Teksteillä on tietty konteksti sekä tulkintatraditio, ts tekstejä ei lueta tyhjiössä irraan muusta ja kun niitä tekstejä katsoo sekä katsoo jeesuksen sekä alkukirkon toimintaa on ne julmuudet ihan päivän selviä vääristymiä, toisin kuin islamin nimessä tehdyt julmuudet, jotka nousee suoraan siitä islamilaisesta tulkintatraditiosta ja kontekstista, jossa muhamed on josta heataan mallia sekä haetaan mallia miten muslimit toimi muhamedin kuoleman jälkeisinä vuosisatoina.
Ja tää on se ero jonka sä kokoajan ohitat ja keskityt kristinuskon yksityiskohtiin, etkä näe sitä isoa kuvaa miten toimittiin ekoina vuosisatoina.
Ai siis se kristinuskon konteksti ja tulkintatraditio, joka salli orjuuttamisen ja kristinuskon levittämisen miekalla vuosisatojen ajan? Lisäksi kun puhutaan kristinuskon tekstejä, niin aletaanko oikeasti lukeen sitä Raamattua, siis muutakin kuin UT:ta, ja katsotaan mitä sieltä löytyy? Yht'äkkiä ei ne kristittyjen hirmuteot olekaan niin kaukana niistä kristittyjen pyhistä teksteistä. Sieltähän sitä orjuudenkin sallimista ammennetaan, kristinuskon pyhistä teksteistä.
Sä toitotat noita kristinuskon ekoja vuosisatoja, mutta herää kysymys, että mitä sä luulet, että miten silloin toimittiin? Ensinnäkin, alkukirkko oli aivan hemmetin sekainen kasa erilaisia uskomuksia. Sieltä löytyy ties mitä eri variaatioita arianismista, adoptionismia, gnostilaisuutta ja vaikka mitä erilaista kristinuskoa, jotka eivät nykyaikana sovi mitenkään yhteen vaikkapa sen luterilaisuuden perusoppien kanssa.
Alkukirkkoa ei voida pitää minään "oikean" kristinuskon lähteenä, koska se on niin sekava kasa erilaisia uskomuksia, että siitä ei saa mitään koherenttia pohjaa. Kristinuskolla ei ollut mitään keskitettyä johtoa tai dogmaa, vaan kaikki paikallisesti säätivät vähän jotain omiaan.
Muotoa kristinuskon dogmalle, siinä mielessä kun me se nykyään tunnetaan, alkoi muodostumaan sitten 300-luvulla, kun kristinusko nousi valtaapitävien uskonnoksi. Ja miten tuo sai alkunsa?
No kristittyjen perinteiden mukaan se sai alkunsa, kun Konstantinus Suuri maalasi Jeesuksen tunnuksen sotilaidensa kilpiin ja sitten Jumalan johdatuksella päihitti vihollisensa taistelussa. Eli käsite jumalallisen väkivallan käytöstä on osa sitä krisitillistä perinnettä käytännössä ihan siitä lähtien, kun kristinuskon dogmaa nykymuodossa alettiin oikeasti rakentamaan.
Evankeliumit ja paavalin kirjeet jo paljon ennen vuotta 100 viittaa kolminaisuuteen ja jeesusta. Lisäksi cesarista kirjoitettiin vissiin vasta 150 vuotta hänen kuoleman jälkeen, joten siihen nähden nämä tekstit on hyvin varhaisia mitä uudessa testamentissa on.
Siellä on epämääräisiä viittauksia sellaisiin asioihin, joista sitten jälkikäteen johdettiin nykyinen Pyhän kolminaisuuden doktriini. Mutta tuo doktriini ei tule mitenkään suoraan sieltä, se on ristiriidassa useiden eri Raamatun kohtien kanssa (käytännössä niin Markuksen kuin Matteuksen evankeliumien kanssa) ja nuo kohdat saadaan tukemaan myös niitä muita versioita kolminaisuudesta, kuten vaikkapa sitä arianismia.
Lisäksi en tiedä mistä ihmeestä kiskoit tuon 150 vuotta, mutta Julius Caesarista kirjoitti Julius Caesar itse. Meillä on nuo teokset vielä olemassa. Caesarista kirjoitti hänen omana aikanaan myös muutkin kuin hän itse, esim. Cicero ja nuokin teokset ovat säilyneet.
Nikean kokousksessa olivat pieni vähemmistö. Areiolaisuus säilyi vahvana poliittisen tuen takia, ei siksi että se olisi ollut erityisen oikeellinen ymmärrys teksteistä.
Ja se mistä lopulta tuli valtavirtaa säilyi vahvana poliittisen tuen takia, ei siksi, että se olisi ollut erityisen oikeellinen ymmärrys teksteistä.