Masennus

[namlepo]

Kirjotellaas nyt tänne. En nyt oo varma onko oikea ketju enkä toistakaan jaksa etsiä. Lyhyesti halusin kuvitella mielessäni asioita kerta sellainen on ihan normaalia. Onnistuikin siinä määrin hyvin että luulin olevan hyberphantasiaa mutta menikin varmaan psykoosiin puolelle. Silmät kun laitan kiinni tulee 360 näkymä heti lapsuuden kodista. Musta valkeena tosin. Kaikkea mitä mieleen tulee voi kuvitella myös ihan oikean näköisenä kuvana. Nyt tosin lopetin kuvittelun kun lääkäri sitä suositteli. Kuvat tosin näkyy aina kun silmät laittaa kiinni. Risperidoni lääkitys aloitettiin. Saa edes nukuttua.

 

[ezki82]

Huomaan, että täällä on ollut Venlafaxinista jonkun verran keskustelua. Itse olen kyseistä lääkettä popsinut toista vuosikymmentä. Tällä hetkellä myös menee Venlan rinnalla Bupropionia 150 mg.

Monta kertaa olen yrittänyt lopettaa, mutta ikinä en ole onnistunut pahojen sivuvaikutusten takia (sähköiskumaiset tuntemukset ja humahdukset). Nyt menossa parhaillaan uusi lopetusyritys, jonka aloitin vuoden alussa. 75 mg oli lähtötilanne ja kapselin sisältä nappasin ryynin per viikko pois (kapselissa 6 ryyniä). Tuo 75 mg oli muuten edellisen lopetusyrityksen lopputulos. Silloin lähdin pudottamaan 150 mg:stä. Kun mentiin alle 50 mg:n, niin sivuvaikutukset alkoivat haittaamaan elämää niin pahasti, että oli pakko palata tuohon 75 mg:aan.

Helmikuun puolen välin jälkeen loppui siis Venlan käyttö ja sen jälkeen alkoi ne helvetilliset huminat ja sähköiskut. Maaliskuun loppuun niitä kesti, voimakkuus koko aika vähentyen. Tunne-elämä on palannut sekä hyvässä, että pahassa. Välillä jos joku asia ei meinaa sujua, niin iskee niin tajuton vitutus ja raivonpuuska, että saa hillitä itseään ettei paisko mitään tavaraa seinään. En muista mitään vastaavaa tunnetilaa kuluneelta vuosikymmeneltä. Jatkuva stressaantuneisuus on myös läsnä arjessa, johon on varaventtiiliksi ollut pakko ottaa jonkinlainen ulkoilu kävellen tai pyörällä. Hetkittäin ajatusmaailma mustenee ja kaikki tuntuu ihan helvetin turhalta. Se olotila purkautuu yleensä itkuna pihalle ja sen jälkeen on taas vähän siedettävämpi olo.

Muutaman kerran on tehnyt mieli korkata taas Venlapurkin kansi.
Kansi on jäänyt kuitenkin toistaiseksi avaamatta toivoen, että tämä on vaan väliaikaista kuohuntaa. Koitan nyt antaa itselleni vähintään tämän vuoden aikaa. Tulihan noita nappeja popsittua niin kauan, että pääkoppa tuskin normalisoituu ihan hetkessä. Sen jälkeen toivottavasti pääsen tuosta Bupropionista eroon. Tavoitteena mielialalääkkeetön elämä. Saa nähdä onnistuuko...

Edit: Niin, nuo tunne-elämän hyvät puolet ovat näkyneet siinä, että vanhoihin harrastuksiin on syntynyt ihan uutta intoa ja kipinää.

 

[jm82]

Huomaan, että täällä on ollut Venlafaxinista jonkun verran keskustelua. Itse olen kyseistä lääkettä popsinut toista vuosikymmentä. Tällä hetkellä myös menee Venlan rinnalla Bupropionia 150 mg.

Monta kertaa olen yrittänyt lopettaa, mutta ikinä en ole onnistunut pahojen sivuvaikutusten takia (sähköiskumaiset tuntemukset ja humahdukset). Nyt menossa parhaillaan uusi lopetusyritys, jonka aloitin vuoden alussa. 75 mg oli lähtötilanne ja kapselin sisältä nappasin ryynin per viikko pois (kapselissa 6 ryyniä). Tuo 75 mg oli muuten edellisen lopetusyrityksen lopputulos. Silloin lähdin pudottamaan 150 mg:stä. Kun mentiin alle 50 mg:n, niin sivuvaikutukset alkoivat haittaamaan elämää niin pahasti, että oli pakko palata tuohon 75 mg:aan.

Helmikuun puolen välin jälkeen loppui siis Venlan käyttö ja sen jälkeen alkoi ne helvetilliset huminat ja sähköiskut. Maaliskuun loppuun niitä kesti, voimakkuus koko aika vähentyen. Tunne-elämä on palannut sekä hyvässä, että pahassa. Välillä jos joku asia ei meinaa sujua, niin iskee niin tajuton vitutus ja raivonpuuska, että saa hillitä itseään ettei paisko mitään tavaraa seinään. En muista mitään vastaavaa tunnetilaa kuluneelta vuosikymmeneltä. Jatkuva stressaantuneisuus on myös läsnä arjessa, johon on varaventtiiliksi ollut pakko ottaa jonkinlainen ulkoilu kävellen tai pyörällä. Hetkittäin ajatusmaailma mustenee ja kaikki tuntuu ihan helvetin turhalta. Se olotila purkautuu yleensä itkuna pihalle ja sen jälkeen on taas vähän siedettävämpi olo.

Muutaman kerran on tehnyt mieli korkata taas Venlapurkin kansi.
Kansi on jäänyt kuitenkin toistaiseksi avaamatta toivoen, että tämä on vaan väliaikaista kuohuntaa. Koitan nyt antaa itselleni vähintään tämän vuoden aikaa. Tulihan noita nappeja popsittua niin kauan, että pääkoppa tuskin normalisoituu ihan hetkessä. Sen jälkeen toivottavasti pääsen tuosta Bupropionista eroon. Tavoitteena mielialalääkkeetön elämä. Saa nähdä onnistuuko...

Itse lopetin 14.2. Vähän kerrallaan. Mulle ei noita sähköiskuja jostain syystä tullut tuosta Venlafaxinista. Oli siis 300mg ja sen lisäksi Abilify 15mg. Vähensin siis noita molempia samaan aikaan pois ja sitten kokonaan lopetus.

Joskus huomasin omista tiedoista että masennus olikin laitettu sinne että remissiossa. Oma olo ei nyt järkyttävästi ole muuttunut miksikään. Toki Venlafaxini vie niitä tunteita pois aika tehokkaasti, että se on korjaantunut takaisin.

Se toki just mahdollista, että jotain raivonpuuskia voi olla lopetuksen jälkeen, mutta mahdollisesti tasaantuu itsestään ajan kanssa, kun "aivot vähän oppii uuteen tilanteeseen"?

Ihan sellaisia mahdottomilta tuntuvia tilanteita ehkä kannattaa välttää? Tai jotain esim riitatilanteita, kun siitä itse vaan hermostuu ja vittuuntuu ja tulee itsellekin paha mieli ja sitten tarvitsee aikaa rauhoittumiseen?

Joskus käytin hätävarana 25mg Ketipinoria "ahdistavaan" oloon, mutta en ole sitä nyt tarvinnut. Tuohan ei ihan heti vaikuta, eli varmaan 2 kuntia meni, että olo vähän parani.

Nyt menee siis pelkästään 7.5mg Mirtasapin nukkumiseen ja tunnin päästä vielä toinen 7.5mg Mirtazapin. Eli alusta 2 tuntia, niin sitten alkaa kyllä väsyttämään tai joskus hieman aikaisemminkin. Voisi riittää myös yksi 7.5mg, ehkä. Kokonaan ilman Mirtazapinia en ole yrittänyt olla.

 

[jm82]

Kirjotellaas nyt tänne. En nyt oo varma onko oikea ketju enkä toistakaan jaksa etsiä. Lyhyesti halusin kuvitella mielessäni asioita kerta sellainen on ihan normaalia. Onnistuikin siinä määrin hyvin että luulin olevan hyberphantasiaa mutta menikin varmaan psykoosiin puolelle. Silmät kun laitan kiinni tulee 360 näkymä heti lapsuuden kodista. Musta valkeena tosin. Kaikkea mitä mieleen tulee voi kuvitella myös ihan oikean näköisenä kuvana. Nyt tosin lopetin kuvittelun kun lääkäri sitä suositteli. Kuvat tosin näkyy aina kun silmät laittaa kiinni. Risperidoni lääkitys aloitettiin. Saa edes nukuttua.

Mulla taisi olla aivan alkuun 200mg Ketipinor, että sain nukuttua. Tuo Risperidon on ollut joskus myös. Mutta viimeisimpänä oli 15mg Abilify (30mg taitaa olla maksimi annos). Ja Risperidon taitaa olla noista kaikkein paras/tehokkain.

Ei ole ollut kyllä tuollaista kuvailemaasi mulla. Toivottavasti lääke auttaisi noihin sulla oleviin juttuihin.

 

[atobee]

Itseäni vaivaa, ettei ole oikein halua/energiaa juuri mihinkään. Se tulee juuri ja juuri tehtyä mikä on pakollista, mutta jos joku ei ole ihan pakollista hoitaa juuri nyt niin se kyllä sitten jää. Eikä esim. koneella pelailu joka nuorempana innosti kovastikin enää innosta ihan samalla lailla, vaikka aikaa siihen olisikin. Välillä tulee toki jotain pelailtua ja onhan se ihan kivaa vieläkin, mutta harvoin on enää samanlaista intoa kuin nuorena edes uusia pelejäkään kohtaan. Liikunnallinen puolestaan en ole koskaan oikein ollut, mutta nyt viime aikoina sekin jäänyt aika totaalisesti, kun siinäkin lähinnä hirveä homma, että sitten voi jonkun pienen hetken olla ihan ok fiilis. Ikääkin jo yli 30 v. Miksi ihmeessä olen tämmöinen?

Ensimmäiseksi unohda @kuoris :en neuvot, kahvilla ei ole mitään tekemistä olosi kanssa.

Ikä tekee tepposensa, ei enää samat jutut kiinnosta eikä innosta mitkä aiemmin.

Älä mieti sitä mitä ei/et enää ole, vaan mieti ja suunnittele mitä haluat haaveissasi olla tulevaisuudessa.

Sie ite rakennat mielessäsi kohtalosi.

 

[namlepo]

En kyllä tajua miksi se, että haluaa kuvitella asioita visuaalisesti onkin sairaus vaikka muutkin kuvittelee. Häviääköhän se tuo visuaalinen puoli mun mielikuvituksesta kokonaan hoidon myötä, kun vasta sen sain harjoittamalla itse sitä tarkoituksella. Jostain syystä ei nukuta vaikka eilen en paljoa ees kuvitellut. Lääke annos puolitettiin kun pyöritti hirveesti yöllä. Nyt ei pyörittänyt mutta ei nukutakkaa. Omasta mielestäni ei oo ku uniongelmaa eli oon sairauden tunnoton. Silmät auki en nää kuvitelmia. Silmät kiinni voin muokkailla maastoa kuten haluan tai jatkaa tvssä näkemääni kuvaa jne. Edit. Muistin myös pari kertaa lapsuudesta kun olin nähnyt selvästi asioita joita ei tapahtunut ja niiden seurauksena on kielletty tai olen lopettanut kuvittelun. Ja tää toinen kuva oli juuri se mikä oli ensimmäinen mielikuva jonka jälkeen olen voinut taas kuvitella. Edit. Miten visuaalisen mielikuvituksen omaavat kohtaa haasteelliset tilanteet?

 

[Don Stupido]

Huomaan, että täällä on ollut Venlafaxinista jonkun verran keskustelua. Itse olen kyseistä lääkettä popsinut toista vuosikymmentä. Tällä hetkellä myös menee Venlan rinnalla Bupropionia 150 mg.

Monta kertaa olen yrittänyt lopettaa, mutta ikinä en ole onnistunut pahojen sivuvaikutusten takia (sähköiskumaiset tuntemukset ja humahdukset). Nyt menossa parhaillaan uusi lopetusyritys, jonka aloitin vuoden alussa. 75 mg oli lähtötilanne ja kapselin sisältä nappasin ryynin per viikko pois (kapselissa 6 ryyniä). Tuo 75 mg oli muuten edellisen lopetusyrityksen lopputulos. Silloin lähdin pudottamaan 150 mg:stä. Kun mentiin alle 50 mg:n, niin sivuvaikutukset alkoivat haittaamaan elämää niin pahasti, että oli pakko palata tuohon 75 mg:aan.

Helmikuun puolen välin jälkeen loppui siis Venlan käyttö ja sen jälkeen alkoi ne helvetilliset huminat ja sähköiskut. Maaliskuun loppuun niitä kesti, voimakkuus koko aika vähentyen. Tunne-elämä on palannut sekä hyvässä, että pahassa. Välillä jos joku asia ei meinaa sujua, niin iskee niin tajuton vitutus ja raivonpuuska, että saa hillitä itseään ettei paisko mitään tavaraa seinään. En muista mitään vastaavaa tunnetilaa kuluneelta vuosikymmeneltä. Jatkuva stressaantuneisuus on myös läsnä arjessa, johon on varaventtiiliksi ollut pakko ottaa jonkinlainen ulkoilu kävellen tai pyörällä. Hetkittäin ajatusmaailma mustenee ja kaikki tuntuu ihan helvetin turhalta. Se olotila purkautuu yleensä itkuna pihalle ja sen jälkeen on taas vähän siedettävämpi olo.

Itsellekin aikoinaan masennuksen hoitoon Venlafaxinia määrättiin ja voin myös omalta osalta vahvistaa ettei ole kyllä mitään kovin helppoa tavaraa lopettaa, vaikka yrittäisikin hallitusti ajaa alas. Nuo sähköiskumaiset tuntemukset päässä ja muutenkin ikäänkuin krapulainen olo iskee itselle jo jos yhdenkin päivän annoksen jättää ottamatta + itselläni mielenkiintoisena sivuvaikutuksena myös, että unista tulee äärimmäisen todentuntuisia. Mutta sen lopettamisen osalta ei siis homma noihin kaatunut vaan siihen, että kun ajoin määrän lopulta nollaan niin henkinen kunto lopahti ihan totaalisesti. Oli kesä jolloin yleensä olen virkeimmilläni, mutta tuolloin ei halunnut/jaksanut tehdä siis yhteen mitään paitsi maata sängyssä ja kaikki ole jotenkin erittäin synkkää. Joten ajoin lääkityksen takaisin ylös. En tosin lopettamisyrityksen aikaan koskaan kokeillut yksittäisillä ryyneillä pelata.

Ensimmäiseksi unohda @kuoris :en neuvot, kahvilla ei ole mitään tekemistä olosi kanssa.

Ikä tekee tepposensa, ei enää samat jutut kiinnosta eikä innosta mitkä aiemmin.

Älä mieti sitä mitä ei/et enää ole, vaan mieti ja suunnittele mitä haluat haaveissasi olla tulevaisuudessa.

Sie ite rakennat mielessäsi kohtalosi.

Kiitoksia neuvoista. Yksi mikä asiaan on varmaan myös vuosien mittaan vaikuttanut on se, että olen aina ollut pääasiassa omissa oloissani viihtyvä ujo introvertti (mutta en kuitenkaan mikään täysi erakko). Joskus miettinytkin, että miltä elämä näyttäisi jos olisi omannut ns. "normaalimman" sosiaalisuuden.

 

[namlepo]

Lääkäriltä kysyin mikä se on tuo visuaalinen puoli mielestäni ja hän vastas ettei tiedä. Itse ajattelin, tää on se kuuluisa mielikuvitus. On hankala pyytää apua sen opetteluun ja tuntemiseen tosin saan keskustelu apua jne. Olen yrittänyt etsiä mielikuvitus opasta menee lastenkirjaston puolelle. No onneksi nuo mielen oppaat toimii myös visuaalisella puolella ja ne on ennestään tuttuja. Aattelin vaan että se ahdistava ajatus voi olla erilainen siellä visuaalisella puolella mitä täällä ei visuaalisella puolella. Mä en oo aiemmin edes tajunnut, että ihmisillä on mielessään kuvina kaikkea. Tuli sitten mieleen että ilmeneeköhän pelot ja niin edelleen myös kuvina. Kai se terminä on henkinen herääminen tuo, että alkaa nähdä sen maailman toisenkin puolen.

 

[Chaplin]

...Kai se terminä on henkinen herääminen tuo, että alkaa nähdä sen maailman toisenkin puolen.

Ihan mielenkiintoisen kuuloista tuo Sinun visuaalinen kokeminen!
Onko ominaisuus ollut aina vai tullut vanhemmalla iällä?
Voisiko sen nähdä jotenkin positiivisena asiana vaiko vain negatiivisena joka pitää tukahduttaa kemiallisesti?
Eikös mielikuvaharjoitteilla voi saada paljonkin aikaan, ehkä asiaa kannattaisi kysyä joltain muultakin kuin yhdeltä lääkräiltä, et kyllä erikseen maininnut oliko kyseessä psykiatrian erikoislääkäri?!
Tietysti jos vaarana on psykoosi, skitsofrenia tms niin syytä kuunnella ammattihenkilöä.

Olet kirjoittanut harrastavasi itsetutkiskelua, henkisyydestä ja jopa valaistumisesta.
Näiden asioiden kanssa kannattaa olla varovainen kun joillain niistä sekoaa pää eli kannattaa pitää kuitenkin jalat maassa vaikka kaikenlaista mielenkiintoista kirjallisuudesta löytyykin erilaisine harjoituksineen.

Mielenkiinnosta kysyn onko nuo visuaalisuudet samanlaista kuin näkisi unta?
Unessahana voi myös olla tietoinen näkevänsä unta (selkouni / lucid dreaming) eli ovatko kokemuksina lähellä toisiaan?

 

[namlepo]

No vastaa lähinnä vr kypärän päähän laittoa. Ja noihin maailmoihin voi uppoutua ja todellisuuden taju varmaan häviää jos siellä koko ajan pöyrii. Oon nyt muutaman meditaation tehnyt päivässä ja vähentänyt kuvittelu aikaa. Ja nyt saan lääkkeen avulla nukuttua. Minulla ei ole visuaalista mielikuvitusta ollut koskaan. Meditaatiolla olen oppinut tarkkailemaan tunteitani ja ymmärrä mistä ne kumpuaa. Muutaman kerran näin sellaisen mielikuvan. Ja nyt sitten luin että ihmiset kuvittelee asioita ja aloin sitten tietoisesti kuvaa jahdata ja pam tuli mielikuva näkyviin.Olen tietoinen etteivät ole totta. Minulla se nyt toimii siten, että kun laitan silmät kiinni voin alkaa kuvittelemaan. Minusta tää on positiivinen juttu. Mutta tietty jos se on psykoosi tai skitsorenia niin otetaan lääkkeet mitä lääkäri määrää. Painoa oon pudottanut. Ja uniapneata oon saanut kuosiin jne. Ja valokuvana näkyy muistot. Niitä en oo nyt kehannut alkaa plärätä, kun tiedä miten mieli reagoi niihin. Juttelee sitten ammattilaisten kanssa asiasta.

 

[Chaplin]

Josko se kuitenkin olis tuota hyperphantasia ominaisuutta.
Luetun mukaan noin 3% kykenee moiseen, mulle ainakin kelpais tuollainen "supervoima"

 

[Joonaspa]

Vähän epäilen tuntuu että olisi yleistynyt ahdistuneisuushäiriö päällä. Ilmeisesti todetaan sillä "ahdistuskyselyllä"? Ja mitä lääkkeitä tuohon kannattaisi pyytää muutakuin SSRI- ja psykoosilääkkeitä. Oisko pregabaliini tai gabapentiini tulla kysymykseen?

 

[Memory]

Nukuin yön huonost, sitten siskopuoli tuli siivoilee 9-12, hereille jo 7:ltä.
Iltapäivällä pönttö-olo, yritin ottaa päikkärit kaiken kukkuraksi 16-17, tuli vaan karmea paniikki-kuolemanpelko päälle, piti ottaa toinen 15mg:n opamox.
tuntui että kuolen, sain tsempattu itteäni että mitä fittua, lopeta sekoilu, jos kuolet niin sillä selvä, älä siitä hitto mäkätä.

Sillä sain tsempattua itseni vähäksi aikaa uneen, toi kuolemanpelko on paskinta mitä voi olla.
Pelkää että nyt tapahtuu jotain todella karmeaa, pää lähtee irti ja käsi jää rekan alle.

6kk mennyt, psyka hoitsu soittaa tiistaina, yritän siiheksi keksiä karmeasti sanottavaa viimeisestä 6kk:sta.
Ja että jatketaan max. 3*15mg opamoxia päivässä.

Oli väärin 90-luvulla psykan sanoa kun olin silloin hoitokontaktissa että "tutki itseäsi ja mieti ja käsittele ajatuksiasi"

Nyt olen heti aamusta yö uneen saakka hitto kelannut mitä mieltä olen ja miksi olen ja mitä teen itseni kanssa.
Ei kannata todellakaan, sekunti vaan kerrallaan paras olla ja elää!

Mulle aina ollut vaikeeta elää tässä hetkessä, aina meinaan ajatella:
"mitä minä nytkään pitämään hauskaa linnanmäellä/risteilyllä kun kohta tämä kuitenkin loppuu, kaikki lopulta loppuu"

Vasta 58:na alan saamaan järkeä että lopeta toi helvetin sössiminen ja elä sekunti kerrallaan, ei yhtään auta meikää jos funtsaan hautajaisia.

Kait tää tästä sitten.

Hyvää Äitienpäivää, varsinkin heille-keillä äitinsä vielä elossa <3

 

[jm82]

Positiivinen juttu, että hautajaisia varten sain viime viikon maanantain 30kpl opamox reseptin. Se olisi 1x päivässä. Yksi ei kumminkaan riittävästi auta, mutta jo 2kpl on aika hyvä. Reseptiä ei voi siis uusia. Kerran aikaisemmin olen saanut myös saman 30kpl opamoxia. Erittäin halpa/lähes ilmainen purkki oli. Lisäksi suuri apu.

Lisäksi toinen selkeästi postitiivinen juttu, että kuntoutustukea oli (taas) jatkettu. Sitä siis on ollut yleensä 1 vuoden pätkissä ja kerran oli jopa 2 vuotta. Nopeasti käsittelivät, kun tänään oli jo valmista. Itse vaan menin hieman liian myöhään lääkärille, niin vasta 4. päivä saivat päätöksen valmiiksi.

Itse en tosiaan nykyisiä tietoja oikein edes tiedä. Fibromyalgia, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, eristäytynyt persoonallisuushäiriö ja ainakin jonkin tasoinen masennus luultavasti. Ehkä osa tiedoista näkyisikin netistä. Helpottavaa kumminkin, että päätös kuntoutustuesta tulikin odottamatta näin nopeasti. Taisivat vain 4 päivää käsitellä hakemusta. Itsellä myös muisti vähän toimii vaihtelevasti, mutta nyt hieman rento-olo, koska ei tarvitse ainakaan tuota asiaa miettiä. Mietin jo sitäkin, että jos hakemus hylätään, kuten oli pelkona, niin varaisin ajan yksityiselle psykiatrille. Tai varasinkin sen jo mutta ehdin perua sen, kun lääkäri olikin saanut jo hakemuksen tehtyä. 1h aika olisi ollut kai noin 355€. Eli ei ole kyllä yhtään halpaa, plus toki paperitöihin kuluva aika ja hakemusten teko.

Vähän epäilen tuntuu että olisi yleistynyt ahdistuneisuushäiriö päällä. Ilmeisesti todetaan sillä "ahdistuskyselyllä"? Ja mitä lääkkeitä tuohon kannattaisi pyytää muutakuin SSRI- ja psykoosilääkkeitä. Oisko pregabaliini tai gabapentiini tulla kysymykseen?

Mulla on tuohon snri (venlafaxin). Ja psykoosilääke (abilify). Toki ne on (psykoottiseen) masennukseen myös. En tosin tiedä viimeisimpiä potilastietoja. Lisäksi hyvin epäsäännöllisesti ketipinor, eli psykoosilääke myös. Ja masennukseen/nukkumiseen mirtazapin.

Kyllä myös 300mg lyrica voisi auttaa tuohon. Sitä mulla ei kumminkaan ole.

 

[jm82]

Tuli vaan karmea paniikki-kuolemanpelko päälle, piti ottaa toinen 15mg:n opamox.
tuntui että kuolen, sain tsempattu itteäni että mitä fittua, lopeta sekoilu, jos kuolet niin sillä selvä, älä siitä hitto mäkätä.

Sillä sain tsempattua itseni vähäksi aikaa uneen, toi kuolemanpelko on paskinta mitä voi olla.
Pelkää että nyt tapahtuu jotain todella karmeaa, pää lähtee irti ja käsi jää rekan alle.

6kk mennyt, psyka hoitsu soittaa tiistaina, yritän siiheksi keksiä karmeasti sanottavaa viimeisestä 6kk:sta.
Ja että jatketaan max. 3*15mg opamoxia päivässä.

Oli väärin 90-luvulla psykan sanoa kun olin silloin hoitokontaktissa että "tutki itseäsi ja mieti ja käsittele ajatuksiasi"

Nyt olen heti aamusta yö uneen saakka hitto kelannut mitä mieltä olen ja miksi olen ja mitä teen itseni kanssa.
Ei kannata todellakaan, sekunti vaan kerrallaan paras olla ja elää!

Mulle aina ollut vaikeeta elää tässä hetkessä, aina meinaan ajatella:
"mitä minä nytkään pitämään hauskaa linnanmäellä/risteilyllä kun kohta tämä kuitenkin loppuu, kaikki lopulta loppuu"

Vasta 58:na alan saamaan järkeä että lopeta toi helvetin sössiminen ja elä sekunti kerrallaan, ei yhtään auta meikää jos funtsaan hautajaisia.

Kait tää tästä sitten.

Hyvää Äitienpäivää, varsinkin heille-keillä äitinsä vielä elossa <3

Mulla kanssa tuossa purkissa näyttää lukevan 15mg opamox. Pienin siis mitä löytyy. Itse käytän myös 25mg ketipinoria silloin tällöin. Vaikea sanoa tekeekö se mulla mitään? Mahdollisesti "rauhoittaa" vähän. Oon siis kerran aikaisemmin saanut sen ekan purkin samaa lääkettä. Olisiko 9 vuotta sitten. Olin hiukan yllättynytkin, että pyytämällä sai reseptin, kun oli pieni huoli jaksamisesta. Ja osa lääkäreistä ei taida määrätä bentso lääkkeitä ollenkaan.

On siinä tosiaan aina selittämistä (vaikka lääkärille tai sosiaaliohjaajalle), paitsi että ne vanhat tiedothan sieltä näkyy, jos niitä vaan osaa juuri oikeita tietoja etsiä. Nyt mulla itsellä onneksi selvää, eikä tarvitse ainakaan hetkeen selitellä.

Lääkäri siis alkuun ehdotti terapiaa, mutta tavallaan jostain syystä sitä ei nähty oikein riittäväksi tai tarpeelliseksi sitten kumminkaan. Itse kyllä olin siihenkin suostuvainen. Ilmeisesti Kela olisi maksanut terapiasta osan ja omavastuu sitten itselle. Mutta ehkä joku "enemmän" terapiaa tarvitseva saa sitten sen paikan

Itsellä on tullut ainakin yksissä hautajaisten muistotilaisuudessa paniikkikohtausta. Jotenkin vaan liian surullinen ja "ilma likaista", niin pitänyt lähteä pois autolle ulkoilmaan ja en sitten enää uudelleen mennytkään sinne. Taisi kyllä muutenkin olla kahvit menossa, eikä kukaan tainnut mitään huomata edes.

Muistaakseni 4 haitajaisissa oon ollut. Ne viimeisimmät oli ne hankalimmat. Silloin ei ollut mitään lääkettäkään "auttamassa". Tuloillaan siis isovanhemma hautajaiset. Esim omat vanhemmat on vielä ihan hyvässä voinnissa ainakin nyt olleet.

 

[Memory]

Mulle välillä liian usein kun on aikaa kelata asioita tulee paniikki olotila, jännittää sikana ja tuntuu että nyt kuolen tähän paikkaan.
Ei kuolema pelota vaan toi kituminen mitä joutuu kärvistelemään.

Itse otan rennosti vahvaan levottumuutenkin toisen 15mg opamoxin niin rentouttaa ettei ole aivan sikamainen skitso olotila.

 

[jm82]

Oloin tuossa vähän miettiä vaihteeksi diagnoosi puoltani. Sukulaisen kaverin kanssa vaan siitä puhetta. Eli mulla ei olisi adhd/add, mutta kyllä sitten autismi. Hän siis niin heitti ja saattaa olla kyllä ihan oikeassa.

Jos siis muutamia vuosia sitten psykologi olisi tehnyt hieman väärän diagnoosin? Mulla siis on se eristäytyvä persoonallisuushäiriö, mutta ei kuulemma autismia? Toki en ole osannut kertoa kaikkia ja pystyn hetkittäin tsemppaamaan itseäni, että pystyn olemaan normaalia skarpimpi. Ja skitsoidi ja autismi muistaakseni voidaan "usein" sotkea keskenään?

Eilen illalla ehdin lukea hieman wikiä ja aika moni juttu täsmää. Kokonaan tai osittain. Luin siis vain nopeasti osan Wikistä, kun juttu oli liaan pitkä.


"Autistit saattavat vaikuttaa epäempaattisilta, mutta joidenkin tutkimusten mukaan he kokevat jopa voimakkaampaa empatiaa kuin valtaväestö."

"Autisteilla esiintyy yleisesti jonkinasteista kasvosokeutta"

"Autistit saattavat myös puhua erikoisella äänensävyllä."

"Puhuvat autistit oppivat kieliopin keskimäärin muita lapsia hitaammin[127] ja saattavat ymmärtää vertauskuvalliset ilmaukset hyvin konkreettisesti"

"Aistiherkkyys aiheuttaa autisteille yleensä suuria ongelmia[138]. Hermoston yli- ja aliherkkyydet saattavat johtuvat mantelitumakkeen ja ohimolohkojen epänormaalista toiminnasta."

*Autisteilla voi olla niin herkät aistit, että voimakkaat äänet, kirkkaat valot tai kosketus aiheuttavat jopa kipua. Kuormittavalle aistiärsykkeelle altistuminen saattaa johtaa liikahengitykseen ja siitä aiheutuvaan väsymykseen, päänsärkyyn, pahoinvointiin, pyörrytyksen tunteeseen"

"Myös tunne-elämyksiin liittyvät fyysiset aistimukset saattavat olla huomattavan paljon voimakkaampia kuin valtaväestöllä, ja tietyt voimakkaat tunteet, kuten pettymys, saattavat tuntua suorastaan vihlovana kipuna."

"Autisteilla esiintyy valtaväestöä useammin unihäiriöitä, ja ne ovat myös vaikea-asteisempia. Tutkimusten perusteella vaikuttaa siltä, että selvästi yli puolella sekä syvästi että lievästi autistisista henkilöistä esiintyisi nukahtamisvaikeuksia tai ennenaikaista heräilyä[161]. Autistisilla lapsilla esiintyy myös muita lapsia vähemmän REM-unta. Tämä saattaa selittää sitä, miksi heillä esiintyy niin yleisesti muistiin ja oppimiseen liittyviä ongelmia."

"Autisteilla on havaittu ongelmia informaation automaattisessa muistiprosessoinnissa"

"Pitkään jatkunut neurologisesti kuormittava elämäntilanne saattaa johtaa masennukseen tai sympatikotoniaan eli dysautonomiaan[106][107][151]. Dysautonomiasta voi puolestaan seurata krooninen väsymysoireyhtymä, fibromyalgia tai pakko-oireinen häiriö"

"Kannerin oireyhtymässä on ensisijaisen tärkeää suojautua liialta ylikuormitukselta, joka saattaa johtaa uupumukseen[105], masennukseen[104] tai muihin terveysongelmiin."

"Autistien aivojen tulehdustila muistuttaa paljolti Alzheimerin tautiin liittyvää tulehdusta"

"Myös erotusdiagnoosi psykoosiin ja persoonallisuushäiriöihin on selkeytynyt"

"Jos kuormittava elämäntilanne jatkuu pitkään, siitä voi seurata sairastuminen sympatikotoniaan eli dysautonomiaan[106][107], masennukseen[104], krooniseen väsymysoireyhtymään, fibromyalgiaan tai pakko-oireiseen häiriöön"

Autismi – Wikipedia

fi.m.wikipedia.org

Tuossa siis ehkä kaikki autismin jutut, jotka voisi täsmätä minuun ainakin jollain tasolla.

Muistaakseni mulla hoitosuhde oli 2016-2021, eli aika pitkäkin, kun 5 vuotta. Nyt sitten vuosittain olen käynyt vain lääkärillä. Toki nyt sitten ei enää tarvitse käydä ollenkaan, kun sain pysyvän kuntoutustuen, eli eläkkeen. Ihme juttu kyllä kun meni eläkevakuutusyhtiölle läpi? Ei sitä tahdo uskoakaan, että ei tarvitse enää hakea kuntouttustukea. Myös se 112 lääkekorvaus on joskus myönmetty. "Kaikki" hoitomuodotkin on käyty läpi, esim 12 kerran sarja ECT sähköhoitoa.

Mitta pieni käsitys siis, että autismi voisi olla se juttu. Ja puoliso "motkottanut" että mene adhd/add testeihin yksityiselle, mutta se taas ei ole se juttu. Turha mennä, kun ei edes ole sitä?

Kunnallinen puoli siis on lopettanut tutkimisen jo 2021 ja sinne ei ole mitään asiaa. Eivät ainakaan enää tuota autismi epäilyäkään mitenkään tutki.

Täytyy siis vain itse perehtyä tuohon autismiin jotenkin paremmin. Se itse diagnoosi nyt ei ole enää yhtään mitenkään tärkeä, ei muuttaisi mitään.

Jos siis olisi adhd/add edes vähän, niin siihen olisi lääke. Mutta autismiin mitään lääkettä ei ole.

Sitten taas nuo autismi ja adhd/add taisivat kuulua tavallaan samaan ryhmään ja pienen pieni mahdollisuus voisi olla, että olisi molemmat.

 

[Desgorr]

Autismin kirjolla voi olla sitten lisänä myös ADHD, joka on itseasiassa yllättävän yleistä ASD-henkilöillä. Kutsutaan usein nimellä AuDHD.

Edit:
Olitkin maininnut samasta asiasta tuossa lopussa.

 

[jm82]

Autismin kirjolla voi olla sitten lisänä myös ADHD, joka on itseasiassa yllättävän yleistä ASD-henkilöillä. Kutsutaan usein nimellä AuDHD.

Edit:
Olitkin maininnut samasta asiasta tuossa lopussa.

Kiitos! AuDHD oli ihan vieras lyhenne.

Yhdellä kaverin tutulla ja mun sukulaisen tutulla on adhd lääkitys. Toisella ainakin on autismi ihan virallisesti ja toisella on vain viitteitä autismiin.

"AuDHD on epävirallinen uusi lyhenne autismikirjon ja ADHD tupladiagnoosista. Aiemmin autismikirjon ja ADHD:n diagnoosia ei voinut asettaa samalle henkilölle."

Mikä ihmeen neurokirjo, neurotyypillinen, ADHD, ADD tai ADT? – Ota ote neuromoninaisuussanastosta

ADHD, aspergerin oireyhtymä ja autismi ovat olleet tuttuja sanoja jo kauan, mutta lyhyessä ajassa rinnalle, tilalle on tullut paljon uutta sanastoa.

heltti.fi

Olen käynyt myös adhd/add ryhmässä, mutta en ole nyt varmaan kuukauteen ehtinyt. Ryhmä on jokantoinen viikko. Samalla aikavälillä on myös ahdistus ryhmä, mutta ei toki sielläkään ole ehtinyt käydä.


On myös sellaisia henkilöitä, jotka ovat lopettaneet adhd lääkityksen. Tai sitten myös sellaisia henkilöitä, että adhd lääkitys on aloitettu, mutta ei sitä toimintakykyä ole siltikään "kuin ihmeen kaupalla" tullut.

Ja noista kahdesta ryhmästä tuli mieleen, että siellä ahdistus/OCD ryhmässä on ollut myös henkilöitä, jotka on vähän kuin minä? Eli autismia nyt ainakin. Mutta eivät ehkä tiedä tuosta adhd/add ja autismin ainakin lievästä samankaltaisuudesta. Toki sitten ehkä tuo (mahdollinen) OCD (pakko-oireinennhäiriö) erottuu myös hieman joukosta. Eli se taas pikkasen erilainen. Minulla sitä ei ole todettu ja toki ihan kaikillakin sitä voi ihan lievästi olla. Ja itse kyllä unohtelen, jos en tarkasti ole miettinyt asiaa ja painottanut, että nyt kokeilin jo ekaa kertaa, että ovi varmasti on lukossa. Mutta minulta pääosin siis puuttuu se tarkistamisen pakko.

Ajatus siis, että ahdistus ryhmän joillakin henkilöillä voisi olla paljonkin apua adhd/add ryhmänkin vertaistuesta. Noiden kahden ryhmän lisäksi ei sitten oikein muita ryhmiä ole mihin pääsisin. Esim itsellä ei maniaa ole ollut (en pääse ryhmään).

Tuttu ja yksi toinenkin ovat 10 oppilaita. Ja heillä ainakin toisella on autismi, mutta saattaa olla myös molemmilla (diagnoosi kesken). Ja lisäksi adhd molemmilla. Eli mitenkään suoraan autismi ei vaikuta älykkyyteen? Voi olla siis älykkäitä tai ei. Tai keskitasoa. Tai sitten kuten minä, eli keskitasosta (vaikka aavistus ylöspäin). Mutta psylogolin mukaan voisi olla puoliero? Eli osittain sitten selkeästi keskitason yläpuolella. Ja osittain selkeästi keskitason alapuolella (mulla työmuisti?).

Näkyy esim koulussa niin, että Englanti ja varsinkin Ruotsi oli erittäin hankalia. Eli juuri ja juuri säälistä läpi meni. Vaikka Englantia kyllä ymmärrän hiukan, mutta puhua en osaa ollenkaan.

Muisti siis oli ihan hyvä, mutta toki sitten ehkä kipujen ja mielenterveyden ongelmien takia on joskus 2013 jälkeen huonontunut vielä lisää.

Kuntoutustuella ollessani hain opiskelemaan lähihoitajaksi (mielenterveys ja päihde). 2024 eli viime vuonna valmistuin. Itse hain tuonne kouluun ja jopa ottivat sisään. Yksi harkka kyllä keskeytyi. Ohjaaja jo epäili mussa jotain oppimisen haasteita, mutta en toki tohtinut tunnustaa yhtään mitään. Koska missään psykologien testeissä ei ole niistä minulle sanottu. Paitsi vielä ihan siinä 13 vuoden työputken päätteeksi työterveyden psykologi. Se sanoi että masennusta ei ole (mutta epäselvä, kun olin rastittanut ihan väärin, käytännössä valedellut). Ei minnekkään uudelleenkoulutukseen/kouluun (työmuisti erittäin huono). Ei minnekään uuteen työhön (sama syy ja onnettomuuksien vaara). Eli tuosta on varmaan aika kauan, ehkä vuonna 2015 ennen vuoden vuorotteluvapaata. Enkä toki niitä vanhoja siis muistanut tai alkanut kaivelemaan siellä työharjoittelupaikallakaan.

Osittain siis voi olla hyvä muisti, mutta sitten se työmuosti on vaihtelevasti erittäinkin heikko.

Lisäksi sitten voi haitata myös se joskus laitettu fibromyalgia. Sehän ei ole syy esim sairaslomallekaan edes. Vähän siis silloin tällöin esim jalkoja särkee ja rasituksessa väsyn "edellistä elämää" nopeammin. Varmaan sitten fyysisessä ja henkisessä rasituksessa molemmissa. Itseä ei toki se fibromyalgia haittaa. Itsellä ei siis mielestäni ole mitenkään kovin paha se. Voi jopa joskus unohtua hetkeksi. Toki sitten ehkä liika liikunta saa olon tavallaan vähän normaalia heikommaksi, ei ihan niin jaksa. Ja palautumisessakin voi päivä tai parikin päivää jopa mennä. Ja uni olisi toki tärkeää. Itse en vaan (onneksi) päivällä pysty nukkumaan. Mutta toki yöllä ainakin yritän.