Me "wanhat" ja pelaaminen (+30v)

Itse näkisin että on vähintään yhtä hyvää kuin lukeminen koska motoriikka ja silmän ja käden yhteistyö. Saattaapi olla pelaaminen tosin 50 vuoden päästä siinä pisteessä että onnistuu neliraajahalvaantuneeltakin.
Tarkoitin lähinnä, että lukeminen vaatii aivoilta enemmän, kuin vaikkapa leffan katsominen. Toki joku marion pelaaminenki on enemmän kuin toi (no ehkä ei), mut rpg peleissä joutuu jo oikeesti vähän lukemisen lisäksi keskittyyn muuhunkin.
 
Ite olen hieman sitä fossiiliosastoa, jolle parhaat pelit ovat tasoa Final Fantasy 7, Baldur's Gate 1 ja pitkään tuli kohtalaisella vuoden 2016 mopokoneella pärjättyä. Varsinkin kun pelilistalla oli Final Fantasyt 1-12, Faster Than Light ja Europa Universalis 4. Final Fantasy 7 Remaken kanssa sai hetken miettiä, että vieläkö pärjää, mutta itselleni riittävän hyvin sekin vielä raksutti.

Vasta Clair Obscur uudemmista peleistä sai aikaan sen, että piti panostaa uuteen PC rautaan. Tai ainakin uudempaan ja kyllähän tuo peli lunasti odotukset.

Ei se toki samalla tavalla ole mullistava kokemus kuin FF7 aikanaan, mutta voinee johtua siitä, että pelaajakin on pykälän verran vanhempi nykyään. Nuorempana sitä kuitenkin kokee kaiken helposti voimakkaammin, joten nostalgialasit ovat vahvasti mukana. Veikkaisin, että Clair Obscurin kokeminen saman ikäisenä kuin FF7:n aikaan saisi huomattavasti isompaa vaikutusta aikaiseksi.
 
Ite olen hieman sitä fossiiliosastoa, jolle parhaat pelit ovat tasoa Final Fantasy 7, Baldur's Gate 1 ja pitkään tuli kohtalaisella vuoden 2016 mopokoneella pärjättyä. Varsinkin kun pelilistalla oli Final Fantasyt 1-12, Faster Than Light ja Europa Universalis 4. Final Fantasy 7 Remaken kanssa sai hetken miettiä, että vieläkö pärjää, mutta itselleni riittävän hyvin sekin vielä raksutti.

Vasta Clair Obscur uudemmista peleistä sai aikaan sen, että piti panostaa uuteen PC rautaan. Tai ainakin uudempaan ja kyllähän tuo peli lunasti odotukset.

Ei se toki samalla tavalla ole mullistava kokemus kuin FF7 aikanaan, mutta voinee johtua siitä, että pelaajakin on pykälän verran vanhempi nykyään. Nuorempana sitä kuitenkin kokee kaiken helposti voimakkaammin, joten nostalgialasit ovat vahvasti mukana. Veikkaisin, että Clair Obscurin kokeminen saman ikäisenä kuin FF7:n aikaan saisi huomattavasti isompaa vaikutusta aikaiseksi.
Ite -85 syntyneenä koin monet uudet pelit siten, että hitto mitkä grafiikat :D Nykyää kaikki on iha samaa ja enemmän kiinnostaa se sisältö. Toki vielä nykyäänki ensisilmäyksellä ne fotorealistiset ammuskelupelit saa aikaan wow-efektiä, mut varmaa äkkii kyllästyis.
 
Ite -85 syntyneenä koin monet uudet pelit siten, että hitto mitkä grafiikat :D Nykyää kaikki on iha samaa ja enemmän kiinnostaa se sisältö. Toki vielä nykyäänki ensisilmäyksellä ne fotorealistiset ammuskelupelit saa aikaan wow-efektiä, mut varmaa äkkii kyllästyis.
Juu, itse -73 syntyneenä Baldur's Gate näkeminen kaverin pelaamana (oli perjantai ja lupasi että olisi polttanut sen CD:ille maanantaina) loksautti leuat niin pahasti että piti samantien mennä kauppaan ja ostaa se. Moni puheli että kyseinen peli aiheutti jopa viivästystä koulussa kun oli pari viikkoa "kipeänä" tms. ja vaan pelasi sitä.

Myös jonkun Far Cry 1 muistan että oli "lähes fotorealistisen kaunista" (mitä ei varmaan enää olisi sen asentaisi DVD:ltä)
 
Ite löysin stat citizen rymästä niin muksvaa peliseuraa , että en uskonut koskaan löytäväni. No nyt etelän teissu vähän sitä vaikeutti mitta palaan 1009% astiaan kun kotiin jodun. Terveisiä kanarialts!
 
Jouluaatto, perhe mennyt jo nukkumaan. Vihdoin hyvä tilaisuus korkata Ocarina of Time. Siinä taisikin mennä koko yö taionomaisessa tunnelmassa. Oi niitä aikoja...

Moni peli on säväyttänyt ennen ja jälkeen mutta noita lapsuuden kokemuksia ei taida voittaa mikään.
 
On tässä kaikenlaista tullut pelailtua. Jotenkin nuo Dying Light 1 ja 2 oli omaan makuun mainioita. Kai se Dying Light the Beast pitää vielä ostella… Jos tuo oma SER-kone sitä edes jaksaa pyörittää välttävästi.

Listalla on paljon pelaamattomiakin. Kaikki Mafiat, kaikki xcomit (jos ei lasketa yli 10v sitten pelailuja), witcherit, muutama Tomb Raider ja jotain muuta. Niin ja RDR2, kun se oli jotenkin niin kankea pelattava, että ei vaan pystynyt.

Kiistattomassa kärjessä on kuitenkin Red Alert 2 / Yuri’s Revenge. Yli tuplat seuraavaksi eniten pelattuun, joka on Skyrim. :D Odotan kuin kuuta nousevaa, että tulisi RA2 remasteroituna, mutta ei taida tapahtua.
 
Jouluaatto, perhe mennyt jo nukkumaan. Vihdoin hyvä tilaisuus korkata Ocarina of Time. Siinä taisikin mennä koko yö taionomaisessa tunnelmassa. Oi niitä aikoja...

Moni peli on säväyttänyt ennen ja jälkeen mutta noita lapsuuden kokemuksia ei taida voittaa mikään.
Ens joulua sit odotellessa :D

Kiistattomassa kärjessä on kuitenkin Red Alert 2 / Yuri’s Revenge

Ai että.. c&c sarja + noi red alertit tais olla ekoja, jotka toi iha näyttelijät peleihin? Ehkä vikakin :D Sen jälkee vaa ääninäyttelijöitä ja animaatiota. Toki myös näyttelijöitä puvut päällä digitoitavaksi, mut ei suoraa näyttelemistä kameralle.
 
Ens joulua sit odotellessa :D



Ai että.. c&c sarja + noi red alertit tais olla ekoja, jotka toi iha näyttelijät peleihin? Ehkä vikakin :D Sen jälkee vaa ääninäyttelijöitä ja animaatiota. Toki myös näyttelijöitä puvut päällä digitoitavaksi, mut ei suoraa näyttelemistä kameralle.
Quantum Breakissa nyt ainakin.
 
On tässä kaikenlaista tullut pelailtua. Jotenkin nuo Dying Light 1 ja 2 oli omaan makuun mainioita. Kai se Dying Light the Beast pitää vielä ostella… Jos tuo oma SER-kone sitä edes jaksaa pyörittää välttävästi.

Listalla on paljon pelaamattomiakin. Kaikki Mafiat, kaikki xcomit (jos ei lasketa yli 10v sitten pelailuja), witcherit, muutama Tomb Raider ja jotain muuta. Niin ja RDR2, kun se oli jotenkin niin kankea pelattava, että ei vaan pystynyt.

Kiistattomassa kärjessä on kuitenkin Red Alert 2 / Yuri’s Revenge. Yli tuplat seuraavaksi eniten pelattuun, joka on Skyrim. :D Odotan kuin kuuta nousevaa, että tulisi RA2 remasteroituna, mutta ei taida tapahtua.
Ai että Red Alert kakkosta tuli hakattua lapsena. Veljen kanssa pelailtiin vuorotellen kun oli vain yksi PC… simpler times.

Siltikin oma lemppari tuosta sarjasta on Tiberian Sun. Jotenkin sen pelin tunnelma vaan osuu omaan hermoon. Myös soundtrack on todella hyvä, eikä ole mielestäni edes vanhentunut huonosti niinkuin ehkä sarjan ekojen pelien musat.
 
Ite vuosimallia -90 ja PC peliura alkoi naapurin sedän DOS-koneella vuonna 1997 ja pelinä tottakai Doom. Siitä sitten seuraavaksi Duke nukem 3D ja Doom 2 kohdalla olin täysin myyty, koska super shotgun!
Vuonna -98 meille tuli ensimmäinen PC taloon ja sillä sitten Doomia, Duken nukemia, quakea ja yhtenä suosikkina Outlaws, aivan loistava länkkäripeli vielä tänäkin päivänä. Pikkuhiljaa siirryin Heroes of might and magicin ja Diablo ykkösen pariin. Vuonna 2001 sain joululahjaksi Diablo 2 ja voi pojat, että sitä tuli pelattua ja tulee edelleen. Seuraava koukuttava peli olikin vasta Borderlands 1. Doomit on edelleen kova sana tänäkin päivänä (poislukien Doom 3) ja hauskasti tuo Doomvillitys on siirtynyt myös vanhempaan poikaani. Hän pelasi eternalin ja the dark agesin läpi ennen minua.
Paljon tulee edelleen pelattua koneella, eikä toistaiseksi ole mitään syytä lopettaa. Se on mukava harrastus ja tuo leppoisaa tasapainoa muuten työpainotteiseen arkeen.
 
Jouluaatto, perhe mennyt jo nukkumaan. Vihdoin hyvä tilaisuus korkata Ocarina of Time. Siinä taisikin mennä koko yö taionomaisessa tunnelmassa. Oi niitä aikoja...

Moni peli on säväyttänyt ennen ja jälkeen mutta noita lapsuuden kokemuksia ei taida voittaa mikään.
Ei taida enää ikinä saada sitä "maagista fiilistä", kun lapsena jouluaattona pukinkontista löytyi Atari ST. Pelit oli loistavia; Quadralien, Mouse Trap, Wizball, Arkanoid, Ikari Warriors--mitä näitä nyt olikaan? Nykyään grafiikat hieman eri tasoa, mutta pelit ja musiikit itsessään sieluttomia, eivätkä enää säväytä suuntaan tai toiseen. Jäävät itsellä 99,9% ajasta yhden kerran kokeiluiksi. Mennyttä ei saa takaisin. :itku:
 
Ennen vanhaan pystyi pelaamaan kavereiden kanssa tuntikausia melkein milloin tahansa. Nyt joutuu miettimään ja pohtimaan milloin esim ehtisi aloittaa Baldurs Gate 3n pelaamisen alusta kaverin kanssa moninpelinä. Ei ole helppoa olla keski-ikäinen.
Vaikkei itellä oo lapsia, nii siltikää ei pelit enää samallalailla innosta kuten ennen. Nuorempana sai tuhlattua tuntikausia joihinki peleihin, vaikka oli nainenki elämässä.. :D Huomaan, että enemmän iha "läpällä" pelailen vanhaa og-xboxiani kuin nykypelejä. e: ja lisäksi tääki on ajottain vieny aikaa: mk48.io

Mukavan yksinkertainen ja samantien äksöniä. Jos joku muu on tota pelaillu, nii mie oon "Sailor" :D Kursiivilla.. muut on kopioita.
 
Vaikkei itellä oo lapsia, nii siltikää ei pelit enää samallalailla innosta kuten ennen. Nuorempana sai tuhlattua tuntikausia joihinki peleihin, vaikka oli nainenki elämässä.. :D Huomaan, että enemmän iha "läpällä" pelailen vanhaa og-xboxiani kuin nykypelejä. e: ja lisäksi tääki on ajottain vieny aikaa: mk48.io

Mukavan yksinkertainen ja samantien äksöniä. Jos joku muu on tota pelaillu, nii mie oon "Sailor" :D Kursiivilla.. muut on kopioita.
Kiitos tästä! Oli muuten heti hämmentävän koukuttavaa! Täytyy illalla keskittyä paremmin!
 
Kiitos tästä! Oli muuten heti hämmentävän koukuttavaa! Täytyy illalla keskittyä paremmin!
Sukellusveneet on hauskinta, ku pääsee korkeimmille tasoille. Mut joo, eti oma lemppari :) Pitänee joskus mennä tonne "iotech" laivastolla, itehän oon jo kokenut konkari :D
 
Jouluaatto, perhe mennyt jo nukkumaan. Vihdoin hyvä tilaisuus korkata Ocarina of Time. Siinä taisikin mennä koko yö taionomaisessa tunnelmassa. Oi niitä aikoja...

Moni peli on säväyttänyt ennen ja jälkeen mutta noita lapsuuden kokemuksia ei taida voittaa mikään.

Tässä fiiliksessä oli todellakin jotain erityistä. Itsekin muistan erään jouluaaton kun lahjaksi sai Crash Bandicoot 2 ja Tomb Raider 2 ja niitähän piti sitten lähes koko yö pelata Playstation ykkösellä. Oi mitä aikoja.....
 
Tässä fiiliksessä oli todellakin jotain erityistä. Itsekin muistan erään jouluaaton kun lahjaksi sai Crash Bandicoot 2
Minä en 90- luvulla noita pelannut mutta ihan tuossa viime vuoden puolella läpäisin Crash Bandicoot Trilogian eli missä on paranneltuina sarjan 3 ensimmäistä osaa. En kerännyt kaikkea mutta läpäisin kuitenkin jokaisen pelin kaikki kentät. Erittäin koukuttava peli ja ensimmäinen osa oli vaikein ja välillä kävi hermoille mutta sai aina yrittämään uudelleen. Tuli vanhanajan pelaaminen vahvasti mieleen hyvällä tavalla tuossa. Erittäin hyvä tasohyppelypelisarja kyllä. Pitää neljäsosa pelata vielä joku kerta.
 
Itelle jostain syystä tuo joulu on ollut hyvin pitkään semmonen, mikä on jäänyt mieleen. Pitkään olikin traditiona, että ostin Steam-aleista sen jonku pelin juuri jouluksi ja se käynnisteltiin siinä 22-24. päivä ja sit pelattiin koko joulunaika. Viimeisimpänä tulee mieleen Skyrim 2011 ku sen käynnisti jouluna ja pelaili sen 30h muutamassa päivässä. Monet muutkin pelit assosioi ensimmäisenä jouluun juuri sen takia, että ne on saanut joko joululahjaks tai ostanut jouluksi.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
298 211
Viestejä
5 080 151
Jäsenet
81 471
Uusin jäsen
Teikkomi

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom