Parisuhteen kiemurat

[Taneli-]

Noin yleisellä tasolla mahdolliset lapset ja miten ne näkyvät sitten uuden parisuhteen kiemuroissa kyllä kuuluvat aika paljonkin tähän ketjuun.
Eli mahdollisista lapsista olisi hyvä olla tietoinen, miettiä miten ne näkyvät suhteessa. Miten niiden kanssa tulee toimeen, mikä oma rooli tulee olemaan jne.
Siinä joutuu siis mahdollisesti toimimaan paitsi sen uuden seurustelukumppanin myös pahimmillaan tämän entisen partnerin ja ehkä jopa tämän vanhempien (mummo/vaari lapselle), sisaruksien ja uuden siipan kanssa.

Asia mitä kannattaa tarkasti miettiä ja selvitellä ennenkuin syvällisemmän parisuhteen aloittaa "uusioperheenä" tai sellaisen osana.

 

[WillYo]

Noin yleisellä tasolla mahdolliset lapset ja miten ne näkyvät sitten uuden parisuhteen kiemuroissa kyllä kuuluvat aika paljonkin tähän ketjuun.
Eli mahdollisista lapsista olisi hyvä olla tietoinen, miettiä miten ne näkyvät suhteessa. Miten niiden kanssa tulee toimeen, mikä oma rooli tulee olemaan jne.
Siinä joutuu siis mahdollisesti toimimaan paitsi sen uuden seurustelukumppanin myös pahimmillaan tämän entisen partnerin ja ehkä jopa tämän vanhempien (mummo/vaari lapselle), sisaruksien ja uuden siipan kanssa.

Asia mitä kannattaa tarkasti miettiä ja selvitellä ennenkuin syvällisemmän parisuhteen aloittaa "uusioperheenä" tai sellaisen osana.

*krhm uusperhe *krhm

 

[Sallys]

Parisuhteen kun sai edes jollekin tolalle neuvoteltua, niin sitten aloitti toinen ex oman mestarointinsa oman lapsen tapaamisen kanssa.

Tässä pari viikkoa neuvotelltu ja kun tuntuu vähän, että oikein ei milloinkaan enää passaa käydä tapaamassa lastaan. Sitten kun se siellä tapaaminen onnistuu per täydenkuun aikaan lauantaisin klo 11:00, niin pienoisten muiden haasteiden takia ei ole ollut itselle aina ihan täysin mahdollista toteuttaa näitä toiveita. Kysyin sitten, että voisiko se 10-vuotias tytär tulla vaikkapa ihan tänne käymään. Niin ei käynyt sekään.

Eilen taas venailtuani iltapäiväneljään, että passasi mennä käymään - takaisin kotiin olin heti iltaseitsemältä. Sitten erehdyin kysymään, että josko se tytär voisi tulla isän luo vaikka viikolla yöksi, kun on syyslomakin. Niin siitähän se riemu sitten vasta repesikin.

Tämän vuoksi, kun ei ole oikein mikään asia ollut helppoa viimeisen vuoden aikana, ei sitten tarvinnut nukkua viime yönä, vaikka kuinka koitti tolkuttaa asioita itselleen. Niin kerroin sitten meilitse mielipiteeni tuosta touhusta sen verran selväsanaisesti että mikäli tuo ei mene jakeluun, niin sitten saa kirjelmöidä joku toinen seuraavaksi.

Onko teillä miten määrätty nuo lasten tapaamiset? Kannattaa pyytää viralliset sopimukset tapaamisoikeuksista.

 

[Taneli-]

Onko teillä miten määrätty nuo lasten tapaamiset?

Ensinnäkin kiitokset teitittelystä, nykyisin nuoriso ei yleisesti osaa enää puhutella toisia oikein.
Toisekseen olen onnekseni onnistunut tähän mennessä välttämään kaikissa parisuhteissani sekä lapsen hankkimista että myös jälkikasvua saaneen naisen kera seurustelemista. Toki näkökanta voi muuttua, ehkä isän tai isäpuolen asema onkin pelättyä parempi?

Asiaan liittyen, miten teillä on lasten tapaamisiin suhtauduttu ja asia järjestynyt suhteidenne aikana?

 

[Boulder]

Ottamatta sen kummemmin kantaa parisuhteiden yleiseen kiemuraisuuteen, sanoisin, että lapset aiheuttavat usein huomattavasti enemmän kierrepalloja parisuhteeseen kuin aikuiset osapuolet. Näin etenkin siinä tapauksessa, kun lapset eivät ole yhteisiä.

 

[Sallys]

Edit. Nimimerkit sekaisin.

 

[jm82]

Eli kerroit ongelmista lapsen tapaamisen kanssa mutta et halua kertoa miten asia on virallisesti järjestetty? Vaikeapa tässä on yrittää auttaa. Taitaa tämä olla sinulle joku blogi tyyppinen tajunnan virtaa pläjäys eikä konkretiaa irtoa. Jos meinki on sama lasten ja exan kanssa niin varmaan siitä nuo ongelmat kumpuaa.

Yhdellä kaverilla (nainen) on sellainen järjestely, että vanhempi lapsi on viikko/viikko järjestelyllä vanhemmillaan. Ja nuorempi lapsi on äidillään jatkuvasti.

Kai tuo sitten toimii jotenkin ainakin. En sitten ihan tarkasti edes tiedä, mutta ei kummempaa "valittamista" ole kuulunut häneltä.

 

[Carmake]

Eli kerroit ongelmista lapsen tapaamisen kanssa mutta et halua kertoa miten asia on virallisesti järjestetty? Vaikeapa tässä on yrittää auttaa. Taitaa tämä olla sinulle joku blogi tyyppinen tajunnan virtaa pläjäys eikä konkretiaa irtoa oikein mistään. Jos meininki on sama lasten ja exan kanssa niin varmaan siitä nuo ongelmat kumpuaa. Kannattaa oikeuden kautta hakea vuorot lasten tapaamiselle, ellei niin ole jo tehty.

Tässä tais mennä nimimerkit sekaisin?

 

[Sallys]

Tässä tais mennä nimimerkit sekaisin?

Meni. Anteeksi kaikille.

 

[RealityBites]

Miten lasten tapaamiset liittyy ketjuun yhtään mitenkään?

Ei nyt millään pahalla, mutta mitä sun viesti historiaa yhtään tunnen, niin suosittelen sulle ammattiapua, en foorumeita.

Enkä myöskään kaipaa vastaukseksi mitään monologiaa, en lue sitä kuitenkaan (ei kiinnosta niin paljoa), tämä vain nyt noin vinkkinä, kun tuntuu toi elämänhallinta olevan hukassa tai ainakin menossa kovaa vauhtia metsään.

Kiitos. Saa olla kyllä melkoinen seppä jos sellaisessa prässissä, missä tässä on tullut koko vuosi oltua, ei olisi yhtään hukassa. Mutta kiva jos muilla menee hyvin.

e. Itse asiassa ollaan menossa kovaa vauhtia parempaan suuntaan. Kyllä se ihan oma lapsi on, jonka tapaamisesta tässä nyt on tehty elämää hankalampaa, koska siellä päässä ollaan niin neuroottista, etei lapsi ole vielä 10-vuotiaana ollut yökylässä missään. Mutta tehköön mieleisekseen, eihän tuosta muuta seuraa kuin ongelmia. Ja joo, ei ole tapaaamissopimusta, en uskonut moista tarvitsevani ikinä.

Kummasti ne kirjoitukset tuntuvat niin paljon kiinnostavan, että viitsii tuollaisenkin kommentin laittaa. Mahtaa sulla olla loistelias elämä kun on moiseen varaa.

 

[Mikkos]

Kiitos. Saa olla kyllä melkoinen seppä jos sellaisessa prässissä, missä tässä on tullut koko vuosi oltua, ei olisi yhtään hukassa. Mutta kiva jos muilla menee hyvin.

Sepästä tuli mieleen että @MrSeppä osaa varmaan heittää pari vinkkiä erotilanteeseen ja lapsiin ja elatuksiin ja tapaamisoikeuksiin liittyen

 

[RealityBites]

Eli kerroit ongelmista lapsen tapaamisen kanssa mutta et halua kertoa miten asia on virallisesti järjestetty? Vaikeapa tässä on yrittää auttaa. Taitaa tämä olla sinulle joku blogi tyyppinen tajunnan virtaa pläjäys eikä konkretiaa irtoa. Jos meinki on sama lasten ja exan kanssa niin varmaan siitä nuo ongelmat kumpuaa.

Tähän on ihan pakko vastata, että "Joo! En tiennyt, että tämä on joku anonynyymien auttajien forumi, jonne pitää raportoida kaikki mahdolliset taustat ja tiedot ja raati sitten ratkaisee asian."

Voin valaista sen verran, että en kirjoita viestejä kyselläkseni neuvoja asioihin, vaan ihan puhtaasta vitutuksesta asian suhteen. Olen ihan itse kykeneväinen etsimään, että miten asian voi hoitaa virallista reittiä pitkin. Mutta auttaako se riitely tuossakaan asiassa mitään. Jos haluaa lapsen kasvattaa pumpulissa ja sitten hämmästyä, kun se alkaa kapinoimaan, niin siitä vaan, omapahan on sitten ongelmansa.

 

[Kvarkki]

RB, oot nyt ainakin 4-5 eri ketjussa käynyt agressiivisesti ja aina vaan enemmän muiden keskustelijoiden kimppuun, kun asiastasi on lähdetty keskustelemaan. Vertaistukeahan nämä ketjut pääasiassa tarjoaa. Jos et halua keskustelua, niin pistä vaikka vittuettävituttaa-ketju räbään ja anna palaa. Tai sitten menet sinne ammattilaiselle keskustelemaan miksi kaikki muut ovat idiootteja.

 

[RealityBites]

RB, oot nyt ainakin 4-5 eri ketjussa käynyt agressiivisesti ja aina vaan enemmän muiden keskustelijoiden kimppuun, kun asiastasi on lähdetty keskustelemaan. Vertaistukeahan nämä ketjut pääasiassa tarjoaa. Jos et halua keskustelua, niin pistä vaikka vittuettävituttaa-ketju räbään ja anna palaa. Tai sitten menet sinne ammattilaiselle keskustelemaan miksi kaikki muut ovat idiootteja.

Satuin olemaan lepäämässä enkä päivystä jatkuvasti. Mutta jätetäänpä jatkossa kirjoittamtta ollenkaan jos niin kovin häiritsee.

Tuolla muissa ketjuissa on kyllä nähnyt sen keskustelun ”tason”. Niin metsä vastaa, kuin sinne huutaa.

 

[Lomittaja]

Satuin olemaan lepäämässä enkä päivystä jatkuvasti. Mutta jätetäänpä jatkossa kirjoittamtta ollenkaan jos niin kovin häiritsee.

Tuolla muissa ketjuissa on kyllä nähnyt sen keskustelun ”tason”. Niin metsä vastaa, kuin sinne huutaa.

Ehkä tuossa jälkimmäisessä kappaleessa on selitys sun jatkuviin ongelmiin ihmissuhteissa?

 

[RealityBites]

Ehkä tuossa jälkimmäisessä kappaleessa on selitys sun jatkuviin ongelmiin ihmissuhteissa?

Niin. Tai sitten ensimmäisenä ei kannata esim. ADHD-ketjussa tulla kertomaan, että lääkkeitä käytetään väärin. Täälläkin todettin, ettei keskustelu kuulu tänne, joten poistin viestin. Sitten ei keskustella enää viestistä asiasisältönä vaan viestistä ylipäätään. Tosiaanko noin kovasti häiritsee?

 

[JaySon]

Satuin olemaan lepäämässä enkä päivystä jatkuvasti. Mutta jätetäänpä jatkossa kirjoittamtta ollenkaan jos niin kovin häiritsee.

Tuolla muissa ketjuissa on kyllä nähnyt sen keskustelun ”tason”. Niin metsä vastaa, kuin sinne huutaa.

Usein sekä parisuhteen kiemuroissa että muissakin ihmissuhteissa ilmennee haasteita jos itse on aina oikeassa.

 

[RealityBites]

Usein sekä parisuhteen kiemuroissa että muissakin ihmissuhteissa ilmennee haasteita jos itse on aina oikeassa.

En mielestäni ole missään kohtaa sanonut olevani oikeassa. Yleensä tämänlaatuiset viestit on enemmän tai vähemmän mielipiteitä ja omia näkemyksiä - itse kullakin. Ei tänne kukaan muukaan ala avaamaan joka ikistä henkilökohtaista asiaa, niin kommentoida voinee aika yleisellä tasolla.

Sanoisin, että kyllä ne muut on olleet aina oikeassa ja siitä ne ongelmat on tahtoneet tulla.. Mutta koska jälleen kerran ette tiedä tuonkaan asian taustoja, niin jospa nyt vaan jätetään asia sikseen. Voihan tästä nyt toki tsättäillä lisää jos ranteita pakottaa.

 

[Perea]

Yhdellä kaverilla (nainen) on sellainen järjestely, että vanhempi lapsi on viikko/viikko järjestelyllä vanhemmillaan. Ja nuorempi lapsi on äidillään jatkuvasti.

Kai tuo sitten toimii jotenkin ainakin. En sitten ihan tarkasti edes tiedä, mutta ei kummempaa "valittamista" ole kuulunut häneltä.

Olisipa itselläni ollut vastaava järjestely lapsena. Olisi ollut ihan varmasti kaikille paras vaihtoehto, paitsi omalle äidilleni.

Itsellä eikä puolisollani ole lapsia, mutta avioeron ja lapsien huoltajuuden jälkeisistä meiningeistä on valitettavasti omaa kokemusta. Vanhempani erosivat kun olin 4-vuotias.

Isälläni oli vain joka toinen viikonloppu mahdollisuus nähdä minut ja veljeni. Ja kesällä saatiin veljeni kanssa olla huimat kaksi viikkoa isämme kanssa. Sitten jossain vaiheessa äitini ihmettelee, että miksi olen vieraantunut isästäni ja yrittää sitten isäpuolella vähän kuin korvata sen puuttuvan isäni. Helvetti mitä paskaa. Etäisyys äidin ja isän kodeista on aina ollut noin 20km ja noin 10 vuotiaana enää vain 5km. Siltikään tuo viikko/viikko kuvio ei toiminut äidilleni. Noh, tehtiin sitten veljeni kanssa päätös (olin tällöin 14 vuotias), että muutetaan isän luokse, mutta sehän meni vituiksi itseni takia, kun olin kuitenkin "vieraantunut" isästäni ja äitipuolesta sen verran, että otettiin sitten enmmän tai vähemmän yhteen. Vuoden asumisen jälkeen pakenin takaisin äidilleni ja löin välit poikki isääni useaksi vuodeksi. Tässä samalla sitten äitini (jota oli itseasiassa tehnyt aina) mustamaalasi vain enemmän isääni, joka sai silloin vihani häntä kohtaan kasvamaan entisestään.

Näin aikuisena olen todella vihainen äidilleni, että miksi ei sopinut viikko/viikko tai arkipäivä kerran viikossa + joka toinen viikonloppu tai jotain. Kahden viikon välein ei ole riittävä kyllä lapselle.

Tästä syystä aina toivon, että vanhemmat ei laittaisi lapsiansa "kärsimään" avioerossa ja sen aikana/jälkeen tapahtuvissa riidoissa/lopptulemissa. Se jättää pitkät ja syvät arvet..

 

[RealityBites]

Olisipa itselläni ollut vastaava järjestely lapsena. Olisi ollut ihan varmasti kaikille paras vaihtoehto, paitsi omalle äidilleni.

Itsellä eikä puolisollani ole lapsia, mutta avioeron ja lapsien huoltajuuden jälkeisistä meiningeistä on valitettavasti omaa kokemusta. Vanhempani erosivat kun olin 4-vuotias.

Isälläni oli vain joka toinen viikonloppu mahdollisuus nähdä minut ja veljeni. Ja kesällä saatiin veljeni kanssa olla huimat kaksi viikkoa isämme kanssa. Sitten jossain vaiheessa äitini ihmettelee, että miksi olen vieraantunut isästäni ja yrittää sitten isäpuolella vähän kuin korvata sen puuttuvan isäni. Helvetti mitä paskaa. Etäisyys äidin ja isän kodeista on aina ollut noin 20km ja noin 10 vuotiaana enää vain 5km. Siltikään tuo viikko/viikko kuvio ei toiminut äidilleni. Noh, tehtiin sitten veljeni kanssa päätös (olin tällöin 14 vuotias), että muutetaan isän luokse, mutta sehän meni vituiksi itseni takia, kun olin kuitenkin "vieraantunut" isästäni ja äitipuolesta sen verran, että otettiin sitten enmmän tai vähemmän yhteen. Vuoden asumisen jälkeen pakenin takaisin äidilleni ja löin välit poikki isääni useaksi vuodeksi. Tässä samalla sitten äitini (jota oli itseasiassa tehnyt aina) mustamaalasi vain enemmän isääni, joka sai silloin vihani häntä kohtaan kasvamaan entisestään.

Näin aikuisena olen todella vihainen äidilleni, että miksi ei sopinut viikko/viikko tai arkipäivä kerran viikossa + joka toinen viikonloppu tai jotain. Kahden viikon välein ei ole riittävä kyllä lapselle.

Tästä syystä aina toivon, että vanhemmat ei laittaisi lapsiansa "kärsimään" avioerossa ja sen aikana/jälkeen tapahtuvissa riidoissa/lopptulemissa. Se jättää pitkät ja syvät arvet..

Tätä hiukan itsekin hain. Kysymys ei varmaan varsinaisesti ole kostamisesta tai vastaavasta. Tuon puolison oma lapsuus vaan on ollut sellainen, ettei niitä kavereita ole kauheasti ollut ja sukulaiset on asuneet niin lähellä, että yökylässä olo lapsena on mitä ilmeiseimmin hiukan tuntematon käsite. Niin sitten oman lapsen kohdalla toteuttaa samaa ja tekee tietämättään hallaa sille lapselle.

Omat vanhemmat eivät eronneet, mutta kotiolot oli välillä sellaista teatteria, että sitä lähti yöksi jo lapsena, kuka nyt vaan sattui ottamaan. Näin ollen luuhasin kummiperheen luona viikon kesäisin ja taisin olla talvellakin. Plus kaikki muut päälle.

Kukin saa kasvattaa lapsen kuten haluaa, mutta siinä 10+ ikävuoden kohdalla ne kavereilla yökylässä käynnit alkavat olla ymmärtääkseni melko yleisiä. En halua ajatella, mitä tapahtuu, kun lapsen kaverit tajuavat että toinen ei uskalla/saa mennä toisten luo yöksi. Sekin maailma on julmaakin julmempi nykyisin.

Mutta nyt harhaudutaan taas osin aiheesta, niin parempi lopettaa hyvissä ajoin.

 

[jm82]

Tuli erottua vähän yli 2 vuoden suhteesta. Sain asian kerrottua eilen illalla.

Lapsia ei ole ja asuttiin minun omistamassa asunnossa. Silti raskasta oli eilen ja tänään ja tulee varmasti olemaankin.

Ehkä alkuun osasin olla jotenkin vähän tunteeton, mutta kyllä ne tunteet sieltä sitten tavallaan onneksi tuli jo. Eilen oli puhetta että ex muuttaa takaisin kotipaikkakunnalleen. Ja ehkä jo huomenna, eli se sujuisi nopeasti. Olisi ehkä ollutkin raskasta saman katon alla pidempään, kun erosta päätetty.

Puoliso kertoi rakastavansa ja kertoi että yllätyksenä tuli hänelle. Ja että olisi halunnut olla pitkään parisuhteessa. Nuo ainakin muistan, mutta toki jotain muutakin sanottavaa oli.

Täytyy varmaan kuunnella jotain eroon liittyviä videoita, jos niistäkin saisi jotain pientä apua.

 

[taski]

Kunhan et ala empimään toisen alkaessa "anoa" takaisin tmv.
Se on kyllä ihan vihon viimeinen virheliike.

Tsemppiä, osanotot ja onnea. Kaikkia tarvitaan.

 

[jm82]

Kunhan et ala empimään toisen alkaessa "anoa" takaisin tmv.
Se on kyllä ihan vihon viimeinen virheliike.

Tsemppiä, osanotot ja onnea. Kaikkia tarvitaan.

Kiitos!
Ex on kyllä tänään niin ahkerasti pakkaillut tavaroitaan, niin uskon että ei ole jäämässä yhtään liian pitkäksi aikaa. Eiköhän pääse huomenna auton ja kärryn kanssa lähtemään. Toki pitää vähän auttaa tavaroiden kuskaamisessa ja pitkä matka tulee. Mutta eiköhän se mene, kun ei se ole vielä tuon enempää vihainen. Voi tulla silti aika hiljainen matka. Ex on mua 8 vuotta vanhempi. Ehkä sekin nyt vähän helpottaa, että ei nyt enää mitään kovin nuoria olla. Itse olen 42 vuotta.

Ei onneksi ole tullut mitään tavallaan vääriä syytöksiä puolisolta. Vaikka hän varmasti on nyt ollut hyvin pettynyt.

Tarkoitus varmaan oli olla pitkään yhdessä, mutta joskus käy näin jo melko aikaisessa vaiheessa. Minulle jäi kumminkin aika paljon hyviäkin muistoja. Ja ainakin osittain olen pystynyt pitämään puoleni suhteessa. Eli se siinä ei kai ole ollut ongelmaa.

Edit:

Vanhempi kissa onneksi vähän lohduttaa.

 

[KiLLPaTRiCK]

Tsemppiä ja voimia sinne.

 

[Taneli-]

Toki pitää vähän auttaa tavaroiden kuskaamisessa ja pitkä matka tulee. Mutta eiköhän se mene, kun ei se ole vielä tuon enempää vihainen. Voi tulla silti aika hiljainen matka.

Ei ehkä kannata nyt kuitenkaan olla ns. täysin rehellinen ja kertoa heti niitä omia tuntojaan. Koska vaikka se onkin ehkä fakta että sinua ärsytti häntä kuskata kauppaan ja töihin kun hän oli töissä ja se että hän on nyt työtön ja vähissä rahoissa (kuten aiemmin totesit) ei tuollaista ole kiva kuulla.

Lisäksi mitä pidempään yhdessä asutaan sitä helpommin pienetkin asiat alkavat ärsyttämään. Voi jopa olla että nyt kun hän on hetken kotiseudullaan alat kaipaamaan sitä arkea mihin olet tottunut.

Kommunikointi varmaan on ollut teillä se ongema. Eli hän on ehkä kokenut että on kiva kun päivittäin käytte yhdessä kaupassa ja siinä on teille yhteistä tekemistä ja aikaa puhua jne.. ..sinä taas miettinyt että rahaa menee, ärsyttänyt kun tarvii "kuskata" joka päivä, eikö toinen osaa yhdellä tai kahdella kertaa viikossa ostaa niitä ruokia? Eikä kumpikaan ole puhunut asiasta, toinen kertonut että ärsyttää toinen miten iloiseksi ja onnelliseksi se saa...

 

[jm82]

Ei ehkä kannata nyt kuitenkaan olla ns. täysin rehellinen ja kertoa heti niitä omia tuntojaan. Koska vaikka se onkin ehkä fakta että sinua ärsytti häntä kuskata kauppaan ja töihin kun hän oli töissä ja se että hän on nyt työtön ja vähissä rahoissa (kuten aiemmin totesit) ei tuollaista ole kiva kuulla.

Lisäksi mitä pidempään yhdessä asutaan sitä helpommin pienetkin asiat alkavat ärsyttämään. Voi jopa olla että nyt kun hän on hetken kotiseudullaan alat kaipaamaan sitä arkea mihin olet tottunut.

Kommunikointi varmaan on ollut teillä se ongema. Eli hän on ehkä kokenut että on kiva kun päivittäin käytte yhdessä kaupassa ja siinä on teille yhteistä tekemistä ja aikaa puhua jne.. ..sinä taas miettinyt että rahaa menee, ärsyttänyt kun tarvii "kuskata" joka päivä, eikö toinen osaa yhdellä tai kahdella kertaa viikossa ostaa niitä ruokia? Eikä kumpikaan ole puhunut asiasta, toinen kertonut että ärsyttää toinen miten iloiseksi ja onnelliseksi se saa...

Tänään ei ollakaan juteltu mitään ja se on ollut minusta ihan ok. Eilen kyllä vaihdettiin kuulumisia. Ja kyllä ex aavisti nuo jutut ihan itsekin. Kun itse arkana en osannut ihan kaikkia sanoa.

Nyt exän rahatilanne pitäisi olla hyvä. Palkka vanhasta työstä ja veronpalautukset. Eli ehkä paras hetki sen puolesta erota. Eikä ole tarvinnut töihinkään viedä, kun ei käy töissä nyt. Saa siis muuttaa aika vapaasti toiselle puolelle Suomea, kun ei ole oikein mitään minkä takia tänne pitäisi jäädä.

 

[Groomlake]

-edit, raportoitu-

 

[jm82]

Saatiin vihdoin eropaperit vetämään. Eli pieni viive oli tuossa hässäkässä.

Exä on nyt tänään syytellyt ties mistä asiasta. Eli varmaan ne paperit olisi voinut laittaa aikaisemminkin liikkeelle.

Vähän siis ollut ahdistunut olo syyttelyn takia. Mutta toisaalta sitten hyvä, että asia etenee taas.

 

[jm82]

Tänään saatiin vihdoin eropaperit vetämään. Eli pieni viive oli tuossa hässäkässä.

Exä on nyt tänään syytellyt ties mistä asiasta. Eli varmaan ne paperit olisi voinut laittaa aikaisemminkin liikkeelle.

Vähän siis ollut ahdistunut olo syyttelyn takia. Mutta toisaalta sitten hyvä, että asia etenee taas.

Kaveri vinkkasi myös tuosta 6kk elatusvelvollisuudesta. Eli sama kuin 6kk harkinta-aika. Onneksi sentään avioehto on voimassa.

AI:

 

[jm82]

Kunhan et ala empimään toisen alkaessa "anoa" takaisin tmv.
Se on kyllä ihan vihon viimeinen virheliike.

Tsemppiä, osanotot ja onnea. Kaikkia tarvitaan.

Exän kanssa tosiaan 6kk harkinta-aika menossa.

Ei ole onneksi anonut takaisin. Kai tietää tilanteen, että näin se vaan menee.

Viimeksi exältä tuli pitkä avautuminen. Josta nyt en oikein ymmärtänyt. Mutta tuossa kysymys osio?

"Mulla on oikeus saada vastaukset näihin:
Miksi sä et sanonut että sä olet onneton? Kai tajuat et tällainen käytös on henkistä väkivaltaa. Mitä tein että "kiinnostus loppu"? Aika julmasti sanottu, vähän niin kuin se, että "en halua elää saman ihmisen kanssa loppu elämää". Eli mikä se oikea syy on, se "mielenterveys ei kestä" ei ole se oikea syy?"

Eli siis oma käsitys on, että mun terveys/mielenterveys ei kestä suhdetta. Exä ei sitä kumminkaan usko, vaikka olen useasti sanonut.


Exä on kai ansiosidonnaisella nyt, mutta jonnekin lainoihin/osamaksuihin/ruokaan menee rahat.

"Koska minulla ei ole mahdollisuutta muuttaa tällä hetkellä, asun kotona. Sulla on majapaikka sopivasti jossain odottamassa!"

Minullahan on oikeus asua omistamassani kiinteistössä ja mitä esim vanhempienkin mielipidettä olen kysynyt, niin ei minun tule kuin pakon edessä lähteä tästä?

Edit:

En siis ole vastannut mitään tuohon viimeisimpään pitkää viestiin. Enkä kyllä ihan heti vastaakaan.

 

[Sallys]

Exän kanssa tosiaan 6kk harkinta-aika menossa.

Ei ole onneksi anonut takaisin. Kai tietää tilanteen, että näin se vaan menee.

Viimeksi exältä tuli pitkä avautuminen. Josta nyt en oikein ymmärtänyt. Mutta tuossa kysymys osio?

"Mulla on oikeus saada vastaukset näihin:
Miksi sä et sanonut että sä olet onneton? Kai tajuat et tällainen käytös on henkistä väkivaltaa. Mitä tein että "kiinnostus loppu"? Aika julmasti sanottu, vähän niin kuin se, että "en halua elää saman ihmisen kanssa loppu elämää". Eli mikä se oikea syy on, se "mielenterveys ei kestä" ei ole se oikea syy?"

Eli siis oma käsitys on, että mun terveys/mielenterveys ei kestä suhdetta. Exä ei sitä kumminkaan usko, vaikka olen useasti sanonut.


Exä on kai ansiosidonnaisella nyt, mutta jonnekin lainoihin/osamaksuihin/ruokaan menee rahat.

"Koska minulla ei ole mahdollisuutta muuttaa tällä hetkellä, asun kotona. Sulla on majapaikka sopivasti jossain odottamassa!"

Minullahan on oikeus asua omistamassani kiinteistössä ja mitä esim vanhempienkin mielipidettä olen kysynyt, niin ei minun tule kuin pakon edessä lähteä tästä?

Edit:

En siis ole vastannut mitään tuohon viimeisimpään pitkää viestiin. Enkä kyllä ihan heti vastaakaan.

Eli puhuitteko noista ongelmista ennen eroa ja yritittekö niitä ratkoa? Ja jos oli jotain mielenterveysongelmia, kannattaa niitä yrittää ratkoa ennen seuraavaa suhdetta.

 

[Francis Ford Mondeo]

Exä on kai ansiosidonnaisella nyt, mutta jonnekin lainoihin/osamaksuihin/ruokaan menee rahat.

"Koska minulla ei ole mahdollisuutta muuttaa tällä hetkellä, asun kotona. Sulla on majapaikka sopivasti jossain odottamassa!"

Minullahan on oikeus asua omistamassani kiinteistössä ja mitä esim vanhempienkin mielipidettä olen kysynyt, niin ei minun tule kuin pakon edessä lähteä tästä?

Niin siis missä exäsi asuu ja missä sinä asut tällä hetkellä? Ja kuka omisti/omistaa sen talon missä asuitte?

 

[Taneli-]

Viimeksi exältä tuli pitkä avautuminen. Josta nyt en oikein ymmärtänyt. Mutta tuossa kysymys osio?

"Mulla on oikeus saada vastaukset näihin:
Miksi sä et sanonut että sä olet onneton? Kai tajuat et tällainen käytös on henkistä väkivaltaa. Mitä tein että "kiinnostus loppu"? Aika julmasti sanottu, vähän niin kuin se, että "en halua elää saman ihmisen kanssa loppu elämää". Eli mikä se oikea syy on, se "mielenterveys ei kestä" ei ole se oikea syy?"

Eli siis oma käsitys on, että mun terveys/mielenterveys ei kestä suhdetta. Exä ei sitä kumminkaan usko, vaikka olen useasti sanonut.


Exä on kai ansiosidonnaisella nyt, mutta jonnekin lainoihin/osamaksuihin/ruokaan menee rahat.

"Koska minulla ei ole mahdollisuutta muuttaa tällä hetkellä, asun kotona. Sulla on majapaikka sopivasti jossain odottamassa!"

Minullahan on oikeus asua omistamassani kiinteistössä ja mitä esim vanhempienkin mielipidettä olen kysynyt, niin ei minun tule kuin pakon edessä lähteä tästä?

Alempaan kohtaan ensin: kyse ei ole kysymyksestä vaan hän yrittää saada sinulta ns. säälipisteitä kertoen että hänellä ei ole muuta paikkaa asua. Joten hän "jää asumaan kotiin" (eli sinun luoksesi) ja vetoaa erinäisiin syihin miksi sinä voisit asua muualla.

Mutta jos omistat asunnon voit kertoa että hänen täytyy sitten maksaa käypä määrä vuokraa jos hän haluaa asua siinä (mihin hänellä tuskin on varaa mutta hän voi toki kertoa että suostuu siihen ja sitten syistä X & Y ei pystykään maksamaan mutta "maksaa myöhemmin" mitä ei välttämättä ikinä tapahdu). Tietysti sinulla on oikeus asua omistamassasi kiinteistössä. Mutta miten käytännössä sitten hoituu se että saat toisen häädettyä kun teidän suhteenne on ohitse. Se voi mennä hieman hankalaksi mutta onnistuu kuitenkin.

Ensimmäiseen osioon:
Ei ihmisillä tietysti ole mitään oikeutta saada tietää yhtään mitään mutta on yleensä katsottu vähintäänkin kohteliaaksi vastata kysymyksiin.
Kiinnostus voi loppua, rakkaus voi kuolla. Siihen ei tarvita mitään syytä. Elämä muuttaa ihmistä. Ei sen tarvitse olla toisen syy.
Toki ongelmista olisi hyvä puhua, miten suhdetta saisi paremmaksi jne.. mutta jos toinen on jo kertonut että haluaa eroa tuskin siinä puhuminen paljoa auttaa.. Se olisi pitänyt hoitaa jo aiemmin.

Syyksi se että terveys ja / tai mielenterveys ei kestä on oikein painava ja hyvä syy. Tuskin siinä sen tarkempia esimerkkejä tarvitsee kaivaa. Parempi että ei tullut ruumiita, alettu ryyppäämään, pettämään ja tekemään ties mitä. Toki nämä asiat on hyvä saada kuntoon (kuten ylempänäkin jo mainittiin) ennen seuraavaa mahdollista suhdetta. Tai ollaan taas samassa ongelmassa.

Jopa noin 50% avioliitoista (ei siis seurustelusuhteista missä se suhde on varmasti expotentiaalisesti suurempi, ainakaan itse en tiedä ketään joka olisi elämänsä aikana seurustellut vain yhden henkilön kanssa jonka olisi sitten nainut ja elänyt elämänsä loppuun saakka onnellisesti) johtaa eroon joten "halu elää lopun elämäänsä toisen kanssa" on toki ihailtavaa mutta valitettavasti harvemmin toteutuu nykypäivänä. Ei ole realistista otaksua tuollaista ja otaksun että ei tuolla sinun exälläsikään suhde sinuun ollut hänen elämänsä ensimmäinen suhde?

Monesti se ihastus kestää 3-6kk jopa kolmeen vuoteen mutta sen jälkeen pitää aktiivisesti (molempien osapuolien) rakentaa sitä suhdetta. Eikä se että asuu yhdessä riitä. Sitä aikaa pitää viettää yhdessä, tehdä asioita yhdessä, huomioida toista, harrastaa seksiä jne jne. Jos parisuhteen yksi(kin) osa-alue alkaa mennä alaspäin (ei esim. aika tahdo riittää kun tulee lapsia, työt, lainat jne.. eli elämä tielle) helposti huomaa että on vain kämppäkaveri ja alkaa etsimään sitä ihastusta muualta kun ei tunne rakkautta kotona.

 

[jm82]

Alempaan kohtaan ensin: kyse ei ole kysymyksestä vaan hän yrittää saada sinulta ns. säälipisteitä kertoen että hänellä ei ole muuta paikkaa asua. Joten hän "jää asumaan kotiin" (eli sinun luoksesi) ja vetoaa erinäisiin syihin miksi sinä voisit asua muualla.

Mutta jos omistat asunnon voit kertoa että hänen täytyy sitten maksaa käypä määrä vuokraa jos hän haluaa asua siinä (mihin hänellä tuskin on varaa mutta hän voi toki kertoa että suostuu siihen ja sitten syistä X & Y ei pystykään maksamaan mutta "maksaa myöhemmin" mitä ei välttämättä ikinä tapahdu). Tietysti sinulla on oikeus asua omistamassasi kiinteistössä. Mutta miten käytännössä sitten hoituu se että saat toisen häädettyä kun teidän suhteenne on ohitse. Se voi mennä hieman hankalaksi mutta onnistuu kuitenkin.

Ensimmäiseen osioon:
Ei ihmisillä tietysti ole mitään oikeutta saada tietää yhtään mitään mutta on yleensä katsottu vähintäänkin kohteliaaksi vastata kysymyksiin.
Kiinnostus voi loppua, rakkaus voi kuolla. Siihen ei tarvita mitään syytä. Elämä muuttaa ihmistä. Ei sen tarvitse olla toisen syy.
Toki ongelmista olisi hyvä puhua, miten suhdetta saisi paremmaksi jne.. mutta jos toinen on jo kertonut että haluaa eroa tuskin siinä puhuminen paljoa auttaa.. Se olisi pitänyt hoitaa jo aiemmin.

Syyksi se että terveys ja / tai mielenterveys ei kestä on oikein painava ja hyvä syy. Tuskin siinä sen tarkempia esimerkkejä tarvitsee kaivaa. Parempi että ei tullut ruumiita, alettu ryyppäämään, pettämään ja tekemään ties mitä. Toki nämä asiat on hyvä saada kuntoon (kuten ylempänäkin jo mainittiin) ennen seuraavaa mahdollista suhdetta. Tai ollaan taas samassa ongelmassa.

Jopa noin 50% avioliitoista (ei siis seurustelusuhteista missä se suhde on varmasti expotentiaalisesti suurempi, ainakaan itse en tiedä ketään joka olisi elämänsä aikana seurustellut vain yhden henkilön kanssa jonka olisi sitten nainut ja elänyt elämänsä loppuun saakka onnellisesti) johtaa eroon joten "halu elää lopun elämäänsä toisen kanssa" on toki ihailtavaa mutta valitettavasti harvemmin toteutuu nykypäivänä. Ei ole realistista otaksua tuollaista ja otaksun että ei tuolla sinun exälläsikään suhde sinuun ollut hänen elämänsä ensimmäinen suhde?

Monesti se ihastus kestää 3-6kk jopa kolmeen vuoteen mutta sen jälkeen pitää aktiivisesti (molempien osapuolien) rakentaa sitä suhdetta. Eikä se että asuu yhdessä riitä. Sitä aikaa pitää viettää yhdessä, tehdä asioita yhdessä, huomioida toista, harrastaa seksiä jne jne. Jos parisuhteen yksi(kin) osa-alue alkaa mennä alaspäin (ei esim. aika tahdo riittää kun tulee lapsia, työt, lainat jne.. eli elämä tielle) helposti huomaa että on vain kämppäkaveri ja alkaa etsimään sitä ihastusta muualta kun ei tunne rakkautta kotona.

Kiitos. Luin kokonaan. Ja tuo säälipisteiden haku oli yks tärkeä tieto keiken muun joukossa.

Edit:

Exälle annoin 400€, että se pääsee jonnekin opiskelemaan. Se taisi jäädä tuosta edellisestä viestistä pois. Eli kovasti rahan perään on?

 

[jm82]

Eli puhuitteko noista ongelmista ennen eroa ja yritittekö niitä ratkoa? Ja jos oli jotain mielenterveysongelmia, kannattaa niitä yrittää ratkoa ennen seuraavaa suhdetta.

Kiitos.
Ei. Mietin eroa itsekseni 1 viikon ajan lokakuussa ja ilmoitin siitä sitten exälle.

Olen kyllä käyttänyt masennuslääkettä. Mutta vain 1 tabletin. Resepti on 2 tablettia. Tänään sitten myös otinkin jo tuon lääkärin reseptin mukaisen 2 tablettia taas. Jatkan tuota samaa taas.

Jos tulee taas helpompi tilanne päälle, niin pienempikin annos lääkettä minusta riittää. Itsellä ei ole ollut hoitosuhdettä 6 vuoteen. Mutta siis lääkitys on. Jossain vaiheessa tuo masennus olikin remissiossa, eli ei juuri sillä hetkellä enää masentanut lääkärin mukaan.

 

[Sallys]

Kiitos.
Ei. Mietin eroa itsekseni 1 viikon ajan lokakuussa ja ilmoitin siitä sitten exälle.

Olen kyllä käyttänyt masennuslääkettä. Mutta vain 1 tabletin. Resepti on 2 tablettia. Tänään sitten myös otinkin jo tuon lääkärin reseptin mukaisen 2 tablettia taas. Jatkan tuota samaa taas.

Jos tulee taas helpompi tilanne päälle, niin pienempikin annos lääkettä minusta riittää. Itsellä ei ole ollut hoitosuhdettä 6 vuoteen. Mutta siis lääkitys on. Jossain vaiheessa tuo masennus olikin remissiossa, eli ei juuri sillä hetkellä enää masentanut lääkärin mukaan.

Suhteen ongelmista kannattaa puhua ja yrittää niitä ratkoa. Niin voi ehkä välttää eron. Moni on valmis muuttamaan toimintaansa, jos vain saa feed backiä.

 

[jm82]

Niin siis missä exäsi asuu ja missä sinä asut tällä hetkellä? Ja kuka omisti/omistaa sen talon missä asuitte?

Kiitos. Exä ei nyt ole viikkoon täällä kotona. Opiskelee jotain. Yhden pitkän viestin exä kyllä laittoi. Mutta oli niin sekavaa tekstiä, että parempi jättää vastaamatta yhtään mitään.

Minun omistama omakotitalo. Omistan 100%.

Exä on siis täällä vaan ollut. Mutta exä haluaa, että minä lähtisin omasta talostani jonnekin. Eikä se tietysti käy!

 

[Rambo8]

Eli siis oma käsitys on, että mun terveys/mielenterveys ei kestä suhdetta. Exä ei sitä kumminkaan usko, vaikka olen useasti sanonut.

Eikö tässä nyt kannattaisi ensisijaisesti panostaa siihen, että kokeilee korjata nuo terveysongelmat, ettei nyt sen takia tarvitse erota?

 

[jm82]

Eikö tässä nyt kannattaisi ensisijaisesti panostaa siihen, että kokeilee korjata nuo terveysongelmat, ettei nyt sen takia tarvitse erota?

Mahdollisesti. Tai sitten ei?

Minusta siis vain mun "pään leviäminen" johtuu tuosta huonosta parisuhteesta!

 

[Kvarkki]

Mahdollisesti. Tai sitten ei?

Minusta siis vain mun "pään leviäminen" johtuu tuosta huonosta parisuhteesta!

En tiedä onko sinulla tästä kyse, mutta yksi ex tykkäs pelata kaikennäköisiä ”pelejä” toisen pään sekoittamiseksi. Toki oli nuorikin (sillloin), mutta näyttää kotieläinten määrästä ja laadusta päätellen edelleen olevan sinkku muutama vuosikymmen myöhemmin. Oli kyllä näin jälkiviisana enemmän katto-kellari osastoa muutenkin.

 

[jarmojs]

Mahdollisesti. Tai sitten ei?

Minusta siis vain mun "pään leviäminen" johtuu tuosta huonosta parisuhteesta!

Voi hyvinkin olla mahdollista. Oli joskus aika hilkulla varmaan itselläkin ja eron myötä sain taas "hankittua itselleni elämän".

 

[JaySon]

Ihan vaan muistutuksena että parisuhteen alkamiseen tarvitaan kaksi - mutta sen päättämiseen vain yksi.

Eli jos jm82 on näin päättänyt (oli syy tai syyt ihan mitä tahansa - tai vaikka täysin syyttä), niin sit se on ero. Ja omasta asunnosta sun ei sen takia tarvi lähteä että toinen niin toivoisi - hämmentävän kuuloinen koko ajatus tuolta daamilta, etsiköön itselleen uuden asumuksen.

 

[jarmojs]

Ihan vaan muistutuksena että parisuhteen alkamiseen tarvitaan kaksi - mutta sen päättämiseen vain yksi.

Totta. Mutta syyllisiä parisuhteen päättymiseen on harvoin vain yksi.

 

[Francis Ford Mondeo]

Kiitos. Exä ei nyt ole viikkoon täällä kotona. Opiskelee jotain. Yhden pitkän viestin exä kyllä laittoi. Mutta oli niin sekavaa tekstiä, että parempi jättää vastaamatta yhtään mitään.

Minun omistama omakotitalo. Omistan 100%.

Exä on siis täällä vaan ollut. Mutta exä haluaa, että minä lähtisin omasta talostani jonnekin. Eikä se tietysti käy!

Kannattaisi varmaan muistuttaa kuka talon omistaa. Jos tuossa tilanteessa ex kuvittelee päättävänsä kuka torpassa saa asustaa, niin ero kuulostaa ihan oikealta ratkaisulta.

Suoraan sanottuna vaatisin tässä tilanteessa toista osapuolta hankkimaan oman asunnon ja antaisin takarajan poistumiselle. Ketään tarvitse hankeen ajaa kuitenkaan.

 

[aukusti]

Kiitos. Exä ei nyt ole viikkoon täällä kotona. Opiskelee jotain. Yhden pitkän viestin exä kyllä laittoi. Mutta oli niin sekavaa tekstiä, että parempi jättää vastaamatta yhtään mitään.

Minun omistama omakotitalo. Omistan 100%.

Exä on siis täällä vaan ollut. Mutta exä haluaa, että minä lähtisin omasta talostani jonnekin. Eikä se tietysti käy!

Etkös kertonut tuossa taannoin kuinka exä muuttaa jonnekin kauemmas ja autat muutossakin?

 

[jm82]

Etkös kertonut tuossa taannoin kuinka exä muuttaa jonnekin kauemmas ja autat muutossakin?

Kyllä. Exä pakkasikin tavaroitaan yhden päivän ajan. Joku exään sitten iskikin ja perui nuo puheensa.

Eli exällä kovasti vaihtelee nuo jutut. Pompottelee.

Nyt sitten jumissa, kun exä luulee voivansa asua tässä kotona yksin. Se ei tule onnistumaan. Ei ainakaan helposti.


Avioehto on onneksi tehty vuosi sitten.

Kannattaisi varmaan muistuttaa kuka talon omistaa. Jos tuossa tilanteessa ex kuvittelee päättävänsä kuka torpassa saa asustaa, niin ero kuulostaa ihan oikealta ratkaisulta.

Suoraan sanottuna vaatisin tässä tilanteessa toista osapuolta hankkimaan oman asunnon ja antaisin takarajan poistumiselle. Ketään tarvitse hankeen ajaa kuitenkaan.

Kyllä!