Mitä io-techit katsoo? Arvostele ja kommentoi viimeksi katsomiasi leffoja.

Tulipahan katsottua Alien Romulus vihdoinkin kun sattui disneystä löytymään. En kyllä yhtään pitänyt, mutta niin oletinkin. Tietoisen elitistisesti ajattelen tuon elokuvan olevan nähty jo miljoonaa kertaa ja se on just niin keskinkertainen kun mikään voi olla. Selvästi nuorempia ja/tai nuorekkaampia näyttelijöitä käytetty seikkailussa, joten voipi olla, että ajatuksena on ollut tuoda nuoremmalle kohderyhmälle jonkin sortin alien-maailmaan liittyvä sukupolvikokemus (ilmeisen hyvin menestynyt elokuva) ja sinänsä ihan fine.

Disclaimerina Prometheus ja Covenant itsellä alien leffojen kärkisijoilla yleisen mielipiteen vastaisesti (Alien 1979 voin laittaa ykköseksi niiden edelle jo ihan vaan kunnioittaakseen sitä kuinka hyvä se silloin on ollut ja kuinka ollut ihan koko elokuva- ja jopa populaarikulttuuria mullistanut leffa... sekä edelleen siinä on selkäpiitä karmiva tunnelma joka vetää vertoja mille tahansa nykyleffallekin, vaikka soundscapea osataan yleisesti hyödyntää nykyään ihan eri tavalla).
 
Uncharted Maxilta. Periaattessahan tässä olisi elementit kunnossa vaan kun ei lähde niin ei lähde. Pelit eivät ole itselle tuttuja kuin nimenä, ja leffassa cameon tekevä pelien ääninäyttelijäkin tuli googleteltua kesken leffan...
 
The Great Gatsby (2013, Max)

Tobey Maguiren näyttelemä nuori Wall Streetin työntekijä muuttaa mystisen miljonäärin, herra Gatsbyn naapuriin. Tämä oli erikoinen tapaus. Alussa leffan tyyli ei oikein iskenyt enkä koskaan päässyt sen kanssa oikein sinuiksi. Leffa kuitenkin muuttui edetessään siedettävämmäksi, tai sitten vaan mukauduin. Lisäksi monessa kohtaa mietin, oliko 1922 muka oikeasti tällaista... Kyllä tämän katsoi, muttei ollut mua varten tehty.
 
The Great Gatsby (2013, Max)

Tobey Maguiren näyttelemä nuori Wall Streetin työntekijä muuttaa mystisen miljonäärin, herra Gatsbyn naapuriin. Tämä oli erikoinen tapaus. Alussa leffan tyyli ei oikein iskenyt enkä koskaan päässyt sen kanssa oikein sinuiksi. Leffa kuitenkin muuttui edetessään siedettävämmäksi, tai sitten vaan mukauduin. Lisäksi monessa kohtaa mietin, oliko 1922 muka oikeasti tällaista... Kyllä tämän katsoi, muttei ollut mua varten tehty.

Pitäisikö tuo vihdoin katsoa? Minulla on ollut tuon leffan UHD jo vuosia hyllyssä avaamattomana muoveissa, kun sen on joskus saanut kympillä.
 
The Killer's Game Primeltä, komediallinen toimintapätkä eläköityvästä palkkamurhaajasta joka tilaa oman murhansa. Ei sinänsä mitään uutta, hassuja hahmojen galleria joita sitten tapetaan brutaalisti. Pääsosissa Drax ja Mantis on mukana myös ;) Kyllä tän kerran kattoo, aivot narikkaan.
 
Mortal Kombat (2021, Max)

Aika paska. Olisivat leikanneet alusta tunnin verran ja menneet korninpaan suuntaan niin olisi ollut edes kohtuullista viihdettä. Ketä muka kiinnostaa Sub-Zeron taustatarina?
 
City of God (2002) ⭐ 8.6 | Crime, Drama tuli katsottua yli 20 vuoden jälkeen uudestaan, nyt perheen kanssa. Aika kova, sanoisin että pakollista katsottavaa jos väkivaltainen rikoselokuva on mieleen, ja klassikko ihan aiheesta. Leffassa on jotain Tarantinomaista vaikka kyseessä on realistisempi pitkällä aikavälillä etenevä tarina. Ehkä se että se on tosi hyvin tehty?

Maxilla ja Viaplaylla ainakin.
 
City of God (2002) ⭐ 8.6 | Crime, Drama tuli katsottua yli 20 vuoden jälkeen uudestaan, nyt perheen kanssa. Aika kova, sanoisin että pakollista katsottavaa jos väkivaltainen rikoselokuva on mieleen, ja klassikko ihan aiheesta. Leffassa on jotain Tarantinomaista vaikka kyseessä on realistisempi pitkällä aikavälillä etenevä tarina. Ehkä se että se on tosi hyvin tehty?

Maxilla ja Viaplaylla ainakin.
Tää on kova!
Rytmi on tärkeä. Intensiivisille pätkille tarvii suvantoja, että ehtii vähän hengähtää ja sulatella. 2000-luvun alun mageilutyyli (Tarantinomaisuus?) etäännyttää sopivasti, koska tässä rikotaan tabuja (ammutaan lapsia). Juonellisesti sekin on kuitenkin perusteltua, eikä siksi tunnu huomionhakuisuudelta vaan luonnoliselta osalta elokuvaa...

(Off-topikkia: Tuosta elokuvan rytmistä vielä. Usein uusintaversiot, joihin lisätty kohtauksia, rikkovat juuri tuota rytmiä. Intensiivinen kohtaus venyy tylsäksi, tai mystiikka vaihtuu selittelyksi. Esimerkiksi Tähtien Sota trilogian alkuperäiset (lyhyemmät) toimivat minulle paremmin kuin 2000-luvun faniversiot, joissa kymmeniä miuutteja lisämateriaalia.)
 
Tuli tovi sitten käytyä Gladiator II katsomassa leffateatterissa ja nyt, kun on ehtinyt kunnolla miettiä aihetta niin tässä omat pohdintani elokuvasta:

Enimmäkseen tosi tyylikäs elokuva. Sen takia jo oli kiva katsoa leffateatterissa. Jotkin CGI-pätkät töksähti, vaikka en yleensä ole nirso leffojen CGI-laadun suhteen. Kuitenkin kokonaisuutena tosi hieno elokuva visuaalisesti ja selkeästi oli nähty vaivaa kohtauksien taustatavaroihin yms. eli, jos tykkää tutkailla mitä kohtauksien taustalla näkyy niin tässä leffassa oli paljon nähtävää.

Tarina oli aika mitäänsanomaton. Tosi ennalta-arvattava eikä kohtauksissa ollut tarinallisesti oikein mitään isompaa painoarvoa eli tosi tasapaksua meininkiä alusta loppuun.

Päähenkilö (näyttelijä Paul Mescal) ei ollut oma suosikkini. Osittain johtui siitä, että hahmon puhumiset oli mitä oli ja toiseksi näyttelijän esitys ei ollut mitenkään erityisen hyvä vaan pelkästään ihan ok. Toimintakohtaukset onnistui hyvin, mutta puheosuudet sai monesti vaan pyöräyttämään silmiä. En tiedä olisiko kukaan näyttelijä kylläkään pystynyt pelastamaan tiettyjä kohtauksia
motivaatiopuhe gladiaattoreille loppuosiossa tai puhe niille kahdelle isolle roomalaisryhmälle, kun kaikki oli loppu

Muut näyttelijät olivat ihan ok. Denzel Washingtonin suoritus lähinnä toi mieleen näyttelijän monet muut roolit eli ei kyllä minun mielestä onnistunut oikein hahmona, vaikka viihdyttävä olikin. Pedro Pascal oli liian tyyni/mieto tunteiden esittämisen kannalta koko elokuvan. Osittain kyllä menee selityksenä, että hahmo on roomalaissotilas
roomalaiskenraali
, mutta spoilaamatta voi mainita, että olisi voinut olla tietynlaista isompaa eläytymistä näkyä tietyissä kohtauksissa.

Monella muulla hahmolla oli tosi vähän tilaa oikein tehdä isompaa vaikutusta ja niiden osalta lähinnä jäi fiilikseksi, että ihan ok. Kukaan ei jäänyt mieleen mitenkään erityisen huonona.

Toiminta oli ihan toimivaa, vaikka ei mitään erityisen muistettavaa, vaikka oli yritetty tuoda monia erilaisia elementtejä mikä voisi tehdä tilanteista muistettavan.
laivataistelu Colosseumilla + haikalat

Positiivisena mainintana leffa kyllä teki Roomasta tosi eletyn näköisen paikan kurjuuksine kaikkineen.

Itseäni ärsyttää yleisesti elokuvissa miten tarina toimi ainoastaan, kun henkilöt tekivät tyhmiä päätöksiä. Esim. Gladiator II:ssa Lucilla menee ymmerrettävästi juttelemaan salaoven kautta aroista asioista, mutta myöhemmin koko salajuoniasia paljastuu, kun aiheesta lörpötellään kotirakennuksen tilassa missä apuhenkilö kuulee ja kertoo asiasta eteenpäin

Huvitti myös leffan loppuratkaisu. Eihän Luciuksella ole mitään todisteita siitä, että on kuka on sormuksen lisäksi, kun kaikki henkilöt ketkä asiaa olisivat tukeneet kuoli eli se, että asiat loppuivat rauhassa ja, että jatkojutut (pois keisarivallasta jne.) sujuisi tuosta noin vaan on tosi epätodennäköistä.

Kuitenkin kokonaisuutena elokuva on ihan ok. Jos tykkää Rooma-aiheisista toimintaelokuvista niin ihan katsottava tämä on.

 
Viimeksi muokattu:
Tullut lähipäivinä katsottua vanhempia laatuleffoja muutamat.
Amélie, 2001 (Blu-Ray)
Persoonallinen ja lämminhenkinen ranskalainen komedia, jossa todella moni asia on loksahtanut kohdalleen. Omalaatuinen värimaailma ja kuvaus on hienoa ja elokuvan tunnelmaan uppoaa täysin. Näyttelijät on hyviä ja käsikirjoitus kekseliäs. Tällainen aikuisten satuhan tämä toki on sekä tarinaltaan että tunnelmaltaan eli ei välttämättä ihan kaikille uppoa. Minulle kolahti hyvin toisellakin katselulla ja oli jopa parempi kuin muistinkaan näin vuosien jälkeen.
5/5

Yksi lensi yli käen pesän (TV-tallenne)
Varmaan 15 vuotta edellisestä katselusta. Tämä ei paljon esittelyjä kaipaa. Mielisairaalan sijoittuva elokuvaklassikko ei ole menettänyt teräänsä vuosien aikana. Silkkaa rautaa.
5/5

Pitkän päivän ilta (Blu-Ray)
Anthony Hopkinsin parhaita roolisuorituksia uskollisena hovimestarina, joka tukahduttaa tunteensa koskivat ne sitten ihmissuhteita tai maailman melskettä ympärillä. Tapahtumat pyörivät saksalaismielisen isännän ympärillä 30-luvun lopulla sekä osittain 50-luvulla. Suosittelen katsomaan jos on vielä näkemättä. Leffa on hyvin tehty kaikin puolin ja myös näyttelijät tekevät erinomaista työtä. Kiinnostava aikakausi näytetään aika erilaisesta näkökulmasta kuin yleensä. Ehkä hieman leffa kärsii jopa liiankin verkkaisesta rytmistä eli adhd-sukupolvi varmaan turhautuu jo ekan 10 minuutin aikana, mutta kyllähän tuollainen hidas tempo tällaiseen elokuvaan tyylillisesti sopii kuin nenä päähän. Olisin myös hieman kaivannut enemmän avaamista sodanajan tapahtumista.
4/5
 
Tár (2022) Viaplaystä

82 elokuvapalkintoa ja 274 ehdokkuutta, mm. 6 Oscar-, joista nolla voittoa. Todd Fieldin Satimessa on yksi vuosituhannen alun lempielokuviani. Sen ja tämän välillä ohjannut vain Little Childrenin 2006. 16 vuoden tauon jälkeen puikkoihin ja tuloksena on yli 2,5-tuntinen elokuva, joka ei ole kovin katseltava, enemmän kuunneltava.

Lopputekstit näytetään heti elokuvan alkuun. Ei rullaavina vaan staattisina. Siitä se hupi sitten alkakoon.

Kyseessä on enemmän henkilökuva kuvitteellisesta "maailman parhaasta naiskapellimestarista" kuin ns. elokuva. Juonta ei ole juuri nimeksikään. Joitakin "käänteitä" on, mutta useimpia niistä ei näytetä vaan vain kerrotaan. Katsoja joutuisi siis itse täyttämään tyhjät kohdat jne muuta sontaa. Ei se välttämättä olisi ongelma. Mutta snorefestin kanssa alkaa jo olla.

Elokuva vaikuttaa siltä, että ohjaaja-käsikirjoittaja on innostunut klassisesta musiikista, ja halunnut tehdä elokuvan, jossa mainitaan kiinnostavimmat klassisen musiikin anekdootit. Sentään "Beethoven oli kuuro" jätettiin mainitsematta, ehkä. Klassisen musiikin maailman hyvin tuntevana elokuvan sisältöpuoli jää tästäkin syystä minulle onton oloiseksi. Kliseetä ja kulunutta jo yli 25 vuotta sitten kuulemaani faktaa ja triviaa toisensa perään.

Cate Blanchett näyttelee ihan ok. Tár nähdään antamassa haastatteluja, opettamassa, vetämässä treenejä, ehkä säveltämässäkin, nuotteja lukemassa, kirjaa lukemassa sängyssä. Hiljaiseksi vetää. Ohjaus ja kuvauskin on melko puisevaa, kliinistä, eleetöntä, mielikuvituksetonta.

Ei tästä paljoa saa irti revittyä. Jotkut harvat juonenkäänteetkin ennalta-arvattavia. Plussaa siitä että aihepiiri on harvinainen, Bernard Rosella on yksi hieno elokuva Beethovenista, mutta muita elokuvia ei oikein tule mieleen. Ihan pokkana väitän että Timo Koivusalon Sibelius on paremmin kuvattu ja ohjattu, ja paljon enemmän tunteisiin vetoavampi. Miksi Koivusaloa ei noteerata Oscar-ehdokkuuksilla?!

Silti annan tälle 3- (asteikko 1-5, jossa keskivertoelokuva 2). Jotain kiehtovaa tässä oli, josta en ihan heti saanut kiinni. Ei kaikki sinfoniatkaan ekalla kuuntelulla avaudu. Ja eikös siinä maailman parhaaksi valitussa elokuvassakin vain esitetä eleettömästi tarkkaillen naista kuorimassa perunoita jne yli kolmen tunnin ajan? Nimeä en muista, mutta belgialaisen naisohjaajan mestariteos.


 
Viimeksi muokattu:
Yksi lensi yli käen pesän (TV-tallenne)
Varmaan 15 vuotta edellisestä katselusta. Tämä ei paljon esittelyjä kaipaa. Mielisairaalan sijoittuva elokuvaklassikko ei ole menettänyt teräänsä vuosien aikana. Silkkaa rautaa.
5/5
Muistan kun joskus pari vuotta sitten selailin kanavia myöhään illalla ja tämä leffa oli juuri alkanut. Nukkumaan piti mennä, mutta eihän sitä voinut nyt enää kesken jättää kun oli jo aloittanut. On siis aivan mahtava leffa ihan joka kantilta katsottuna ja mielestäni kuuluu lähes yleissivistykseen. En edes muista kuinka monta kertaa olen tämän nähnyt. Leffan pohjalta tehty joku aika uusi spinoff-sarja (en muista nimeä) oli taas täyttä roskaa.
 
Merkityksellinen kokemus. Epämukava ja monitasoinen, niin kuin Kaufmanin elokuvat yleensä. Kafkamainen ja surrealistinen.

Peilasi kokemusta omasta elämästä ja olemassaolosta, joka tuntuu usein siltä kuin olisi mukana näytelmässä, mikä tulee lopulta päättymään.

 
Wallace & Gromit: Vengeance Most Fowl (2024, Netflix)

Nick Parkin stop motion vaha-animatio, jossa eksentrinen keksijä Wallace ja tämän nokkela koira Gromit saavat vanhan vastustajan niskaansa. Tykkään miehen aiemmista tuotoksista, varsinkin Väärät housut on klassikko (ja tämän esiosa) ja tämänkin parissa viihtyi hyvin. Muutenkin mukava nähdä tällaista "antiikkista" animaatiota välillä.
 
Tulipa katsottua RRR ( Netflix )
Elämäni ensimmäinen Bollywood elokuva. Todella hämmentävä kokemus, mutta nyt sekin on koettu.
Selvästi isolla rahalla tehty kolmetuntinen toimintaspektaakkeli. Kai tämä toimintaelokuva on, mutta erittäin hämmentäviä piirteitä siinä oli. Hieman supersankariaineksia , ihmeellisiä kömpelyyksiä ja ylidramatisointia. Ja intilaisia ihmeellisyyksiä tietysti. Esimerkiksi kesken elokuvaa oli 10 minuuttiset tassistempalot ( ja lopussa tietty kanssa ). Myös laulukin luikautettiin kesken leffaa pariin kertaan. Kuuluu ilmeisesti Bollywood leffoihin ? Leffassa oli erittäin vaikuttava intialainen musiikki useaan otteeseen ja lisäksi huikean hienoja visuaalisia kohtauksia.

Toisaalta aika "kökkö" elokuva, mutta toisaalta erittäin vaikuttava. Ilmeisesti intiassa leffa ollut hyvinkin iso hitti, enkä yhtään ihmettele. Paikalliset kun ei joudu sulattelemaan em. ihmeellisyyksiä.

Jos rohkeus ja uteliaisuus riittää, niin Netflixistä löytyy ( vaihda profiilin kieli englanniksi ensin, muuten ei löydy ) . Tekstitys englanniksi löytyy.

3/5 ( elokuva jäi mieleen, sen verran erinlainen se oli hyvässä ja pahassa )

Kannattaa katsoa edes traileri tuolta iMDB:stä !

Tämähän oli hauska, erilainen, hämmentävä. Meni tovi että pääsi sisään että ahaa tämä menee näin yli, ja se lopulta aina nauratti. Jäi todellakin mieleen hyvässä mielessä, 3,5/5.
 
Austin Powers: International Man of Mystery (1997, DVD)

"Oh behave!" Mike Meyersin tähdittämä James Bond -parodia ysäriltä. Hyvä leffa edelleen, jossa monta legendaarista läppää. Tämäkin on vaan jostain syystä kadonnut suoratoistoista, onneksi jälleen kirjasto to the rescue.
 

Tuore sarja AppleTV:ssä, suosittelen. Dokumentti joka kertoo Vietnamin sodasta uudella näkökulmalla, osallisia haastatellaan molemmilta osapuolilta yksilötasolle keskittyen, kriittinen ote joka ei ylistä tätä sotaa tai USAn osallisuutta siihen vaan antaa raadollisen kuvan tapahtumista molemmilta osapuolilta osallistuneiden aikalaisten haastatteluiden kautta, kaikki kuvamateriaali on autenttista ja oikeista tapahtumista kuvattua.
 

Tuore sarja AppleTV:ssä, suosittelen. Dokumentti joka kertoo Vietnamin sodasta uudella näkökulmalla, osallisia haastatellaan molemmilta osapuolilta yksilötasolle keskittyen, kriittinen ote joka ei ylistä tätä sotaa tai USAn osallisuutta siihen vaan antaa raadollisen kuvan tapahtumista molemmilta osapuolilta osallistuneiden aikalaisten haastatteluiden kautta, kaikki kuvamateriaali on autenttista ja oikeista tapahtumista kuvattua.
Suosittelen myös erittäin lämpimästi samasta aiheesta Ken Burnsin sarjaa
Yle näytti tämän tuoreeltaan myös Suomessa.
 
Käytiin tänään vanhan äitini kanssa katsomassa The Summer Book, jonka pääosassa Glenn Close. Elokuva perustuu Tove Janssonin Kesäkirjaan. Tämä ei ollut vähimmässäkään määrin toimintaelokuva, eikä siinä edes ollut mitään tiettyä juonta, vain tarinan yhteen kytkeviä hitaita pastisseja kesäisellä saarella. Elokuva käsittelee vanhenemisen, kuolemisen, luonnon parantavan vaikutuksen ja unohtamisen teemoja varsin hienotunteisesti.

Itse kuitenkin pidin, ei vähiten siksi että se on (erittäin ansiokkaasti) kuvattu mm. Kotkan Rankissa sekä Söderskärin majakalla Porvoon edustalla, molemmat hyvin tuttuja paikkoja. Meidän suvulla on ollut mökki Kotkan saaristossa jo 1930-luvulta alkaen (noin vartin venematka Rankkiin), ja porvoolaisena olen myös liikkunut samoilla majakkavesillä koko ikäni. Maisemat ja luonto olivat elokuvassa yhtä kauniit kun oikeastikin, tuli vahva kesän ja meren kaipuu tuon nähtyäni.

Näyttelijöistä varsinkin nuori Emily Matthews oli vaikuttava. Olisipa itselläkin tuo nuoruuden tuoma kyky käsitellä noinkin vaikeita asioita luontevasti. Myös mummoa näyttelevä Glenn Close toi roolissaan esille viisasta herkkyyttä hieman eri tavalla kun vaikkapa nyt paraikaa telkkarissa taustalla pyörivässä Air Force One:ssa. Isähahmo jäi surussaan hieman etäiseksi, ehkä tarkoituksella.

Pisteet 4,5/5 (ehkä siksi että välillä oli ehkä hieman liiankin hidas, ja eivät näyttäneet kissaa niin paljon). Mutta korostan vielä että tämä EI OLE mikään actionpläjäys (pl. ehkä yhtä myrskyisää kohtausta).
 
Tuli katseltua Mission Impossible 2. Uskomattoman paska elokuva ihan kaikin puolin. Ilman lukuisia hidastuksia ei olisi varmaan ollut edes tunnin pituinen. Ainoa hyvä asia koko elokuvassa oli Thandie Newton ulkonäkönsä vuoksi, vaikka yleensä en edes tummaihoisista naisista pidä.
 
Tuli katseltua Mission Impossible 2. Uskomattoman paska elokuva ihan kaikin puolin. Ilman lukuisia hidastuksia ei olisi varmaan ollut edes tunnin pituinen. Ainoa hyvä asia koko elokuvassa oli Thandie Newton ulkonäkönsä vuoksi, vaikka yleensä en edes tummaihoisista naisista pidä.
Ja ykkösestä ei ottanu mitään tolkkua jos ei ollu Mensan jäsen :D
 
Tuli katsottua Katsomosta kaikki Vares -leffat.


Tuo viimeisin Vares X ei vielä ollut tarjolla, mutta saihan noista nyt kuvan ko. Teemasta. Odotin parempaa kuultujen kommenttien perusteella. Tykkäsin enemmän noista vanhemmista missä oli Vareksena Juha Veijonen, ei niinkään hänen ansiostaan, mutta muuten parempi fiilis.

Tuli myös katsottua vanha legendaarinen Trainspotting. Ei ollut aika huonontanut mestariteosta.

 
Ja ykkösestä ei ottanu mitään tolkkua jos ei ollu Mensan jäsen :D
Ykkönen oli huomattavasti parempi, tosin melkein mikä tahansa agenttileffa olisi. Tuli katseltua muutenkin kaikki tähän asti tulleet Mission Impossible-leffat, ja on tuota kakkosta lukuunottamatta varsin laadukasta settiä. mielenkiinnolla odotan uusinta, jos sen kävis jopa teatterissa katsomassa.
 
Tuli katseltua Mission Impossible 2. Uskomattoman paska elokuva ihan kaikin puolin. Ilman lukuisia hidastuksia ei olisi varmaan ollut edes tunnin pituinen. Ainoa hyvä asia koko elokuvassa oli Thandie Newton ulkonäkönsä vuoksi, vaikka yleensä en edes tummaihoisista naisista pidä.

Jack Ryan kausi neljä. Tuli mieleen Mission leffat. Ei mitään järkeä. 24 ja Jack Bauer oli tähän kauteen verrattuna realistinen sarja.
 
Jack Ryan kausi neljä. Tuli mieleen Mission leffat. Ei mitään järkeä. 24 ja Jack Bauer oli tähän kauteen verrattuna realistinen sarja.
24 oli kyllä todella kova sarja nuorempana, katsoin tosi paljon. Joskus myöhemmin katsonut myös mutta ei enää jaksa loppuun asti. 24 jaksoa ja puolessa välissä Jack saa pelastettua ydinaseen laukaisuvälineen kun sitten taas joku uusi rosvo varastaa sen uudestaan :D
 
Jack Ryan kausi neljä. Tuli mieleen Mission leffat. Ei mitään järkeä. 24 ja Jack Bauer oli tähän kauteen verrattuna realistinen sarja.

Jotenkin aina koomista, kun joku valittelee action elokuvien/sarjojen realismin perään. :D

Nuo ovat kuitenkin lähtokohtaisesti sellaista "aivot narikkaan" -toimintaa, jossa realismi pitää jättää sivuun.

Alkaa olemaan jo melkoinen aivopieru, kun laittaa 24 -sarjan tai Impossible Mission -elokuvien kanssa samaan lauseeseen sanan realisimi. :lol::cool:
 
Jotenkin aina koomista, kun joku valittelee action elokuvien/sarjojen realismin perään. :D

Nuo ovat kuitenkin lähtokohtaisesti sellaista "aivot narikkaan" -toimintaa, jossa realismi pitää jättää sivuun.

Alkaa olemaan jo melkoinen aivopieru, kun laittaa 24 -sarjan tai Impossible Mission -elokuvien kanssa samaan lauseeseen sanan realisimi. :lol::cool:

Luitkohan sinä ollenkaan sitä mitä lainasit?
 
Poika ja haikara (2023, Netflix)

Studio Ghiblin uusin anime kertoo pojasta, joka menettää äitinsä tulipalossa ja muuttaa isänsä uuden vaimon luokse. Siellä poika tutustuu erikoiseen haikaraan, joka johdattaa hänet mielikuvitukselliseen seikkailuun. Ihan hyvä, joskaan ei studion paras tuotos. Täytyy myös antaa plussaa siitä, että tätä ikivanhaa animaatiotekniikkaa vielä käytetään.

Spider-Man: Across the Spider-Verse (2023, Netflix)

Miles Moralesin multiversumiseikkailut jatkuvat. Ykkösestä en tykännyt mutta tämän alku toimi. Sitten oli tunnin verran tylsää Miles-huttua jossa meinasin välillä heittää pyyhkeen kehään, kunnes loppupuolella alkoi taas kiinnostaa ja kokonaisuus jäi lopulta plussalle. Tarina jäi täysin kesken mutta toisin kuin ykkösen lopussa, tässä jäin jopa hieman odottamaan jatko-osaa.
 
Netflixistä katselin tuon The Witcher: Sirens of the Deepin

Kyllä tästä ihan pidin. Adaptoi kirjojen yhden lyhyttarinan ja toi siihen lisää lihaa luiden päälle, eli ei ole täysin uskollinen adaptaatio, ei mielestäni muuttanut tarinaa mitenkaan typerästi että siitä pitäisi (minunkinlaiseni) yksityiskohtien syynääjien vetää hernettä nenusiin. Tosin Geraltin ja Essin välinen suhde oli kirjassa vähäsen isommassa osassa muistini mukaan, tässä se tuntui jäävän vähän taka-alalle.

Oli suuri ilo kuulla taas pelien Geraltin ääntä tositoimissa. 10 vuotta Witcher 3 julkaisusta ja Douggi kähisee Geraltina yhtä mallikkaasti. Harmi vaan että Jaskierin ja Yenneferin ääninä on sitten Netflx-sarjan näyttelijät. Tietty Geraltiakin varmaan dubbaisi Henry Cavill, ellei olisi ottanut lopareita...

Animaatio ja piirrosjälki vähän tylsän näköistä jos totta puhutaan. Mutta tämä tuntuu olevan ihan normi kaikille Netflixin animaatioille. Varsinkin ihan ekassa Geraltin ja ison hirviö yhteenotossa animaation taso näytti minusta vähän höttöiseltä. Onneksi se kuitenkin näytti paremmalta sitten myöhemmissä toimintakohtauksissa.

3,5/5 antaisin itse arvosanaksi, pidin enemmän kuin siitä Vesemirin nuoruuteen sijoittuvasta Witcher-animaatiosta.
 

Olipahan melkoinen pläjäys...no ei yllätys sillä nähnyt arvostelut. Mutta katsoin avoimin mielin. Oudonnäköisiä cgi-apinoita, laivakelpoinen järvi taisteluareenalla ja mitä vielä. Oli aika vaivautunut fiilis että mitä Ridleyn mielessä liikkui että tällaisen jatko-osan ohjasi. Hans Zimmerin musiikista lainaillaan pätkiä, kaikki siltä väliltä täysin unohdettavaa.
Kohtaukset "sirkusmaisia", välillä tunne että tehdäänkö tässä tietoisesti parodiaa alkuperäisestä Gladiaattorista.

Melkoista on se, että alkuperäinen 24-vuotias Gladiaattori näyttää paljon paremmalta, vähemmän Cgi:n avulla tehdyltä, vaikka siinäkin esim. colosseum oli sillä tehty. Ideoiden kierrätystä, pääosanesittäjä ei aiheuttanut mitään tunteita. Noh oli elokuvassa hyvääkin, muutamia hienoja taistelukohtauksia ja kamerakulmia. Ridley aina kehuu kuinka nopeasti ja muutamalla otolla hän elokuvat tekee. Ehkä se ei aiemmin näkynyt elokuvissa negatiivisena, mutta tämä tuntui juuri sellaisesta nopeasti kyhätyltä ja intohimottomalta tuotteelta, jolle ei varmaankaan ole liikaa annettu ajatusta.

Mutta outoa kyllä, kyllähän tämän katsoi kerran läpi. Lähinnä siksi, että koko ajan tuli kohtauksia mitkä oli vanhojen ideoiden kierrätystä, viihdytin itseäni että eikö tähänkään keksitty mitään uutta näkökulmaa tai ideaa. Leffa on myös täynnä nyky -Ridleylle tyypillisiä epäloogisuuksia, aivan samanlaista se alkoi olla Promotheuksen aikaan.

Täysin tarpeeton jatko-osa, ainakin näin toteutettuna, 6/10. Katso jos et keksi muutakaan tekemistä.
 
Leffa on myös täynnä nyky -Ridleylle tyypillisiä epäloogisuuksia, aivan samanlaista se alkoi olla Promotheuksen aikaan.
Onneksi osaa silti tehdä myös erinomaisia tuotoksia myös nykyaikana. Esim. jos ei ole The Last Duel nähty niin se on mielestäni yksi Ridley Scottin parhaista elokuvista tasoa 9/10 ja katsomisen (sekä kuuntelemisen) arvoinen jo pelkästään äänimaailman vuoksi (jos on tarpeeksi hyvä äänentoistolaitteisto). Alkukohtauksen hevosten kavioiden äänet jne. aivan omaa luokkaansa.

Tosin tuntuu, että aika tavallista on tuo leffojen laadun heittely kyseisellä ohjaajalla. Mainittu The Last Duel oli erinomainen ja puolestaan Napoleon oli... mitä olikaan.

Gladiator 2 kyllä oli aika turha elokuva, vaikka itse tykkäsin vähän enemmän siitä kuin moni muu :)
 
Onneksi osaa silti tehdä myös erinomaisia tuotoksia myös nykyaikana. Esim. jos ei ole The Last Duel nähty niin se on mielestäni yksi Ridley Scottin parhaista elokuvista tasoa 9/10 ja katsomisen (sekä kuuntelemisen) arvoinen jo pelkästään äänimaailman vuoksi (jos on tarpeeksi hyvä äänentoistolaitteisto). Alkukohtauksen hevosten kavioiden äänet jne. aivan omaa luokkaansa.

Tosin tuntuu, että aika tavallista on tuo leffojen laadun heittely kyseisellä ohjaajalla. Mainittu The Last Duel oli erinomainen ja puolestaan Napoleon oli... mitä olikaan.

Gladiator 2 kyllä oli aika turha elokuva, vaikka itse tykkäsin vähän enemmän siitä kuin moni muu :)
Aivan totta, Ridleyn tuotokset heittelee melkoisesti. The Last Duel oli minustakin todella hyvä, samoin tykkäsin Mars-elokuvasta jonka nimeä en nyt muista.

Uuden Gladiaattorin isoimpia ongelmia oli muitakin mielestäni, kuin luettelemani. Puuttui jännite, sekä tunne siitä kunniasta ja gloriasta, mikä saavutettiin ensimmäisessä. Niistä kyllä puhuttiin, mutta mikään ei oikein muodostanut tunnetta sille. Käsikirjoitus oli parempi ensimmäisessä, näyttelijät karismaattisen vakuuttavia noiden teemojen kanssa. Nyt jännitys oli lähinnä se, kuinka hullun tappokohtauksen veljekset arvaamattomuudessaan keksii ja milloin. Ja elokuva ei voi oikein olla jännittävä, kun se seurasi liikaa alkuperäistä kaavaa.

Ainoa vähäkään jännittävä asia oli kenraalin ja Maximuksen pojan taistelussa, vaikka senkin lopputuloksen tiesi ennenkuin loppu tuli. Veikkaisin että jos ensimmäistä ei ole nähnyt, elokuva voi toimia ainakin vähän paremmin.
 
Hyvistä ohjaajista tavataan sanoa, että heidän leffansa ovat aina hyviä tai huonoja, ei koskaan siltä väliltä.

Ja se Mars-leffa oli Yksin Marsissa - The Martian.
 
(Netflix)
Kovalla riskillä ajattelin tän katsoa ja ei olisi kannattanut. Kamalaa skeidaahan tää oli. Musta nainen ei edelleenkään ole helppo tapaus, ne ei pysty edes näyttelemään miellyttävää. Viulut vinkuu ja jenkki lippu liehuu vähän väliä. Melkein annetaan kuva, että sota voitettiin mustien naisten teolla, huoh. Leffa sisältää, niin paljon naisen itkua, että varmasti tekevät maailman ennätyksen siinä. Joka nauttii naisen jatkuvasta märinästä, niin tää leffa on sulle. Ja miten valkoinen hetero mies kuvataan on uskomaton. Kaikki on naista alistavia rasisteja paitsi yx juutalainen. Lopun viulujen vingutus kohtaus on sellaista jenkki paskaa, että harvoin tulee nähtyä. Suosittelen leffaa kaikille masokisteille.
1/10
 
Juror #2

Täytyy sanoa että en ole mikään oikeussalifani, mutta tää oli tehty niin että nappas nopeesti mukaansa ja katsoi kyllä todella mielellään miten homma kehittyy. Eikä ollut liian pitkä eikä liikaa jaaritteluja.
Suosittelen ennakkoluulottomasti katsomaan 4/5
4 /5 täältäkin. Hbomaxilta löytyy. Oli tosiaan alusta alkaen kiinnostava ja kivasti erilainen. Kypsän realistinen.

BTW. 2024 tehty elokuva ja ohjaajana/tuottajana Clint Eastwood, joka näytti vanhalta jo 60-luvulla (94 vuotta nykyään). Voi antaa siitä jo jonkinsortin kunniamaininnan. Käsittämätöntä.
 
Watcher (2022, Netflix)

Psykologinen jännäri, jossa nainen muuttaa miehensä työn perässä Romaniaan. Kaupungissa liikkuu sarjamurhaaja ja nainen alkaa epäillä, että häntä vainotaan. Ihan hyvä, tykkäsin, varsinkin realistisen oloisesta miljööstä. Aivan toisenlainen fiilis jäi kuin Marvel-CGI:sta.
 
Netflixistä Seven Seconds.

Sarjassa Sampsa Kurri näyttelee korruptoitunutta poliisia joka parin muun kanssa peittelee yhden poliisin onnettomuutta jossa ajoi vahingossa mustan teinin yli. Ja jotain ja jotain. Arvosanaa en oikein voi antaa koska ei vaan pystynyt katsomaan loppuun koska tuo sarja on niin hiiiiiiidaaaaaaassss. Tuntuu että se ei oikein etene mitenkään ja kaikki on pitkitettyä ja tylsää. Kymmenen osaa mutta seitsemänne kohdalla oli pakko luovuttaa koska ei vaan jaksa sitä hidastempoisuutta. Ton koko sarjan oli varmaan saanu tiivistettyä viiteen osaan jos vähän olis pistetty vauhtia ja pätkitty pitkiä kohtauksia. Tällaisena aivan helvetisti liian hidasta ja puuduttavaa menoa.
 
Captain America: Brave New World (Itiksen Imax)
Olipahan melko surkea tekele. Jotenkin tuntui päämäärättömältä sinkoilulta taistelusta toiseen. Dialogi oli jotenkin harvinaisen kökköä ja leffa tuntui vähintään kolme tuntiselta. Välillä katsojille väännettiin juonia rautalangasta ettei nyt vaan tippuisi kärryiltä. Vaikea tästä on mitään hyvää löytää.
1/5
 
Tuli käytyä katsomassa The Monkey, odotukset ei ollut mitenkään huippukorkealla ("leluapina, joka rummuttaa"), mutta yllätti positiivisesti. Oikein viihdyttävä leffa. Alusta loppuun hyvä meno ja tyyli oli juuri oikea, tähän leffaan, millä oli tehty! Itse näkisin tämän enemmänkin kauhu-komedia genressä, ainakin tuli naurettua useammassa kohtauksessa.

Näyttää imdb score olevan 6.6/10, itse voisin sanoa, oma arvio ehkä sellainen 7.2/10.


EDIT: genre olikin näköjään myös "dark comedy"
 
Pari leffaa kateltu uudestaan jotka nähnyt joskus vuosia sitten.

The Rock
Ihan erilainen mitä muistin.
Kesti jotain tunti tms että ne pääs edes sinne Alcatrasiin.
Rehellisesti sanoen selasin nettiä enemmän kun katoin leffaa.
Vitutti Sean Connery.
En ehkä tule katsomaan uudestaan enää.

Con air
Toi nyt oli edelleen ihan ok aivot nurkkaan leffa.
Hyviä näyttelijöitä ja ei montaa tylsää hetkeä.
Nätti vanha hopeinen Corvettekin joka menee paskaks.
Tän vois jopa uudestaan katella taas joskus 10-20 vuoden päästä.
 
Häjyjen jatko-osa tuli käytyä katsomassa. Yllättävän hyvä oli siihen nähden mitä odotin näkemieni arvostelujen perusteella ja miten onnettomia tekeleitä suuri osa suomalaisista toiminta- tai rikoselokuvista on. Näyttelijäntyö oli mielestäni kautta linjan oikein hyvää ja tarinaan ja tunnelmaan sopivaa, etenkin pääosan esittäjä oli uskottava pikkukylän pikkukonna, jonka huonot valinnat johtavat pikkuhiljaa kohti syvenevää kuoppaa. Tarina eteni ja piti kiinnostuksen yllä sopivasti ja elokuva pysyi hyvin genressään eikä lähtenyt yrittämään olla vaikka osittain komedia. En osaa verrata ykkösosaan, koska siitä on vain hämäriä muistikuvia kun olen sen nähnyt viimeksi ehkä 20v sitten, mutta tämä toimii mielestäni itsenäisenäkin tarinana, vaikkei ykköstä olisi edes nähnyt. Huonoin osa oli elokuvan loppuratkaisi, jossa vaikutti ideat loppuneen ja oli pitänyt keksiä vain joku tapa laittaa homma nopeasti purkkiin. Loppu jätti selkeän tarkoituksellisesti myös tien auki Häjyt kolmoselle.

Sivuhuomiona, eteläpohjalaistaustaisena näissä pohjalaistarinoissa pääsääntö on, että muualta tulleet näyttelijät eivät osaa puhua uskottavaa Pohjanmaan murretta vaikka harjoittelisivat miten. Tässä ei lopulta häirinnyt edes se, koska leffan tarina toimi muuten. Toki tässä ei yritettykään vääntää niin stereotyyppisesen leviää pohojalaasta kuin vaikka ykkösosassa.

Arvosana 3,5 / 5, ihan katsomisen arvoinen.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
297 179
Viestejä
5 067 477
Jäsenet
81 267
Uusin jäsen
Smaleksi

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom