Joo tästä itsekkin meinasin jo aikasemmin mainita kun oli jostain hiekkateistä puhe että niitä on välimuotojakin olemassa kuin moottorie ja hiekkatie
Ja tosiaan mikä kenellekkin on "maalla" asumista. Jollekkin stadilaiselle jo se että Keravalla on jo täyttä pöndeä ja jääkarhut ja sudet pyörii nurkissa kun toisille se on tunnin hiekkatien päässä oleva torppa missä lähin naapuri on 20km päässä.
Itse asun 8000 asukkaan kunnassa jossa lähin iso kaupunki on 25km päässä ja vaikka asun pientalo alueella jossa on naapureita niin silti lasken tämään olevan "maalla".
Niinno, puhut välimuodoista, mutta vedit tuossa yllä aika lailla yhtäläisyysmerkit sille, että kaupunki = betonikuutio ja maalla = iso omakotitalo. Tuossa aiemminkin yhdellä toisella oli ongelmia ymmärtää, että lähiössä voi olla muuta kuin vuokrakerrostaloja.
Maalla on aika monen kokoisia omakotitaloja. Esim. perinteinen 40-50-lukujen rintamamiestalo on tyyppitalo ja kooltaan luokkaa 80-120 m². Tuolleen 2024 vuoden keskikokoon nähden nuo ovat kaikki pieniä. Mulla on kaupungissa rivarin huoneistoala yli 100 m² ja päälle varastot. Jos ottaa huomioon, että omakotitalossa alasta menee myös talotekniikkaan, varastoihin jne., niin tämä on aika lailla siinä rintsikoiden yläpäässä kooltaan. Toki osa on omaa taloaan laajentanut ja osalla on lisärakennuksia.
Sama tonteissa. "Isostakin" kaupungista saa kävelymatkan päästä keskustasta vielä 1600 neliön tontteja. Jos tuolleen laajasti ymmärretään maaseuduksi myös nuo taajamat ei-kaupunkistatuksen kunnissa, niin kyllä siellä monella on tuota luokkaa tai alle tontti. Katoin just jokin aika sitten jostain Lapinlahdelta kun oli tyyliin eurolla per neliö tontteja, niin tuohon 1000-2000 neliöön nekin oli lohkottu keskellä ei mitään. Aika pienellä osalla on hehtaariluokan tila.
Pointti oli se, että jos sun telee mieli 25v muuttaa maalle ja taloudellinen tilanne sen sallii ja muutenkin siitä haaveilet, niin pitääkö kuitenkin jäädä siihen keskustan betonikuutioon varmuuden vuoksi koska 65v saattaa tarvita apua ja hissitaloa ja asunnonkin arvo on vain noussut.
Pointti oli, että ei ole pakko lukittautua yhteen asumismuotoon koko loppuiäksi 25-vuotiaana. Tästä löytyy ihan tilastoja, että nykyään keskimäärin muutetaan luokkaa 5-10 kertaa elämän aikana ja keskimäärin hiukan alle 10 vuoden välein.
Ts. jos olet haaveillut maalla asumisesta ja isosta omakotitalosta niin pitääkö unelmasta luopua vain siksi että talo menettää arvoaan ja 30+ vuoden päästä saattaa tarvita apua tai ei jaksa tehdä lumitöitä? Että parempi varmuuden vuoksi asua siinä palveluiden lähellä betonikuutissa niin saa 30v päästä apua kun sitä tarvii.
Kuten sanoin niin kaikki eivät muuta isoon omakotitaloon maalle vaan esim. rivariin vuokralle. Ja mikään ei estä muuttamasta myöhemmin. Tuon takia kysyinkin, että mitä suunnitelmia on. Jos vaikka elää 100-vuotiaaksi ja päättää 19-vuotiaana amiksen ja armeijan jälkeen muuttaa maalle, millainen se elämä on seuraavat 80 vuotta? Esim. oma isoäidin äiti eli noin 100 vuotta. Asui koko ikänsä viimeisiä vuodeosastovuosia lukuun ottamatta samassa talossa. Tilan omistajuus siirtyi vaan lapsille, kun vanha isäntä kuoli. Tuosta tuli yli 90 vuotta samassa talossa. Yhdessä osoitteessa. Sitä mietin, onko tämä edelleen ideaali maalla asumista fanittaville?
Varautuminen on aina tervettä, mutta siinäkään ei pidä mennä liiallisuuksiin. Jos sä alat 30v miettimään että pitääpä koittaa muuttaa asuntoon ja paikkaa missä toimii palvelut vielä 30v päästä kun niitä alkaa tarvitsemaan on omasta mielestä vähän hukkaanheitettyä elämää.
Eli hukkaan heitettyä elämää, jos 30-vuotiaana mietit, että asut maalla ikävuodet 30-90 ja sitten 90-100 vanhustentalossa keskustassa?
Samoin kuin väkisin asua ahtaasti jossain betonikuutiossa ihan vaan sen takia että voi pojat sen arvo vaan nousee vuosien saatossa.
Niin eli ei saa kärjistää mutta vaihtoehdot ovat vain valtavan iso okt ja se löytyy vain maalta, tai koirankoppi kaupungissa. Ei ole mitään muita vaihtoehtoja. Vain fiksut ihmiset asuvat järkevästi ja kaupunkilaiset kituvat tuossa ei-ihmisarvoisessa varastokopissa.
eikä mua kiinnosta mikä asunnon arvo on siinä vaiheessa jos ja kun joutuu muuttamaan pois koska ei pärjää tai tarvitsee palveluita.
Noin ylipäänsä jos aikoo omistusasua loppuun asti, niin aika harvalle tuolla arvon kehityksellä on itselleen mitään väliä. Asui sitten maalla tai kaupungissa. Koska olen itsekin lapseton, niin en tässä ajanut takaa sitä, että suunnittelisi riittävää perintöä vaan ihan jos voi suunnittelussa keskittyä omaan elämään.
Meitä on erilaisia. Toiset tykkää asua omassa rauhassa "erakkona" jos sen niin haluaa määritellä. Kaikki ei kaipaa niitä palveluita ja kahviloita ja Woltteja ja Foodoroita vaan pärjää esim sillä että on joku lähikauppa siinä itselle inhimillisen matkan päässä.
Tää on selkeä, että ihmisillä on eroja. Tässä on kuitenkin se ero, että jos esim. maalla palvelutaso puolittuu noin 30 vuoden välein, niin oman elämän aikana niistäkin palveluista, mitä muuttaessa oli, ehtii luokkaa 75% loppua. Eli hain takaa sitä, onko tämä ihan ok maalla asuvalle vai onko jotain minimitasoa, mitä kuitenkin vaatisi? Ajan tässä takaa sitä, että joskus ennen vanhaan maalla asuminen oli yleisempää ja maalla oli paljon enemmän pieniä puoteja ja palveluita. Tilanne on kärjistynyt koko ajan ja välimatkat pidentyneet. Toki kuljetuspalvelut ovat lisääntyneet, mutta onko tämä ok kehitys ja osa sitä unelmien maalaisidylliä?
Aika harva kuitenkaan haluaa sieltä omasta kodistaan muuttaa pois vanhana, oli se sitten kerrostalokuutio tai maaseutu talo. Moni haluaa asua omassa kodissaan niin pitkään kun on vaan pystyy ja sitten pakon edessä muuttaa pois. Musta on jotenkin absurdi ajatus että työelämä loppuu 63v että "jaaha, se on työura loppu, pannaas pillit pussiin ja muutetaan kaupunkiin".
Jos oot vaikka menestynyt elämässä ja hankkinut 300 neliön talon kolmessa kerroksessa keskeltä ei mitään, jossain vaiheessa lapset muuttavat pois kotoa ja esim. puhjenneen allergian takia luovut koirista ja kissoista, ja tilantarve talossa voi kutistua yli 200 neliötä. Ei tuossa nyt muuta kuin että jossain vaiheessa voi olla järkevää tarkastella uudelleen tilannetta. Tarviiko enää 7- tai 9-paikkaista tila-autoa isolla maavaralla ja kahta saunaa ja neljää vessaa, jos elelee kahdestaan ja siitäkin ison osan matkailee, kun polttaa pois miljoonasijoituksia. Jollakin on tietysti paljon kertynyttä rahaa ja voi asua missä vaan, mutta osa voi miettiä, että seuraavien unelmien kannalta fiksumpaa rahankäyttöä voi olla omistusten järjestely tehokkaammin.
Aika harva taitaa noin asiaa ajatella tai toimia. Koti on koti ja siellä moni haluaa asua viimeiseen asti niin kauan kuin pärjää. Ulkopuolisen on aina vähän vaikea tietää miten toinen tekee ja ajattelee.
Osa on tottunut jatkuvaan muutokseen. Varsinkin jos on kansainvälisesti arvostettua osaamista ja aktiivinen ala (sanotaan vaikka IT), työpaikan ja perhetilanteen takia maa ja seutu voivat vaihtua parin vuoden välein koko uran ajan. Ehkä loppua kohti rauhoittuen, mutta kuitenkin.