Työelämäkeskustelu

[bulson]

Yksi tapa on se, että etsii firmoja joissa on mahdollista ottaa lisävastuita ja/tai edetä uralla. Tekee proaktiivisesti enemmän kuin työnkuvaus vaatii, opettelee sivussa uutta jos aika sallii, avoin keskustelu esimiehen kanssa että ei halua jumia paikalleen ja miten edetään että työnsisältö muuttuu ja kasvaa. Tutustuu naapuritiimeihin yms. ja on se hyvä tyyppi(avaa mahdollisuuksia). Jos töissä on jotain manuaalisia taskeja mitä tehdään päivästä toiseen niin hyvä tapa osoittaa kyvykkyyttä automatisoida taskit vaikka sitä ei olisi vaadittu/kysytty.

Joo, näitä kahta työpaikkaa on yhdistänyt se, että mitään selkeää urapolkua ylöspäin ei juurikaan ole. Tuota oman työnkuvauksen ulkopuolista kehitystä tulee tehtyä aikas paljon, esimerkiksi edellisessä firmassa työnkuvauksessa ei ollut sanaakaan ohjelmoinnista, mut niin sitä vaan tuli toteutettua muutama sisäinen softa helpottamaan arkea.

Samoin nykyisessä työpaikassa on sanottu, että melkeinpä mitä tahansa saa tehdä, jos firma voi siitä jotakin hyötyä, noin hieman kärjistettynä. Eli omaa roolia voi toki laajentaa omatoimisesti, se on totta.

Olettaen, että työpaikka on ihan ok ja semmoisella alalla/sektorilla, mikä tukee tavoittelemaasi urakehitystä:

Tietämättä sen tarkemmin työtehtävistäsi, niin koetko oikeasti osaavasi kaikesta kaiken tuon 6 kk jälkeen? Eli kun hommat on tuttuja, niin onko sulla mahdollisuutta kehittyä edelleen? Joko ihan virallisten koulutusten tms kautta, tai sit omatoimisesti perehtyä asiaan ja sitä tavoin syventää osaamistasi? Ja ylipäätänsä omatoimisesti perehtyä asioihin, vaikka se ei just sillä hetkellä olisi relevanttia omissa hommissa. Esim. työkaverit pohtii jotain ongelmaa, niin ennemmin osallistua ongelman pohtimiseen ja selvitellä itsekin, kun siitä voi oppia uutta.

Perusasiat oppii nopeaan, mutta imo se arvokas ammattitaito on just sitä omatoimista osaamisen syventämistä ja kehittymistä. Aina voi oppia uutta myös niistä asioista, jotka osaa jo hyvin. Jos ala ja työt vaan kiinnostaa, niin itse ainakin koen sen ihan palkitsevana kun huomaakin oppineensa uutta tai jostain omatoimisesta opiskelusta onkin hyötyä jossain ja voit sitä kautta olla hyödyksi jne

Työ ja ala on mielekäs, ei kahta sanaa! En varmasti osaa kaikkea 6kk jälkeen, mutta aikalailla kaiken sen, mitä arjessa eteen tulevat ongelmat ja asiat vaativat. Ainakin itse saan kiksejä siitä, että eteen tulee keissejä jotka oikeasti laittavat miettimään, että mites tämä nyt hoidetaan - aivan kuten työsuhteiden alussa.

Tässä nykyisessä työpaikassa ehkä hieman hiertää myös se, että työ on hyvin itsenäistä ja käytännössä edes etäisesti samoja työtehtäviä tekeviä henkilöitä ei ole, joten esimerkiksi sparrausapua ei ole saatavilla, ja sellainen työpajatyyppinen tiimityöskentely puuttuu kokonaan.

Ehkä tässä on joku henkisen kasvun paikka, eli vaatii enemmän paloa itsensä kehittämistä kohtaan, sen sijaan että jumahtaa heti paikalleen, kun työt on hallussa.

 

[thinknad]

Samoin nykyisessä työpaikassa on sanottu, että melkeinpä mitä tahansa saa tehdä, jos firma voi siitä jotakin hyötyä, noin hieman kärjistettynä. Eli omaa roolia voi toki laajentaa omatoimisesti, se on totta.

Tässä kannattaa aina muistaa, ettei ala vahingossa tekemään firmalle ilmaiseksi vaikka ohjelmistoarkkitehdin tms. töitä, jos itselle maksetaan vaikka jonkun "perus toimistohomman" palkkaa.

Jos ne oman työnkuvan ulkopuoliset hommat onnistuu ja on näyttöjä, niin löytyy kyllä firmoja jotka myös maksaa niistä asianmukaista palkkaa.

 

[DualAlarm]

Kärsiikö joku muu seuraavasta ongelmasta: työpaikan vaihtamisen jälkeen ensimmäiset kuukaudet (noin 1-6 kk) ovat todella innostavia: kaikki on uutta, opittavaa on paljon ja motivaatio on korkealla. Sitten kun järjestelmät, toimintatavat, henkilöt ja vastuut alkavat tulla tutuiksi ja työ tuntuu “hallinnassa olevalta”, huomaan hyvin nopeasti alkavani kyllästyä työhön. Tuntuu, että työ hoituu itsestään monotonisesti ja aika nopeasti sitä jää polkemaan paikalleen. Samalla herää ajatus, että uusi työpaikka voisi taas tarjota enemmän opittavaa ja haasteita.

Ala on IT, ja tähän asti työtehtävät ovat liittyneet johonkin yhteen tiettyyn järjestelmään, eli käytännössä alun oppimisen jälkeen työ on kehitystä ja ylläpitoa.

Edellisessä työpaikassa jaksoin olla 1.5v, nykyisessä ollut nyt 6kk ja vaikka mitään valittamista työssä ei käytännössä ole, niin silti tulee lähes päivittäin selattua avoimia paikkoja.

Tuo on ihan normaalia. Pyri ottamaan lisää vastuuta ja/tai opettele uutta jos mahdollista. Kerro esihenkilöllesi, että hommat sujuu hyvin ja jos mahdollista voit tehdä lisää/uutta.

E. Jostain syystä en huomannut väliin tulleita viestejä.

 

[Maester]

Täällä oli bonus-keskustelua, niin meidän firmassa ainakaan suunnittelijoille joihin itse kuulun niin mitään bonuksia ei makseta suoriutumisen perusteella. Oli eka kehityskeskustelu marraskuussa, niin vähän hassua oli kun esihenkilö sanoi ekana että "me ei mitään suoritukseen perustuvia bonuksia maksella, mutta laskutusaste tavoite on nyt kuitenkin sullekin 80 %, vaikka se voi olla aika kova eikä sen saavuttamatta saaminenkaan tarkoita mitään". Olen kuitenkin kuullut, että firma kyllä maksaa henkilökohtaisiakin bonuksia mutta ehkä sitten joillekin projektipäälliköille tai vastaaville. Laskutusaste riippuu siis itsellä ihan täysin siitä miten paljon projektipäälliköiltä ohjautuu töitä minulle, että itse en siihen voi kovinkaan paljon vaikuttaa.

Randomisti sitten saatetaan saada tammikuussa jokainen henkilöstöön kuuluva joku muutaman sadan bonus jos firman tulos on "tarpeeksi hyvä" mutta ei noistakaan mitään etukäteen kerrota tai miten hyvä sen tuloksen pitää olla.

 

[m000]

Randomisti sitten saatetaan saada tammikuussa jokainen henkilöstöön kuuluva joku muutaman sadan bonus jos firman tulos on "tarpeeksi hyvä" mutta ei noistakaan mitään etukäteen kerrota tai miten hyvä sen tuloksen pitää olla.

Eikö näiden bonusten idea pitäisi olla että kannustaisi tuottavuuteen ja pitämään firman tavoitteet aktiivisesti mielessä siinä omassa tekemisessä?

Menee vähän pointti koko kannustavuudesta jos duunarin näkökulmasta se palkinto näyttää olevan jonkun täysin kolikonheitto ouja-laudalla tasoisten "ehtojen" takana.

 

[Maester]

Eikö näiden bonusten idea pitäisi olla että kannustaisi tuottavuuteen ja pitämään firman tavoitteet aktiivisesti mielessä siinä omassa tekemisessä?

Menee vähän pointti koko kannustavuudesta jos duunarin näkökulmasta se palkinto näyttää olevan jonkun täysin kolikonheitto ouja-laudalla tasoisten "ehtojen" takana.

Niin minäkin ajattelisin, mutta sanotaanko nyt näin, että ei tässä firmassa johtaminen ole ihan kauhean johdonmukaista ylipäätään.

 

[Honzo]

Eikö näiden bonusten idea pitäisi olla että kannustaisi tuottavuuteen ja pitämään firman tavoitteet aktiivisesti mielessä siinä omassa tekemisessä?

Menee vähän pointti koko kannustavuudesta jos duunarin näkökulmasta se palkinto näyttää olevan jonkun täysin kolikonheitto ouja-laudalla tasoisten "ehtojen" takana.

Usko pois, että näin se menee hyvinkin monessa firmassa.

 

[Sikatiiker]

Kärsiikö joku muu seuraavasta ongelmasta: työpaikan vaihtamisen jälkeen ensimmäiset kuukaudet (noin 1-6 kk) ovat todella innostavia: kaikki on uutta, opittavaa on paljon ja motivaatio on korkealla. Sitten kun järjestelmät, toimintatavat, henkilöt ja vastuut alkavat tulla tutuiksi ja työ tuntuu “hallinnassa olevalta”, huomaan hyvin nopeasti alkavani kyllästyä työhön. Tuntuu, että työ hoituu itsestään monotonisesti ja aika nopeasti sitä jää polkemaan paikalleen. Samalla herää ajatus, että uusi työpaikka voisi taas tarjota enemmän opittavaa ja haasteita.

Ala on IT, ja tähän asti työtehtävät ovat liittyneet johonkin yhteen tiettyyn järjestelmään, eli käytännössä alun oppimisen jälkeen työ on kehitystä ja ylläpitoa.

Edellisessä työpaikassa jaksoin olla 1.5v, nykyisessä ollut nyt 6kk ja vaikka mitään valittamista työssä ei käytännössä ole, niin silti tulee lähes päivittäin selattua avoimia paikkoja.

Tunnistan tota aiemmassa itsessä ja muissa läheiseksi tulleista työkavereista.

Vaikea sanoa sinua tuntematta veikkaanko ihan väärin, mutta samansuuntaisista fiiliksistä (monipuolisempaa tekemistä tai lisähaasteita vailla) jotkut tutut on suunnanneet yrittäjyyteen tai edenneet esimieshommiin.

Itse halusin jotain muuta kuin asiakastyötä ja samaa toistuvaa projektinhallintaa (siitä nyt en ole kokonaan päässyt eroon mutta erilaisiin projekteihin kyllä). Esimiesrooliin en nähdäkseni sovellu joten sitä en ole tavoitellut. Oma yritys on kyllä pyörinyt mielessä jokusen vuoden.

 

[B12]

Kärsiikö joku muu seuraavasta ongelmasta: työpaikan vaihtamisen jälkeen ensimmäiset kuukaudet (noin 1-6 kk) ovat todella innostavia: kaikki on uutta, opittavaa on paljon ja motivaatio on korkealla. Sitten kun järjestelmät, toimintatavat, henkilöt ja vastuut alkavat tulla tutuiksi ja työ tuntuu “hallinnassa olevalta”, huomaan hyvin nopeasti alkavani kyllästyä työhön. Tuntuu, että työ hoituu itsestään monotonisesti ja aika nopeasti sitä jää polkemaan paikalleen. Samalla herää ajatus, että uusi työpaikka voisi taas tarjota enemmän opittavaa ja haasteita.

Ala on IT, ja tähän asti työtehtävät ovat liittyneet johonkin yhteen tiettyyn järjestelmään, eli käytännössä alun oppimisen jälkeen työ on kehitystä ja ylläpitoa.

Edellisessä työpaikassa jaksoin olla 1.5v, nykyisessä ollut nyt 6kk ja vaikka mitään valittamista työssä ei käytännössä ole, niin silti tulee lähes päivittäin selattua avoimia paikkoja.

Olet ihan väärällä alalla tai väärän tyyppisissä tehtävissä. Vaihtamalla uuteen samanlaiseen menee taas uuden oppimisessa tietty aika ja sen jälkeen tylsä arki ja yksitoikkoinen suorittaminen koittaa.

Tuo on tunnettu kuvio alalla kuin alalla. Et ole selvästi rutiinityöläinen. Ei se ole työpaikan vika. Tutkiskele minkä tyyppisiä töitä haluaisit tehdä ja sen jälkeen mitä mahdollisuuksia siihen olisi.

 

[N1kkel]

Kärsiikö joku muu seuraavasta ongelmasta: työpaikan vaihtamisen jälkeen ensimmäiset kuukaudet (noin 1-6 kk) ovat todella innostavia: kaikki on uutta, opittavaa on paljon ja motivaatio on korkealla. Sitten kun järjestelmät, toimintatavat, henkilöt ja vastuut alkavat tulla tutuiksi ja työ tuntuu “hallinnassa olevalta”, huomaan hyvin nopeasti alkavani kyllästyä työhön. Tuntuu, että työ hoituu itsestään monotonisesti ja aika nopeasti sitä jää polkemaan paikalleen. Samalla herää ajatus, että uusi työpaikka voisi taas tarjota enemmän opittavaa ja haasteita.

Ala on IT, ja tähän asti työtehtävät ovat liittyneet johonkin yhteen tiettyyn järjestelmään, eli käytännössä alun oppimisen jälkeen työ on kehitystä ja ylläpitoa.

Edellisessä työpaikassa jaksoin olla 1.5v, nykyisessä ollut nyt 6kk ja vaikka mitään valittamista työssä ei käytännössä ole, niin silti tulee lähes päivittäin selattua avoimia paikkoja.

Ettei tuossa olisi kyseessä Dunnig - Kruger efekti...nimittäin 1-6 kk on todella lyhyt aika uusien asioiden omaksumiseen. En tiedä IT-alasta, mutta yleisesti ottaen tuo on tosi lyhyt aika, ja työtehtävien ja työkaverien todellinen luonne paljastuu monesti vasta parin vuoden työssäolon
jälkeen. Hallinnan tunne voi olla, mutta voi olla ettet tiedä vielä läheskään niin paljon kuin luulet tietäväsi. Tai sitten työn täytyy olla luonteeltaan todella yksinkertaista.

Olet päässyt asian ytimeen. Töissä ei ole tarkoitus viihtyä, eikä etsiä kavereita.

Kannattaa etsiä sellainen työ, jossa viihtyy. Työ on kuitenkin aika iso osa elämää.

 

[bulson]

Vaikea sanoa sinua tuntematta veikkaanko ihan väärin, mutta samansuuntaisista fiiliksistä (monipuolisempaa tekemistä tai lisähaasteita vailla) jotkut tutut on suunnanneet yrittäjyyteen tai edenneet esimieshommiin.

Kyllä tuo veikkaus ihan maaliin osuu. Esimiestyöhön ei oma luonne sovellu, eikä oikeastaan varsinaisesti edes kiinnostakaan.

Mutta yrittäjyys sen sijaan on kiinnostanut pitkään, ja tuntuu että sille polulle voisi olla rahkeita lähteä. Ehkä joku päivä.

 

[Nomber]

Kannattaa etsiä sellainen työ, jossa viihtyy. Työ on kuitenkin aika iso osa elämää.

Riippuu tietysti mikä on kenenkin käsitys viihtymisestä. Mutta en jaksa uskoa että on olemassa työtä jossa viihtyisin niin hyvin että tekisin sitä ilman rahallista korvausta. Siis sellaista oikeaa työtä mistä kenenkään kannataa maksaa.

Toki siis ei kannata varmastikaan olla töissä joka harmittaa kokoajan, mutta ehkä joku realismi kuitenkin kannattaa pitää mukana siinäkin jos aikoo loputtomasti vaihtaa työpaikkaa kun ei viihdy. Työ on kuitenkin työ ja useimmat työtehtävät eivät ole sellaisia mitä kukaan vapaa-ajallaan harrastaisi ihan vaan mielenkiinnosta.

Ehkä yrittäjänä voisi päästä siihen että tekisi jotain mistä oikeasti tykkää, jos se oma mielenkiinto vaan sattuu olemaan sellainen asia josta joku on valmis maksamaan. Tosin yrittäjyyteenkin liittyy aika paljon muutakin kuin sitä itse asian tekemistä mitä se yritys myy.

 

[3dfx]

vaikka työ olisi itsessään ihan OK, työelämässä taas tuntuu olevan kaikenlaista oheispasketta aivan liikaa, mikä ei ole kovinkaan mieluisaa ja pilaa yleensä sen työn ilonkin.

 

[vienna]

vaikka työ olisi itsessään ihan OK, työelämässä taas tuntuu olevan kaikenlaista oheispasketta aivan liikaa, mikä ei ole kovinkaan mieluisaa ja pilaa yleensä sen työn ilonkin.

Kyllä, pelkästään jo työmarkkinajargonia on välillä uuvuttavaa.

Osa-aikaisuus voisi monella nostaa jaksamista huomattavasti tai jopa sellainen, että voisi tehdä pääuransa töitä kolmena päivänä viikossa ja sitten olisi kaksi päivää viikosta leppoisaa vahtimestarin hommaa. Eli pelkästään työn todellinen vaihtuvuus eri työpaikkojen välillä voi antaa mukavaati virtaa työssä jaksamiseen.

Riippuu tietysti mikä on kenenkin käsitys viihtymistä. Mutta en jaksa uskoa että on olemassa työtä jossa viihtyisin niin hyvin että tekisin sitä ilman rahallista korvausta. Siis sellaista oikeaa työtä mistä kenenkään kannataa maksaa.

Toki siis ei kannata varmastikaan olla töissä joka harmittaa kokoajan, mutta ehkä joku realismi kuitenkin kannattaa pitää mukana siinäkin jos aikoo loputtomasti vaihtaa työpaikkaa kun ei viihdy. Työ on kuitenkin työ ja useimmat työtehtävät eivät ole sellaisia mitä kukaan vapaa-ajallaan harrastaisi ihan vaan mielenkiinnosta.

Juuri näin, eli aika vähän puhutaan siitä, että työ on kuitenkin rasite ja siksi työstä on maksettava sen verran liksaa, että liksan tuoma ostovoima ja kulutusmahdollisuudet korvaavat kuluttavan työn tekemää miinusta niin, että kokonaisuus menee plussalle.

Itsehän luultavasti jättäytyisin kansalaispalkalle, jos sellainen olisi ja yhdistelisin siihen sitten satunnaisia keikkatöitä, joilla sitten lomakassaa kerryttelisi. Tulisipa kansalaispalkka Suomeen!

 

[Nomber]

Itsehän luultavasti jättäytyisin kansalaispalkalle, jos sellainen olisi ja yhdistelisin siihen sitten satunnaisia keikkatöitä, joilla sitten lomakassaa kerryttelisi. Tulisipa kansalaispalkka Suomeen!

Ei taida tulla tai ainakin loppuisi lyhyeen. Olisi varmaan heti vähintään miljoona kotiin jäävää, joten kuka tuon kansalaispalkan sitten maksaisi ja kuka tekisi työt joissa on huono palkka?

 

[Sikatiiker]

Kannattaa etsiä sellainen työ, jossa viihtyy. Työ on kuitenkin aika iso osa elämää.

Tämä oli keskeisin oivallus omassa työelämässä ja siitä lähtien olen nauttinut työnteosta aina jossakin määrin. Totta kai ajoittain puutuu johonkin hommaan/asiakkaaseen tai työpaikkaan, mutta varsinkin työuran alussa tämä asennoituminen oli peruslähtökohta sille että töissä voi viihtyä ja työelämästä ei tule tervanjuontia. Tämä kommenttini ei kohdistu kehenkään tässä ketjussa, ainoastaan tohon lainattuun kohtaan.

Kyllä tuo veikkaus ihan maaliin osuu. Esimiestyöhön ei oma luonne sovellu, eikä oikeastaan varsinaisesti edes kiinnostakaan.

Mutta yrittäjyys sen sijaan on kiinnostanut pitkään, ja tuntuu että sille polulle voisi olla rahkeita lähteä. Ehkä joku päivä.

Voisin kuvitella että tietotyön aloilla varsinkin työnkuva voi joskus tuntua liikaa toistolta, mutta yrittäjänä eri asiakkaille tehtävät erilaiset toimeksiannot voivat tuoda joillekin sen kaivatun vaihtelun.

Omalla työnantajallakin on sellainen järjestely että jos tarvitsen it-asioissa apua (teen muuta kuin it-työtä itse), soitan yrittäjälle jolla on useampia yritysasiakkaita ja näyttää Google-haun numeroisen perusteella elättävän itsensä niillä ihan mallikkaasti.

Monesti kun tälle ulkoiselle it-tukihenkilölle soittaa, hän kuulostaa aidosti kiinnostuneelta jostain ongelmasta tai aihepiiristä.

 

[SampoTexaa]

Tämä oli keskeisin oivallus omassa työelämässä ja siitä lähtien olen nauttinut työnteosta aina jossakin määrin. Totta kai ajoittain puutuu johonkin hommaan/asiakkaaseen tai työpaikkaan, mutta varsinkin työuran alussa tämä asennoituminen oli peruslähtökohta sille että töissä voi viihtyä ja työelämästä ei tule tervanjuontia. Tämä kommenttini ei kohdistu kehenkään tässä ketjussa, ainoastaan tohon lainattuun kohtaan.

Lisään vielä tähän sen että mitä pidempään työura kestää niin sitä tärkeämmäksi hyvät työkaverit ja ilmapiiri tulee. Huipputyyppien kanssa jaksaa tehdä välillä vähän paskempiakin hommia.

 

[Maester]

Itseä omissa töissä vituttanut eniten negatiiviset työkaverit jotka etsii kaikesta aina jotain kritisoitavaa. Meillä siis iso työnantaja mutta suht pieni paikallistoimisto, ja ja kun toimistolla on yksi pitkänlinjan luottari vielä hommissa niin hän on jo täysin leipääntynyt kaikkeen ja jääkin eläkkeelle reilun vuoden päästä.

Ymmärrän siis sellaisen, että voi omia tuntojaan purkaa lähikollegoiden kanssa jne, mutta ei niin, että se perusmoodi on asioista valittaminen. Tuo on vienyt itseltä iloa töistä. Siis sinällään työnantaja ei ole kovin hyvin hoitanut kaikkia asioita mutta ei ne noinkaan korjaannu. Varsinkin kun kesällä oli muutosneuvottelut niin tuo ei tehnyt hyvää lainkaan hengelle.

 

[Nälkäinen Setä]

Itseä omissa töissä vituttanut eniten negatiiviset työkaverit jotka etsii kaikesta aina jotain kritisoitavaa. Meillä siis iso työnantaja mutta suht pieni paikallistoimisto, ja ja kun toimistolla on yksi pitkänlinjan luottari vielä hommissa niin hän on jo täysin leipääntynyt kaikkeen ja jääkin eläkkeelle reilun vuoden päästä.

Ymmärrän siis sellaisen, että voi omia tuntojaan purkaa lähikollegoiden kanssa jne, mutta ei niin, että se perusmoodi on asioista valittaminen. Tuo on vienyt itseltä iloa töistä. Siis sinällään työnantaja ei ole kovin hyvin hoitanut kaikkia asioita mutta ei ne noinkaan korjaannu. Varsinkin kun kesällä oli muutosneuvottelut niin tuo ei tehnyt hyvää lainkaan hengelle.

Nää tyypit ovat aina melko raskaita ja tappavat sen työpaikan ilmapiirin aika tehokkaasti sillä omalla pahalla olollaan. Sellaiselta kun menet vielä apua kysymään johonkin asiaan, niin alat miettimään, että miksei aika konetta ole vielä keksitty, niin pääsis peruuttaa sen päätöksen mennä kysymään tälläseltä ilmapiirin tappajalta jotakin.

Itellä oli joitakin vuosia takaperin työyhteisössä just lainauksessa kuvailtu henkilö, joka onneks ite ymmärsi lähteä. Onneks lähti. Sen verran raskas ja ärsyttävä tyyppi oli.

 

[nappa.]

Omalla kohdalla ketuttaa että nykyään ei vietetä pikkujouluja. Nuo oli paras paikka päästä purkautumaan ennen joululomia ja nostella kissoja pöydälle. nykyään kun ei noita ole niin sitten väännetään teennäisesti vuoden yli ja mitään ei ole nollattu porukalla >> samat ongelmat jatkuu seuraavana vuotena. Lähtökohtaisest omalla osalla en jaksa lomille kannella mitään jutuja joten sitten nämä kaikki käsittelemättömät asiat häviää tuhkaan mitkä ns. työn antajan kannnalta olisi kullan arvoista ensivuodelle . ns. mitä voidaan tehdä paremmin. .. mielestäniu pikkujoulujen hohto/taika on firmoilta hukassa tai sama paska tulee tuulettimeen jos ei ole käsitelty.
... eipä siinä. nykymaailmassa on uudet taijat kuten diversiteettisyysdet ja muut silti pistää miettimään...PikkujouluRant! .. jatketaan huomenna.

>> nykymaailmasssa firmat säästää ihan vääristä paikoista. ei ymmärretä mikä luo yritykselle arvoa.

 

[Sikatiiker]

Itseä omissa töissä vituttanut eniten negatiiviset työkaverit jotka etsii kaikesta aina jotain kritisoitavaa. Meillä siis iso työnantaja mutta suht pieni paikallistoimisto, ja ja kun toimistolla on yksi pitkänlinjan luottari vielä hommissa niin hän on jo täysin leipääntynyt kaikkeen ja jääkin eläkkeelle reilun vuoden päästä.

Ymmärrän siis sellaisen, että voi omia tuntojaan purkaa lähikollegoiden kanssa jne, mutta ei niin, että se perusmoodi on asioista valittaminen. Tuo on vienyt itseltä iloa töistä. Siis sinällään työnantaja ei ole kovin hyvin hoitanut kaikkia asioita mutta ei ne noinkaan korjaannu. Varsinkin kun kesällä oli muutosneuvottelut niin tuo ei tehnyt hyvää lainkaan hengelle.

Tuo on kyllä hapottavaa, näitä tyyppejä on tullut nähtyä ihan liikaa. Sitten kun johonkin työpaikkaan on osunut oikein kunnon ykkösluokan supliikkimies joka nostaa sitä me-henkeä ja tunnelmaa ihan älyttömästi niin se hiljentää nämä ankeuttajat. Vaan jos se ankeuttaja istuu korkeammalla jakkaralla, ei korjauksia asioihin tule. Jos sitä ankeuttajaa päästään aiheellisesti kritisoimaan suoraan hänelle itselleen, hän kokee asemansa uhatuksi ja tappaa viimeisenkin aloitteellisuuden ja ovi alkaa käydä. Noin omalle kohdalle osuneet kokemukset.

 

[Maester]

Meillä on vielä sellainen "dynaaminen duo". Tuo luottari on siis nainen ja sitten yksi muuten ihan mukava lähikollega, joka oli burniksen takia pitkällä saikulla jne.. No arvaatte varmaan osittain loput. Nuo vielä voimaannuttavat toisiaan kaikessa firmaan liittyvässä kritisoinnissa ja välillä mennyt jo aika hapokkaaksi setit.

Kyllähän sitä pystyy väistelemään aika hyvin, että ei tarvitse itseään altistuttaa kun on oma työhuone jonka oven voi laittaa kiinni ja etänä tehdä, mutta ei siitä ihan 100 % tietysti pääse irti.

 

[jjasco]

Itseä omissa töissä vituttanut eniten negatiiviset työkaverit jotka etsii kaikesta aina jotain kritisoitavaa. Meillä siis iso työnantaja mutta suht pieni paikallistoimisto, ja ja kun toimistolla on yksi pitkänlinjan luottari vielä hommissa niin hän on jo täysin leipääntynyt kaikkeen ja jääkin eläkkeelle reilun vuoden päästä.

Sama homma ja lähinnä tosiaan esimies joka suhtautuu jokaiseen työasiaan negatiivisesti ja pessimistisesti, että pieleen menee ja ei kannata edes yrittää, tuotantoa torpataan negatiivisuudella yms. Tuota paskaa olen viimeisen 14 vuotta kuunnellut yhä kiihtyvään tahtiin ja kun tuntuu ettei ikänsä puolesta enää pysy nykymaailman ja tuotannon perässä, vanhoilliset tavat yms niin onneksi, jää nyt viimein vuoden alusta eläkkeelle. Tosin uskon vasta ennen kuin näen. Sitä päivää odotan kuin kuuta nousevaa!

Mutta se taas tuo itselle lisää vastuuta kun uusi esimies haluaa mun ottavan kontolleni materiaaliostot jotka on käytännössä firman kallempia ostoja. Hirvittää sikäli koska paljo uutta vaikka näen materiaalikulun oman hommani kautta.Tietty haluan hoitaa tuon homman niin, että se poikii palkankorotusta yms, mutta se mikä asiassa mietityttää niin kauanko homman sisäistämiseen menee ja saanko lopulta hoidettua homman.

Yhtäällä kaikki kanssakäyminen materiaalitoimittajien kanssa mietityttää koska en ole mikään ulospäinsuuntautuva ihminen vaan introvertti ja oma rauha. Mutta ei kai se auta kuin katsoa tuo kortti, mikäli asian hoidan niin siirryn todennäköisesti tuotannosta toimihenkilöpuolelle ja siitä sitten saa luopua pääluottamuspestistä jne, joten suht erikoinen vuosi on alkamassa.

Parasta kuitenkin, että tämä negatiivinen esimies on lähtökuopissa. Koen, että se on voitto firmalle ja työmäärälle vaikka alkuun todennäköisesti aiheuttaa paljon hässäkkää kun ei ole yhdellä ihmisellä kaikki langat enää käsissään.