Kahvihifistely

Saapui nopeasti Turusta pavut, eilen näyttäisi olevan paahdettu. Onkohan ok heti pakastaa nuo vai odotella esim. viikko tms? En tiedä onko tyhmä kysymys

Itselle tuli myös eilen aika tuoreet paahdot ja samat kahvit. Ajattelin antaa espressopaahdon olla muutaman päivän huoneenlämmössä lepäilemässä - ja päästelemässä liialliset hiilidioksidit ulos - ennen kuin pistän sen pakkaseen. Se kun oli edellisenä päivänä paahdettu. Se pakastushan aika tehokkaasti käytännössä LÄHES pysäyttää ikääntymisprosessin. Jos tykkää, että kahvi on parhaimmillaan muutaman päivän päässä paahdosta, niin silloin kannattaa odotella sen verran. Jos taas tykkää, että kahvi on parhaimmillaan vasta viikon, tai jopa parin kuluttua, niin sitten kannattaa odotella sen verran. Ei se kahvi siellä pakkasessa ainakaan muutamassa kuukaudessa juuri ehdi vanheta. Jos ei ole ihan varma, mitä mieltä asiasta on, niin muutama päivä ei ainakaan pahasti vinoon mene. 😉

Tässäkin on (tottakai) eri koulukuntia ja lisänä vielä se, että papujen prosessointikin (ja myös paahtoaste, mutta itse joka tapauksessa pysyttelen mahdollisimman kaukana tummista paahdoista, niin en lähde sillä suotta spekuloimaan) vaikuttaa siihen, miten jotkut (tai ehkä jopa monet) aistivat kahvin olevan parhaimmillaan. Pesty (washed) kahvi muistaakseni on se, joka konsensuksen mukaan on parhaimmillaan nopeimmin paahdon jälkeen, mutta sitä en muista, kumpi noista tilaamistamme suodatinpaahdoista oli se prosessointi, joka oli (jonkun mielestä) parhaimmillaan vasta lähemmäs parin viikon päästä. Joka tapauksessa natural ja anaerobic washed -kahvit kai jokseenkin yleisen käsityksen mukaan tykkäävät pidemmästä paahdonjälkeisestä kehittymisajasta. Itselläni ne nyt tulleet pavut eivät olleet ihan päivän vanhoja paahtoja, vaan toinen oli lähemmäs viikon ja toinenkin muutaman päivän ikäinen, joten ne menivät suoraan pakkaseen. Espressopapu saa odotella vielä pari päivää. Vaikka kahvihifistelyn vannoutunut puolestapuhuja olenkin, niin olen yleensä noudattanut suurpiirteisesti muutaman päivän, tai lähinnä jotain 3-7 päivän "kypsystysaikaa" paahdon jälkeen. Eli vähän fiilispohjalta, koska kahvi - kuten hifistelykin - on mielestäni pohjimmiltaan fiilisasia, vaikka suurella mielenkiinnolla mittaustuloksiakin luen - ainakin niin pitkälle, kun mitataan edes jokseenkin merkityksellisiä asioita. 😉
 
Saapui nopeasti Turusta pavut, eilen näyttäisi olevan paahdettu. Onkohan ok heti pakastaa nuo vai odotella esim. viikko tms? En tiedä onko tyhmä kysymys
Kahvin ois hyvä antaa levätä jonkun aikaa ennen käyttöä, pavusta, paahdosta ja valmistustavasta riippuen sitten kuinka pitkään.
Sinänsä ei siis väliä lepääkö ennen vai jälkeen pakastuksen. Itse pakastan isommat pussit n. viikon jälkeen, single doset saa mennä vähän pidemmällekin, kun ne jauhetaan suoraan pakkasesta.

Nyt oli kyllä edellisissä pakastuksissa yhdelle pussille käynyt jotain. Kilon pussi oli jaettu minigrip pusseihin 200g annoksiin, joista puristettu ilmat pois. Yksi pussi oli kuitenkin pakastimessa täyttynyt ilmalla, tuntui kuitenkin tiiviiltä, kun koitin puristaa. Aamulla näkee onko makuun vaikuttanut.
 
En nyt tiedä onko sellainen kysymys mitä edes normaalisti uskaltaisi kysyä tälläisessä ketjussa mutta:
Onko kukaan testannut miten pitkään pakastettu kahvi(papu) säilyy hyvänä. Enkä nyt tarkoita ihan sitä että siitä pystyy vielä jauhamaan jauhetta mistä sitten tulee ruskeaa tai mustahkoa nestettä kun kaataa kuumaa vettä sen lävitse vaan että se maistuu vielä "kohtuullisen hyvältä eikä kitkerältä".

Perustelen tätä kysymystä hieman esim. sillä että olen aikoinani testannut että esim. joku 2-2½ dl ruokakerma (taisi olla 15%) säilyy avaamattomana jääkaapinlokerossa helposti päälle vuoden (jopa noin 2) siihen merkittyyn myynti vai onko peräti parasta ennen päivään. Tietysti kun sen avaa se kannattaa käyttää kohtuu nopeasti. (Sain niitä hieman isomman paketillisen olikohan luokkaa 24kpl tms. eli "ota niin paljon kuin vaan haluat, nää kaadetaan menemään" ilmaiseksi koska tuo päivämäärä tuli vastaan)

Joku "normaali" jauhettu kahvihan kyllä menettää sen arominsa vaikka olisi ns. korkaamattomassa (avaamaton) paketti esim. jonkun 10 vuotta kaapinperälle unohtuneena.. Minkä ihan huomaa avaamalla ja haistamalla, ei tarvitse testailla edes suodattaa kahvia moisesta.

Tiedostan toki että siihen vaikuttaa onko pakkaus avattu, miten useasti sitä pakastinta availlaan jne. Mutta otaksuen nyt että joku ostaa 400-500g suljetun paketin ja ottaa sen X kuukauden tai vuoden kuluttua käyttöön, ottaa sieltä sen muutamia grammoja papuja ja tunkee takaisin pakkaseen => mikä olisi aika noin ja arviolta että tuota ei kannata edes tehdä vaan heittää suoraan roskiin?

Lisättäköön vielä että ei, tarkoitukseni ei ole täyttää pakastinta tai jopa useampia pakastimia pelkästään kahvinpavuilla mitä sitten käyttelisin seuraavien vuosikymmenien ajan koska juuri nyt olisi erityisen halpaa niitä ostaa tms. mutta tuli mieleen...
 
Lähtökohtasesti sitä pussia ei olis suositeltavaa availla jäisenä, koska maholistaa kosteuden pääsemisen sinne.
Jos on joku spessumpi kahvi, mitä haluaa säästellä, niin pakastaa suoraan single doseina.

Mulla on single doseja ollut parikin vuotta pakkasessa, eikä ne mielestäni ole menneet mikskään. Isompia pusseja ei oo muutamaa kuukautta pitempään ollut, mutta tuskinpa nekään nyt parissa vuodessa menisi huonoksi. Ottaa sitten vaan sen koko pussin pöydälle ja antaa lämmetä ennen kuin avaa.
 
Lähtökohtasesti sitä pussia ei olis suositeltavaa availla jäisenä, koska maholistaa kosteuden pääsemisen sinne.
Jos on joku spessumpi kahvi, mitä haluaa säästellä, niin pakastaa suoraan single doseina.

Mulla on single doseja ollut parikin vuotta pakkasessa, eikä ne mielestäni ole menneet mikskään. Isompia pusseja ei oo muutamaa kuukautta pitempään ollut, mutta tuskinpa nekään nyt parissa vuodessa menisi huonoksi. Ottaa sitten vaan sen koko pussin pöydälle ja antaa lämmetä ennen kuin avaa.
Sekin taitaa olla taas vähän koulukuntakysmys, että onko siitä kahvipussin availemisesta ja takaisin pakkaseen laittamisesta mitään todellista haittaa. 😉

Esim. aikaisemmissa viesteissäni mainitsemani maineikkaan Matt Pergerin kahvikaveri (ja sangen arvostettu kahvimies itsekin) sekä maanmies Michael Cameron on (tai on ainakin ollut) sitä mieltä, että siitä kosteudesta ei kannata turhaan olla huolissaan. Itse luotan myös siihen, että modernin pakastimeni hyvin tehokas kosteudenpoisto huolehtii kyllä asian kuntoon, jos se ylipäänsä olisi merkittävä ongelma. Vanhan pakastimen kanssa en kuitenkaan ollut yhtä huoleton, vaan kuuliaisesti teippasin pussin venttiilin ennen pakastamista ja otin varttikilon pussin kerrallaan huoneenlämpöön. Michael Cameron menee jopa niin pitkälle, että hän on todennut myös, että kahvin uudelleen pakastamisestakaan ei ole merkittävää haittaa. "It ain't chicken, you can re-freeze it." Sille tielle itselleni ei ole koskaan kuitenkaan tullut tarvetta lähteä.

MUTTA eihän se pakastetun kahvin ajoissa huoneenlämpöön ottaminenkaan mikään huono tapa ole. Ainakin siinä pelataan kosteuden kanssa varman päälle. Todella pedantti hifistelijä tietysti ennen pakastamista pistäisi pavut kerta-annoksina ammattilaatuisiin vakuumipakkauksiin, mutta enpä ainakaan itse ole ihan niin pitkälle vielä hurahtanut. Heitäkin toki on, eikä heitä voi siitä syyttää. Päinvastoin, onhan se ihailtavaa omistautumista jalon raaka-aineen arvostamisessa.

Kosteuden varomisessa on minun mielestäni vähän kolikon kaksi kääntöpuolta kyseessä (JOS ei siis jaksa pakkailla kahvia valmiiksi kerta-annoksiksi, joka on tietysti aika idioottivarma ratkaisu). Perinteisempi tapa käyttää pakastettua kahvia (siis se, jota aikoinaan aina muistettiin korostaa) - eli pakkasesta pieni erä huoneenlämpöön ilmatiivissä pakkauksessa ja riittävä temperointi, ettei pelättyä kostetutta pääse kondensoitumaan - on taas siinä mielessä heikompi ratkaisu, että siinä menetetään jääkylminä jauhettujen papujen edut. Tutkimukset ovat osoittaneet, että papujen lämpötila vaikuttaa kahvin uuttumiseen (tästä laitoin aikaisemmin jonkun linkinkin Matt Pergerin Barista Hustlen sivuille). Kylmistä pavuista siis uuttuu enemmän kuin huoneenlämpöisistä. Pergerin ja kavereiden tekemissä testeissä ja TDS-mittauksissa ero oli suurimmillaan (vetäisen tämän nyt ulkomuistista) +20 ja -20 asteen välillä. Ehkä he eivät sitten sen suurempia ääripäitä testanneetkaan. James Hoffmann on sitten taas testaillut sitä, miten kahvipapujen mikrolämmittäminen vaikuttaa kahvin valmistukseen - mutta ei siitä sen enempää, kun se ei nyt mitenkään tuoreessa muistissa ole. Eikä itselläni edes ole mikroa, joten asia on itselleni muutenkin vain pelkkä kuriositeetti.

Lisäksi jäisinä jauhettujen papujen hyötyjen lisäksi on hyvä ottaa huomioon sekin, että ainakin jotkut kahvivaikuttajat ovat sitä mieltä, että pakastimestä huoneenlämpöön otettu kahvi ikääntyisi jonkin verran nopeammin kuin huoneenlämmössä säilytetty kahvi (joka toki ikääntyy koko ajan huoneenlämmössä ollessaan, mutta pakkasesta otettu kahvi ei siis välttämättä säilytä parhaita aromejaan yhtä kauan kuin esim. viikon ikäinen tuorepaahto). Eli ei välttämättä kannata ottaa pakkasesta ainakaan viikkoa pidemmäksi ajaksi tarkoitettua kahvia huoneenlämpöön - mieluummin ei niinkään paljoa. Kahvihan on muutenkin sellainen elintarvike, että sen tutkimus (nimenomaan uuttamisen ja nautinnon maksimoimisen kannalta) on vielä vähän lapsenkengissään. Eihän sitä ole kai tosissaan harrastettu kuin vasta jotain toistakymmentä vuotta. Eli sikäli jokaisen kannattaa kokeilla myös itse, mikä on omiin tapoihin ja omille makuaistille sopivin toimintamalli. Nuo monien mielipiteethän, ja konsensuskin (silloin kun sellaista on), voivat vielä muuttuakin vuosien varrella - mutta nyt on mentävä sillä, mitä nyt on tiedossa. Itse kun olen harrastanut kahvia reilut parikymmentä vuotta, niin onhan tässä jo ehditty nähdä jos joidenkin näkemysten muuttuvan. Ei kuitenkaan sen suhteen, että tuorepaahdetut kahvipavut kannattaa säilyttää pakkasessa, jos niitä ei käytä riittävän nopeasti. Joskus silloin vajaat parikymmentä vuotta sitten jotkut baristat olivat kyllä vahvasti pakastamista vastaan, mutta paremman tiedon myötä heidänkin mielensä on kääntynyt - eikä se ole siitä enää muuttunut.

Manchesterissä on sellainen porukka, joka harrastaa kahvipapujen pakastamista vähän laajemmassa mittakaavassa. Heidän sivustollaan on muutaman vuoden takainen blogikirjoitus, johon on kerätty pohdiskelua kahvin säilytyksestä ja eri metodeista. Asiasta kiinnostuneet voivat saada sieltä lisätietoa omille pohdinnoilleen ja omien käytäntöjen pohjaksi/tueksi. Valitettavasti osa blogin linkeistä on jo ehtinyt vanhentua, joten esim.joihinkin lainauksiin ei välttämättä ihan helposti saa lisäselvennystä, mutta sinne nyt kuitenkin on kerätty muutaman vuoden takaista tietoa mm. papujen pakastamisesta. What We Know About Freezing Coffee Beans

Tämä nyt taisi taas lähteä vähän tajunnanvirraksi, mutta jatketaan nyt vielä sen verran, että noiden edellä mainittujen aussikaverien lisäksi kahvitutkimusta ovat harrastaneet myös ainakin jenkit ja britit. Briteistä Hoffmann lienee se tunnetuin, mutta ehkä enemmänkin kahvihifistelyn popularisoijana kuin varsinaisena tutkimuseksperttinä. Ehkä tällä hetkellä kahvihifistelypiireissä myös niihin arvostetuimpiin britteihin lukeutuva Maxwell Colonna-Dashwood (miten valloittavan yläluokkaiselta kuulostava brittinimi 😉) julkaisi joskus pari kuukautta sitten Youtubessa kavereidensa kanssa videon, jossa pohditaan kahvimaailman trendejä ja kehitystä ("Learning in your coffee journey"). Ei, en ole vielä itse katsonut sitä, koska ei ole vielä ollut "sopivaa aikaa". Siis varoituksen sanana, että jos joku siitä kiinnostuu, niin siinä on sitten yli puolitoista tuntia pitkää pulinaa.
Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.
 
Viimeksi muokattu:
En nyt tiedä onko sellainen kysymys mitä edes normaalisti uskaltaisi kysyä tälläisessä ketjussa mutta:
Onko kukaan testannut miten pitkään pakastettu kahvi(papu) säilyy hyvänä. Enkä nyt tarkoita ihan sitä että siitä pystyy vielä jauhamaan jauhetta mistä sitten tulee ruskeaa tai mustahkoa nestettä kun kaataa kuumaa vettä sen lävitse vaan että se maistuu vielä "kohtuullisen hyvältä eikä kitkerältä".
Ei pakastettuja kahvipapuja ilmeisesti kannata vielä pidemmänkään ajan jälkeen pois heittää - ainakaan kokeilematta ensin, että miltä se maistuu. 😉

Tuossa ylemmässä viestissä linkkaamassani Manhcester Coffee Archiven blogikirjoituksessa oli sellainen hauska taulukontapainen, jossa kerrotaan, että -18C pakkasessa säilötty kahvi säilyisi peräti 90 kertaa pidempään kuin huoneenlämpöinen. Eli sellaiset vähän päälle viisi ja puoli vuotta menisi ennen kuin kahvi vastaisi kuukauden huoneenlämmössä olleita kahvipapuja. 😳

Tuntuu aika pitkältä ajalta, mutta ei kai mitenkään mahdotontakaan ole, kunhan olosuhteet pysyvät kunnossa. Ainakin tuo laskelma perustuu Oregonin yliopiston kemianprofessorin ja kahvimaailmassa varsin hyvin tunnetun, Christopher Hendonin puheisiin. Hendon on sen verran kiinnostunut kahvista ja sen uuttamisesta, että hänet tunnetaan myös lempinimellä Dr. Coffee.

Joka tapauksessa Manchesterissä näyttävät ihan vakavissaan järjestävän maistelusessioita jopa kolme vähintään vuotta pakastimessa olleille kahveille. Toki heidän tyylinsä on säilöä pavut kerta-annoksina vakuumipakkauksissa. Mutta ainakin tuollaisia "testejä" ja laskelmia jotkut ovat tehneet.
 
Onko kukaan testannut miten pitkään pakastettu kahvi(papu) säilyy hyvänä. Enkä nyt tarkoita ihan sitä että siitä pystyy vielä jauhamaan jauhetta mistä sitten tulee ruskeaa tai mustahkoa nestettä kun kaataa kuumaa vettä sen lävitse vaan että se maistuu vielä "kohtuullisen hyvältä eikä kitkerältä".
Vähän ton sun kysymyksen sivusta; mun käsityksen mukaan kitkeryys tulee kahviin liian kuumalla vedellä sekä liian pitkällä uutolla. En tosin ole täysin saletti siitä mitä pavun vanheneminen tarkkaanottaen tekee, muuta kuin simppelimmän ja typistetymmän maun, ns. kompleksisuus katoaa.

Toki kahvillakin on väliä, mutta kuumalla/pitkällä uutolla se taitaa tulla karseeta miedosta ja pehmeästäkin kahvista. Syntyy kiinihappoa ja fenoleita tai jotain tälläsiä.
 
Vähän ton sun kysymyksen sivusta; mun käsityksen mukaan kitkeryys tulee kahviin liian kuumalla vedellä sekä liian pitkällä uutolla. En tosin ole täysin saletti siitä mitä pavun vanheneminen tarkkaanottaen tekee, muuta kuin simppelimmän ja typistetymmän maun, ns. kompleksisuus katoaa.

Toki kahvillakin on väliä, mutta kuumalla/pitkällä uutolla se taitaa tulla karseeta miedosta ja pehmeästäkin kahvista. Syntyy kiinihappoa ja fenoleita tai jotain tälläsiä.
Itsehän en koskaan vanhaksi mennyttä kahvia juo, mutta nettilähteiden mukaan kahvin ikääntyessä (siis myös kahvipapujen ikääntyessä, ei pelkän kahvijuoman) myös kitkeryys lisääntyy. Syyt ovat kemiallisia ja joku kemisti niistä osaisi varmasti paremmin sanoa, mutta yhdeksi syyksi voisin mutulla veikata sitä, että samalla kun ne vähän kirkkaammat nuotit ja makeus ikääntymisen myötä häviävät, niin helposti jäljelle jää (tai samalla kahviin muodostuu) vain lähinnä niitä kitkeriä aromeja.

Helpoin tapa saada sitä kitkeryyttä kahviin on tottakai yliuuttaminen. Pitkällä uutolla sitä ei ole yhtä helppoa saada aikaiseksi kuin kuumalla vedellä, mutta esim. espressossa se kyllä on suht helpostikin mahdollista. Immersiouuttajat ovat maailmalla testailleet jopa puolen tunnin uuttoja ilman, että siitä (heidän mukaansa) on tullut korostunutta kitkeryyttä. Useat lähteet toteavatkin, että immersiouutossa on käytännössä lähes mahdotonta yliuuttaa kahvia. Monet ovat kehuneet, että nimenomaan makeutta saa sillä todella pitkällä uuttokonstilla lisää. Siinä toki varmastikin edellytetään sitä, että vettä ei pidetä lämpimänä, vaan sen annetaan itsekseen jäähtyä huoneenlämmössä, tai vaikka jonkinlaisen pannumyssyratkaisun alla. Jos tietysti jatkuvasti pitää uuttovettä kuumana, niin silloin se yliuuttuminenkin onnistuu "ongelmitta". Veden lämpötila siis silloinkin sen aiheuttaa.

Joskus, kun minulla kauan sitten oli yksiboilerinen espressokeitin ja se oli unohtunut maidonvaahdotuslämmöille ja menin sitten valuttamaan niillä lämmöillä espresson, niin olihan se aika karmean makuista sontaa. Siinä ei paljon muuta maistunut kuin järjetön kitkeryys. Aika lailla viemärilaatua siis.

Kylmäuutoissahan kahvia uutetaan todella pitkiä aikoja. Itse en yleensä ole uuttanut kuin pyöreät kymmenisen tuntia, mutta jotkut uuttelevät yli vuorokaudenkin. Jotkut sanovat, että parikaan vuorokautta ei ole pahasta, jotkut taas sanovat että silloin jo vähän meni kitkerän puolelle. Siihen en osaa sanoa, että miten se kahvijuoman seisominen vaikuttaa aromeihin. Eihän sellainen ylivuorokautinen seisonut kahvi yleensä ainakaan parane ajan mittaan.
 
Itsehän en koskaan vanhaksi mennyttä kahvia juo, mutta nettilähteiden mukaan kahvin ikääntyessä (siis myös kahvipapujen ikääntyessä, ei pelkän kahvijuoman) myös kitkeryys lisääntyy. Syyt ovat kemiallisia ja joku kemisti niistä osaisi varmasti paremmin sanoa, mutta yhdeksi syyksi voisin mutulla veikata sitä, että samalla kun ne vähän kirkkaammat nuotit ja makeus ikääntymisen myötä häviävät, niin helposti jäljelle jää (tai samalla kahviin muodostuu) vain lähinnä niitä kitkeriä aromeja.

Helpoin tapa saada sitä kitkeryyttä kahviin on tottakai yliuuttaminen. Pitkällä uutolla sitä ei ole yhtä helppoa saada aikaiseksi kuin kuumalla vedellä, mutta esim. espressossa se kyllä on suht helpostikin mahdollista. Immersiouuttajat ovat maailmalla testailleet jopa puolen tunnin uuttoja ilman, että siitä (heidän mukaansa) on tullut korostunutta kitkeryyttä. Useat lähteet toteavatkin, että immersiouutossa on käytännössä lähes mahdotonta yliuuttaa kahvia. Monet ovat kehuneet, että nimenomaan makeutta saa sillä todella pitkällä uuttokonstilla lisää. Siinä toki varmastikin edellytetään sitä, että vettä ei pidetä lämpimänä, vaan sen annetaan itsekseen jäähtyä huoneenlämmössä, tai vaikka jonkinlaisen pannumyssyratkaisun alla. Jos tietysti jatkuvasti pitää uuttovettä kuumana, niin silloin se yliuuttuminenkin onnistuu "ongelmitta". Veden lämpötila siis silloinkin sen aiheuttaa.

Joskus, kun minulla kauan sitten oli yksiboilerinen espressokeitin ja se oli unohtunut maidonvaahdotuslämmöille ja menin sitten valuttamaan niillä lämmöillä espresson, niin olihan se aika karmean makuista sontaa. Siinä ei paljon muuta maistunut kuin järjetön kitkeryys. Aika lailla viemärilaatua siis.

Kylmäuutoissahan kahvia uutetaan todella pitkiä aikoja. Itse en yleensä ole uuttanut kuin pyöreät kymmenisen tuntia, mutta jotkut uuttelevät yli vuorokaudenkin. Jotkut sanovat, että parikaan vuorokautta ei ole pahasta, jotkut taas sanovat että silloin jo vähän meni kitkerän puolelle. Siihen en osaa sanoa, että miten se kahvijuoman seisominen vaikuttaa aromeihin. Eihän sellainen ylivuorokautinen seisonut kahvi yleensä ainakaan parane ajan mittaan.
Hoffmannin pressopannuataktiikkaa, eli päältä puruvaahdon poiskaapimista ja 10 minuutin uuttoa kokonaisuutena en ole kokeillut.

Minun makuuni 3 ja 4 minuutin pannukahvitaktiikassa on iso ero. Vähänkin tummuuden kipurajoilla oleva paahto menee juomakelvottomaksi samalla setupilla kuin vaaleapaahtoinen. 3 minuuttia ja hieman viileämpi vesi saa tummemmasta paahdosta juomakelpoista.

Lasikannua en ole enää esilämmittänyt. Vedenkeittimestä kiehuva vesi huoneenlämpöiseen kannuun, tummempaan paahtoon 95 asteinen. Noin 7-8 astetta viilenee heti kaadosta.

4 minuutin uutolla siinä määrin kuumaa että kestää omaan makuun riittävästi kylmää maitoa sekaan. :)
 
Gagnellahan on 10min aeropress resepti, jossa käytetään melko hienoa jauhatusta ja kiehuvaa vettä. Muistelisin tuota joskus testanneeni, tuohon aikaan varmaan keskipaahtoisella kahvilla, ja se taisi yllättävänkin tasapainoinen kuppi olla.

Sekin taitaa olla taas vähän koulukuntakysmys, että onko siitä kahvipussin availemisesta ja takaisin pakkaseen laittamisesta mitään todellista haittaa. 😉
Voi olla ettei sillä mitään negatiivisia vaikutuksia tosiaan ole, jos olosuhteet on kunnossa.
Itse se kannattaa testata toimiiko toinen toista tapaa paremmin maun tai workflown suhteen.
Mä juon todella vaaleita kahveja ja näissä en oo huomannu merkittävää vanhenemista siinä reilussa viikossa, mitä pussi on pöydällä. Tummien kanssa tilanne saattaisi olla eri.

Nyt oli kyllä edellisissä pakastuksissa yhdelle pussille käynyt jotain. Kilon pussi oli jaettu minigrip pusseihin 200g annoksiin, joista puristettu ilmat pois. Yksi pussi oli kuitenkin pakastimessa täyttynyt ilmalla, tuntui kuitenkin tiiviiltä, kun koitin puristaa. Aamulla näkee onko makuun vaikuttanut.
Olihan se vaikuttanut. Selkeesti mauttomampaa on, ei kuitenkaan juomakelvotonta. Tää pussi oli n. kuukauden ollu pakkasessa.
 
Itsehän en koskaan vanhaksi mennyttä kahvia juo...
Mitä tämä nyt sitten kellekin tarkoittaa.

Jos kahvi on "vanhaa keitettyä", niin sehän riippuu ihan siitä miten se on heti uuton jälkeen säilytetty.
Ns. "huoltiskahvi" voi olla kitkerää monestakin syistä, tyyppillisesti yhdistelmä liian kuuma vesi + pitkä uutto koska iso määrä kerralla, mutta myös pitkä säilytys liian kuumalla levyllä saattaa pilata ihan siedettävänkin kahvin ja niin edelleen.

Oletan että sinä tarkoitit ettet osta pitkän aikaa sitten paahdettuja papuja ja että juot vain juuri keitettyä kahvia.

Syyt ovat kemiallisia ja joku kemisti niistä osaisi varmasti paremmin sanoa, mutta yhdeksi syyksi voisin mutulla veikata sitä, että samalla kun ne vähän kirkkaammat nuotit ja makeus ikääntymisen myötä häviävät, niin helposti jäljelle jää (tai samalla kahviin muodostuu)
Juttelin joskus VTT:llä töissä olleen henkilön kanssa, joka tutki sekä kahvin ja teen ominaisuuksia, nimenomaan happojen muodostuksen ja tarjoilusäilytyksen osalta. Hän itse keitti aina täyden pannun kerralla, kun se oli valmis laittoi heti ylläpitolämmöt pois päältä ja kertoi mikrottavansa kahvin aina halutessaan kupillisen.
Kertoi että isoin sivumakuja aiheuttava tässä metodissa on pannun puhtaana pitäminen, sillä jäähtyneestä kahvista jää huomattavasti enemmän rasvoja lasikannuun. Totesi myös että (kemiallisesti) testattuna mikrokuumennus ei lisää kitkeryyttä (happoja) ellei sitä ylikuumenna kiehuvaksi jne.
Koin mielenkiintoiseksi. Jos aihe kiinnostaa niin noista fenoleista ja hapoista (mm. em. kiniinihappo) kannattaa lukea sekä niiden syntymekanismeista.

Helpoin tapa saada sitä kitkeryyttä kahviin on tottakai yliuuttaminen. Pitkällä uutolla sitä ei ole yhtä helppoa saada aikaiseksi kuin kuumalla vedellä
Ei vaan lämpö. Kahvi kestää "liian korkeaa" lämpöä hetkellisesti, mutta jos siinä lilluttaa kahvia pitkään niin alkaa muutoksia tapahtumaan. Sama koskee valmista kahvia, jos se istuu huoltiksen lämpölevyllä liian korkeassa lämpötilassa alkaa niitä kitkeriä komponentteja muodostua (hydrolyysi) ja siksi lämpölevyillä näkyy joskus kuparikolikoita, kun esterit hajoavat osiin, tummapaahtoisissa pavuissa on klorogeenihappojen komponentteja jo valmiiksi.
 
Niin, lämpö myös edesauttaa sitä yliuuttumista joka tuo kitkeryyttä. Palaminen ja tietysti myös kahvista nesteen haihtuminen muuttaa lopputulosta.

Esilämmitetty termoskannu on se paras tapa kahvia säilöä, lämpö säilyy ja aromit säilyvät. Hoffmannilta löytyy aiheesta videokin.
 
Juttelin joskus VTT:llä töissä olleen henkilön kanssa, joka tutki sekä kahvin ja teen ominaisuuksia, nimenomaan happojen muodostuksen ja tarjoilusäilytyksen osalta. Hän itse keitti aina täyden pannun kerralla, kun se oli valmis laittoi heti ylläpitolämmöt pois päältä ja kertoi mikrottavansa kahvin aina halutessaan kupillisen.

Mielenkiintoinen näkökanta asiaan. Itse teen (vaikka toki tiedostan että siinä kuluu "useampia filttereitä, enempi sähköä ainakin teoriassa, joutuu jauhamaan puruja tai lisäämään niitä aiemmin jne") siten että teen mieluummin muutaman mukillisen mitkä sitten juon (tai kapselikoneella yhden kupin kerralla) ja jos haluan myöhemmin lisää keitän uudet kahvit.

Enkä kuten muistan vanhempieni (varsinkin äidin) tehneen että se sama kahvi saa olla siinä läpi päivän ja mitä jää ylitse kaadetaan lasipulloihin ja jääkaappiin mistä sitten kaadetaan kuuman kahvin sekaan ettei ole liian kuumaa juoda...
 
Esilämmitetty termoskannu on se paras tapa kahvia säilöä, lämpö säilyy ja aromit säilyvät. Hoffmannilta löytyy aiheesta videokin.
Tässä vaihtoehdossa saa mukaan myös 'termospullon maun', joka on kahvin yhteydessä yksi vastenmielisimmistä mauista. Miellummin huoltsikan 4h seisonutta, palaneen makuista kahvia, kuin termospullon kautta.
 
Hoffmannin pressopannuataktiikkaa, eli päältä puruvaahdon poiskaapimista ja 10 minuutin uuttoa kokonaisuutena en ole kokeillut.

Minun makuuni 3 ja 4 minuutin pannukahvitaktiikassa on iso ero. Vähänkin tummuuden kipurajoilla oleva paahto menee juomakelvottomaksi samalla setupilla kuin vaaleapaahtoinen. 3 minuuttia ja hieman viileämpi vesi saa tummemmasta paahdosta juomakelpoista.

Lasikannua en ole enää esilämmittänyt. Vedenkeittimestä kiehuva vesi huoneenlämpöiseen kannuun, tummempaan paahtoon 95 asteinen. Noin 7-8 astetta viilenee heti kaadosta.

4 minuutin uutolla siinä määrin kuumaa että kestää omaan makuun riittävästi kylmää maitoa sekaan. :)
Tässä tuskin on kyse yliuuttumisesta, vaan kenties enemmänkin siitä, että ehkä kahvista vain uutetaan epätoivottuja aromeja? Tämä on itsellenikin vähän hämmentävä konsepti, kun aina ennen asia oli paljon yksinkertaisempi. Ennen vanhaan opetettiin, että kitkerä kahvi oli yliuuttunutta ja hapan oli aliuuttunutta. Ja sen mukaan pitkään mentiinkin, ja onhan se yhä esim. espressoa valmistaessa hyvä ohjenuora vaikkapa oikean jauhatuskarkeuden säätöön. Nyt kun kahvista on alettu maailmalla oikein toden teolla mittailemaan TDS-arvoja, niin on tultu siihen tulokseen, että yli- ja aliuuttumisen välissä on tietty alue, jossa kahvi yleisesti ottaen toimii parhaiten. Ja tähänkin lienee joitain poikkeuksia, jotka eivät tee asiaa yhtään helpommaksi ymmärtää.

Kahvin yli-/aliuuttuminen on mitattavissa oleva arvo, jonka on päätetty ylittävän tai alittavan tiettyjä lukemia. Niiden välissä kahvi on "oikein" uuttunutta. En nyt muista niitä tarkkaan, mutta silloin, kun EY (extraction yield) on jossain reippaasti yli 20%:n, niin kahvi on "yliuuttunutta". Silti kahvissa voi monestakin syystä maistua epätoivottuja aromeja, vaikka se ei olisikaan esim. yliuuttunutta. Usein syynä on aliuuttuminen, jota vain luullaan yliuuttumiseksi. Toinen syy voi olla myös jo vähän (tai enemmänkin kuin vähän) vanhoissa tai jo lähtökohtaisesti heikommassa raaka-aineessa, siis kahvipavuissa itsessään. Jos kahvipavut eivät ole kaikin puolin ensiluokkaisessa kunnossa, niin vaikeaksihan se erinomaisen kahvin uuttaminekin silloin menee. Usein silloin voi paras ratkaisu ollakin se, että ei tee kahvista liian vahvaa. Silloin ei ole kyse yliuuttamisesta, vaan siitä että vähentää kahvin määrää suhteessa käytettyyn vesimäärään.

En toki tiedä, millaisista kahveista tuolla edellä nyt oli kyse, mutta todettakoon se, että ne pitkiä uuttoja harrastaneet brittihifistelijät epäilemättä käyttivät laadukkaita ja varsin tuoreita papuja.

Amerikkalainen pitkän linjan arvostettu kahvivaikuttaja, Scott Rao on muuten mennyt jopa niin pitkälle, että hän blogikirjoituksessaan esitti, että yliuuttumista ei ole edes olemassakaan. Ehkä ne perustelut jäävät kuitenkin vähän puolitiehen ja tarkoitus on lähinnä herätellä baristoja siihen, ettei pahan maun syynä ole aina se helppo syyllinen "yliuuttuminen".

The twin myths of “easier to extract” and “overextraction” — Scott Rao
 
Oletan että sinä tarkoitit ettet osta pitkän aikaa sitten paahdettuja papuja ja että juot vain juuri keitettyä kahvia.

Se oletus meni oikein, että käytän vain tuoreita papuja, mutta eihän kahvi jäähdyttyään heti pilalle mene. Itse asiassa joidenkin papujen hedelmälset ja rypälemäiset aromit jopa voimistuvat sangen ilahduttavasti kahvin jäähdyttyä sopivan aikaa huoneenlämmössä. Esim. lämpölevyllä seisotettu kahvi ei kuitenkaan itselleni oikein maistu.

Helpoin tapa saada sitä kitkeryyttä kahviin on tottakai yliuuttaminen.
Ei vaan lämpö. Kahvi kestää "liian korkeaa" lämpöä hetkellisesti, mutta jos siinä lilluttaa kahvia pitkään niin alkaa muutoksia tapahtumaan. Sama koskee valmista kahvia, jos se istuu huoltiksen lämpölevyllä liian korkeassa lämpötilassa alkaa niitä kitkeriä komponentteja muodostua (hydrolyysi) ja siksi lämpölevyillä näkyy joskus kuparikolikoita, kun esterit hajoavat osiin, tummapaahtoisissa pavuissa on klorogeenihappojen komponentteja jo valmiiksi.

No, kyllä ja ei. 😉 Siis kyllä, jos erotetaan lauseeni konteksistaan. Pitkä aika liian kuumassa vedessä aihettaa epätoivottuja kemiallisia reaktioita, mutta minun käyttämäni konteksti liittyi kahvin uuttamiseen. Ei esim. lämpölevyllä varastoimiseen.

Ne kemialliset muutokset eivät tietenkään ole sitten sama asia kuin kahvin uuttaminen. Kahvin uuttumisella tarkoitetaan sitä, kuinka paljon kahvipuruista saadaan uutettua veteen (makuaineita). Liian kuumassa vedessä lilluminen tekee sitten omia kemiallisia temppujaan uutetulle kahville. Sen vuoksi korostinkin aiemmassa viestissäni, että: "Siinä toki varmastikin edellytetään sitä, että vettä ei pidetä lämpimänä, vaan sen annetaan itsekseen jäähtyä huoneenlämmössä, tai vaikka jonkinlaisen pannumyssyratkaisun alla. Jos tietysti jatkuvasti pitää uuttovettä kuumana, niin silloin se yliuuttuminenkin onnistuu "ongelmitta". Veden lämpötila siis silloinkin sen aiheuttaa." Saatoin tuossa itsekin olla vähän epätarkka, sillä eihän sekään välttämättä yliuuttumista aiheuta, vaan muita kemiallisia reaktioita kuin sen itse uuttumisen. Sinänsä hyvä, että asia tuli puheeksi, kun eihän se mikään itsestäänselvyys ole, mistä aina on kyse ja mistä oikeasti edes puhutaan. 🤔

Puhtaassa termospullossa kuumana/lämpimänä pidetty kahvi ei kuitenkaan kärsi makuvirheistä samalla tavalla kuin lämpölevyllä haudutettu valmis kahvijuoma. Siellä kahvi ei tietenkään ole tekemisissä hapen kanssa, joten kemialliset reaktiotkin jäävät vähäisiksi. Jotkut ovat jopa sitä mieltä, että termoksessa ollessaan kahvi saa sopivasti levätä, jolloin mm. makeat aromit hieman korostuvat. Itse juon termoskahvia sen verran harvoin, että en ota asiaan sen suuremmin kantaa.

Nykyisin monien mielestä pressopannulla (josta siis oli kyse, ei valmiin kahvin hautomisesta kuumalla lämpölevyllä tms.), jossa kuuman veden annetaan rauhassa itsekeseen jäähtyä, ei oikein voi yliuuttaa kahvia. Ja aika vaikeaa se monilla muillakin metodeilla on, kun erotetaan toisistaan varsinainen uutto ja se, mitä kahville tapahtuu sen uuttumisen jälkeen. 😉

Mutta tottakai veden lämpötila on varsin isossa roolissa kahvin uuttamisessa. Kuten esim. edellä jo kerroinkin siitä espressomokastani (siis virheestäni), jossa vahingossa valutin espresson höyrytyslämpöisellä vedellä. Ei ollut enää juomakelpoista se espresso. Sehän se on syynä myös mutteripannujen tuottamaan kitkerähköön kahviin, että valmistustekniikka perustuu höyrynpaineeseen. Vesi on siis liian kuumaa. (Ei tästä kenenkään hermostua suotta kannata. Jos tykkää siitä, niin sekin on ihan ok). Tavallaan onkin aika ristiriitaista puhua kahvin keittämisestä, kun ei kahvia oikeasti pitäisi keittää, vaan käyttää kiehautettua (tai melko lähellä kiehumispistettä olevaa) vettä, jossa kahvi uutetaan esim. hauduttamalla, tai valuttamalla kuumaa vettä kahvipedin lävitse. Toki uutossa voi käyttää paljon viileämpääkin vettä, mutta silloin sitä kannattaa kompensoida pidemmällä ajalla, kuten esim. kylmäuutoissa tehdään.

Mainitsemasi VTT:n tutkijan käytäntöön en ota sen vahvempaa kantaa, mutta se todettakoon, että kemian professori, kahviin erikoistunut maineikas Christopher Hendon toteaa, että kyllä kahvi kokee muutoksia uudelleen lämmittäessä. Ehkä joku väärinkäsitys onkin syntynyt siitä, että kenties maailman tunnetuin kahvitutkija Hendon on tutkinut ja todennut, että kofeiini ei häviä kahvia uudelleen lämmittäessä? Sitä hän ei siis todellakaan kiistä, etteikö uudelleen lämmittäminen vaikuttaisi negatiivisesti makuun, mutta jos niin kuitenkin pitää tehdä, niin hän suosittelee siihen mikroaaltouunia, koska sen vaikutukset ovat vähäisemmät kuin esim. liedellä lämmittäessä.

"Though caffeine isn’t lost when you nuke it, reheating your coffee will have some effects on the flavor, mostly negative, per Hendon. As coffee becomes less fresh, it loses the volatile compounds that give it its desirable flavors. Reheating coffee hastens this process, which could lead to a dip in the coffee’s overall flavor.
If you are going to reheat your coffee, Dr. Hendon suggests using the microwave as opposed to the stovetop, because it will heat it up more quickly, allowing less time for the volatile" compounds to degrade."
 

Statistiikka

Viestiketjuista
298 815
Viestejä
5 089 796
Jäsenet
81 540
Uusin jäsen
Rintsikka57

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom