Parisuhteen kiemurat

[Poppamies]

Mun elämän paras päätös oli muuttaa puolen vuoden seurustelun (se kuuluisa etäsuhde) jälkeen saman katon alle sen nelikymppisen naisen kanssa. Nuoremmat eivät ehkä usko, että siinä iässä jo tietää, mitä elämältä ja puolisolta tahtoo. Oma tila ei tullut ihan kärkipäässä sitä listaa. Ja etenkin siinä iässä osaa jo avata suunsa, jos joku pikkuinen juttu kismittää. Kumpikin osaa laittaa juuston ja kinkun oikeassa järjestyksessä leivän päälle ja vessapaperirullan oikein päin telineeseen.

Nyt ollaan kuusikymppisiä ja yhä naimisissa. Keskenämme jopa.

Kuulostako sinun korviin osa näistä keskustelijoista keskenkasvuisilta?

Tyyliin, syy olla oma asunto on koristetyynyt -tyyppistä pohdintaa.

 

[Frankie]

Kuulostako sinun korviin osa näistä keskustelijoista keskenkasvuisilta?

Tyyliin, syy olla oma asunto on koristetyynyt -tyyppistä pohdintaa.

Ei, mutta ns. kokemusasiantuntijuus hiukan loistaa joskus poissaolollaan ja yleistykset ovat melko radikaaleja.

 

[SgtBudde]

Joo, kyllä ei ole helppoa. Tämän ja nettitreffi-ketjun perusteella ei voi kuin lähettää pienen hiljaisen kiitoksen yläkertaan (tai ala-), että onnistui pariutumaan ennen Internetin tuloa.

 

[Ihime]

Se on vaikiaa jos ei ole heleppoa. Omasta kokemuksesta sen kyllä melko nopeasti huomaa heti suhteen alussa jos hommalla potentiaalista tulevaisuutta pitempiaikaiseski, ellei jopa loppuelämän suhteeksi. Se jos heti suhteen muutaman kk aikana alkaa tökkimään ja tuntumaan ettei tästä mitään tule, niin näin se tahtoo lähes aina olla. Siinä vaan sitten tuhlataan kummankin, tai toisen aikaa roikkumalla suhteessa ja toivotaan parasta.

 

[samsungaaja]

Kuulostako sinun korviin osa näistä keskustelijoista keskenkasvuisilta?

Tyyliin, syy olla oma asunto on koristetyynyt -tyyppistä pohdintaa.

Ja tämä viestisi toi mitä lisäarvoa keskusteluun? Kerro vaikka jotain omia näkemyksiäsi kokemuksen syvällä rintaäänellä. Tuon koristetyynyjutun nyt varmaan arvasit kuitenkin enemmän läpäksi.. Tarkoitus oli sanoa että ihmisillä voi olla joskus vähän ihmeellisiä arvojärjestyksiä kun sen parisuhteen pitäisi kai olla ykkösjuttu sen sijaan että on omaa tilaa / että kaikki on just oman mielen mukaisesti huushollissa. Tottakai yhteen muuttamisessa voi olla käytännön ongelmia myös, asuntojen myynti ja tämmöiset.

 

[Wasabrod]

Näitä juttuja kun lukee, niin tulee mieleen, että onko sen parisuhteen pakko olla näin vaikeaa. Jos toisesta tykkää, niin sen kanssa haluaa olla. Jos toinen osapuoli ei tiedä mitä haluaa, niin silloin lienee viisainta laittaa sitä kuuluisaa uutta matoa koukkuun.

Yhteenmuuttaminen on iso asia. Vai onko? Muuttakaa yhteen, ja jos homma ei toimi, niin lusikat jakoon, jos niin käy niin mitä sitten? Ei se muuten selviä kuin kokeilemalla, ja ei se ole niin vakavaa, tää on vaan elämää Jos jotain olen oppinut, niin joskus kannattaa yrittää jättää se vatulointi vähemmälle ja sen sijaan elää tätä elämää.

 

[Dunlop]

Joo, kyllä ei ole helppoa. Tämän ja nettitreffi-ketjun perusteella ei voi kuin lähettää pienen hiljaisen kiitoksen yläkertaan (tai ala-), että onnistui pariutumaan ennen Internetin tuloa.

Minä olen pariutunut internetin aikana, eikä siinä ole mitään ihmeellistä. Onnistui helposti.

 

[WillYo]

Minä olen pariutunut internetin aikana, eikä siinä ole mitään ihmeellistä. Onnistui helposti.

Täällä myös tinder-pariutunut.
Reilu 3kk seurustelua -> yhteenmuutto -> 9 vuottaa avoliitossa ja 3 viikkoa sitten naimisiin.

 

[Gespard]

Minä olen pariutunut internetin aikana, eikä siinä ole mitään ihmeellistä. Onnistui helposti.

Ihan tuuria pitkälti, samoin kuten töiden saaminen.

 

[salojan]

Täällä myös tinder-pariutunut.
Reilu 3kk seurustelua -> yhteenmuutto -> 9 vuottaa avoliitossa ja 3 viikkoa sitten naimisiin.

Sama juttu, 10 päivää tinderissä, 20 matchia, 10 treffit ja siitä paras jatkoon. Yhdessä ollaan oltu ja arki sujuu. En kanssa ymmärrä miten jotkut väittää tän olevan vaikeeta tai jotain matematiikkaa.

 

[Dunlop]

Ihan tuuria pitkälti, samoin kuten töiden saaminen.

Väärin molemmat, mutta tuohon on helppo tyydyttäytyä ja luovuttaa.

 

[Warfe]

Minä olen pariutunut internetin aikana, eikä siinä ole mitään ihmeellistä. Onnistui helposti.

Täällä kans Tinderin kautta pariutunut. 10v tapaamisesta ja kohta 7v naimisissa.

 

[Mikkos]

Täällä myös tinder-pariutunut.
Reilu 3kk seurustelua -> yhteenmuutto -> 9 vuottaa avoliitossa ja 3 viikkoa sitten naimisiin.

Vähän sama täällä, ei tosin tinder mutta netissä. Joku 3-4kk chattäilyä ja eka tapaaminen, siitä n.6kk yhteenmuutto ja 10v avoliitossa ja 3v. sitten naimisiin.

 

[Paskisti]

En keskustelijoiden ikää täällä tiedä mutta yleinen koetinkivi on siinä vaiheessa kun lapset kasvaa isoksi eivätkä pyöri enää jaloissa (15-19v). Jos pariskunta ei ole viettänyt juuri aikaa yhdessä ennen lasten saantia, ja toisaalta olleet omilla menoillaan lasten ollessa pieniä, voi käydä niin että tulee kriisi kun pitäisikin alkaa tekemään jotain muuta kuin pyörittää lapsiperheen arkea. Toiset ei osaa enää olla yhdessäkään kun lapset ollut elämässä 100% koko ajan eikä parisuhdetta ole huollettu ja toisaalta vanhat kaveritkin on unohdettu vuosien varrella kun ei ole muka kerennyt. Nyt alkaakin menokenkä vipattamaan ja siinä puoliso unohtuu tai muuten vaan kyllästyttää. Aika monessa parisuhteessa käy näin koska ei siitä ole mitään jäljellä lapsien kasvettua isoksi.

 

[Dunlop]

En keskustelijoiden ikää täällä tiedä mutta yleinen koetinkivi on siinä vaiheessa kun lapset kasvaa isoksi eivätkä pyöri enää jaloissa (15-19v). Jos pariskunta ei ole viettänyt juuri aikaa yhdessä ennen lasten saantia, ja toisaalta olleet omilla menoillaan lasten ollessa pieniä, voi käydä niin että tulee kriisi kun pitäisikin alkaa tekemään jotain muuta kuin pyörittää lapsiperheen arkea. Toiset ei osaa enää olla yhdessäkään kun lapset ollut elämässä 100% koko ajan eikä parisuhdetta ole huollettu ja toisaalta vanhat kaveritkin on unohdettu vuosien varrella kun ei ole muka kerennyt. Nyt alkaakin menokenkä vipattamaan ja siinä puoliso unohtuu tai muuten vaan kyllästyttää. Aika monessa parisuhteessa käy näin koska ei siitä ole mitään jäljellä lapsien kasvettua isoksi.

Onko se sitten väärin lähteä eri teille?

Meillä on yksi elämä ja 20v on pitkä aika, saatikka jos parisuhde on alkanut teini-iässä ja kriisi tulee siinä 50 korvilla kun lapset on aikuisia, niin itse ainakin sanon että menkää ja tehkää.

 

[Paskisti]

Onko se sitten väärin lähteä eri teille?

Meillä on yksi elämä ja 20v on pitkä aika, saatikka jos parisuhde on alkanut teini-iässä ja kriisi tulee siinä 50 korvilla kun lapset on aikuisia, niin itse ainakin sanon että menkää ja tehkää.

Ei se väärin ole. Lähinnä heitin aiheeseen juttua koska otsikko on parisuhteen kiemurat, ja tämä on yksi sellainen. Olet oikeassa että teininä aloitettu suhde tedennäköisesti on johtanut siihen ettei kumpikaan ole päässyt kokeilemaan parikymppisenä muita juttuja. Voi siinä viisikymppisenä tulla fiilis että olisiko maailmassa vielä nähtävää. Ja jos tuntuu että näkemättä jää ja siitä katkeroituu niin syö sekin parisuhteen joka tapauksessa. Ja jos lapset on tehty ja saatu maailmalle niin onhan parisuhde sitten täyttänyt biologisen tehtävänsä. Toiset eivät enää halua sitä parisuhdetta mutta toisille se saattaa edelleen antaa jotain aivan kuten silloin nuorena. Hyvin tapauskohtaisia asioita, mutta kun nuorena yhdessä ollessaankin on tehty juttuja erikseen niin silloin tuota painetta ei samalla lailla tule. Enkä puhu mistään ryyppyilloista vaan esim vuoden asumista ulkomailla erikseen jos siltä tuntuu, euroopan reilausta omien kavereiden kanssa jne. Ei nuorena tarvitse parisuhteessa kotona istua vaan tehdä ihan oikeita aisoita kuten sinkutkin. Vaatii vaan hyvän kumppanin että molemmat tämän ymmärtää.

 

[taski]

Ei se toki väärin ole, mutta kyllä pitkissä parisuhteissa on edut ja sellaisia aineettomia asioita joita ei lyhyissä suhteissa saa. Aika moni sivusta seuraten tuntuu eroavan todella kevyin perustein, mutta mikäs minä olen tuomitsemaan ja vaikea sitä lopulta on suodattaa mikä miesten saunailloissa kerrotuista elämänkerroista todellisuudessa pitää paikkansa.

 

[KiLLPaTRiCK]

"Ihmisen ei ole hyvä olla yksin"
Toki, kun kuulin neuvon, ei se minua kiinnostanut pätkääkään.
Nykyään allekirjoitan sen täysin. Välillä on tuskallista seurata tuttuja/kavereita/läheisiä eron jälkeen. Ihan kuin ne olisi jotain lapsia taas.