Masennus

[Memory]

Boldattuun kohtaan.
Hyvä lause. Oot sisäistänyt ainakin tekstimuodossa. Harva kai jaksaa noi pitkälle kaivaa edes omaa ahdinkoaan vaan pysyy siinä pintamuodossa.
Uskallatko lähteä syvemmälle? Mikä siinä loppumisessa on vaikeaa? Uuden asian pakko-omaksuminen jonkin jo opitun tilalle? Liiallinen kiintyminen vanhaan jo totuttuun asiaan?
Ja sori, käyttäjästä ei sais puhua, mutta nyt oli niin mielenkiintonen lause että oli pakko tarttua.

Suru, vaikka minkälainen jermu olen niin aikas "tunteikas" kuten yleensä "jermut"
Eroaminen, iskä kuoli sydäriin sairaalassa kun oli 7v, sitten tuli "ilkeä" isäpuoli kuten yleensä, sitten alkoi muuttorumba ja vankila-olot 1974-1984 väliltä.

piti syödä entisen merimiehen tyyliin aina ruotoista kalaa, kun ei nälkä lähtenyt niin piti kysyä lupa että saako mennä jääkaapille.

Äiskä kahden tulen välillä sotimassa meitin kanssa.

Sama on kuoleminen, monet sanoo "olen valmis lähtemään"
itse olen psykalle sanonut että ei paniikkikohtaus pahakaan mitään jos se loppuisi kuolemaan mutta se kituminen tuntitolkulla jollei ole muistanut ottaa jonnekkin mukaan ylimääräistä opamoxia.

 

[King Im Jo]

Suru, vaikka minkälainen jermu olen niin aikas "tunteikas" kuten yleensä "jermut"
Eroaminen, iskä kuoli sydäriin sairaalassa kun oli 7v, sitten tuli "ilkeä" isäpuoli kuten yleensä, sitten alkoi muuttorumba ja vankila-olot 1974-1984 väliltä.

piti syödä entisen merimiehen tyyliin aina ruotoista kalaa, kun ei nälkä lähtenyt niin piti kysyä lupa että saako mennä jääkaapille.

Äiskä kahden tulen välillä sotimassa meitin kanssa.

Sama on kuoleminen, monet sanoo "olen valmis lähtemään"
itse olen psykalle sanonut että ei paniikkikohtaus pahakaan mitään jos se loppuisi kuolemaan mutta se kituminen tuntitolkulla jollei ole muistanut ottaa jonnekkin mukaan ylimääräistä opamoxia.

Kuoleminen ei todellakaan ole helppoa. Vaikka kuinka itsekäs mulkku tms on, niin lähes aina on joku sukulainen tai joku muu läheinen paska joka välittää.
Ja vittu se fiilis kun epäonnistuu siinäkin. Siinä käy muuten matalalla.
Mutta joo, suru on oikeasti pahimmasta päästä mitä voi kokea. Johtui se sitten mistä tahansa.
Joskus kyllä mietityttää kun jokin ihan ihan pienikin yksinkertainen asia menneisyydessä voi aiheuttaa niin syvää surua tai välillä tuntuu että syvempääkin kuin jotain normaalia surua. Menee niinkuin sen pienen kynnyksen yli josta ei pääse ihan helpolla takaisin ilman apua.
Viikko tai pari sohvan tai sängyn pohjalla tollasia miettiessä aivosumun läpi, niin löytyy se yks pvä kun jaksaa edes näytellä jotain yhteiskuntaan sopeutuvaa.
Meni ohi aiheen. Join pullon viinaa.

 

[Memory]

Kuoleminen ei todellakaan ole helppoa. Vaikka kuinka itsekäs mulkku tms on, niin lähes aina on joku sukulainen tai joku muu läheinen paska joka välittää.
Ja vittu se fiilis kun epäonnistuu siinäkin. Siinä käy muuten matalalla.
Mutta joo, suru on oikeasti pahimmasta päästä mitä voi kokea. Johtui se sitten mistä tahansa.
Joskus kyllä mietityttää kun jokin ihan ihan pienikin yksinkertainen asia menneisyydessä voi aiheuttaa niin syvää surua tai välillä tuntuu että syvempääkin kuin jotain normaalia surua. Menee niinkuin sen pienen kynnyksen yli josta ei pääse ihan helpolla takaisin ilman apua.
Viikko tai pari sohvan tai sängyn pohjalla tollasia miettiessä aivosumun läpi, niin löytyy se yks pvä kun jaksaa edes näytellä jotain yhteiskuntaan sopeutuvaa.
Meni ohi aiheen. Join pullon viinaa.

Mä lapsena skolessa jännitin kokeita tms. niin paljon että sain itselleni psyykattua fyysiset vatsakivut.
Vanhemmiten liikuttuu herkemmin, herkkä leffa niin sydämestä riipasee.
tosin Seronil lääkkeetkin tekee jotain.

Aikoinaan olin sitä mieltä että ajetaan alas, ajettiin hitaasti ja sitten kuukausi ilman, näemmä puoliintumis-aika kuukausi.
tuli sähköshokkeja päästä jalkoihin, huimasi ja 22:n uutisia tsiikatessa tuli karmeat itkukohtaukset.
onneksi oli mediä jäljellä, otin ohjeen mukaan 2kpl ja tunnin verran odotusta sitten kaikki ok.

Ei haittaa, viina on viisasten juoma

Meikä aikoinaan lonkeroa ruokajuomaksi tölkki, sitten karkasi käsistä, meni ruualla 1tlk ja sitten sen jälkeen 6 muuta, sitten väsy ja koisimaan.

päätin etten ole mikään juoppo ja kerrasta poikki

Jaksuja Sinnne <3

 

[jm82]

Itse olen psykalle sanonut että ei paniikkikohtaus pahakaan mitään jos se loppuisi kuolemaan mutta se kituminen tuntitolkulla jollei ole muistanut ottaa jonnekkin mukaan ylimääräistä opamoxia.

Tuli tuossa googletettua (AI) psykoottinen suru, mutta ei sitä ole ainakaan virallisesti olemassa.

Tekoäly:

Tuossa ehkä viikko sitten iäkäs sukulainen oli huonossa kunnossa. Jouduin ottamaan kaksi Opamoxia ja kaksi Ketipinoria, niin pääsin sitten hetken päästä vierailemaan.


Eli siis ehkä suru voisi pahimmillaan aiheuttaa psykoottisen masennuksen?

Mulla on juuri tuo laitettu joskus diagnoosiksi, mutta tällä hetkellä hyvä vointi senkin osalta. Abilify 15mg menee kyllä edelleen päivittäin (masennukseen). En kumminkaan koe olevani masentunut.


Nyt viimeisimpänä mielessä, että pitäisi mennä itse ADHD/ADD tutkimuksiin. Jos siis olisin "hieman erilainen", niin tuo ADD voisi selittää sitä. Lisäksi tuohon olisi myös lääke olemassa, eli jonkinlainen apukeino.