Kyse siis halvemmista automalleista (polttomoottori vs. hybridi/sähkö). Mitä "moottorin hallinta" tarkoittaa ja miten se näkyy käytännössä? Entäpä tarkoitatko vääntöä alakierroksilla vai vääntökäyrän tasaisuutta? Kaipa niillä litran polttomoottorikinnereillä kuitenkin eteenpäin pääsee ja jossain 2500-3000rpm on yleensä vääntöäkin niin ettei jää mäkeen työnnettäväksi...
Moottorin hallinta on silloin hyvä, kun polkimen painalluksen ja kiihtyvyyden välinen viive on mahdollisimman lyhyt ja lisäksi aina samanlainen riippumatta ajotilanteesta tai nopeudesta. Vielä parempi, jos huipputeho on saatavilla käytännössä aina, eli ilman vaihteenvaihtoja tai moottorin hidasta kipuamista suuremmille kierrosluvuille, joilla huipputeho odottelee.
Kun moottorin hallinta on erinomainen (sähköauto), niin taajama-ajo on helpompaa, sujuvampaa, mukavampaa ja nopeampaa. Ei toki silloin nopeampaa, jos risteyksessä tai valoissa edellä on joku hitaampi ajoneuvo.
Kaikilla kinnereillä pääsee eteenpäin - kuten polkupyörälläkin. On kuitenkin suuri ero ajaako taajamassa 1,4-litraisella Pösöllä/1,4 Pololla/1,5-hybrid-Yariksella vai täyssähköisellä SEAT Miillä. Ensimmäiset ovat ponnettomia karjujia/pörisijöitä. Jos pitää kääntyä risteyksestä oikealle ylämäkeen, niin ensimmäiset ovat ykkösvaihteella huutavia ja kulmikkaita (vaihtonykäykset), ja taas kakkosvaihteella poljin läpsähtää lattiaan, mutta meno ei maistu ylämäkeen, kun nopeutta risteyksen jäljiltä on vain parikymppiä tai hiukan yli. Yaris hybrid on vain huutava, ei kulmikas.
Jälkimmäinen täyssähkö vertautuu taajamassa parhaiten Peugeot 406 3,0 V6 automaattiin, mutta on vielä hienostuneempi ja viiveettömämpi. Myös MB S350 CDI on ollut hienostunut, mutta moottorin hallinta oli paljon hitaampaa kuin sähkö-Miissä, ja sitä myöten ketteryys kaistanvaihdoissa on heikompaa tasoa. Corvette V8 aut. oli hidas vaihtamaan vaihdetta.
Mietit moottorien vääntökäyriä. Miissä on 212 Nm@~0-2 750 rpm, eli alakierrostasanko. Sen jälkeen vääntö laskee lineaarisesti. Vääntö on ns. alamuhkea, mikä on miellyttävä asia taajamassa. Huipputehokin esiintyy erittäin laajalla tasangolla, 61 kW @2 750-12 000 rpm. Vääntöä tuolla 12 krpm:llä on enää 49 Nm. Huippuvääntö on saatavilla nopeusalueella ~0-36 km/h, ja huipputeho nopeusalueella 36-159 km/h (tosin nopeus on rajoitettu 135 km/h-mittarinopeuteen, koska akusta puuttuu aktiivijäähdytys).
Tuon 212 Nm@0-36 km/h ansiosta Mii on taajamassa nopeampi kuin 61 kW tehosta ja 1 235 kg omamassasta voisi päätellä. Olen mitannut optimilämpöisellä täydehköllä akulla 70 kg kuormalla 14"-pyörillä 2,8 s 0-50, mikä on samaa luokkaa kuin 350 kg raskaammalla 152 kW Pösö 406 3,0:lla. Toki tuon 36 km/h jälkeen Pösön tehokäyrä jatkaa vielä nousuaan vs. Mii jumittaa 61 kW:ssa maailman tappiin.
TLDR: moottorin hallinta on polkimen viiveettömyyttä ja sitä, että mahdollisimman suuri osuus huipputehosta on heti tarjolla ilman vaihteen kytkeytymisen odottelua tai kierrosten nousun odottelua. Sähköautoissa moottorin hallinta on yleensä vimpan päälle. Samaa ei voi sanoa käsi- tai automaattivaihteisista polttomoottoriautoista - etenkään litraisista. Ei tuon sähkö-Miin moottorin hallinnalle ja reagoinnille taajama-ajossa pärjää mikään polttomoottori, vaikka Mersuja on kokeiltu liki kaikki kirjaimet S:ään asti. Bemareista kokemus loppuu 5-sarjan 8-vaihteiseen koeajoautoon, eikä siinäkään auton liiketilan hallinta polkimen avulla ollut läheskään yhtä luontevaa, tarkkaa ja viiveetöntä kuin varusteineen 16 250 € uutena maksaneessa Mii Electricissä.