Parisuhteen kiemurat

[rock]

Kuulemma katalyytiksi oli riittänyt hänen ystävänsä huono kokemus miehensä uskottomuuden kanssa, josta sitten jollain perverssillä logiikalla voitiin johtaa yhtälö koskien kaikkia miehiä.

Tämä on kummallisen yleinen homma noin 30-40 vuotiaiden naisten keskuudessa. Yhden mies pettää, kaikki miehet automaattisesti sikoja - nyt on lupa tonkia puhelinta! Yksi nainen löytää kivan sivusuhteen, yhtäkkiä on koko kaveripiirillä joku pikku säätö meneillään K-Kaupan lihanleikkaaja-Karin kanssa. Ihan niin kuin jossain kohtaa poistuisi se oma harkinta päästä ja toimivat kuin parvi päättömiä kanoja. Joo, ei saisi yleistää mutta olen nähnyt tämän toistuvan kerta toisensa jälkeen juuri tuossa ikäluokassa naisilla joilla on tiiviit kaveripiirit.

 

[Tonnin Seteli]

juuri tuossa ikäluokassa naisilla joilla on tiiviit kaveripiirit

Mielenkiintoinen teoria. Pitäisikö tätä kenties tarkentaa siten, että kysymys on naisista jotka muutenkin elävät keski-iän kynnyksellä samantyylistä elämää kuin teininä ja/tai kaksikymppisenä? Silloin voisin uskoakin. Ei siis niin, että tiivis kaveripiiri olisi syy mihinkään, vaan että jatkettu nuoruus ja pimeä käytös olisivat molemmat seurauksia samasta syystä, eli keskenkasvuisuudesta.

 

[Kvarkki]

Ei paljoa naurata kun molemmat on neljänkympin päälle. Tässä vaiheessa pitäisi olla jo ihmissuhteista sen verran kokemusta että osaa suhteuttaa asiat jollain järkevällä tavalla.

Jaa, no sitten ehkä ei ole kaikkein paras tilanne, varsinkin näiden lisätietojen (aiemminkin katsottu) jälkeen.

 

[petepeluri]

Miten toisen puhelimeen edes pääsee käsiksi? Tai mulla ainakin on pinkoodi käytössä.

 

[Maniac]

No voi nyt perkele.. Taas näitä daamien sekoiluja. Kerran olin suht saman kaltaisessa tilanteessa että mimmi oli lukenut mun puhelinta ja jäi siitä kiinni lipsauttaessaan asian josta olin jutellut tasan kaverini kanssa. No, nopeasti tuli tunnustus että puhelinta on luettu. Hän myös tiesi miten suhtaudun asiaan ja vaikka sillä hetkellä meni suhteessa ihan hyvin niin laitoin hommalle stopin ja vihelsin pelin poikki. Tämä ei ole sijoitusneuvo mutta kertaakaan en ole katunut.

Mä sanoin kans tälle daamille kun tiesin hänen valehdelleen, että nyt on viimeinen mahdollisuus tunnustaa, jolloin voisin ehkä kuvitella antavani anteeksi. Tästäkin huolimatta päätti sitten valehdella päin naamaa kiistäen koko osuutensa, en voi vaan ymmärtää mitä kuvitteli tuolla saavuttavansa?

Ihailtavaa suoraselkäisyyttä.

 

[Markqq]

Miten toisen puhelimeen edes pääsee käsiksi? Tai mulla ainakin on pinkoodi käytössä.

Mä oon jakanut oman PIN koodiin toiselle kun välillä jotai pitänyt tsekkaa puhelimesta, kuvaa ottaa, tms. Ja tiedän naisen puhelimen koodin myös. Mut ei kävis mielessä mennä toisen puhelinta sen enempää katselemaan.

 

[Maniac]

Miten toisen puhelimeen edes pääsee käsiksi? Tai mulla ainakin on pinkoodi käytössä.

Mulla oli pin-koodi käytössä, käytin sitä huolettomasti toisen nähdessä kun luotin vielä tuolloin toiseen.

 

[Tonnin Seteli]

Muija terapiaan vanhoista traumoista ja jatkuvasta tarpeesta valehdella

Tuo ei välttämättä auta. Traumat voivat kyllä hajottaa aikuista ihmistä ja tehdä tästä vaikkapa ahdistuneen, epäluuloisen tai hermoheikon. Sen sijaan kusipääksi ei noin vaan muututa, se vain tulee esiin pidäkkeiden kadotessa. Manipuloiva valehtelija ei tule terapialla moraalisesti eheäksi välittäväksi ihmiseksi, koska on tuskin koskaan terve aikuinen ollut.

Monien psykologien ja psykiatrien puheista olen ymmärtänyt, että tietyn tyypin persoonallisuudet "hyötyvät" terapiasta siten, että oppivat valehtelemaan ja manipuloimaan entistä paremmin, manipuloivat terapeuttiakin. Lopputuloksena kukaan ei parane ja myrkyllinen yksilö saa käyttäytymiselleen tukea ja vahvistusta.

Oikein pahasti oksasilppuriin mennyt käsi saattaa taitavan kirurgin ja parhaiden terapeuttien jäljiltä tulla kuntoon, mutta jos sitä kättä ei ole koskaan sikiölle muodostunut, mikään määrä kuntoutusta aikuiselle ei saa sellaista torson kylkeen kasvamaan.

 

[rock]

Mielenkiintoinen teoria. Pitäisikö tätä kenties tarkentaa siten, että kysymys on naisista jotka muutenkin elävät keski-iän kynnyksellä samantyylistä elämää kuin teininä ja/tai kaksikymppisenä? Silloin voisin uskoakin. Ei siis niin, että tiivis kaveripiiri olisi syy mihinkään, vaan että jatkettu nuoruus ja pimeä käytös olisivat molemmat seurauksia samasta syystä, eli keskenkasvuisuudesta.

Ehkä pitäisi tarkentaa. Siis olen tähän törmännyt oman ex-vaimon kanssa joka lähti lasten kasvaessa isommiksi elämään nuoruuttaan uudelleen frendiensä kanssa jotka olivat molemmat juuri eronneet. Ei mennyt kauaa että meilläkin oli ero vireillä. Toinen esimerkki on isommasta kaveriporukasta missä viidestä naisesta yksi narautti miehensä parisuhteen ulkopuolisista sekoiluista. Ei mennyt aikaakaan kun ongelmia oli olevinaan muillakin porukan naisilla, oli niitä oikeasti tai ei. Ja kolmas esimerkki oli neljän naisen porukasta joista yksi sai myöhäisiän ADHD diagnoosin. Eipä mennyt kauaa kun kolme muutakin ramppasivat lanttumaakareilla penäämässä omaa diagnoosiaan. Joku omituinen sopuli-ilmiö tuntuu esiintyvän naisilla, ainakin useammin kuin miehillä. Ja olen kyllä onneksi päässyt kokemaan myös naisseuraa jotka ajattelevat omilla aivoillaan ja tekevät omat päätöksensä vaikka heillä ystäviä onkin.

 

[Markqq]

Ehkä pitäisi tarkentaa. Siis olen tähän törmännyt oman ex-vaimon kanssa joka lähti lasten kasvaessa isommiksi elämään nuoruuttaan uudelleen frendiensä kanssa jotka olivat molemmat juuri eronneet. Ei mennyt kauaa että meilläkin oli ero vireillä. Toinen esimerkki on isommasta kaveriporukasta missä viidestä naisesta yksi narautti miehensä parisuhteen ulkopuolisista sekoiluista. Ei mennyt aikaakaan kun ongelmia oli olevinaan muillakin porukan naisilla, oli niitä oikeasti tai ei. Ja kolmas esimerkki oli neljän naisen porukasta joista yksi sai myöhäisiän ADHD diagnoosin. Eipä mennyt kauaa kun kolme muutakin ramppasivat lanttumaakareilla penäämässä omaa diagnoosiaan. Joku omituinen sopuli-ilmiö tuntuu esiintyvän naisilla, ainakin useammin kuin miehillä. Ja olen kyllä onneksi päässyt kokemaan myös naisseuraa jotka ajattelevat omilla aivoillaan ja tekevät omat päätöksensä vaikka heillä ystäviä onkin.

Taitaa nykypäivän instant viihteellä olevan aika paljon asiaa nykypäivän ADHDlle sekä sopuliefektiin. Sitten tulee yhä enemmän vaan vastaan ihmisiä, jotka saa MT-lääkettä kouraan. Ei se ihmiskunta tässä sadassa vuodessa ole geneettisesti muuttunut yhtään, ja yhtäkkiä syödään lääkkeitä mistä ei ollut vielä vähään aikaan mitään tietoa. Syyt me tiedetään, mutta on helpompi upottaa pää pönttöön kun nähdä todellisuus. Jokainen meistä voi tehdä asian eteen jotain.

 

[aukusti]

Omista kokemuksistani suhteessa tosiaan keskustelin ystäväni kanssa, näistä on myös aiemmin keskusteltu naisystäväni kanssa. Siksipä hämmästelin reaktiota kun viesteissä ei ollut mitään uutta mitä hän ei jo entuudestaan tiennyt.

Nyt sitten kävi jo ilmi että puhelimella oli käyty useampana kertana, vaikka alunperin puhe oli vain yhdestä kerrasta ja tämänkin piti olla koko totuus. Tämäkin tuli esille vasta kun ynnäilin että kuinka hän tiesi etukäteen koska ja mistä olen ystäväni kanssa keskustellut. Kuulemma katalyytiksi oli riittänyt hänen ystävänsä huono kokemus miehensä uskottomuuden kanssa, josta sitten jollain perverssillä logiikalla voitiin johtaa yhtälö koskien kaikkia miehiä.

Totesinkin hänelle yksioikoisesti että nyt kaikki valheet ja kertomatta jättämiset kerralla pöydälle jos meinaa jotain jatkoa joskus haluta. Itse käytän tämän hetken omien tuntojeni tarkasteluun ja pohdin onko suhteella mitään jatkon mahdollisuutta, tällä hetkellä vaikuttaa varsin mahdottomalta ajatukselta kun ei tiedä kuinka syvälle valheiden verkko ulottuu.



Ei paljoa naurata kun molemmat on neljänkympin päälle. Tässä vaiheessa pitäisi olla jo ihmissuhteista sen verran kokemusta että osaa suhteuttaa asiat jollain järkevällä tavalla.

Rikosilmoitusta harkitsisin itse aika vahvasti.

 

[Mikko-X]

Onko täällä muita, joilla ollut ongelmia omien tunteiden tunnistamisessa yms?

Mulle tuli avioero 8 vuoden suhteesta viime vuoden kesäkuussa naisen toimesta eikä hän antanut mahdollisuutta korjata asioita. Kolme viikkoa myöhemmin olikin jo vuokrannut asunnon 250km päästä eli asiat tapahtuivat suhteellisen nopeasti. Muutin lasten takia perässä elokuussa. Syyskuussa sain pitkän viestin, jossa oli mm. asioita, joita olisin halunnut kuulla paljon aikaisemmi. Kokeiltiin yhteenpalua 3kk ajan, jolloin hän totesi, ettei tämä toimi. Hänellä oli odotukset korkealla eikä mulla siinä kohtaa ollut enää kiinnostusta edes yrittää korjata tilannetta.

Nyt tässä on eletty 4kk joulukuun jälkeen ja ex-vaimo on nyt kovin ihmeissään, että miten mun tunteet voi loppua näin äkkiä. Hänellä olisi haluja kokeilla taas uudestaan, mutta paremmalla suunnitelmalla hätäilemättä. Mä en halua ja tuntuu, että en voi enää luottaa häneen.

Suhteen alussa 2016 mulla oli ongelmia omissa tunteissa, esim. jouduin ihan oikeasti googlettamaan, että mitä ihastuminen on. Kyllä mä sen sitten tunnistin itsessäni, kun ajattelin häntä päivittäin ja halusin olla hänen lähellä.

2017 saatiin yhteinen tytär ja raskausaika oli vaikea, jo pelkästään sen takia, että Tyksissä yrittivät suositella aborttia. Mulla ei oikein ollut tunteita raskausaikana tai en oikein tiennyt miten ajatella vauvasta. Se oli ex-vaimollekin vaikeaa, kun en osannut olla yhtä innoissaan kuin hän.

 

[petepeluri]

Onko täällä muita, joilla ollut ongelmia omien tunteiden tunnistamisessa yms?

Mulle tuli avioero 8 vuoden suhteesta viime vuoden kesäkuussa naisen toimesta eikä hän antanut mahdollisuutta korjata asioita. Kolme viikkoa myöhemmin olikin jo vuokrannut asunnon 250km päästä eli asiat tapahtuivat suhteellisen nopeasti. Muutin lasten takia perässä elokuussa. Syyskuussa sain pitkän viestin, jossa oli mm. asioita, joita olisin halunnut kuulla paljon aikaisemmi. Kokeiltiin yhteenpalua 3kk ajan, jolloin hän totesi, ettei tämä toimi. Hänellä oli odotukset korkealla eikä mulla siinä kohtaa ollut enää kiinnostusta edes yrittää korjata tilannetta.

Nyt tässä on eletty 4kk joulukuun jälkeen ja ex-vaimo on nyt kovin ihmeissään, että miten mun tunteet voi loppua näin äkkiä. Hänellä olisi haluja kokeilla taas uudestaan, mutta paremmalla suunnitelmalla hätäilemättä. Mä en halua ja tuntuu, että en voi enää luottaa häneen.

Suhteen alussa 2016 mulla oli ongelmia omissa tunteissa, esim. jouduin ihan oikeasti googlettamaan, että mitä ihastuminen on. Kyllä mä sen sitten tunnistin itsessäni, kun ajattelin häntä päivittäin ja halusin olla hänen lähellä.

2017 saatiin yhteinen tytär ja raskausaika oli vaikea, jo pelkästään sen takia, että Tyksissä yrittivät suositella aborttia. Mulla ei oikein ollut tunteita raskausaikana tai en oikein tiennyt miten ajatella vauvasta. Se oli ex-vaimollekin vaikeaa, kun en osannut olla yhtä innoissaan kuin hän.

Onko tuota ongelmaa koskaan tutkittu? Tuohon voi olla useita syitä ja sitä voinee helpottaa myös.

Yleisesti ottaen asioista puhumattomuus ajaa suhteen väistämättä ongelmiin ja/tai umpikujaan. Suhde on yhteispeliä ja toisen käytös voi saada toisen puhumattomaan tilaan, esim. pelätessä toisen reaktiota ja suhtautumista.

 

[Mikko-X]

Onko tuota ongelmaa koskaan tutkittu? Tuohon voi olla useita syitä ja sitä voinee helpottaa myös.

Ei ole vielä. Sovittiin eilen, että mennään terapeutille, jonka luona käytiin syksyllä, kun yritettiin korjata asioita. Jos ei sieltä, ni toivottavasti muualta saadaan selvitystä asiaan.

 

[Sallys]

Onko täällä muita, joilla ollut ongelmia omien tunteiden tunnistamisessa yms?

Mulle tuli avioero 8 vuoden suhteesta viime vuoden kesäkuussa naisen toimesta eikä hän antanut mahdollisuutta korjata asioita. Kolme viikkoa myöhemmin olikin jo vuokrannut asunnon 250km päästä eli asiat tapahtuivat suhteellisen nopeasti. Muutin lasten takia perässä elokuussa. Syyskuussa sain pitkän viestin, jossa oli mm. asioita, joita olisin halunnut kuulla paljon aikaisemmi. Kokeiltiin yhteenpalua 3kk ajan, jolloin hän totesi, ettei tämä toimi. Hänellä oli odotukset korkealla eikä mulla siinä kohtaa ollut enää kiinnostusta edes yrittää korjata tilannetta.

Nyt tässä on eletty 4kk joulukuun jälkeen ja ex-vaimo on nyt kovin ihmeissään, että miten mun tunteet voi loppua näin äkkiä. Hänellä olisi haluja kokeilla taas uudestaan, mutta paremmalla suunnitelmalla hätäilemättä. Mä en halua ja tuntuu, että en voi enää luottaa häneen.

Suhteen alussa 2016 mulla oli ongelmia omissa tunteissa, esim. jouduin ihan oikeasti googlettamaan, että mitä ihastuminen on. Kyllä mä sen sitten tunnistin itsessäni, kun ajattelin häntä päivittäin ja halusin olla hänen lähellä.

2017 saatiin yhteinen tytär ja raskausaika oli vaikea, jo pelkästään sen takia, että Tyksissä yrittivät suositella aborttia. Mulla ei oikein ollut tunteita raskausaikana tai en oikein tiennyt miten ajatella vauvasta. Se oli ex-vaimollekin vaikeaa, kun en osannut olla yhtä innoissaan kuin hän.

Tuossa voi olla kyseessä autismi. Silloin on vaikea tunnistaa tunteita tai reflektoida toisen tuntemuksia. Valitettavasti tuohon ei ole lääkettä vaan asiaa pitää opetella käytösterapian ja muun avulla. Silloinkaan et tietenkään niitä tunteita pysty alkaa tuntemaan mutta ainakin tiedostat mistä on kyse ja osaat toimia oikein.

 

[Wilds]

Onko täällä muita, joilla ollut ongelmia omien tunteiden tunnistamisessa yms?

Tälle on olemassa oma terminsäkin, aleksitymia. Ilmeisesti on noin 10 prosentilla väestöstä ja esiintyy erilaisten muiden diagnoosien kanssa myös.

 

[petepeluri]

Tälle on olemassa oma terminsäkin, aleksitymia. Ilmeisesti on noin 10 prosentilla väestöstä ja esiintyy erilaisten muiden diagnoosien kanssa myös.

Se voi olla mikä tahansa ilman diagnoosia. Gemini ehdottaa: aleksitymia, tunneälyn puute, sosiaalisen kognition vaikeudet, psykologiset tekijät, neurologiset tekijät.

 

[Mikko-X]

Tälle on olemassa oma terminsäkin, aleksitymia. Ilmeisesti on noin 10 prosentilla väestöstä ja esiintyy erilaisten muiden diagnoosien kanssa myös.

Mielenkiintoista, kiitos.

 

[Mikko-X]

Aleksitymia eli tunteiden tunnistamisen ja kuvailemisen vaikeus, ulkoisesti suuntautuneen ajattelun korostuminen ja empatiakyvyn heikkous ovat siis varsin pysyvä persoonallisuuden piirre. Aivojen kuvantamistutkimusten perusteella alkaa olla näyttöä myös siitä, että aleksityymiset henkilöt prosessoivat emootioitaan, tunteitaan ja mielikuviaan neurobiologisesti eri tavalla kuin muut. Kyseessä voi olla perinnöllinen taipumus mutta myös jo varhaislapsuudessa mieleen iskostunut tunteidenkäsittelytyyli.

Tämä kyllä tuntuu pelottavan paljon omalta tapaukselta. Lapsuus ei myöskään ollut helppo, isä joi minkä kerkesi ja haukkui äitiä päivittäin. 19-vuotiaana muutin pois, kun ei enää jaksanut katsoa.

Ja exän kanssa eilen ajateltiinkin, että puhuminen ulkopuolisen kanssa, oli se sitten terapeutti tai psykiatri, niin tuskin saa mun tunteita heräämään häntä kohtaan. Olisi kuitenkin omasta puolesta kiva selvittää, että miksi näin.

 

[Leatherman]

niin tuskin saa mun tunteita heräämään häntä kohtaan

Sinulla siis aluksi oli tunteita, ihastumisen merkkejä niinkuin kirjoitit, mutta pitkän parisuhteen aikana nämä "katosivat"? Kuulostaa normaalilta parisuhteelta. Eiköhän jokaisessa parisuhteessa se alkuhuuma katoa ja arki iskee jolloin "ihastumisen tunne" häviää pikkuhiljaa kun näkee toista päivittäin ja jotku asiat saattavat alkaa toisessa ärsyttämään yms.
En tuota autismiksi ainakaan kutsuisi.

 

[petepeluri]

Sinulla siis aluksi oli tunteita, ihastumisen merkkejä niinkuin kirjoitit, mutta pitkän parisuhteen aikana nämä "katosivat"? Kuulostaa normaalilta parisuhteelta. Eiköhän jokaisessa parisuhteessa se alkuhuuma katoa ja arki iskee jolloin "ihastumisen tunne" häviää pikkuhiljaa kun näkee toista päivittäin ja jotku asiat saattavat alkaa toisessa ärsyttämään yms.
En tuota autismiksi ainakaan kutsuisi.

Normaalissa parisuhteessa tunteet eivät katoa, ainoastaan ihastuminen. Ilman tunteita on vain kaksi kaveria.

 

[Sallys]

Sinulla siis aluksi oli tunteita, ihastumisen merkkejä niinkuin kirjoitit, mutta pitkän parisuhteen aikana nämä "katosivat"? Kuulostaa normaalilta parisuhteelta. Eiköhän jokaisessa parisuhteessa se alkuhuuma katoa ja arki iskee jolloin "ihastumisen tunne" häviää pikkuhiljaa kun näkee toista päivittäin ja jotku asiat saattavat alkaa toisessa ärsyttämään yms.
En tuota autismiksi ainakaan kutsuisi.

Jos pitää googlettaa, mitä ihastuminen on, niin kyllä siinä on ongelmia tunteiden kanssa.

 

[Mikko-X]

Sinulla siis aluksi oli tunteita, ihastumisen merkkejä niinkuin kirjoitit, mutta pitkän parisuhteen aikana nämä "katosivat"? Kuulostaa normaalilta parisuhteelta. Eiköhän jokaisessa parisuhteessa se alkuhuuma katoa ja arki iskee jolloin "ihastumisen tunne" häviää pikkuhiljaa kun näkee toista päivittäin ja jotku asiat saattavat alkaa toisessa ärsyttämään yms.

Meillä oli kyllä suhteessa asioita, joista riideltiin silloin tällöin. Asiat pitkittyivät, kun riidan jälkeinen keskustelu päätyi useasti seksiin. Ja rehellisesti sanottuna (en muista sanoinko pariterapiassa syksyllä) olen sitä mieltä, että suhteen olisi pitänyt loppua aiemmin. Vaikka hän epäileekin, että olenko ikinä rakastanut, jos näin nopeasti tunteet katoavat.

Suostuin nyt alustavasti, että mennään sinne samalle pariterapeutille niin ehkä hän osaa antaa exälle mieluisan vastauksen. Kahvittelut yms viestinvaihdot exän kanssa tuntuu suht turhilta, kun tuntuu etten osaa antaa hänelle vastausta.

 

[Leatherman]

Meillä oli kyllä suhteessa asioita, joista riideltiin silloin tällöin. Asiat pitkittyivät, kun riidan jälkeinen keskustelu päätyi useasti seksiin.

No tämäkin on kuin normaalin ihmisen parisuhteen käsikirjasta. Eli omaan korvaan kuulostaa normaalilta meininkiltä ja välillä ihmisiltä vaan lopahtaa mielenkiinto toiseen kohtaan eikä enää ole tunteita ollenkaan. Välillä se on miehen puolelta, välillä naisen puolelta.

Normaalissa parisuhteessa tunteet eivät katoa, ainoastaan ihastuminen. Ilman tunteita on vain kaksi kaveria.

Noh, omakin lapsuus oli mitä oli niin ehkä en itsekkään tiedä mikä on normaalia ja mikä ei.

 

[Mittubisi]

Ehkä pitäisi tarkentaa. Siis olen tähän törmännyt oman ex-vaimon kanssa joka lähti lasten kasvaessa isommiksi elämään nuoruuttaan uudelleen frendiensä kanssa jotka olivat molemmat juuri eronneet. Ei mennyt kauaa että meilläkin oli ero vireillä. Toinen esimerkki on isommasta kaveriporukasta missä viidestä naisesta yksi narautti miehensä parisuhteen ulkopuolisista sekoiluista. Ei mennyt aikaakaan kun ongelmia oli olevinaan muillakin porukan naisilla, oli niitä oikeasti tai ei. Ja kolmas esimerkki oli neljän naisen porukasta joista yksi sai myöhäisiän ADHD diagnoosin. Eipä mennyt kauaa kun kolme muutakin ramppasivat lanttumaakareilla penäämässä omaa diagnoosiaan. Joku omituinen sopuli-ilmiö tuntuu esiintyvän naisilla, ainakin useammin kuin miehillä. Ja olen kyllä onneksi päässyt kokemaan myös naisseuraa jotka ajattelevat omilla aivoillaan ja tekevät omat päätöksensä vaikka heillä ystäviä onkin.

Tuli tämä asia mieleen, kun paremman puoliskon kaveripiirissä on yleistynyt burnout milloin mistäkin syystä (työ ja/tai koulu). Ei ole siis burnoutissa itsessään mitään leikkimistä, mutta jännästi osunut nyt sanotaan vuoden sisään vähän jokaiselle samassa piirissä. Voi olla, että kaikilla onkin ja toivottavasti pääsevät yli tästä, mutta jotenkin osuu aika hyvin teksti tähän "ilmiöön".

 

[RealityBites]

Tuli tämä asia mieleen, kun paremman puoliskon kaveripiirissä on yleistynyt burnout milloin mistäkin syystä (työ ja/tai koulu). Ei ole siis burnoutissa itsessään mitään leikkimistä, mutta jännästi osunut nyt sanotaan vuoden sisään vähän jokaiselle samassa piirissä. Voi olla, että kaikilla onkin ja toivottavasti pääsevät yli tästä, mutta jotenkin osuu aika hyvin teksti tähän "ilmiöön".

No ne "burn-outit" saattaisi ehkä olla vähemmässä, mikäli ei niin suuresti ottaisi kupoliin sen toisen tekemiset, joka yrittää kaikin puolin parhaaansa.

Totesin pääsiäisen aikana, että on sitä kivempaakin tekemistä kuin yrittää olla mieliksi toiselle.

 

[Markqq]

Ei mitään. Avaudutaan sitten uusiksi jos tulee oikeasti tarve

 

[Markqq]

En tiedä onko jälleen joku vaihe vain kun toinen tuntuu etääntyneen sekä viestit luokkaa "kunhan vastaan". Vuosi nyt mennyt seurustellessa. Itse nyt tässä kohtaa otan itsekin hieman pakkia. Kokenut kanssa muutamia juttuja mitä en täysin arvosta tai menee jopa lievästi epäkunnioituksen puolelle. Ehkäpä se arvomaailma tässä. En rupea sen syvemmin nyt avaamaan kun toistaiseksi ainoastaan oma mutu, mutta mikäli asia etenee suuntaan tai toiseen, valaisenpa lisää.

Tää saattaa olla nyt pikkuhiljaa käännekohtaa myös sille, että joko suhde syvenee tai lähdetään eri teille. Koen, että vakavempiakin asioita on käytävä läpi. Onhan tää vuosi ollu aika menevää hauskanpitoa.

Vähän nyt ilmaa tähän väliin ja ajatuksien tuulettamista.

 

[zamerok]

En nyt ala sen tarkemmin analysoimaan, mutta oon sun viesteistä huomannut että teet (tai ainakin sanot tekeväsi) jonkinlaisen "kostoliikkeen" jos toinen käyttäytyy eri tavalla kuin odotat.

Toinen vastailee hitaasti --> alat myös itse vastaamaan hitaasti.
Toinen perääntyy --> peräännyt myös itse.

 

[Gespard]

joko suhde syvenee tai lähdetään eri teille

Tälleenhän ne suhteet toimiikin että toinen laatii säännöt.
Jos keskusteluyhteys toimii, niin asioista saa juteltua jo ennen kriisiytymistäkin.

 

[Köntsä-Ana]

Tässä ketjussa on hauska huomata että yleensä on ”naisen syy”. Sitten kun lueskelee naisten keskusteluja niin siellä yleensä on miehen syy.

 

[Markqq]

En nyt ala sen tarkemmin analysoimaan, mutta oon sun viesteistä huomannut että teet (tai ainakin sanot tekeväsi) jonkinlaisen "kostoliikkeen" jos toinen käyttäytyy eri tavalla kuin odotat.

Toinen vastailee hitaasti --> alat myös itse vastaamaan hitaasti.
Toinen perääntyy --> peräännyt myös itse.

En harrasta kostoliikkeitä, vaan se on enemmän toisen energiaan reflektiä eli jos toinen vetäytyy, niin en paukuta menemään. vaan otan itsekin step back ilman että teen mitään typerää eli kyllä se vastavuoroisuus kyllä pysyy. En tiiä onko tähä mitää oikeeta sääntöä toimia kunhan toimii aikuismaisesti. Avoimuushan olis se tärkein asia kaikessa. Eli jos on joku syy miksi X, toisen olisi näistä aina hyvä tietää, jolloin ei tarvitsisi miettiä. Vaatii kyllä syvempää keskustelua.

E: Onhan se toisaalta hupaisaa jos tarvii miettiä miten paljon ja milloin laittaa jotain viestejä. Vaan antaa mennä ihan omalla painolla juuri sen verran ja sillä tahdilla kuin itselle sopii. Se, että jos toinen kokee saavansa niitä liikaa/liian vähän, pitäisi olla keskusteltavissa. Jokaisella eri tarpeet.

 

[Markqq]

Tässä ketjussa on hauska huomata että yleensä on ”naisen syy”. Sitten kun lueskelee naisten keskusteluja niin siellä yleensä on miehen syy.

Niinhän se tuntuu menevän. Itsereflektointi onkin tärkeää jolloin mahdollisesti näkee niitä ongelmakuoppia.

 

[samsungaaja]

En tiedä onko jälleen joku vaihe vain kun toinen tuntuu etääntyneen sekä viestit luokkaa "kunhan vastaan". Vuosi nyt mennyt seurustellessa. Itse nyt tässä kohtaa otan itsekin hieman pakkia.

En tiedä näistä seurusteluasioista mitään mutta voiko vaan "nostaa kissan pöydälle" ja kysyä onko nainen tyytymätön johonkin vai mikä vaivaa. Siis jos pitäisi olla kuitenkin avoimuutta ja tämmöistä.. Vai rikkoutuuko siinä joku "taika", nainen on tyytymätön kun et ääneen sanomatta hoksaa jotain juttua mikä sinun pitäisi hänen mielestään tajuta ja jos suoraan kysyy tyytymättömyys vain lisääntyy, en tiedä?

Kokenut kanssa muutamia juttuja mitä en täysin arvosta tai menee jopa lievästi epäkunnioituksen puolelle. Ehkäpä se arvomaailma tässä. En rupea sen syvemmin nyt avaamaan kun toistaiseksi ainoastaan oma mutu, mutta mikäli asia etenee suuntaan tai toiseen, valaisenpa lisää.

Tarkemmin tietämättäkään epäkunnioitus ei kuulosta oikein hyvältä. Molemminpuolinen arvostus suhteessa jne.. Jos se etääntyminen on tyytymättömyyden ilmausta vaikka asioiden etenemiseen, koittaa saada sinusta jonkin reaktion? Ehkä tämmöisessä tilanteessa jopa parempi vaikka suuttua kuin antaa tilaa/perääntyä.

Tää saattaa olla nyt pikkuhiljaa käännekohtaa myös sille, että joko suhde syvenee tai lähdetään eri teille.

Jos hän odottaa sitä liikettä syventämiseen sinulta, paha sanoa.

Koen, että vakavempiakin asioita on käytävä läpi. Onhan tää vuosi ollu aika menevää hauskanpitoa.

Onhan tuo jo aika pitkä aika hauskanpitoon, ehkä siinä syy etääntymiseen.

 

[Markqq]

En tiedä näistä seurusteluasioista mitään mutta voiko vaan "nostaa kissan pöydälle" ja kysyä onko nainen tyytymätön johonkin vai mikä vaivaa. Siis jos pitäisi olla kuitenkin avoimuutta ja tämmöistä.. Vai rikkoutuuko siinä joku "taika", nainen on tyytymätön kun et ääneen sanomatta hoksaa jotain juttua mikä sinun pitäisi hänen mielestään tajuta ja jos suoraan kysyy tyytymättömyys vain lisääntyy, en tiedä?

Tarkemmin tietämättäkään epäkunnioitus ei kuulosta oikein hyvältä. Molemminpuolinen arvostus suhteessa jne.. Jos se etääntyminen on tyytymättömyyden ilmausta vaikka asioiden etenemiseen, koittaa saada sinusta jonkin reaktion? Ehkä tämmöisessä tilanteessa jopa parempi vaikka suuttua kuin antaa tilaa/perääntyä.

Jos hän odottaa sitä liikettä syventämiseen sinulta, paha sanoa.

Onhan tuo jo aika pitkä aika hauskanpitoon, ehkä siinä syy etääntymiseen.

Tulen kysymään syvempiä, joten eiköhän nämäkin asiat valkene. Arvostan suoraan puhumista, jonka olen tuonut ilmi aikaisemmin. Toinen on kyllä maininnut, että on emotionaalisesti vaikea puhua tunneasioista, tosin ei se itsellekään helppoa ole. Tärkeintä olisi joo se avoimuus kuitenkin, kun ei toisen ajatuksia pysty lukemaan. Mun mielestä tätä arvausleikki tai etkö hoksaa tyyppisiä tilanteita ei ole ollut. Poislukien asiat jossa on oikeasti jotenkin mokannut.

Ja vaikka ongelmat kumpuaisi täysin omasta elämästä, koen, että parisuhteessa toisen olisi näistä hyvä tietää edes jollain tasolla, jolloin sitä tukeakin saisi tarpeen. Näitä kyllä ollut.

Mitä tähä kunnoitukseen tulee, niin on ainakin pari asiaa. Lieviä juttuja, mutta olen nostanut ne n. tunnin sisään tapahtuneesta esille hyvin rauhallisesti ja asiallisesti kun jäivät häiritsee. Olen taas itse mm. ollut epäempaattinen joissain asioissa häntä kohtaan, minkä nosti esille, jonka vuoksi tein asiaan rehtiliikkeen. Kuten todettu, asioista pitää sanoa, jotta ne voidaan ratkaista

Muutama kuukausi sitten kysyin ja olisin ollut valmis etenemään tai syventymään suhteessa, mutta hän kertoi, että tuli yllätyksenä ja jää miettimään Naiset kyllä tarvitsee tässäkin enemmän aikaa.

Mutta juu, laittelen tänne päivitystä.

 

[Köntsä-Ana]

Oliko tässä tilanne että kyseessä etäsuhde ja näette kerran kuukaudessa? Voisiko olla ihan tuosta kyse?

 

[Markqq]

Oliko tässä tilanne että kyseessä etäsuhde ja näette kerran kuukaudessa? Voisiko olla ihan tuosta kyse?

Ehkä, ehkä ei. Nähdään 1 - 3 kertaa kuukaudessa riippuen töistä ja menoista. Itse pääasiassa kuljen hänen suunnallaan etätyömahdollisuuksien vuoksi. Vietetään aikaa muutamasta päivästä viikkoon, jopa kaksi viikkoa ollut parhaimmillaan. Toki mulla on aikomus muuttaa lähemmäksi. Prosessi vielä työn alla. Hän on muuttoon vaikuttava tekijä, mutta on mulla muutenkin ollut halu muuttaa pohjoisempaan.

 

[Dunlop]

Tulen kysymään syvempiä, joten eiköhän nämäkin asiat valkene. Arvostan suoraan puhumista, jonka olen tuonut ilmi aikaisemmin. Toinen on kyllä maininnut, että on emotionaalisesti vaikea puhua tunneasioista, tosin ei se itsellekään helppoa ole. Tärkeintä olisi joo se avoimuus kuitenkin, kun ei toisen ajatuksia pysty lukemaan. Mun mielestä tätä arvausleikki tai etkö hoksaa tyyppisiä tilanteita ei ole ollut. Poislukien asiat jossa on oikeasti jotenkin mokannut.

Ja vaikka ongelmat kumpuaisi täysin omasta elämästä, koen, että parisuhteessa toisen olisi näistä hyvä tietää edes jollain tasolla, jolloin sitä tukeakin saisi tarpeen. Näitä kyllä ollut.

Mitä tähä kunnoitukseen tulee, niin on ainakin pari asiaa. Lieviä juttuja, mutta olen nostanut ne n. tunnin sisään tapahtuneesta esille hyvin rauhallisesti ja asiallisesti kun jäivät häiritsee. Olen taas itse mm. ollut epäempaattinen joissain asioissa häntä kohtaan, minkä nosti esille, jonka vuoksi tein asiaan rehtiliikkeen. Kuten todettu, asioista pitää sanoa, jotta ne voidaan ratkaista

Muutama kuukausi sitten kysyin ja olisin ollut valmis etenemään tai syventymään suhteessa, mutta hän kertoi, että tuli yllätyksenä ja jää miettimään Naiset kyllä tarvitsee tässäkin enemmän aikaa.

Mutta juu, laittelen tänne päivitystä.

Vuosia, vuosia sitten mentiin puolison kanssa treffeille samana päivänä kun vaihdettiin viestejä, kolmansien treffien jälkeen (kaikki treffit samalla viikolla) sovittiin että tämä on tässä ja 3kk niin asuttiin saman katon alla ja asutaan vieläkin.

Kyllä se nainen haluaa edetä jos oikeasti haluaa ja omasta kokemuksesta nämä etäsuhteet on tuhoon tuomittuja pidemmän päälle. Ei siinä tule sitä todellista mielikuvaa "hei mä oikeasti joudun ajattelemaan jotain toistakin", vaan siinä huijaa itseään kun saa toisesta taukoja ja sitten kun se "kyllästyminen" tulee, on helppo sanoa "yllätyksestä" ja "miettimisestä" ja lopulta sieltä laitetaan se "en halua mitään vakavaa" ja The End.

 

[wanderer_]

Vuosia, vuosia sitten mentiin puolison kanssa treffeille samana päivänä kun vaihdettiin viestejä, kolmansien treffien jälkeen (kaikki treffit samalla viikolla) sovittiin että tämä on tässä ja 3kk niin asuttiin saman katon alla ja asutaan vieläkin.

Kyllä se nainen haluaa edetä jos oikeasti haluaa ja omasta kokemuksesta nämä etäsuhteet on tuhoon tuomittuja pidemmän päälle. Ei siinä tule sitä todellista mielikuvaa "hei mä oikeasti joudun ajattelemaan jotain toistakin", vaan siinä huijaa itseään kun saa toisesta taukoja ja sitten kun se "kyllästyminen" tulee, on helppo sanoa "yllätyksestä" ja "miettimisestä" ja lopulta sieltä laitetaan se "en halua mitään vakavaa" ja The End.

Kaikki ei todellakaan halua muuttaa yhteen kolmen kuukauden seurustelun jälkeen. Silloinhan ei vielä oikeasti edes tunne koko ihmistä ja ihastuslasit on silmillä. Hyvällä tsäkällä tyyppi voi olla sopiva ja kaikki menee hyvin.

 

[Dunlop]

Kaikki ei todellakaan halua muuttaa yhteen kolmen kuukauden seurustelun jälkeen. Silloinhan ei vielä oikeasti edes tunne koko ihmistä ja ihastuslasit on silmillä. Hyvällä tsäkällä tyyppi voi olla sopiva ja kaikki menee hyvin.

Ei kaikki, viesti olikin vain vastaus tähän, että ei kaikki naiset ole samanlaisia.

Muutama kuukausi sitten kysyin ja olisin ollut valmis etenemään tai syventymään suhteessa, mutta hän kertoi, että tuli yllätyksenä ja jää miettimään Naiset kyllä tarvitsee tässäkin enemmän aikaa.

 

[samsungaaja]

Milloin sen ihmisen "todella tuntee" niin hyvin että yhteen muutto on ajankohtaista. Mietinpähän vaan. Ei tarkoita tokikaan sitä että vähän pidempään miettiminen meinaisi ettei muuteta kimppaan lainkaan. Toisaalta jos tarvitsee kovasti miettiä niin silloinhan on epävarma (tunteistaan).. Eiköhän se ole vähän "uskon hyppy"-tyyppinen tilanne eli ei voi tietää onnistuuko vai ei ennenkuin kokeilee joten miksi arpoa hirveän pitkään. Yli puolet sitten joka tapauksessa eroaa myöhemmin (ihastus karissut, kyllästys iskenyt, kasvettu erilleen mitä lie). t. positiivari

 

[Markqq]

Milloin sen ihmisen "todella tuntee" niin hyvin että yhteen muutto on ajankohtaista. Mietinpähän vaan. Ei tarkoita tokikaan sitä että vähän pidempään miettiminen meinaisi ettei muuteta kimppaan lainkaan. Toisaalta jos tarvitsee kovasti miettiä niin silloinhan on epävarma (tunteistaan).. Eiköhän se ole vähän "uskon hyppy"-tyyppinen tilanne eli ei voi tietää onnistuuko vai ei ennenkuin kokeilee joten miksi arpoa hirveän pitkään. Yli puolet sitten joka tapauksessa eroaa myöhemmin (ihastus karissut, kyllästys iskenyt, kasvettu erilleen mitä lie). t. positiivari

Hyvät pohdinnat ja itse tuskin muutan yhteen ellei asunto ole niin iso, että siellä on myös oikeasti paljon omaa tilaa. Ajatus on pikemminkin siitä, että ollaan kahdestaan turvassa tässä parisuhteessa ja puhutaan vaikeat, helpot, kehittävät asiat läpi. Ja että voi luottaa toiseen.

Nykyään jengi kun hakee instant viihdettä ja eroaa mitä oudoimmista syistä, niin alkaa luotto ihmisyyteen hiipua

Ero tulee aina, viimeistään kun toinen kuolee.

 

[samsungaaja]

Ajatus on pikemminkin siitä, että ollaan kahdestaan turvassa tässä parisuhteessa ja puhutaan vaikeat, helpot, kehittävät asiat läpi. Ja että voi luottaa toiseen.

Näkisin yhteenmuuton olevan ikään kuin sinetti suhteelle, varmistaa sen että tässä ollaan tosissaan. Sinällään ymmärrän että asiaa haluaa harkita tarkkaan. Erillään asuen silloin tällöin tapaillessa pidempään on jokin väliaikaisuuden fiilis että homma voi loppua milloin vaan (thrill is gone). Oikeat syvät tunteet taas, kai silloin haluaa olla enemmän yhdessä toisen kanssa tai näin kuvittelisin.. Muitakin mielipiteitä varmasti on, jotkut eivät kai ikinä muuta yhteen ja jatkavat tyytyväisinä tapailua asuen kumpikin tahollaan (oma rauha, saa pitää sellaista järjestystä kuin haluaa jne). Mutta hyvä asia joka tapauksessa tuo että asioista pystyy puhumaan ja molemminpuolinen luottamus. Ei toista kai voi myöskään painostaa.

Toisaalta.. ja huom. tämä(kin) nyt yleistä pohdintaa, ei juuri sinuun Markqq liittyvää vaan mitä yleensä mietin päättämättömyydestä ym.

Spoileri

Mietin jos itse olisin joskus tuollaisessa tilanteessa jossa yhteenmuuttokysymys popsautettu ilmoille. Ajatellaan mikä duuni ollut päästä siihen pisteeseen että voi todeta: tässä se nyt on. Kenties lukemattomat pakit, ghostaukset, ajanhukka ja mielipaha. Nainen vain sohvalla istuen swaippaillut vasemmalle tai oikealle.. Jos toinen ei ole varma tunteistaan niin en tiedä voiko jäädä kovin pitkäksi aikaa arpomaan/tuhlaamaan aikaa jos on mahdollista että vastaus on ei. Sanotaan että olisi seurusteltu vaikka sen 3 kk (tai muu kunkin tarpeeksi pitkäksi katsoma aika), mutta nainen ei osaisi päättää muuttaisko yhteen? Eikö juuri naiselle ole tärkeää se, että suhde kehittyy aina seuraavaan vaiheeseen ja kysymys yhteenmuutosta x kuukauden jälkeen olisi yllätys.. Kuvittelisi että se on käynyt mielessä useaankin otteeseen jo heti siitä rakastumisesta lähtien ja yhdessä olon ajan. Mutta joo ei näitä kai järjellä pysty ratkaisemaan ja tuossa tilanteessa ollaan niiden ihastushormonien vaikutuksen alaisena toivon mukaan kumpikin eikä ajatella ehkä selkeästi. Onhan se iso päätös toki myös mutta ehkä helppokin jos haluat olla sen toisen kanssa yhdessä nyt ja aina..

 

[Markqq]

Näkisin yhteenmuuton olevan ikään kuin sinetti suhteelle, varmistaa sen että tässä ollaan tosissaan. Sinällään ymmärrän että asiaa haluaa harkita tarkkaan. Erillään asuen silloin tällöin tapaillessa pidempään on jokin väliaikaisuuden fiilis että homma voi loppua milloin vaan (thrill is gone). Oikeat syvät tunteet taas, kai silloin haluaa olla enemmän yhdessä toisen kanssa tai näin kuvittelisin.. Muitakin mielipiteitä varmasti on, jotkut eivät kai ikinä muuta yhteen ja jatkavat tyytyväisinä tapailua asuen kumpikin tahollaan (oma rauha, saa pitää sellaista järjestystä kuin haluaa jne). Mutta hyvä asia joka tapauksessa tuo että asioista pystyy puhumaan ja molemminpuolinen luottamus. Ei toista kai voi myöskään painostaa.

Toisaalta.. ja huom. tämä(kin) nyt yleistä pohdintaa, ei juuri sinuun Markqq liittyvää vaan mitä yleensä mietin päättämättömyydestä ym.

Spoileri

Mietin jos itse olisin joskus tuollaisessa tilanteessa jossa yhteenmuuttokysymys popsautettu ilmoille. Ajatellaan mikä duuni ollut päästä siihen pisteeseen että voi todeta: tässä se nyt on. Kenties lukemattomat pakit, ghostaukset, ajanhukka ja mielipaha. Nainen vain sohvalla istuen swaippaillut vasemmalle tai oikealle.. Jos toinen ei ole varma tunteistaan niin en tiedä voiko jäädä kovin pitkäksi aikaa arpomaan/tuhlaamaan aikaa jos on mahdollista että vastaus on ei. Sanotaan että olisi seurusteltu vaikka sen 3 kk (tai muu kunkin tarpeeksi pitkäksi katsoma aika), mutta nainen ei osaisi päättää muuttaisko yhteen? Eikö juuri naiselle ole tärkeää se, että suhde kehittyy aina seuraavaan vaiheeseen ja kysymys yhteenmuutosta x kuukauden jälkeen olisi yllätys.. Kuvittelisi että se on käynyt mielessä useaankin otteeseen jo heti siitä rakastumisesta lähtien ja yhdessä olon ajan. Mutta joo ei näitä kai järjellä pysty ratkaisemaan ja tuossa tilanteessa ollaan niiden ihastushormonien vaikutuksen alaisena toivon mukaan kumpikin eikä ajatella ehkä selkeästi. Onhan se iso päätös toki myös mutta ehkä helppokin jos haluat olla sen toisen kanssa yhdessä nyt ja aina..

Tässä on toki muistettava molempien tarpeet ja tahto. Kyllä mä menneisyydessä mielellää muutin yhteen mut nyt vanhempana jotenki arvostaa omaa tilaa ja juttuja niin paljon ettei se ole niin yksinkertaista. Aina voi toki vuokraa jotain toimitilaa muualta jos on pieni asunto mut kyl se mun omalla kohdalla olisi jo iso laina ja sen mukana iso asunto. Iso päätös siis.

Sellaseen 40 neliön koppiin en vakituisesti muuttaisi.

Entä jokin 70 neliön kerrostalo? Voisi toimia, ei siinä.

Kuitenkin itselleni yhteenmuutto on todella iso päätös ja step. Mindsettiä voi jopa verrata kihloihin menemisellä.

Etäsihteessa on omat haasteensa tosin kun ei näe toista usein.

E: No voihan sitä vuokralle muuttaa yhdessä, mut molemmilla on isot lainat ja asunnot mikä tuo sinällään jo mutkia matkaan

 

[samsungaaja]

Tässä on toki muistettava molempien tarpeet ja tahto. Kyllä mä menneisyydessä mielellää muutin yhteen mut nyt vanhempana jotenki arvostaa omaa tilaa ja juttuja niin paljon ettei se ole niin yksinkertaista. Aina voi toki vuokraa jotain toimitilaa muualta jos on pieni asunto mut kyl se mun omalla kohdalla olisi jo iso laina ja sen mukana iso asunto. Iso päätös siis.

Sellaseen 40 neliön koppiin en vakituisesti muuttaisi.

Entä jokin 70 neliön kerrostalo? Voisi toimia, ei siinä.

Kuitenkin itselleni yhteenmuutto on todella iso päätös ja step. Mindsettiä voi jopa verrata kihloihin menemisellä.

Etäsihteessa on omat haasteensa tosin kun ei näe toista usein.

E: No voihan sitä vuokralle muuttaa yhdessä, mut molemmilla on isot lainat ja asunnot mikä tuo sinällään jo mutkia matkaan

Se voi olla niinkin että näen yhteenmuuton liian keskeisenä/ratkaisevana suhteen jatkumisen kannalta.. On se varmasti molemmille iso asia ja hyvin mahdollisesti eri syistä. Niitä syitä on kai hyvä sitten selvittää ainakin jos itseä toisen epäröinti askarruttaa. Kaksiossakin makkari/olkkari voisi olla enemmän toisen huone, monet kai asuvat kaksistaan kaksiossa. Itse jättäisin tämä yksiön hippulat vinkuen jos tulisi mahis vaikka 35 neliön kaksioon muuttoon rakastamani naisen kanssa.. Toki on sitten ihan käytännön juttujakin kuten jos (vaikka molemmat) tekee etätöitä ja tarvitsee työhuoneen tms. Vuokralla asuminen, enpä tiedä. Siinä on jotain kokeilun makua että katotaan nyt lutviutuisiko. Kämpät myyntiin ja uutta yhteistä katsomaan. Ei ole mikään helppoa..

 

[Derzu]

Nykyään todella moni haluaa vakituisen parisuhteen ilman yhteen muuttamista. Tämä tuntuu yleistyvän varsinkin neljänkympin tienoilla olevilla naisilla, mitä nyt omaa tuttavapiiriä olen kuulostellut. Toiveet elämäntyylistä olisi tietysti syytä ottaa esille jo seurustelun alkuvaiheessa.

 

[samsungaaja]

Nykyään todella moni haluaa vakituisen parisuhteen ilman yhteen muuttamista. Tämä tuntuu yleistyvän varsinkin neljänkympin tienoilla olevilla naisilla, mitä nyt omaa tuttavapiiriä olen kuulostellut. Toiveet elämäntyylistä olisi tietysti syytä ottaa esille jo seurustelun alkuvaiheessa.

Mikähän juttu tääkin on, halutaan että ne koristetyynyt ja -esineet on tip top ja pöntön kansi ei ylhäällä tms. Itsellä on kyllä aavistus että vanhemmalla iällä nämä suhteet ei ole ehkä niin palavaa rakkautta että pitäisi olla koko ajan yhdessä (ehkä vaan silloin kun panettaa tms, karu ajatus ainakin jos itsellä enemmänkin tunnetta pelissä),

 

[Frankie]

Mun elämän paras päätös oli muuttaa puolen vuoden seurustelun (se kuuluisa etäsuhde) jälkeen saman katon alle sen nelikymppisen naisen kanssa. Nuoremmat eivät ehkä usko, että siinä iässä jo tietää, mitä elämältä ja puolisolta tahtoo. Oma tila ei tullut ihan kärkipäässä sitä listaa. Ja etenkin siinä iässä osaa jo avata suunsa, jos joku pikkuinen juttu kismittää. Kumpikin osaa laittaa juuston ja kinkun oikeassa järjestyksessä leivän päälle ja vessapaperirullan oikein päin telineeseen.

Nyt ollaan kuusikymppisiä ja yhä naimisissa. Keskenämme jopa.

 

[Poppamies]

Mun elämän paras päätös oli muuttaa puolen vuoden seurustelun (se kuuluisa etäsuhde) jälkeen saman katon alle sen nelikymppisen naisen kanssa. Nuoremmat eivät ehkä usko, että siinä iässä jo tietää, mitä elämältä ja puolisolta tahtoo. Oma tila ei tullut ihan kärkipäässä sitä listaa. Ja etenkin siinä iässä osaa jo avata suunsa, jos joku pikkuinen juttu kismittää. Kumpikin osaa laittaa juuston ja kinkun oikeassa järjestyksessä leivän päälle ja vessapaperirullan oikein päin telineeseen.

Nyt ollaan kuusikymppisiä ja yhä naimisissa. Keskenämme jopa.

Kuulostako sinun korviin osa näistä keskustelijoista keskenkasvuisilta?

Tyyliin, syy olla oma asunto on koristetyynyt -tyyppistä pohdintaa.

 

[Frankie]

Kuulostako sinun korviin osa näistä keskustelijoista keskenkasvuisilta?

Tyyliin, syy olla oma asunto on koristetyynyt -tyyppistä pohdintaa.

Ei, mutta ns. kokemusasiantuntijuus hiukan loistaa joskus poissaolollaan ja yleistykset ovat melko radikaaleja.