Tein tänään masennustestin keskiyöllä. Sain 24 pistettä.
Periaatteessahan kuka vain saa tuolla kyselyllä paljon pisteitä, kunhan vaan vastaa rehellisesti.
Joko on aika mennä lääkäriin, kun tuntuu ettei mikään enää jaksa kiinnostaa ?
Tuo masennuskysely on kyllä niin läpinäkyvä, että sen joka kysymyksestä voi päätellä johtaako se siihen että saat pisteitä masennukseen vaiko et.
Jos siinä ei ole täysin rehellinen, niin ihan turha sitä on edes rustailla.
Se sitten onko aika lääkärille vai ei, niin riippuu jokaisesta itsestään.
Elämään kun kuuluu ylä,- ja alamäet, mutta jos tunne on pitkään sellainen että se haittaa normaalia elämää, niin kyllähän apua kannattaa kysyä.
Onko se sitten terapiaa, lääkkeitä, molempia vai mitä niin sen sitten näkee kukin minkä parhaaksi kokee.
Mulla on kokemusta 35 vuoden ajalta monenlaisesta korvienväliklikistä, joka on tarvinnut niin terapiaa ihan suljetusta sairaalahoidosta normaaliin keskusteluun, kuin myös kemiallista apua.
Jos vaihtoehtona on vaikka kuolema tai työpaikan menetys sen takia mitä korvienvälissä tapahtuu tai pikemminkin ei tapahdu, niin apua on saatavilla ja sitä kannattaa pyytää!
Nyt on taas meneillään yksi sessio josta rohkenen nimimerkin takaa hieman avautua.
Sairastuin 2016 autoimuunityreoidiittiin eli hashimotoon ja vaikka thyroxin sekä labrat oli ok, niin olo oli todella surkea. Jaksoin tehdä työpäivän, mutta sen jälkeen en mitään, nukuin kellon ympäri joka ikinen päivä ja enemmänkin kun siihen oli mahdollisuus.
Lopulta ilmoitin työterveyteen että en enää jaksa tätä, jotain olisi nyt tehtävä tai on pakko lopettaa työnteko.
Ylilääkäri ehdotti mielialalääkitystä vaikka tuo em masennustesti ei antanut mitään viitettä siitä että olisin masentunut, eikä minusta siltä tuntunutkaan kun siitä kuitenkin oli kokemusta aiemmasta elämästä.
Myös aiemmat lääkitykset olivat aiheuttaneet monenmoista ikävää sivuvaikutusta mm manian ja masennuksen väliä ja sen tasapainottamista bentsoilla. Sanoin että en kyllä siihen enää ala, syömään lääkkeitä.
Lopulta kuitenkin suostuin aloittamaan ehdotetun Citalopram lääkityksen jonka vahvuus oli 40mg.
Se on SSRI lääke, joka serotoniinia aivoissa lisäämällä auttaa mielialaan ja myös siihen jos on paniikkihäiriötä, sitäkin minulla on ollut.
Se tasoittikin mielialaa vaikka sitä luvattua piristystä ei tullutkaan, toisin sanoin se auttoi minua henkisesti jaksamaan fyysistä väsymystäni.
Pystyin jatkamaan työssäni ja väsymyskin vuosien saatossa väheni.
Nyt sitten kävi niin että menetin työpaikkani ja aloin miettimään että en ole vuosiin enää tuntenut mitään ihan kauhean pahaa oloa, mutta en myöskään niitä kirkkaimpia hetkiä eli tuo lääke on ne leikannut kaikki pois, vähän kuin mp3 leikkaa audion ylä,- ja alapäästä.
Myös se vähä mitä seksuaalisia tunteita jäi kilpirauhassairauden jälkeen olivat hävinneet totaalisesti.
Päätin että lopetan lääkityksen, kuusi vuotta tuli täyteen sen kanssa. Ilmoitin tk:n lääkärille että lopetan sen ja ohjeisti puolittamaan annoksen 2vko:ksi ja sitten lopettamaan. Jos tulee pahoja vierotusoireita, niin ilmoittaa niin kirjoitetaan resepti 10mg lääkkeelle ja tiputellaan sitten sitä.
No viekkareita kyllä alkoi tulla, meni yöunet totaalisesti, itketti ja nauratti, ahdisti niin että tuntuisi kuin olisi jossain prässissä, aivoissa sähköiskuja ja kaikki mahdollinen jota on lääkkeen vieroitusoireisiin kuvailtu ja joita vasta nyt luin ensimmäistä kertaa eikä lääkärikään niistä silloin lääkitystä aloittaessa maininnut.
En kuitenkaan halunnut prosessia pitkittää ja aloittaa myrkyn ottamista pienemmällä annoksella, vaan oikeasti rimpuilla siitä nyt eroon!
Nyt mennyt 3vko:a totaalilopetuksesta ja kahtena yönä olen saanut nukuttua ilman lääkitystä. Olen ottanut joko paniikkioireisiin määrättyä Opamox 15mg tai lihasrelaksanttia Sirdalud 4mg siihen että saisi unenpäästä kiinni.
Aivoissa käy edelleen aivokemioiden linkousohjelma ja en tiedä mihin tässä nyt sitten lopulta päädytään.
Kuitenkin on alkanut hiljalleen palata omaksi itseksi mitä olin joskus vuosia sitten niin hyvässä kuin pahassakin.
Aika näyttää, nyt kuitenkin hyvä rimpuilla näiden tuntemuksien kanssa kun olen ilman töitä kotosalla.
Mitä netistä muiden kokemuksia löysin, niin erittäin samankaltaisia ja valitettavasti joillain ei se muutama viikko ole riittänyt vaan oireita on jäänyt vuodeksi ja ylikin. Onko ne sitten enää vieroitusta vai jotain muuta, niin vaikea sanoa.
Tästä pitkästä stooristani haluan vaan tuoda esille sen että jos on pakko, niin mielialalääkkeet on kyllä hyviä, mutta kolikolla on myös toinen puoli ja sen puntarointi ei aina ole niin helppoa.
Kannattaa kuitenkin jo etukäteen perehtyä hieman myös niihin mahdollisiiin sivuvaikutuksiin ja siihen että kun koittaa se pv kun lääke lopetetaan, niin miltä elämä sen jälkeen tuntuu.
Suosittelen ihan aluksi keskittymään oman fyysisen ja henkisen kunnon hoitamiseen.
Onko kaikki ravintoarvot kohdillaan ettei ole mitään pahoja puutoksia jotka voivat ongelmia aiheuttaa.
Kannattaa myös vaikka vähän puoliväkisin yrittää tehdä sellaisia aisioita joista aiemmin on saanut mielihyvää.
Jos mikään ei auta, niin sitten miettiä olisiko aika turvautua lääketieteeseen.
heltti.fi
