Tekkiläisten vauva/lapsikeskustelut

[Nigel]

Kyllä on nykyään 3,5-vuotiaan kanssa aamut vaikeita. Mitkään vaatteet ei kelpaa ja pukijakaan ei yleensä kelpaa. Todella raivostuttavaa, kun joskus laittaa tuolle housut ja sukat ja sitten se keksiikin, että äidin pitää laittaa ja riisuu ne pois. Pukemiseen menee helposti se 30 min. Todella rasittavaa kun on kiire. Ei huvittaisi niitä vaatteita väkisinkään laittaa, koska sitten on paha mieli kaikilla.

Onko kellään mitään hyviä vinkkejä? Tällä viikolla syntyy vielä pikkusiskokin.

 

[Huimeli]

Haluaisiko lapsi itse valita vaatteet ja pukea ne?

Meillä 3,5- vuotias oman elämänsä prinsessa valitsee ja pukee itse vaatteet aamulla (ja hoidon jälkeen uudelleen toiset vaatteet), lähinnä pitää varmistaa että on pikku pöksyt muistanut laittaa myös päälle. Ulkovaatteiden kanssa sen sijaan tulee lähes joka päivä harmia kun haluaisi itse, muttei vielä kaikkea kuitenkaan osaa, ei halua apua vaikka sitä tarvitsee.

Kaksi vuotias pikkuveli taas on ihan erilainen kuin siskonsa. Ei vielä puhu kuin muutamia sanoja, mutta motoriikka ja liikkuminen on aivan toisella tasolla mitä oli siskolla samassa iässä. Sisko taas puhui tuossa iässä jo mummot suohon.

 

[TemeV]

Siinä taitaa olla "tahtoikä" parhaimmillaan. Tuossa iässä kannattaa antaa 2-3 vaihtoehtoa vaatteista, mistä saa valita. Ulkovaatteissa ei toki ole paljon valinnanvaraa, mutta voi yrittää kysyä vaikka että puettaisiinko tänään ekana hanskat vai pipo. Ja tosiaan antaa sen lapsen pukea itse sen mitä pystyy. Sama pätee vähän kaikkeen, lapsen on hyvä saada tehdä valintoja ja tehdä asioita itse. Valinnat pitää toki olla sellaisia että vaihtoehtoja on se pari ja kaikki niistä on sopivia.

Auttaa myös jos tekee siitä pukemisesta leikin tai lähtee jollain isi-vitsilä liikkeelle "Onpas tässä hieno paita, puenpas tämän itselleni. Vai laittaisinko sittenkin tuon sinisen." Aamuisin tuo on toki aika raskasta, eikä meinaa vitsit oikein irrota, mutta kun vähän tsemppaa niihin niin pääsee lopulta vähemmällä.

Ja sitten tuossa iässä aamuihin on vielä se yksi varsin vastenmielinen mutta toimiva vaihtoehto. Eli laittaa herätyskellon 10 minuuttia aiemmaksi, ettei tule kiire. Ihmeellisin juttuhan tuossa on, että kun otat siihen vain sen 10 minuuttia enemmän aikaa niin kohta huomaat että siinä jää 20 minuuttia yli. Mitä enemmän sitä lasta hoputtaa ja painostaa, niin sitä kauemman kaikessa kestää.

Edit: Käänteinen psykologia toimii myös monesti. "Minä en millään jaksaisi auttaa sinua pukemaan, käyppäs hakemassa äiti avuksi" 95% kerroista se lapsi sanoo että "ei kun isi auttaa".

 

[Halsari]

Täällä 3v ja ajoittain kuulostaa tutulta. Välillä tuntuu että arki on vain lapsen huijaamista tekemään eri asioita. Vaikka just aamulla, "kumpi pukee nopeammin, isi vai sinä". Ja sitten lapsi innostunuu pukemaan nopeasti.

Ei aina toimi, mutta tuollaista voi kokeilla. Vaatteiden valitseminen etukäteen kanssa hyvä, mutta ei se hirveästi lämmitä jos sitten aamulla ollaankin sitä mieltä että ei näitä.

 

[masaf2]

Ennen vanhaan ois kannettu ilkosillaan pakkaseen, eikä ois katottu sekuntiakaan tollasta 30 min pukemista Ei tarvinut omia uhitella mut en kyl antanu siimaakaan. Joskus just tolleen et otetaanpa kisa kumpi on nopeempi ja vaikka hammaspesullakin sisarusten välille pieni kisa et kuka pesee tarkimmiten ja iskä tarkistaa sit suun joka nurkasta taskulampulla... Ja tietysti molemmille kehut vaikka ois mennyt vähän päin persittäkin joskus.

 

[DädiFinn]

"Kiireaamut" on helpottunu, kun jaksaa olla kärsivällinen eikä pakota lasta just sillä sekunnilla tekemään asioita. Yleensä ne ei oo montaa minuuttia jaksanu istuskella ja sit alkavat joko ite pukemaan tai suostuvat puettavaksi. Jokusen kerran oon toki väkisin pukenu ja kantanu autoon ja ei siitä jää kenellekään kiva fiilis.

Ei se toki niinkään voi mennä, että vanhempi aina esim. myöhästyy töistä aamun hitauden takia.

 

[Joukahaine]

"Kiireaamut" on helpottunu, kun jaksaa olla kärsivällinen eikä pakota lasta just sillä sekunnilla tekemään asioita. Yleensä ne ei oo montaa minuuttia jaksanu istuskella ja sit alkavat joko ite pukemaan tai suostuvat puettavaksi. Jokusen kerran oon toki väkisin pukenu ja kantanu autoon ja ei siitä jää kenellekään kiva fiilis.

Ei se toki niinkään voi mennä, että vanhempi aina esim. myöhästyy töistä aamun hitauden takia.

Joskus vasu keskusteluissa maintisin päiväkodissa, että aamupukemiset ja lähdöt tiukkoja niin otti päähän saada vastaukseksi "ennakointi on tärkeää". Nimim viideltä ylös jos lapsi menee seiskaan päivökotiin. Lapsen herättänyt yleensä n tuntia ennen lähtöä ihan siitä syystä ettei tarvitsisi aamupalaa syödä ennen päiväkodin aamupalahetkeä. Ennakointiakin voi tehdä tiettyyn rajaan asti, mutta ei se ratkaise aamukiirettä.

 

[Sikatiiker]

Useammankin kerran on tullut puettua jos ei itse suostu ja kannettua autoon huudon saattelemana, ei riitä kahden käden sormet laskemaan kolmen lapsen kohdalla noita aamuja. Ei siitä kukaan nauti, mutta lapsille täytyy opettaa myös että asiat tehdään niin kuin tehdään koska aikuinen sanoo niin.

Lapsi ei voi saada aina tahtoaan läpi eikä aikuinen päästä sieltä mistä aita on matalin eli kasvatustyö toimii molempiin suuntiin, heh. Sille lapselle kannattaa tarjota pienempiä asioita joista saa päättää että oppii sitä päätöksentekoa myös. Esim. saa valita mieleiset sukat ja ravintolassa ruuan (ei liian montaa vaihtoehtoa, itse rajaan 2-3 vaihtoehtoon) mutta ei saa valita käytännössä koskaan sitä puetaanko vai ei tai lähdetäänkö vai ei.

Joskus vasu keskusteluissa maintisin päiväkodissa, että aamupukemiset ja lähdöt tiukkoja niin otti päähän saada vastaukseksi "ennakointi on tärkeää". Nimim viideltä ylös jos lapsi menee seiskaan päivökotiin. Lapsen herättänyt yleensä n tuntia ennen lähtöä ihan siitä syystä ettei tarvitsisi aamupalaa syödä ennen päiväkodin aamupalahetkeä. Ennakointiakin voi tehdä tiettyyn rajaan asti, mutta ei se ratkaise aamukiirettä.

Ikävä kyllä se ennakointi moniin lapsiin on tehokkain keino ja jos menee 7 päiväkotiin niin sitten 6 ylös olisi ainakin meillä aivan liian myöhä. Muksu menee eskariin 8 jolloin herätys 6 tai viimeistään 6:30 riittää kaikkeen häsläämiseen ja pukemiseen. Jos torkutan joskus 7 saakka niin koko aamulähtö on käytännössä kiukkua ja hampaiden kiristelyä. Kerrottakoon vielä että meillä on matkaa 300m ja useimmiten matka taittuu autolla.

Kannattaa muistaa, että ennakointi on myös sitä, että laittaa illalla kaiken valmiiksi: vaatteet tuolin selkänojalle, ulkovaatteet eteiseen esille, aamupalatarvikkeet pöydälle heti kun itse herää ja sitten alkaa huudella sitä lasta hereille.

Sanoittaminen on sen ennakoinnin tärkein osa eli illalla voi jo sanoa ennen iltapalaa että nyt syödään, pestään hampaat ja mennään nukkumaan koska meillä on aikainen aamu. Nukkumaan mennessä voi sanoa että nyt nukutaan koska on aikainen aamu ja aamulla voi muistutella että muistatko että meillä on aikainen aamu nyt kannattaa nousta nopeasti ylös pukemaan. Nämä ei ole taikatemppuja jotka toimii sormia napsauttamalla, eikä jokaiselle yksilölle, mutta se ääneen asioiden toteaminen helpottaa sitä tuskaa molemmin puolin pitkässä juoksussa.

 

[ravallo]

Hankalintahan ehkä (jos nyt ei oo mikään spesiaali-nepsylapsi) on se itsekuri, pitäis aina omasta jaksamisesta ja fiiliksestä riippumatta jaksaa toimia aina samalla tavalla.

Vaikka kuinka tietää ne perusjutut, eli vain suljetut kysymykset käy ("laitetaanko tämä vai tämä" eikä "mitä laitetaan?"), valitse taistelusi ja mitä ikinä tapahtuukin, älä häviä niitä taisteluita jotka olet päättänyt aloittaa (vaimo sössi tämän, se pienestä asti väänsi kaikesta pikkujutusta ja sitten antoi periksi, nyt lapsi on 9 eikä vieläkään kuuntele sitä yhtään kun se on oppinut ettei tarvi, kun vaan pistää vastaan tarpeeksi niin useimmiten sillä saa tahtonsa läpi).

Ja myös se, miten saa päänsä nollattua siitä kun kaksi edellistä aamua on ollut saatananmoinen taistelu, ja lopulta on väännetty kamppeet väkisin päälle ja on ollut kaikilla paska fiilis, niin silti pitäis aloittaa puhtaalta pöydältä eikä valmiiksi kyrpä otsassa asenteella "no niin, nyt saakeli et TAAS aloita...". Kun omat kierrokset nousee niin sit menee riitamoodiin ja alkaa vääntää kaikesta pikkujutusta joka oikeasti olis ihan sama. Ja muutenkin siinä inttämisessä helposti laskee itsensä sen lapsen tasolle, kun pitäis oikeasti lentää vähän ylempänä "godmodessa", sitähän se lapsikin oikeasti vanhemmalta odottaa.

Ihan coolisti vaan "No niin , tässä olis nää tai nää kamppeet, kummat laitetaan tänään?" - "Eiiii, en mä haluuuuuu noita" - "Jommatkummat pitää laittaa, sä saat itse valita, mut jos sä et valitse, niin sit mä valitsen että laitetaan noi toiset" - "Eiii, mä en haluuu niitä" - "Ok, no laitetaan nää toiset sit"... Ja jos homma ei toimi, niin sen pitää aina päättyä huonosti, niin että se pikkurontti tietää että kannattaa mieluummin ottaa se pieni voitto kuin hävitä isosti...

Vaikka tää on vähän kyökkipsykkaa, niin eiköhän lapsikin oikeasti vaan vedä niitä riidanaiheita hihasta kun se haluaa vaan ilmaista yleistä pahaa mieltä siitä että pitää tehdä iso kontekstinvaihdos turvallisesta kotiolosta vähän dynaamisempaan päiväkotiympäristöön (vaikka lapsella lopulta olis siellä kivaa, ja se kaipaiskin oikeastaan sitä vähän aktiivisempaa meininkiä) vaikka ei henkisesti tunnu ihan valmiilta siihen.

Ehkä noissa hommissa joku diapam olis auttanut

 

[Sikatiiker]

Mahtavaa lukea tätä, kun tunnistaa ihan samanlaista kasvatusfilosofiaa kuin itselläni. Avokki on töissä päiväkodissa ja kertomuksien perusteella tuntuu välillä siltä ettei nykyvanhemmat tunnu enää lainkaan johtavan sitä tilannetta ja olevan se turvallinen, vakaa aikuinen joka kantaa vastuun tilanteista.

Lapselle periksiantaminen isoissa kysymyksissä tavallaan rapauttaa sitä lapsen luottamusta siihen aikuiseen auktoriteettina. Jos aikuinen ei jaksa olla johdonmukainen ja johtaa niin se lapsi voi kokea että sen täytyy johtaa ja sillä on erilainen psykologinen vaikutus luonteeseen kun kasvaa isoksi. Se lapsi ei ajattele näin, mutta se on alitajuista tai jotain lajityypillistä kehitystä.

Hankalintahan ehkä (jos nyt ei oo mikään spesiaali-nepsylapsi) on se itsekuri, pitäis aina omasta jaksamisesta ja fiiliksestä riippumatta jaksaa toimia aina samalla tavalla.

Tämä on tärkeimpiä juttuja muistaa ja miehenä on kyllä ollut tähän hitonmoinen opettelu. Usein tekee mieli istua sohvalla väsyneenä osallistumatta ja komennella. Silloin menee sieltä mistä aita on matalin ja tekee karhunpalveluksen lapselle ja toisenlaisella asenteella viestii lapselle olevansa sen tukena kaikessa.

Vaikka kuinka tietää ne perusjutut, eli vain suljetut kysymykset käy ("laitetaanko tämä vai tämä" eikä "mitä laitetaan?"), valitse taistelusi ja mitä ikinä tapahtuukin, älä häviä niitä taisteluita jotka olet päättänyt aloittaa (vaimo sössi tämän, se pienestä asti väänsi kaikesta pikkujutusta ja sitten antoi periksi, nyt lapsi on 9 eikä vieläkään kuuntele sitä yhtään kun se on oppinut ettei tarvi, kun vaan pistää vastaan tarpeeksi niin useimmiten sillä saa tahtonsa läpi).

Olen pitänyt samaa ohjenuoraa. Ei taistella niistä lapsen valkkaamista vaatteista eikä siitä valitusta iltasadusta vaan siitä että ne vaatteet puetaan silloin kun pitää ja sitä iltasatua kuunnellaan sängyssä eikä juosta tai huudeta enää nukuttaessa. Lapset on oppineet että vastaan saa sanoa ja kiukutella, mutta aikuinen tulee viemään tahtonsa läpi noissa siirtymissä ja muutenkin kodin säännöissä.

Ja myös se, miten saa päänsä nollattua siitä kun kaksi edellistä aamua on ollut saatananmoinen taistelu, ja lopulta on väännetty kamppeet väkisin päälle ja on ollut kaikilla paska fiilis, niin silti pitäis aloittaa puhtaalta pöydältä eikä valmiiksi kyrpä otsassa asenteella "no niin, nyt saakeli et TAAS aloita...". Kun omat kierrokset nousee niin sit menee riitamoodiin ja alkaa vääntää kaikesta pikkujutusta joka oikeasti olis ihan sama. Ja muutenkin siinä inttämisessä helposti laskee itsensä sen lapsen tasolle, kun pitäis oikeasti lentää vähän ylempänä "godmodessa", sitähän se lapsikin oikeasti vanhemmalta odottaa.

Tää on ihan totta ja oon aina ihmetellyt miksi aikuisen ihmisen on niin paljon helpompi säilyttää malttinsa täysmulkkujen aikuisten kanssa kokouksessa kuin oman rakkaan lapsen kanssa kotona, mutta niitä täysmulkkuja kohtaan ei olekaan sellaista tunnesidettä kuin siihen lapseen ja siksi ne tunteet kuohahtaa helpommin. Niitä tunteita on myös tärkeä lapsen nähdä ja aikuisen on tärkeä käydä niitä juttuja rauhallisesti läpi jälkikäteen jos on tullut hermostuttua. Minusta silloin näytetään lapselle esimerkkiä että tunteita saa näyttää ja niistä kannetaan vastuu ja asiat sovitaan puhumalla myös huutamisen jälkeen.

Samankaltainen käytös tulee helposti myös parisuhteessa, eli riitelyyn oli monta vuotta sellainen asenne, että molemmat meni puolustuskannalle ja syytteli toista. On tullut sittemmin opeteltua kuuntelemaan sitä kritiikkiä ja käsittelemään sitä ja vastaamaan siihen kritiikkiin rakentavammin. Koska eihän se toinen niitä nalkutuksen aiheita päästään keksi jos on terve ihminen. Riitelemisenkin kun osaa tehdä rakentavammin niin siinä opettaa lapsille myös huomattavasti parempaa ongelmanratkaisukykyä.

Sitä godmodea se lapsi todellakin tarvitsee ja tätä sillä vanhan kansan sanonnalla rajat on rakkautta tarkoitetaan. Lapsi ei saa eikä voi tehdä mitä vaan haluaa vaan aikuinen on kapelimestari ja ryhmänjohtaja ja lapselle toistellaan ainakin se viitisentoista vuotta sitä samaa laulua että saat sitten päättää kun kasvat isoksi/muutat omillesi/tienaat itse rahasi jne.

Ihan coolisti vaan "No niin , tässä olis nää tai nää kamppeet, kummat laitetaan tänään?" - "Eiiii, en mä haluuuuuu noita" - "Jommatkummat pitää laittaa, sä saat itse valita, mut jos sä et valitse, niin sit mä valitsen että laitetaan noi toiset" - "Eiii, mä en haluuu niitä" - "Ok, no laitetaan nää toiset sit"... Ja jos homma ei toimi, niin sen pitää aina päättyä huonosti, niin että se pikkurontti tietää että kannattaa mieluummin ottaa se pieni voitto kuin hävitä isosti...

Käytän ihan samaa retoriikkaa, just näin Meidän pitää tehdä näin tästä syystä ja saat vielä itse valita tämän nyanssin, mutta jos et valitse minä valitsen ja sitten ei enää venkslata ja vaihdella vaan mennään että keritään.

Nämä on kaikki sitten mun mielipiteitä ja näkemyksiä vaikka sanavalinnat olisi kuinka ehdottoman kuuloisia, en ole kasvatusalan ammattilainen vaan insinööri. Logiikka onkin helpompaa laitteiden kuin ihmisten kanssa.

 

[moukula]

Ilmeisesti kaikki painii samojen juttujen kanssa. Itsellä pientä lisäharmitusta mm. tänä aamuna aiheutti se, että kun vaimo varmasti hyvin vieressä "nukkuneena" tiesi, että lapsi heräsi johonkin pahaan uneen tms. noin neljältä aamulla, jolloin se piti nostaa sängystään meidän väliin "nukkumaan" ja jonka jälkeen en itse nukkunut silmäystäkään koska välillä se lapsi oli siellä välissä poikittain ja välillä jalat minun otsalla ja välillä se veti puoliunissaan jotkut itkupotkuraivarit, niin kun olin tuota pukeutumishärdelliä suorittaessani väsyneen ja poissaolevan oloinen, niin kehtasi vielä kysyä että "valvoitko myöhään?". En nähnyt tarpeelliseksi vastata mitään.

 

[Smugu]

kertomuksien perusteella tuntuu välillä siltä ettei nykyvanhemmat tunnu enää lainkaan johtavan sitä tilannetta ja olevan se turvallinen, vakaa aikuinen joka kantaa vastuun tilanteista.

Jännä kun tästä puhutaan joka yhteydessä nykyään, mutta omissa piireissä ja ympärilläni en ikinä huomaa tämmöistä, että vanhemmat eivät pitäisi kuria lapsilleen. Tai sitten en vain näe koko totuutta, kun en kuitenkaan elä mukana sitä arkea kuin täällä omassa kodissani oman lapseni kanssa.

 

[BongisKhan]

Joo-o, ei oo heleppoa ja nuo aamut on kyllä aivan perseestä. Täällä myös 3.5v uhmapylly, jonka saa välillä tsemppaamalla, hämäämällä tai muuten kikkailemalla pukemaan, tai edes olemaan riisumatta niitä jo puettuja asioita, mutta välillä ei kyllä mikään auta ja silloin tulee kyllä itsekin vaan puettua väkisin ja kannettua rääkyvä lapsi autoon. Paska fiilishän siitä kaikille tulee, mutta toisaalta sekin on tullut huomattua, että kunhan sen koko tilanteen ja ympäristön saa vaihdettua, niin sitten monesti jo siellä päiväkodin pihalla onkin jo parempi fiilis. Vuodenvaihteessa kuusi vuotta täyttävä esikoinen on sitten oma lukunsa, hänelle kun ei nuo hämäykset ja kikkailut enää niin toimikaan.

Tähän aikaan vuodesta tuohon päiväkotisekoiluun tulee pikantti lisämauste tuosta pukeutumisesta ylipäätään, kun sääolot heiluu ku hullun mulukku vähä-älyisen perseessä ja jatkuvasti saa olla roudaamassa kamoja edestakas kodin ja päiväkodin välillä ja ylipäätään arpoa mikä on sopiva määrä vaatetta päälle.

 

[Sikatiiker]

Jännä kun tästä puhutaan joka yhteydessä nykyään, mutta omissa piireissä ja ympärilläni en ikinä huomaa tämmöistä, että vanhemmat eivät pitäisi kuria lapsilleen. Tai sitten en vain näe koko totuutta, kun en kuitenkaan elä mukana sitä arkea kuin täällä omassa kodissani oman lapseni kanssa.

En minäkään näitä ihmisiä tunne mutta kuulen heistä Näitä juttuja kuunnellessa voin vain ihmetellä millaisia uuvatteja meidän joukossamme kulkee.

Vanhempia jotka ei sano lapselleen ollenkaan ei, ei rajoita ruutuaikaa ollenkaan päiväkoti-ikäiselle, vaatii päiväkodissa vegaaniruokavaliota vaikka lapsi ei suostu sitä syömään joten syö ruokailussa pelkkää leipää, vanhempi joka tuo lapselleen ateriankorvikkeet "kun ei suostu syömään ruokaa" vaikka lapsi on syönyt ongelmitta päiväkodissa normiruokaa, vanhempi joka pitää nelivuotiaan vaipoissa vaikka osaa päiväkodissa käydä pytyllä, vanhempi joka ei anna hoitajille kiinnipitoon lupaa lapselle joka hävitessään lautapelin saa raivarit ja rikkoo kaiken minkä pystyy, heittelee tuolit yms, vanhemmat jotka pitää kaksin täydet kesä- ja talvilomat kotona lapsen ollessa lomalla vain jouluna jne jne. Tossa vain yhden päiväkodin otantaa mitä on muistissa.

 

[ravallo]

Onhan tuolla varmaan paljon vanhempia joiden omakin elämänhallinta on ihan soseena, sitten pitäis vielä lapsen kans pärjätä. Eikä se ihan joka päivä mene putkeen ihan täyspäisiltäkään ihmisiltä.

Ja aina näissä on myös se että lapset ei oo kaikki ihan samanlaisia, ihan mahdoton sanoa mitkä onnistumiset ja epäonnistumiset on oman kasvatuksen tulosta ja mitkä olis menneet jonkun toisen lapsen kanssa ihan eri tavalla.

 

[BongisKhan]

Ja aina näissä on myös se että lapset ei oo kaikki ihan samanlaisia, ihan mahdoton sanoa mitkä onnistumiset ja epäonnistumiset on oman kasvatuksen tulosta ja mitkä olis menneet jonkun toisen lapsen kanssa ihan eri tavalla.

Tämä on kyllä oikeasti älyttömän tärkeä muistaa. Ihmiset on kaikki yksilöitä, ihan vauvasta vaariin. Meilläkin molemmat lapset luonteeltaan ja käytökseltään ihan erilaisia, vaikka aikalailla saman kasvatuksen ovat molemmat saaneet.

 

[Mörtti Röppönen]

Ja aina näissä on myös se että lapset ei oo kaikki ihan samanlaisia, ihan mahdoton sanoa mitkä onnistumiset ja epäonnistumiset on oman kasvatuksen tulosta ja mitkä olis menneet jonkun toisen lapsen kanssa ihan eri tavalla.

Tämä vahvasti. Meillä puolison kanssa usein naureskellaan, että kuinka eri kuvan olisi saanut, jos lapset olisi tullut eri järjestyksessä.

Esikoinen on ollut suunnilleen synnytyslaitokselta asti koko ajan liikkeessä ja todella voimakastahtoinen. Toinen taas rauhallisuuden perikuva, jolle oikeastaan kaikki käy.

 

[TemeV]

Ilmeisesti kaikki painii samojen juttujen kanssa. Itsellä pientä lisäharmitusta mm. tänä aamuna aiheutti se, että kun vaimo varmasti hyvin vieressä "nukkuneena" tiesi, että lapsi heräsi johonkin pahaan uneen tms. noin neljältä aamulla, jolloin se piti nostaa sängystään meidän väliin "nukkumaan" ja jonka jälkeen en itse nukkunut silmäystäkään koska välillä se lapsi oli siellä välissä poikittain ja välillä jalat minun otsalla ja välillä se veti puoliunissaan jotkut itkupotkuraivarit, niin kun olin tuota pukeutumishärdelliä suorittaessani väsyneen ja poissaolevan oloinen, niin kehtasi vielä kysyä että "valvoitko myöhään?". En nähnyt tarpeelliseksi vastata mitään.

Olisin itse kantanut lapsen takaisin omaan sänkyynsä siinä yöllä. Aina välillä nuo tulee sinne meidän viereen nukkumaan, juurikin nähnyt pahaa unta tai mitä nyt milloinkin. Saa nukkua siinä toki jos on rauhassa, ihan kivahan se on niiden lastenkin vieressä pötkötellä. Mutta jos on sellainen pyörimis ja potkimisvaihe, niin aika pian vien takas sänkyyn. Harvoin tulevat toista kertaa samana yönä herättämään, jos ei joku tauti tms. vaivaa.

 

[moukula]

Olisin itse kantanut lapsen takaisin omaan sänkyynsä siinä yöllä. Aina välillä nuo tulee sinne meidän viereen nukkumaan, juurikin nähnyt pahaa unta tai mitä nyt milloinkin. Saa nukkua siinä toki jos on rauhassa, ihan kivahan se on niiden lastenkin vieressä pötkötellä. Mutta jos on sellainen pyörimis ja potkimisvaihe, niin aika pian vien takas sänkyyn. Harvoin tulevat toista kertaa samana yönä herättämään, jos ei joku tauti tms. vaivaa.

Tämä nukkuu pinnasängyssä meidän sängyn vieressä ja normaalisti ihan koko yön ääntä päästämättä, mutta joskus tulee semmosia paniikkikohtauksia keskellä yötä että nousee seisomaan ja vaan huutaa suoraa huutoa niin kauan kunnes pääsee viereen. Jos koittaa laittaa omaan sänkyyn makuuasentoon niin huuto vain jatkuu.

 

[Formica]

Aamujuttuihin vielä sen verran, että meillä helpotti aamuja aika paljon kun varmisti että sängystä nousee iloinen ja innokas lapsukainen. Parin minuutin käyttäminen lapsen lempeään herättelyyn voi säästää helposti puolen aamua kiukuttelua. Siitä tulee mukava mieli itsellekin, mikä sekin auttaa aamun sujumista ilman konflikteja.

 

[m000]

Meillä meni ennen melkein puoli tuntia tappelemiseen siitä että kaverin saisi sängystä ylös aamuisin, joka usein johti siihen että sai myös vaihtelevassa määrin tapella kaikenlaisesta muustakin (mä haluan banaanin, en tykkää käsineistä, en halua tarhaan haluan olla kotona, äidin pitää viedä ei iskä, jne ymv...)

Aikaistettiin nukkumaanmenoa/iltarutiineja ~45min ja nyt poitsu ylensä herää itse ja huutelee sängystään vanhempien perään himpun ennen herätyskellon soimista.

Vähän se edelleen keksii kaikkea jännää tikusta tekemistä kun pitäisi keskittyä muihin juttuihin, mutta ne menee nyt pääsääntöisesti lempeällä juttelulla läpi ("ok, aja kuormuri siihen, mutta sitten laitat sen parkkiin ja me mennään alas laittaa ulkovaatteet päälle"), mutta tästä huolimatta ollaan kokonaisuutena säästetty aamuista varmaan sen 30 min aikaa siitä kun herätään vrt. Siihen kun ollaan heipat sanottu tarhassa, vaikka koko kööri herää edelleen samalla kellonlyömällä kun aiemmin.

Vaati toisin sen vastapainona että myös aiksistettiin tarhasta noutoa saman verran kuin nukkumaanmenoa että kotona ehtii tehdä yhtään mitään, mutta oli täysin asian väärtti ja kahdella vahemmalla saa kyllä logistiikan pelaamaan jos halua on.

 

[TemeV]

Tämä nukkuu pinnasängyssä meidän sängyn vieressä ja normaalisti ihan koko yön ääntä päästämättä, mutta joskus tulee semmosia paniikkikohtauksia keskellä yötä että nousee seisomaan ja vaan huutaa suoraa huutoa niin kauan kunnes pääsee viereen. Jos koittaa laittaa omaan sänkyyn makuuasentoon niin huuto vain jatkuu.

Ahaa, no sitten vähän eri tilanne. Silloin kun oli tuota pinnasänkyikää ja vastaavia öitä, niin tuli välillä siirryttyä sohvalle nukkumaan loppuyöksi. Sai edes vähän paremmin unta.

 

[Sikatiiker]

Tämä nukkuu pinnasängyssä meidän sängyn vieressä ja normaalisti ihan koko yön ääntä päästämättä, mutta joskus tulee semmosia paniikkikohtauksia keskellä yötä että nousee seisomaan ja vaan huutaa suoraa huutoa niin kauan kunnes pääsee viereen. Jos koittaa laittaa omaan sänkyyn makuuasentoon niin huuto vain jatkuu.

Me tossa pinnasänkyiässä annettiin kans nukkua satunnaisesti vieressä jos oli vaikeaunisia öitä. Sitten vähän myöhemmin totutettiin aika nuorena kaikki lapset omaan huoneeseen ja omaan sänkyyn (sisarukset samassa huoneessa helpottaa tätä huimasti jos sellaisia on). Omaan huoneeseen kun oli totutettu niin sitten kannettiin yöheräilystä takaisin omaan sänkyyn.

Nyt kun ne nukkuu kaikki omissa sängyissään ja nuorimmainen on jo eskari niin se jos nykyään kömpii vielä viereen saa aika rauhassa nukkua siinä koska ei sätki paljoa ja ainakin minä huomaan tämän usein vasta aamulla. Muutenkaan sillä ei niin ole väliä enää tuleeko siihen tyyliin kerran kuussa kun ei vaikuta normirytmiin.

 

[BongisKhan]

Esikoisella oli jossain kohtaa vähän hankalampaa ja halusi olla molempien vanhempien lähellä. Silloin otettiin ratkaisuksi patja lattialle meidän sängyn viereen ja tämä toimi loistavasti: muksu oli tyytyväinen ja kaikki sai nukuttua paljon paremmin, kuin samassa sängyssä pyörien tai muksua omaan sänkyynsä jatkuvasti roudaten. Aika usein muksu tuli vaan yöllä itsekseen siihen patjalle ilman, että edes vaimon kanssa heräsimme. Monilta muiltakin olen kuullut positiivisia kokemuksia tästä ratkaisusta. Eipä tuotakaan sitten loppupeleissä kovin montaa viikkoa kestänyt ja sen jälkeen patjaa ei ole enää tarvinnut sängyn vieressä pitää.

Viime aikoina asia on ratkaistu siten, että jos jompikumpi muksuista herää yöllä ja kinuaa viereen, toinen vanhemmista (yleensä minä) nappaa sen muksun mukaansa ja menee johonkin kämpän ylimääräisistä pedeistä nukkumaan. Onneksi on lebensraumia.

 

[Bulkey]

Onko kellään (mielellään 0-1v aikaikkunan sisään) otettuna vauvavakuutusta/lapsivakuutusta, tai millä nimellä se nyt kulkeekaan? Keväällä olisi lapsi syntymässä ja nyt vakuutuksia alkanut kilpailuttamaan sen osalta, olisi kiva saada verrokkitietoa millaisissa summissa muiden vakuutukset ovat pyörineet ja millaisella omavastuulla. Ymmärrän kyllä että eroja vakuutusehdoista ja laajuuksista löytyy, mutta olisi kiva jonkinlaista haarukkaa saada millaisissa summissa muiden vakuutukset pyörivät, koska ensimmäiset tarjoukset mitä olen saanut ovat kuulostaneet todella korkeilta (800-900e paikkeilla ja 250e vuosiomavastuulla ja n. 200k vakuutuskattona).

 

[masaf2]

Eiks se eka vuosi oo aina kallis ja sit laskee kunnes jossain iässä taas sukupuolenki mukaan nousee kunnes laskee taas... Pohjolassa ollut alusta asti molemmilla ja hyvä valinta / korvattu nopeesti ja mukisemati kaikki allergia- ja dna-testeihin asti + suolistofloora ym. Astriksen jonkun-mielestä-humpuuki-allergia-selvityksetkin (kymmenillä tuhansilla / lapsi ja tyttärellä ollut monta korvien putkitusta, nielurisaa ja kitarisaa jne. niin on maksanut ittensä takasin). Nykyään 11- ja 13-vuotiaina on jopa halvat. 100 € vuosiomavastuulla meillä / nuppi ja vanhemmillakin on.

 

[BongisKhan]

Onko kellään (mielellään 0-1v aikaikkunan sisään) otettuna vauvavakuutusta/lapsivakuutusta, tai millä nimellä se nyt kulkeekaan? Keväällä olisi lapsi syntymässä ja nyt vakuutuksia alkanut kilpailuttamaan sen osalta, olisi kiva saada verrokkitietoa millaisissa summissa muiden vakuutukset ovat pyörineet ja millaisella omavastuulla. Ymmärrän kyllä että eroja vakuutusehdoista ja laajuuksista löytyy, mutta olisi kiva jonkinlaista haarukkaa saada millaisissa summissa muiden vakuutukset pyörivät, koska ensimmäiset tarjoukset mitä olen saanut ovat kuulostaneet todella korkeilta (800-900e paikkeilla ja 250e vuosiomavastuulla ja n. 200k vakuutuskattona).

Meillä on mennyt vähän pidempään, mutta molemmilla muksuilla on Pohjolasta terveysvakuutukset, jotka otettiin ennen syntymää. Tämä on hyvin tärkeää, koska hinta on alhaisempi ja jos lapsella on esim. jotain kroonista sairautta tms. niin vakuutusta ei saa ollenkaan jne. Ekalla lapsella hinta oli vuonna 2020 alle 500€, tokalla lapsella pari vuotta myöhemmin yli 600€ ja nykyään taitaa molemmilla olla yli 700€/v, eli ainakaan vielä ei meillä ole lähtenyt hinta laskemaan, vaikka iän myötä pitäisi periaatteessa kait laskea.

Käytännön tasolla kokemus on kuitenkin ollut sama kuin @masaf2 :lla, eli kaikki on korvattu mukisematta ja varsinkin korvatulehduskierteen aikana oli hyvin kiitollinen vakuutuksesta, kun pystyi vaan marssimaan sisään lääkäriin miten lyhyellä varoajalla tahansa. Kaikki lääkeetkiin korvataan, mutta ollaan oltu kyllä vähän laiskoja hakemaan niitä ja varmaan toistasataa euroa saisi kun viitsisi käydä vaan naputtelemassa Pohjolan sivuille tiedot...

Vähän ollaan kyllä mietitty, että luovuttaisiin noista kun tosiaan lähemmäs 1500€ vuodessa menee noihin ja aika vähän nykyisin ollut enää käyttöä ja lapset on ns. perusterveitä. Isoin "hyötyhän" noista on silloin jos lapsella on perinnöllinen sairaus tai synnytyksessä tulee joku vamma, koska niihin voi saada sitten hyvinkin laajasti korvauksia kaikenlaisesta. Vaimon siskonpojalla puhkesi kolmevuotiaana ykköstyypin diabetes ja vaikka se pääosin hoidetaankin julkisella puolella, niin muistelisin että ovat kuitenkin vakuutuksen kautta hyötyneet tuhansia euroja kun oli jotain siihen hoitoon liittyviä juttuja, joita Kela ei korvaa jne.

 

[Mörtti Röppönen]

Vähän ollaan kyllä mietitty, että luovuttaisiin noista kun tosiaan lähemmäs 1500€ vuodessa menee noihin ja aika vähän nykyisin ollut enää käyttöä ja lapset on ns. perusterveitä. Isoin "hyötyhän" noista on silloin jos lapsella on perinnöllinen sairaus tai synnytyksessä tulee joku vamma, koska niihin voi saada sitten hyvinkin laajasti korvauksia kaikenlaisesta.

Tämän kanssa nyt paininut itsekin, kun lapset ovat olleet perusterveitä. Tuolla vakuutuksen hinnalla plus omavastuu kumminkin käy tarvittaessa parisen kertaa yksityisellä vuoden aikana.

 

[Bulkey]

Pohjolasta itelle tarjottiin juuri vakuutusta missä vuosihinta oli noin 900e paikkeilla, omavastuu 250e ja korvauskatto 200k. Ja kuulemma vakiohintainen koko eliniän ajan, ei mitään pudotuksia vaikka terve olisi. Tämä vielä "alennettu" hinta kun kaikki muut vakuutukset on heille keskitettynä. Tarvii siis pyydellä muilta tarjouksia ja kilpailuttaa omaa tarjousta, kuitenkin pohjolassa mielellään vakuutukset pitäisin kun asiat heidän kanssaan tähän mennessä aina sujuneet ongelmitta ja palvelu korvauksiin liittyen sujunut hyvin.

Etuna tässä tosin oli se, että heiltä sai kyllä reilusti laajimman vakuutusturvan josta olisi mahdollista karsia myöhemmin pois asioita mille ei näe tarvetta. Mutta saa nähdä, onneksi tässä aikaa vielä miettiä vaihtoehtoja.

 

[PornReindeer]

Meillä on mennyt vähän pidempään, mutta molemmilla muksuilla on Pohjolasta terveysvakuutukset, jotka otettiin ennen syntymää. Tämä on hyvin tärkeää, koska hinta on alhaisempi ja jos lapsella on esim. jotain kroonista sairautta tms. niin vakuutusta ei saa ollenkaan jne. Ekalla lapsella hinta oli vuonna 2020 alle 500€, tokalla lapsella pari vuotta myöhemmin yli 600€ ja nykyään taitaa molemmilla olla yli 700€/v, eli ainakaan vielä ei meillä ole lähtenyt hinta laskemaan, vaikka iän myötä pitäisi periaatteessa kait laskea.

Käytännön tasolla kokemus on kuitenkin ollut sama kuin @masaf2 :lla, eli kaikki on korvattu mukisematta ja varsinkin korvatulehduskierteen aikana oli hyvin kiitollinen vakuutuksesta, kun pystyi vaan marssimaan sisään lääkäriin miten lyhyellä varoajalla tahansa. Kaikki lääkeetkiin korvataan, mutta ollaan oltu kyllä vähän laiskoja hakemaan niitä ja varmaan toistasataa euroa saisi kun viitsisi käydä vaan naputtelemassa Pohjolan sivuille tiedot...

Vähän ollaan kyllä mietitty, että luovuttaisiin noista kun tosiaan lähemmäs 1500€ vuodessa menee noihin ja aika vähän nykyisin ollut enää käyttöä ja lapset on ns. perusterveitä. Isoin "hyötyhän" noista on silloin jos lapsella on perinnöllinen sairaus tai synnytyksessä tulee joku vamma, koska niihin voi saada sitten hyvinkin laajasti korvauksia kaikenlaisesta. Vaimon siskonpojalla puhkesi kolmevuotiaana ykköstyypin diabetes ja vaikka se pääosin hoidetaankin julkisella puolella, niin muistelisin että ovat kuitenkin vakuutuksen kautta hyötyneet tuhansia euroja kun oli jotain siihen hoitoon liittyviä juttuja, joita Kela ei korvaa jne.

Joo kannattaa ottaa ennen synnytystä niin saa noin kaikki mahdolliset vaivat mukaan jos jotain tuleekin.

Toki keissejä on erilaisia, mutta monesti päikkyyn mennään jossain 1-2 vuoden iässä, korvatulehdukset ja kaikki muut taudit kiertävät, sekä voi olla korvien putkitusta tms. niin vakuutus helpottaa elämää. Kyllä julkinenkin hyvin (ja halvalla) lapsia hoitaa ja kätevyys riippuu asuinpaikasta, mutta monesti sairaala on jossain korvessa jolloin yksityinen lääkäriasema voi olla kaikin puolin nopeampi. Sitten kun päikyssä on oltu vuosi tai kaksi niin ei se lapsikaan samoja määriä sairasta ja monesti kuitenkin on vain jotain peruskuumetta joka ei lääkäriä tarvitse niin alkaa vakuutuksen hyöty laskea.

Vähän kuin kotivakuutus; eipä sillä normia-arjessa suuria hyötyjä saa. Erona kotivakuutukseen kuitenkin se, että jos kakka osuu tuulettimeen niin lapsella on kuitenkin julkinen terveydenhuolto takalautana toisin kuin omaisuudella

 

[TemeV]

Noistahan on ollut juttua, että hintoja on nostettu, koska koronan jälkeen vakuutusten käyttöaste on kasvanut. Ilmeisesti aiemmin käytiin enemmän julkisella, vaikka olikin vakuutus. Nyt sitten kun kaikki käy hoidattamassa korvatulehduksiaan yksityisellä (en oo ihan varma miten se korona tähän vaikutti, mutta ilmeisesti se muutti ihmisten käyttäymistä), niin hintoja on pakko nostaa kun muuten menis tappiolle. Lääkäritkin on tainnut hintojaa nostaa.