Suomi, EU, USA, Kiina, Venäjä ja muut. Kansainvälisen politiikan ja talouden isot liikkeet, rintamalinjat ja kaikkea muuta Suomen perspektiivistä

[antti-x]

Itseä on mietityttänyt lähiaikoina se, kuka nykyään on liittolainen ja kuka vihollinen ja miten homma tulee jatkossa etenemään.

Tämän keskustelun aiheena on spekuloida poliittisia kuvioita siltä kannalta, mikä on Suomen rooli, mikä on Suomen kannalta järkevintä ja mitkä ovat oikeasti Suomen suhteet eri tahoihin. Samalla voi myös spekuloida kansainvälisiä suhteita laajemmin, koska sillekään aiheelle ei ole mielestäni omaa aktiivista keskustelua. Mutta pyritään pitämään mielessä vaikutukset Suomeen ja suomalaisiin. Ja mielestäni on keinotekoista erottaa politiikkaa ja taloutta, eli puhutaan ihan vapaasti sotimisesta ja ostamisesta sekaisin jos se tuntuu järkevältä.


Potkaistaan keskustelu käyntiin:

USA maalaa Kiinaa isoimmaksi viholliseksi samalla kun poliittisesti pyrkii hylkäämään Eurooppaa ja kaveeraa Venäjän kanssa. Kiina kaveeraa kanssa Venäjän kanssa ja myy halvalla tavaraa jota haluamme ostaa. USA kertoo miten Kiina on tietoturvauhka, mutta samaan aikaa USA:n firmoilla on kaikki tietomme. Ja itse näkisin sen niin, että Kiinalaiset isot firmat ovat yhtä paljon tai vähän riski kuin USA:n isot firmat. Jos ei ole tosi hyvää syytä, yksityisyyttä näennäisesti kunnioitetaan. Mutta Huawei tai Microsoft (tai hallinto Kiinassa / USA:ssa) voivat ihan yhtä hyvin käyttää keräämiään tietoja miten vain jos paska osuu tuulettimeen. Onko meillä oikeasti syytä Suomena / EU:na olla vahvasti enemmän USA:n kuin Kiinan puolella kun kumpikin on 100% omalla puolellaan?

 

[Mestaritonttu]

Itseä on mietityttänyt lähiaikoina se, kuka nykyään on liittolainen ja kuka vihollinen ja miten homma tulee jatkossa etenemään.

Tämän keskustelun aiheena on spekuloida poliittisia kuvioita siltä kannalta, mikä on Suomen rooli, mikä on Suomen kannalta järkevintä ja mitkä ovat oikeasti Suomen suhteet eri tahoihin. Samalla voi myös spekuloida kansainvälisiä suhteita laajemmin, koska sillekään aiheelle ei ole mielestäni omaa aktiivista keskustelua. Mutta pyritään pitämään mielessä vaikutukset Suomeen ja suomalaisiin. Ja mielestäni on keinotekoista erottaa politiikkaa ja taloutta, eli puhutaan ihan vapaasti sotimisesta ja ostamisesta sekaisin jos se tuntuu järkevältä.


Potkaistaan keskustelu käyntiin:

USA maalaa Kiinaa isoimmaksi viholliseksi samalla kun poliittisesti pyrkii hylkäämään Eurooppaa ja kaveeraa Venäjän kanssa. Kiina kaveeraa kanssa Venäjän kanssa ja myy halvalla tavaraa jota haluamme ostaa. USA kertoo miten Kiina on tietoturvauhka, mutta samaan aikaa USA:n firmoilla on kaikki tietomme. Ja itse näkisin sen niin, että Kiinalaiset isot firmat ovat yhtä paljon tai vähän riski kuin USA:n isot firmat. Jos ei ole tosi hyvää syytä, yksityisyyttä näennäisesti kunnioitetaan. Mutta Huawei tai Microsoft (tai hallinto Kiinassa / USA:ssa) voivat ihan yhtä hyvin käyttää keräämiään tietoja miten vain jos paska osuu tuulettimeen. Onko meillä oikeasti syytä Suomena / EU:na olla vahvasti enemmän USA:n kuin Kiinan puolella kun kumpikin on 100% omalla puolellaan?

Suomella ei ole sotilaallisen suorituskyvyn ja itämeren strategisen sijainnin lisäksi mitään jota muut maat (pois lukien Venäjä) haluaisivat, joten liittolaisuussuhteet voi päätellä siitä. Ainostaan Ruotsilla, Virolla ja ehkä muilla pohjoismailla on syy pitää Suomi pois Venäjän näpeistä, ja siten syy liittoutua Suomen kanssa jos Suomea uhataan sotilaallisesti. Kaikille muille olisi aika sama jos Suomi pyyhkiytyisi pois kartalta koska Suomi ei hyödytä niitä mitenkään.

Liittolaisuus on aina transaktionaalista. Riskit jaetaan, jotta oma maakin hyötyisi yhteistyöstä. Sitten on NATO. NATO:n pelotevaikutus hyötyisi tällaisesta yhteistyöstä siitä huolimatta että yksittäisiä maita ei Suomen puolustus kiinnostaisi, mutta nuo realiteetit täytyy ottaa huomioon koska NATO:kin koostuu yksittäisistä valtioista joista moni on ryssän puolella tai muuten välinpitämätön.

 

[antti-x]

Suomella ei ole sotilaallisen suorituskyvyn ja itämeren strategisen sijainnin lisäksi mitään jota muut maat (pois lukien Venäjä) haluaisivat, joten liittolaisuussuhteet voi päätellä siitä. Ainostaan Ruotsilla, Virolla ja ehkä muilla pohjoismailla on syy pitää Suomi pois Venäjän näpeistä, ja siten syy liittoutua Suomen kanssa jos heitä tai Suomea uhataan sotilaallisesti. Kaikille muille on aika sama jos Suomi pyyhkiytyisi pois kartalta.

Liittolaisuus on aina transaktionaalista. Riskit jaetaan, jotta oma maakin hyötyisi yhteistyöstä. Sitten on NATO. NATO:n pelotevaikutus hyötyisi tällaisesta yhteistyöstä siitä huolimatta että yksittäisiä maita ei Suomen puolustus kiinnostaisi, mutta nuo realiteetit täytyy ottaa huomioon koska NATO:kin koostuu yksittäisistä valtioista joista moni on ryssän puolella tai muuten välinpitämätön.

Jos tuosta heti lähtee talouden sivuraiteelle, niin Ruotsi on vahva varsinkin pääomissa, ja Viro muussa taloudellisessa draivissa, joten poliittisen pakon sanelemina liittolaisina Suomen pitäisi laajemmin hakea taloudellista yhteistyötä ja kasvua niin että mukana olisi Baltia ja ja Skandinavia.

 

[polarbear62]

Mitään muuta merkittävää poliittista liikettä ei ole tapahtunut kuin se että USA:n nykyhallinto on tuhoamassa hegemoniaansa myymällä voimia ja vipuvarsiaan triviaalien transaktionaalisten diilien kautta. Kiina ja Venäjä on pohjimmiltaan pahuuteen ja vääryyteen pohjautuvia yhteiskuntia joilla on imperialiset tavoitteet, jotka näkee kaikki sivistysvaltiot eli länsimaat vihollisinaan ja mikään sen suhteen ei ole muuttunut.

Suomen on käytännössä pakko kokonsa vuoksi olla liitossa eurooppalaisten ja muiden länsimaiden kanssa. Jos USA taas puukottaa Eurooppaa selkään niin ei meillä ole mitään mahdollisuutta pivotoida itseämme Kiinan tai jonkun toisen pahemman roiston syliin vaan Euroopan tulee toimia itsenäisesti. Luonnollisesti suhteet voidaan ja tuleekin pitää hyvinä muihin maailman sivistysmaihin kuten Japaniin, Australiaan, Kanadaan, Uuteen-Seelantiin, Taiwaniin jne. Puolustus on myös rakennettava Euroopan ja näiden valtioiden kesken, koska vaihtoehtoa ei ole.

Muiden maiden kanssa voi käydä ja kannataakin käydä kauppaa, mutta mitään riippuvuuksia ei voi enää ulkoistaa eikä yhdenkään maan jossa ei ole länsimaiset arvot voi antaa talouskasvaa liikaa koska se ennen pitkää liittyy pahuuden akseliin.