pidetään omalla pihalla ampumarataa tms., niin menee tuohon ydinmaaseudun tai harvaan asutun maaseudun luokitukseen.
 

Uusimmat viestit

Statistiikka

Viestiketjuista
304 756
Viestejä
5 163 320
Jäsenet
82 558
Uusin jäsen
TaaviR

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom