Tuolle jotain lähdettä. Lehdissä lukee kaikenlaista, myös sitä että uskonnot, uskonnolliset yhteisöt aiheuttaa fyysisesti terveysongelmien lisäksi vakavia mielenterveysongelmia.
Linkin takana yksi esimerkki uskonnon vaikutuksista mielenterveyteen ja hyvinvointiin, josta luin. Tuossa linkissä on paljon muutakin ja tullaan johtopäätökseen, että "uskonnollisuuden ja hyvinvoinnin yhteys on merkittävä".
Seurakuntalainen.fi:
Tutkimus: Uskonnollisuus edistää psyykkistä hyvinvointia – mediassa usein esillä päinvastainen näkemys
"Myös Suomessa on tehty aiheeseen liittyvää tutkimusta. Vastikään julkaistu nuoria ja rippikoulua koskeva
Kati Tervo-Niemelän ja
Jouko Porkan Itä-Suomen yliopistoon tekemä tutkimus osoittaa muun muassa, että uskonnollisuus vahvistaa nuorten hyvinvointia. Uskonnolliset nuoret ovat tutkimuksen mukaan onnellisempia kuin ei-uskonnolliset. Yhteys näkyy tytöillä erityisen selvästi. Myös rippikoulu vahvistaa hyvinvointia, mikä ei johdu pelkästään muiden nuorten kanssa vietetystä ajasta vaan myös rippikouluaikainen hengellinen elämä edistää heidän hyvinvointiaan."
Vähän omaa pohdintaa. Raamatun ja kristinuskon ihmiskäsitys on hyvin realistinen, toisin sanoen synti ja perisynti ovat läsnä. Ihmiselo on väistämättä täynnä virheitä ja epäonnistumisia, jopa uskon sankarien elämässä. Mutta on anteeksianto Jumalan suunnasta, jonka avulla taas mennä eteenpäin. Muutenkin kaikki planeetallamme on "korkeammassa kädessä", ja elämässä voi olla muutakin tukea kuin vain materialismi. Maailmassa on ongelmia, mutta hengellistä toivoa on - erityisesti kuoleman jälkeen.
Toinen linkki Seurakuntalainen.fi:stä, joka tuli luettua:
Tapio Puolimatka: ”Usko taivaaseenastumiseen on saanut kristityt vastustamaan totalitarismia – jopa kuolemaa uhmaten”
"– Opetus Jeesuksen taivaaseenastumisesta paljastaa maallistuneen yhteiskunnan ongelmien perussyyn. Maallistuneiden ennakkoluulojen läpi tulkittu ihmiselämä jää vaille perimmäistä tarkoitusta. Ilman uskoa ruumiilliseen ylösnousemukseen ihmisen kehollinen elämä mielletään väliaikaiseksi episodiksi vailla pysyvää merkitystä. Merkitysnäkökentän hajoaminen johtaa etsimään elämän sisältöä ohimenevistä nautinnoista: 'Ellei kuolleita herätetä eloon, niin ’syödään ja juodaan, huomenna kuollaan’.' (1. Kor. 15:32.) "
Usko Jeesukseen ja ylösnousemukseen motivoi hyvään monesti ihan eri tavalla kuin parhaatkaan maalliset motiivit. Olen itse kokenut tämän: voi nähdä vaivaa hyvän eteen ja ottaa elämän vakavasti. Sillä on ihan eri tavalla merkitystä. Omasta navasta laajemmaksi. Tuskin on paljoakaan ateistisia marttyyreita tai äiti Teresoita: miksi vaivautua?
Toisen mukaan aviorikoksesta pitäisi tappaa ja niitä kaikkia 613 käskyä pitäisi edelleen seurata, kun toinen taas uskoo että fiksut kirkonisät ovat pohtineet häneen puolestaan kaiken valmiiksi eikä näitä raamatun ikäviä juttuja oikeen sillai kannata enää ees hirveesti ajatella nykypäivänä ollenkaan.
Rangaistukset (aviorikoksista tai muusta) ovat yhteiskunnallinen sopimuskysymys. Muinaisen Israelin (VT:n laki) ja muun muinaisen Lähi-idän kulttuuripiirin säädökset olivat erilaiset kuin nyky-Suomen. Samoin islamilaisen maailman. Ne voivat olla lähempänä Jumalan tahtoa ja edelleen aviorikos ei ole oikein (rangaistuksista tai niiden puutteesta riippumatta).
Ankarien rangaistusten etuna on se, että ne ehkäisevät vääryyttä ja osoittavat että kyseessä on vakava asia. Muinainen Israel oli Jumalan luoma hengellinen ja moraalinen valtio, nyky-Suomi kirkkoineen on eri asia.
